Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hei te muut, jotka olette neurokirjolla: puhutteko erityisyydestänne julkisesti?
05.11.2021 |
Vai pidättekö sen omana tietonanne?
Jos puhutte julkisesti, miten teihin on suhtauduttu sen jälkeen? Onko ihmiset yrittäneet käyttää erityisyyttänne teitä vastaan jotenkin tms?
Kommentit (15)
Olen omissa oloissani. Kenelle muka puhuisin? Lähes koko perheeni on kirjolla joten tietysti yritämme löytää keinon ymmärtää toisiamme kun kaikilla on erillaiset ilmenemismuodot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap nyt tarkoitat että esim tutustuessasi uuteen ihmiseen kertoako vai ei erityispiirteistään?
Mielestäni on yhden tekevää. Miksi jonkun vieraan pitäisi tietää sinusta kaikki?
Jos kyseessä taas on työhaastattelu esim. on totta kai tärkeää mainita asiasta, random ihmisten kanssa jutellessa kannattaakin ehdottomasti miettiä mitä puhuu ja kertoo. Näin myös täysin oireetttomienkin ihmisten kohdalla.
Ihmiset ovat äärettömän ilkeitä ja suvaitsemattomia kuten varmasti olet huomannut. Hanakasti isketään kiinni kaikkeen mihin voidaan. Kannattaa olla varovainen! Liian naiivi ei saa olla.
En puhu, muutama läheinen tuttuni tietää. Korkeakoulussa tai töissä en ole maininnut asiasta vaikka ehkä voisin, en ole suvullekaan jaksanut kertoa. Somessakaan en tuo aisaa esille paitsi harvoin näin anonyymisti. Voi olla kuitenkin että minusta huomaa helpostikin että olen nepsy mutta itse en jaksa asiaa muille erikseen sanoa. Jos nyt asiaa suoraankysytään, silloin saatan vastata.
Jos joku haluaa olla asiasta avoin, kaikin mokomin vaan. Omaa elämääsi kuitenkin elät ja saat tehdä sillä mitä haluat
Minusta aika monetkin nykyään puhuvat omasta erityisyydestään, sehän on jopa muotia. En oikein ymmärrä miksi nykypäivänä siitä ei voisi enää puhua.
Vierailija kirjoitti:
Katso hitossa näitä kirjoituksia! Kaikki erityisethän täällä kirjoittavat koko ajan!
julkisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä anonyymi palsta ei ole oikeastaan julkista puhumista omista asioistaan.
En puhu julkisesti henkilökohtaisissa kontakteissa, lukuunottamatta läheisiä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ap nyt tarkoitat että esim tutustuessasi uuteen ihmiseen kertoako vai ei erityispiirteistään?
Mielestäni on yhden tekevää. Miksi jonkun vieraan pitäisi tietää sinusta kaikki?
Jos kyseessä taas on työhaastattelu esim. on totta kai tärkeää mainita asiasta, random ihmisten kanssa jutellessa kannattaakin ehdottomasti miettiä mitä puhuu ja kertoo. Näin myös täysin oireetttomienkin ihmisten kohdalla.
Ihmiset ovat äärettömän ilkeitä ja suvaitsemattomia kuten varmasti olet huomannut. Hanakasti isketään kiinni kaikkeen mihin voidaan. Kannattaa olla varovainen! Liian naiivi ei saa olla.
Joopa joo. Vain ja ainostaan jos haluaa varmistaa sen "Valitettavasti valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun."
Töissä olen pariin kertaan tuonut asian esiin. Enää en sitäkään virhettä tee, koska sen jälkeen sitten kohdeltu liioitellun silkkihansikkain ja/tai resident freakkina.
Varsinkin jälkimmäinen on kovin harmillista. Monet mielipahat olisivat moneen suuntaan säästyneet, josko työkaverini tietäisivät syyn sille, miksi yhäkin vuosien harjoittelun jälkeen silti suustani voi päästä joku ihme möläytys. Koen, että myös työnantajalle olisi etua työnkuvaani suunnitellessa ja muuttaessa jos tietäisi taustat siihen, miksi toisissa asioissa loistan kirkkaasti, ja toisissa asioissa vaikutan ihan varmasti jopa jos ei vajaaälyiseltä, niin ainakin kovin hitaalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhun, kerron, ihan vaan jotta voin olla oma itseni kun tiedän että porukka kuitenkin ihmettelee jotain juttujani. Kun kerron olevani neurokirjolla ei tarvitse yrittää maskata yhtään kun ei kiinnosta maskata enää kellekään!
Vierailija kirjoitti:
Puhun, kerron, ihan vaan jotta voin olla oma itseni kun tiedän että porukka kuitenkin ihmettelee jotain juttujani. Kun kerron olevani neurokirjolla ei tarvitse yrittää maskata yhtään kun ei kiinnosta maskata enää kellekään!
Ymmärrän kyllä fiiliksen. Vielä enemmän itseäni kiinnostaa kuitenkin säilyttää työni ja siitä maksettava korvaus. Täydellisessä maailmassa toki jokainen voisi olla just sitä mitä tykkää aina. Harvemmin se taitaa kuitenkaan toteutua neurotyypillisilläkään.
Etätyöaika on siinäkin mielessä ollut kiehtovaa ja palkitsevaa. Moni on mielestäni inhimillistynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oon puhunu julkisesti kun on pakko ollut jakaa tätä järkytystä muillekin. Sain ADHD-diagnoosin 51-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oon puhunu julkisesti kun on pakko ollut jakaa tätä järkytystä muillekin. Sain ADHD-diagnoosin 51-vuotiaana.
Lisään vielä: Kun avauduin tästä asiasta aika monellekin, niin pari minut yli 15v tuntenutta ihmistä sanoi, että ovat aina pitäneet minua aspergerina! Olin kyllä aika ihmeissäni, ettei heille kertaakaan tuona aikana ole tullut mieleen sanoa tästä minulle. Olisin kyllä halunnut tietää. Mutta en ole tätä puolta tutkituttanut, kun ei siihen ole lääkettä.
Mutta joo, kyllä olen ollut niin ihmeissäni että aika monellekin olen päivitellyt. Eikä kukaan ole onneksi ainakaan päin naamaa kauhistellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En puhu. Vastaanotto tuon kertomiselle ei ole ollut kertaakaan kovin hyvä. Yksi työkaveri alkoi jopa nälviä asiasta.
Huh luin otsikon väärin! Luulin, että täällä puhuttiin neulekirjoista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi puhuin, sitten huomasin että jotkut käyttävät sitä hyväkseen lyömäaseena. Joten tulin varovaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Katso hitossa näitä kirjoituksia! Kaikki erityisethän täällä kirjoittavat koko ajan!