Masennus = asenneongelma!!

Kuunnelkaa näiden ihmisten ruikutusta! Ei ihme että eivät pääse masennuksestaan yli kun vaipuvat itsesäälin syövereihin eivätkä edes yritä ryhdistäytyä!



Itse olin ns. masentua synnytyksen jälkeen. Ja masennuinkin. Kun tajusin tilanteen, ryhdyin heti ottamaan itseäni niskasta kiinni enkä jäänyt ruikuttamaan. Kun tuli mielekästä tekemistä, masennuskin pikkuhiljaa kaikkosi. Hammasta purren päätin, että minähän en miksikään ruikuttajaksi ala ja se tepsi!



kaikki on omasta asenteesta kiinni! Jos antaa itselleen luvan masentua, masentuu taatusti ja vajoaa yhä syvemmälle. Mä en ymmärrä, että aina heti ensimmäiseksi pitäis napsia jotain pillereitä! Niinkuin asia hyväksyttäisiin omalta itseltään! Minulla on masennus, enkä sille mitään voi ja syön lääkkeitä (=minulla on diabetes, enkä sille mitään voi, syön lääkkeitä)



RYHDISTÄYTYKÄÄ!!!!