ahdistaako teitä työelämä?

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:13"]

Ahdistaa. Mietin melkein joka päivä mitä muuta voisin opiskella ja mitä muuta voisin tehdä, ajatus siitä että jatkaisin loppuelämäni lähihoitajana ahdistaa.
Opiskelin aikoinani oppisopimuksella, oli helppoa ja sain edes jonkunlaisen ammatin kun koulunkäynti ei kiinnostanut enkä tiennyt mitä olisin tehnyt.
Hoitaja en kuitenkaan halua/jaksa olla eläkeikään saakka....
Kokeillut jo kehitysvammaisten, lapset ja vanhukset, tällä hetkellä kotihoidossa töissä. 
Kunhan omat lapset ovat vähän isompia haen varmaan sosionomiks aikuispuolelle, ja sitten haen töitä varmaan lastensuojelun sisällä.

[/quote]

Harkitse vielä tuota lastensuojelua, jos koet työn ahdistavan...

Terv. 7 (lastensuojelun stt, työstään lopen uupunut)

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 21:46"]

Kunpa löytäisi työn josta pitää. Johon menisi joka maanantai innoissaan. Ap

[/quote]

Niinpä. Kyllä taas kypsyttää huominen.

Ja vaikka mulla onkin kolme lasta, niin siltikään se työ ei tunnu lomalta vaan kaikelta muulta.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 21:37"]

Ei ahdista. Olen kuudetta vuotta yrittäjänä ja teen juuri sitä mitä haluan ja niin paljon kuin haluan.

[/quote]

Ei minuakaan enää ahdista, koska en ole enää työsuhteessa vaan vapaa ammatinharjoittaja. Teen juuri sitä mitä haluan ja niin paljon kuin haluan. Työsuhteessa oli kauheaa noudattaa muille tehtyjä sääntöjä ja kärsiä psykopaattisista pomoista ja pahansuovista työtovereista.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 21:37"]

Ei mikään muu kuin se että joka päivä pitää herätä noin aikaisin! Nyt opiskellessa oikeastaan joka viikko on vähintään yksi päivä kun ei tarvi mennä joko ollenkaan mihinkään tai sitten alkaa opetus vasta klo 10 tai 12. Töihin pitää mennä aina kasiksi...

[/quote]

Tämä. V**uttaa se aikainen herääminen.

[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 21:37"]

Ei mikään muu kuin se että joka päivä pitää herätä noin aikaisin! Nyt opiskellessa oikeastaan joka viikko on vähintään yksi päivä kun ei tarvi mennä joko ollenkaan mihinkään tai sitten alkaa opetus vasta klo 10 tai 12. Töihin pitää mennä aina kasiksi...

[/quote]

Niinhän se on kun eletään vielä aamuvirkkujen diktatuurissa.

Ahdistaa!!!! Aikaiset herätykset, kiireiset aamut, saman toisto, rutinoituminen, ilkeät ämmät työkavereina, jatkuva keskeneräisyys työn luonteena + jatkuvat keskeytykset työssä, sunnuntai ahdistus, kiireinen elämä ja tiukat aikataulut, tms. tms.
Onneks oonkin nyt hoitovapaalla ja tämä tuntuu ihan lomalta duunissa käymiseen verrattuna.

Ahdistaa. Pelkään, etten jaksa vielä 20 + vuotta roikkua mukana. Ja mitä sitten tapahtuu, jos en jaksa tai löydä itselleni sopivaa työtä tämän työn jälkeen. 

2

Ei ahdista. Olen nyt vanhempainvapaalla, mutta kun palaan töihin, teen maksimissaan 3pvä/vko (olen ammatinharjoittaja). Se riittää minulle taloudellisesti ja aikaa jää rutkasti perheelle ja harrastuksille. Tätä työtahtia aionkin jatkaa mahdollisimman monta vuotta. niin ja nautin työstäni!

.

Enää ei ahdista. Vaihdoin kokoaikatyön keikkaluonteiseen osa-aikatyöhön, tosin alakin vaihtui samalla. Teen vähemmän töitä ja on enemmän arvokasta vapaa-aikaa. Pärjään aika pienellä palkalla, tosin mieheni on keskituloinen, yhteisellä tarkalla taloudenpidolla tämä onnistuu ja olemme tyytyväisempiä kuin ennen. Olin aiemmin hyvin matalapalkkaisella alalla ja koko ajan myös hyvin tyytymätön työoloihin ja aikoihin. Nyt palkka ihan keskinkertainen, mutta koska saan pitkälti itse päättää mitkä työkeikat otan, niin tyytyväisyys lisääntynyt huomattavasti. Tosin tämäkin työ toistaiseksi vain määräaikainen, niin kuin aiemmatkin työsuhteeni, että sellainen tietty epävarmuus tässä koko ajan on työn mahdollisesta jatkumisesta, mutta kestän sen kyllä.

Ahdistaa. Työ on mielekästä ja itse olen siihen halunnut ja pitkään sitä varten kouluttautunut, mutta vie turhan ison siivun elämästä. Omalla alallani ei pärjää 37,5h/vko -tahdilla vaan töitä on tehtävä enemmän, on vuorotöitä, pyhätöitä jne. Ja jotta pääsisin haluamaani työpaikkaan olisi tehtävä väitöskirja, mikä ei kiinnosta yhtään. Jos jotain tässä maailmassa vihaan niin tilastotiedettä ja siihen liittyviä atk-ohjelmia. Tällä hetkellä työpäivä matkoineen kestää 11h, eli arjen pyörittämiselle, harrastuksille ja ELÄMÄLLE jää ruhtinaalliset 5h vuorokaudessa, paitsi käytännössä vähemmän, koska sen tavallisen työpäivän päälle tulee niitä ilta- ja yövuoroja melkein viikottain. Viimeiset 5 joulua olen ollut töissä, samoin viimeiset 4 juhannusta. Kesäloman pituus on ollut valmistumisen jälkeen 3 viikkoa, 1 viikko huhti/toukokuussa ja 2 viikkoa elokuun lopussa/syyskuussa.

