Lue keskustelun säännöt.
Mitä korona on teiltä vienyt ?
Kommentit (98)
Stressin kaikista puolipakollisista kissanristiäisistä. Ei tarvi pyytää vapaapäiviä, varata hotelleja ja miettiä perheen vaatetusta sen seittemän kertaa vuodessa jonkun rippijuhlan tai syntypäivän vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon tulevaisuuteen, kaikki tuntuu kovin merkityksettömältä. Ei uskalla haaveilla tulevaisuudesta enää. Kaventanut sosiaalisia suhteita ja käynyt mielenterveyden päälle. Kohta varmaan vie työn ja toimeentulon.
Vienyt luottamuksen ja uskon mediaan ja suomen hallitukseen ja viranomaisiin.
Parisuhteen. Kuten monilla, itsellenikään ei ollut oma valinta joutua lomautetuksi töistä. Vaimo totesi, että hän ei ala ketään sohvalle elättämään ja oli hiljaisuudessa hommannut asunnon ja muutti pois, kun olin viikonlopun kotoa poissa. Onnekseni meillä oli aina ollut omat rahat ja makseltiin puoliksi eläminen ja hankinnat. Selvisin taloudellisesti pienten säästöjeni turvin, mutta henkinen kolaus oli aivan hirveä. Väkisinkin tuntuu, että hän etsi syytä erota ja tuossa hän sen sai itselleen. Nyt on hieman opiskeltu omaa alaa lisää ja on uusi työpaikka. Elämä tuntuu siedettävältä, omalta ja arvokkaalta.
Kaikki meni.
Työ eli mahdollisuuden ansaita rahaa. Nykyään lasken senttejä ruokakaupassa. Työn takia aikaisemmin matkustin tosi paljon, nyt viimeisestä reissusta on kohta kaksi vuotta. Rakastin matkustamista.
Ystäviä ja perhettä en kanssa ole nähnyt kahteen vuoteen, asun eri maassa.
Ystävä kuoli koronaan ja toisen menetin muuten vaan. Hän oli tukenani tässä paskassa, ymmärsi ja tsemppasi, mutta hänet vei elämä eri suuntaan.
Ilo on tyystin kadonnut, tuijottelen seiniä ja odotan että pääsen illalla nukkumaan ja voin hetkeksi unohtaa. Ulospääsyä tästä tilanteesta en näe. Kiitos korona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolisoni sairastui uhkapeliriippuvuuteen pandemian aikana, mikä tuhosi elämäni. Väkisinkin sitä on miettinyt, että olisiko asiat toisin ellei koronaa olisi. On tässä kestämistä itse kullakin.
Sellanen fiilis et ne joilla ei juuri mitään ollut on niitä joihin tilanne ei niin ole vaikuttanut, ne joilla taas on ollut kaikkea ovat eniten joutuneet luopumaan. Ehkä heränneet myös, mikä elämässä tärkeintä mikä taas toissijaista.
En ollut työelämässä ennen, korona aikana sain työn tai no osa aikaisen sellaisen, mutta talouteni parempi kuin ennen korona aikaa. Osa ystävistä jäi, tosin oltiin jo muutenkin tehty omia polkuja joten kasvoimme erillemme. Ne joiden kanssa nähnyt muutaman kerran vuodessa niiden kanssa keskusteltu enempi, puhuttu tunnin puheluita ja tänävuonna jopa nähty enempi kun mitä yleensä. Eli joidenkin kanssa jopa lähentynyt. Oppinut sen ettei elämässä ole tärkeää se laaja ystäväpiiri vaan muutama hyvä riittää. Olen onnellinen että minulla on paljon tuttuja, mutta 5 erittäin hyvää ystävää on vielä parempi. Ennen koronaa en käynyt ravintoloissa kuin noin 2x vuodessa joten mitään en ole menettänyt, yöelämä jäänyt käytännössä jo vuosia sitten yli 30v olen. Olen retkeillyt enemmän kuin ennen saanut ystäviä mukaan retkille. Oikeastaan elämäni on mennyt parempaan suuntaan. Vuosi 2020 kevät ja kesä oli kyllä paha. Sillä sillon ei ollut töitä, kavereiden kanssa keskustelin päivittäin mutta ei nähty, elämä koostui vain kaupassa käynnistä, sarjojen ja leffojen katselusta. Perhettä sentäs näin ja yksi harrastus oli pysyvä jossa kävin 2x viikossa. Jossain vaiheessa kaikki tuo kuitenkin alkoi kyllästyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona ei ole vienyt multa mitään, mutta koronahysteria on vienyt multa uskon ihmiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmisarvon.
t. rokottamaton
Päinvastoin: itsekkyytesi ja tyhmyytesi on näyttänyt todellisen arvosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korona vei paljon.
Akuutin sairastamisen jälkeen sydän-oireet ja hermostolliset oireet jäi, minkä vuoksi en enää pysty entistä fyysistä työtä tekemään.
Pandemia myös muutenkin kuritti ravintola-alaa, jolloin minut on lomautettu monta kertaa, joka taas on johtanut taloudellisiin vaikeuksiin.
Toki se kaikki vaikuttaa myös mielenterveyteen ja siihen, että ei enää vaikeuksien vuoksi jaksa olla ihmisten ilmoilla entiseen tapaan, ja se taas vaikuttaa ihmissuhteisiin.
Enää ei myös ole varaa lähteä leffaan, tai autoilla kun bensa on niin kallista. Monesti pitää laskea ruoka-ostokset tarkasti sentilleen, ja silti joskus tilanteita että ei vaan ole varaa ostaa esim. lääkkeitä itselle.
Tämä kaikki vaan syventää ahdinkoa, ja tulevaisuus on aika harmaan ja laman sävyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitään. Mutta toi koronakilot!
Ei ole vienyt minultakaan.
Mutta mitä ihmettä on koronakilot?
Olen kuullut tätä sanotavan ennenkin. En vain tajua miten tällainen asia voi vaikuttaa painoon?
Paitsi tekosyy mässäillä entistä enemmän.
Jos vaikka liikunta on vähentynyt, kun ei tarvi tai saa mihinkään mennä? Aika monet ei silti vähennä syömistään.
Kaiken ilon. Vihaan toisia ihmisiä. Olen pettynyt, kuinka tyhmää porukka on. Lisäksi olen tullut siihen tulokseen, että yhteiskunnan päätöksenteko ei voi olla tunteilua. Se on kylmää faktaa. Vain sitä kautta saadaan kaikille onnellinen ratkaisu. Nyt hötkymällä sinne ja tänne jonkun Ryanin perässä, iso massa laitetaan kärsimään ja tehdään isompi kokonaisvahinko kuin antamalla Ryanin mennä. Siis viittaan tähän Sotamies Ryan -syndroomaan, jossa uhrataan muutama kymmenen sotilasta matkalla pelastamaan Ryania.
Samaa nauroin, kyllä nyt paljasti tyhmyytensä.