Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun lukio ei suju? Apua hoi! :(
18.01.2015 |
Hei! Olen pian 20-vuotta täyttävä nuori. Aloitin lukion lähes neljä vuotta sitten, mutta olen saanut suoritettua vain hieman alle 30 kurssia. Olin ennen normaalilukiossa, mutta sen sujumattomuuden vuoksi (sain hyviä numeroita, mutta olin harvoin läsnä, joka johti keskeytettyihin kursseihin. Vähäinen läsnäolo taas johtui perheenjäseneni kuolemasta ja sen mukana tulleista ongelmista) siirryin omasta päätöksestäni puoleksi vuodeksi pois kouluelämästä/hermolomalle. Nyt olen aikuislukiossa, jossa yritän parhaani ja saan hyviä numeroita(kaseja ja ysejä niistäkin aineista, joissa koen olevani huono), mutta kurssit keskeytyvät silti ja kouluun meno on ahdistavaa ja hankalaa.
Olen täysin kyllästynyt ja turhaantunut tähän jatkuvaan kouluahdistukseen ja poissaolojen kierteeseen. Olen miettinyt lukion keskeyttämistä ja vaihtamista johonkin muuhun koulutukseen. Kouluttamattomaksi ja työttömäksi jääminen on pahin pelkoni, joten minun pitäisi löytää itselleni joku sopiva ratkaisu tähän kauheaan limboon. Toivoisin vinkkejä ja kokemuksia aiheeseen liittyen!
Kiitos.
Kommentit (36)
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 21:12"]
Vierailija 19,
Asennevammasta ei ole kyse. Arvostan koulutusta ja teen sen eteen töitä(ne hyvät numerot). Prisman kassalla on viime kesät vietetty ja takaisin en kyllä halua, että siitä ei ole kyllä kiinni. Poissaolot ovat kyllä todellinen ongelma minulle ja yritän selvittää johtuvatko ne lukion sopimattomuudesta minulle vai jostain muusta ja olisiko järkevää vaihtaa johonkin toiseen koulutukseen ja mitkä ovat mahdollisuudet sen toisen koulutuksen jälkeen.
-ap
[/quote]
Eihän sulle ole sille Prisman kassalle vaihtoehtoja tuota vauhtia. Ja kummallista, että pitää selvittää, sopiiko lukio sulle vai ei. Kai nyt helvetti soikoon ihminen itse tietää tilanteensa. Kenen se sitten pitäisi tietää? Minusta sinä olet laiska. Piste. Läheinen kuoli ja jäit sen takia koulusta pois. Ei kukaan keskeytä koulua sen takia, että lähipiirissä on kuolemantapaus. Sitten totuit lojumaan kotona ja siinäpä se ongelma onkin. Kun jää makaamaan paikalleen, sen jälkeen kaikki tuntuu raskaalta.
Ja kyllä, olin itse työtön tuossa 5kk ja nyt töissä tammikuun alusta taas. Ei kyllä yhtään huvittaisi huomenna mennä töihin, vaikka työ on ihan jees. Mielumminhan tänne kotiin jäisi makaamaan, kun siihen ehti jo tottua. Mutta maa ei laskoja elätä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti ryhdistäydy ja hanki joku toinen opiskelu paikka, lukio ei oo sua varten.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 21:05"]
Vierailija 18,
//OFFTOPIC Mutta olen jo päässyt isäni kuolemasta yli niin paljon kun siitä voi vaan koskaan päästä. Siinä kesti normaalia kauemmin, sillä kukaan lähipiiristäni ei osannut olla tukenani ja jäin asian kanssa yksin. Ikävä tietenkin on, mutta koen jo olevani tottunut asiaan. En ratsasta asian päällä tai käytä sitä tekosyynä. Kävin lukiota lähes vuoden heti kuolematapauksen jälkeen. On erittäin ikävää tulla väittämään sellaista, kun kysyn toiseen ongelmaan apua. Jokainen myös toipuu kuolemasta eri tavalla, et todellakaan voi käyttää itseäsi "hyvänä esimerkkinä"!! Isäni oli myös nuori kuollessaan ja minä teini-ikäinen, eli siinä iässä kun tarvitsin häntä eniten antamaan ohjeita ja eväitä elämään. Joka tapauksessa vaikka laitoit ikävän viestin toivon sinulle voimia menetyksen keskelle. //
Sanoit, että kylmä tosiasia on että vaivaa näkemättä ei pääse mihinkään. Sanoinko missään välissä, että en näe vaivaa? Saan käymistäni kursseista hyvää palautetta ja kiitettäviä arvosanoja ihan vaivaa näkemällä ja p*rseen irti työskentelemällä. Tulinkin tänne kysymään, onko lukion keskeyttäminen ja muuhun koulutukseen siirtyminen kannattava vaihtoehto? / Mitä tehdä lukion tuomalle ahdistukselle?