Ehkä olisi pitänyt valita ns tavallinen duuni, ehtisi nauttia kesäpäivistä, pääsisi rannalle ja torille, ehkä jopa hihtämään ja luistelemaan, ehtisi käydä kuntosalilla ja tanssitunneilla ja joogassa säännöllisesti, ehtisi joskus hoitaa virastoasioita ja kampaamo/kosmetologiajankin voisi varata sujuvasti eikä niin että 1kk ennen on aloitettava vimmattu kalenterin penkominen ja soittelu eri paikkoihin...mutta pois en vaihda kuitenkaan.

2

Nro 33, oletko perheellinen? Miten sovitat tuollaisen työn ja perheen yhteen? Onko alasi hyväpalkkainen? Korvaako hyvä palkka mielestäsi menetetyn vapaa-ajan? Miten väitöskirja muuttaisi työtäsi?

X

Oi kyllä!

Ahdistaa istua (intoverttinä kaikenlisäksi) isossa avotoimistossa kahdeksan tuntia päivässä, viisi päivää viikossa ja tehdä työtä, josta en saa en niin mitään irti! Päinvastoin, työ kuluttaa henkisesti älyttömän paljon (vaativaa asiakaspalvelua). Ahdistaa, että joku minulle täysin kasvoton henkilö päättää milloin lomailen, milloin syön tai käyn kahvilla työpäivän aikana... Sekä se, että työttömänä saisin käteen vain pari sataa vähemmän.

En osaa nauttia elämästäni rivityöntekijänä. Elämälläni olisi paljon suurempi merkitys esimerkiksi yrittäjänä. Yrittäjyys onkin suurin haaveeni ja elämäntavoitteeni. Myös elo jossain omavaraisessa yhteisössä voisi olla aika jees.

Kyllä ahdistaa työelämä. Koen vaativan työn ja perheen yhdistämisen rankkana. Vaikka teen 4pv/vko. Töiden määrässä tätä ei kuitenkana ole huomioitu, palkassa vain. Vapaa-aikana joutuu lukemaan raportteja tai etsimään tietoa, jota ei töissä ehdi tekemään. Esimies on hanurista, yritän vältellä parhaan kykyni mukaan. Alalla on niin vähän töitä, että 50km säteellä ei kovin usein tule paikkoja hakuun ja jokaista paikkaa hakee 100-200 hakijaa, joten työpaikkaa ei niin vain vaihdeta ja pitäisi olla onnellinen omasta vakityöstään.

Työ vie liikaa energiaa. Ja pienet lapset taas vievät energiaa. Töissä ei voi mainita, että lapset ovat valvottaneet viikon eikä oikein jaksaisi ajatella, pitää vain puristaa menemään ja olla mahd. tuottelias. En tajunnut akateemista tutkintoa hankkiessani lapsettomana idealistina, että sitten se työkin tulee olemaan vaativaa ja jatkuvasit pitäisi itseään kehittää ja lisäkouluttautua. Mikään ei mene rutiinilla, aina siirrtytään eteenpäin. Jos itse sairastuu, niin sähköposti tursuaa viestejä, joista osan hoidan kotoa käsin palkatta ja loput aiheuttaa sen, että töihin palatessa on kaaottinen olotila.

En meinaa jaksaa. Vaan pakkohan se on...

Opiskelen vasta yliopistossa (duunaritöissä ollut kyllä jo 5 vuotta), mutta ahdistaa työelämän epävakaisuus, jatkuvat muutosvaatimukset, yrittäjämäisyys ja itsensä ja oman osaamisen markkinointipätkätöiden lisääntyminen, rutinoituminen jne... Mietin kestääkö pääkoppa kaikkea sitä mitä vaativa asiantuntijatyö tullessaan. Jos nyt työllistyy.

Ihan vaan yrittäjyydestä hehkuttajille... se riippuu ihan toimialasta miten yrittäjyys vaikuttaa elämisen ja siitä nauttimiseen.. henk. koht.en suosittele kenellekään yrittäjäksi ryhtymistä, töitä 24/7, ei lomia, verotus kova, monet yksityisyrittäjät polttaneet itsensä loppuun... Ja työssä viihtymiseen kommenttina, on aika pitkälti johtoportaasta ja työtovereista kiinni kuinka jaksaa/nauttii työstään... jos jatkuvasti saat moitteita ja napinaa(monestikkin aiheetta) niin nosta kytkintä...

Olen unelma-ammatissani, tätä halusin kouluikäisestä asti, ja pääsin lopulta opiskelemaan. Työt ovat tiukassa mutta onnekseni minulla niitä tällä hetkellä on. Ja vielä tismalleen siitä erikoistumisalalta, mistä eniten haaveilin. Työ on luovaa.

Silti ahdistaa. Vapaa-aikaa on liian vähän, enkä jaksa tehdä mitään töiden jälkeen. 8 tuntia on liikaa. Haluaisin tehdä töitä vain 3 tai 4 pvää viikossa, mutta se ei onnistu.