[/quote]
Et sinä mitään vaivaa ole viitsinyt nähdä, jos kursseja on peräti 30 suoritettuna tässä vaiheessa. Kovin on pienet ponnistukset, oli syy se tai tämä.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:08"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 21:05"]
Vierailija 18,
//OFFTOPIC Mutta olen jo päässyt isäni kuolemasta yli niin paljon kun siitä voi vaan koskaan päästä. Siinä kesti normaalia kauemmin, sillä kukaan lähipiiristäni ei osannut olla tukenani ja jäin asian kanssa yksin. Ikävä tietenkin on, mutta koen jo olevani tottunut asiaan. En ratsasta asian päällä tai käytä sitä tekosyynä. Kävin lukiota lähes vuoden heti kuolematapauksen jälkeen. On erittäin ikävää tulla väittämään sellaista, kun kysyn toiseen ongelmaan apua. Jokainen myös toipuu kuolemasta eri tavalla, et todellakaan voi käyttää itseäsi "hyvänä esimerkkinä"!! Isäni oli myös nuori kuollessaan ja minä teini-ikäinen, eli siinä iässä kun tarvitsin häntä eniten antamaan ohjeita ja eväitä elämään. Joka tapauksessa vaikka laitoit ikävän viestin toivon sinulle voimia menetyksen keskelle. //
Sanoit, että kylmä tosiasia on että vaivaa näkemättä ei pääse mihinkään. Sanoinko missään välissä, että en näe vaivaa? Saan käymistäni kursseista hyvää palautetta ja kiitettäviä arvosanoja ihan vaivaa näkemällä ja p*rseen irti työskentelemällä. Tulinkin tänne kysymään, onko lukion keskeyttäminen ja muuhun koulutukseen siirtyminen kannattava vaihtoehto? / Mitä tehdä lukion tuomalle ahdistukselle?
[/quote]
Et sinä mitään vaivaa ole viitsinyt nähdä, jos kursseja on peräti 30 suoritettuna tässä vaiheessa. Kovin on pienet ponnistukset, oli syy se tai tämä.
[/quote]
Kurssit ovat edelleenkin jääneet kesken, noin puolivälissä kurssia tai kurssin loppupäässä. Ponnistuksella ei ole mitään tekemistä kouluun menon tuoman ahdistuksen ja pahan olon kanssa! Kyllä tässä on ponnisteltu jo ties minkä rajalla jo vuosia.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 21:12"]
Vierailija 19,
Asennevammasta ei ole kyse. Arvostan koulutusta ja teen sen eteen töitä(ne hyvät numerot). Prisman kassalla on viime kesät vietetty ja takaisin en kyllä halua, että siitä ei ole kyllä kiinni. Poissaolot ovat kyllä todellinen ongelma minulle ja yritän selvittää johtuvatko ne lukion sopimattomuudesta minulle vai jostain muusta ja olisiko järkevää vaihtaa johonkin toiseen koulutukseen ja mitkä ovat mahdollisuudet sen toisen koulutuksen jälkeen.
-ap
[/quote]
Eihän sulle ole sille Prisman kassalle vaihtoehtoja tuota vauhtia. Ja kummallista, että pitää selvittää, sopiiko lukio sulle vai ei. Kai nyt helvetti soikoon ihminen itse tietää tilanteensa. Kenen se sitten pitäisi tietää? Minusta sinä olet laiska. Piste. Läheinen kuoli ja jäit sen takia koulusta pois. Ei kukaan keskeytä koulua sen takia, että lähipiirissä on kuolemantapaus. Sitten totuit lojumaan kotona ja siinäpä se ongelma onkin. Kun jää makaamaan paikalleen, sen jälkeen kaikki tuntuu raskaalta.
Ja kyllä, olin itse työtön tuossa 5kk ja nyt töissä tammikuun alusta taas. Ei kyllä yhtään huvittaisi huomenna mennä töihin, vaikka työ on ihan jees. Mielumminhan tänne kotiin jäisi makaamaan, kun siihen ehti jo tottua. Mutta maa ei laskoja elätä...
[/quote]
Tulin kysymään ulkopuolisia mielipiteitä ja neuvoja tähän asiaan sillä ne usein auttavat??? Kuvitteletko, että en ole pohtinut tätä asiaa itse ollenkaan? Kyllähän tässä jo hyvät vuoden päivät on asiaa väännelty itseni ja äitini kanssa. En edelleenkään jäänyt kuoleman takia koulusta pois!! Kävin heti kuoleman jälkeen lähes vuoden lukiota, vaikka se tarkoitti minulle vessassa välitunneilla itkemistä ja kavereiden menettämistä kun en koskaan koulun jälkeen jaksanut tehdä mitään + valvoin kaikki yöt eikä monen viikon univajeisesta nyt usein ole keskustelukaveriksi. Mulla on kyllä tälläkin hetkellä kursseja, joita yritän itkien rämpiä läpi että syytä nyt sitten laiskuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.01.2015 klo 09:57"]
Hei ap. Jos vielä palaat lukemaan tätä ketjua niin annan sinulle neuvon: maailma on täynnä tämän ketjun kommentoijien kaltaisia ihmisiä. Suomessa ei osata kannustaa eikä kuunnella, kuten näet. Ota tämä opiksesi mitä tahansa elämässä teetkin: sinä itse parhaiten tiedät, mikä sinua vaivaa jos siis joku vaivaa. Älä kuuntele ulkopuolisia enää siinä vaiheessa kun selkeä puhe ei heille mene perille. Joidenkin elämäntehtävä on lannistaa toisia.
Sanot, että pääset kursseista läpi helposti ja saat kiitettäviä arvosanoja. Mitä sinä itse odotit lukiolta? Oliko sinulla joku mielikuva, asetitko oman riman ihan älyttömän ylös? Sinun on hyvä tietää, että suurin osa Suomen lukiolaisista ei pääse kursseista kiitettävillä läpi ilman valtavaa määrää työtä. Se, että sinä pääset, kertoo että olet lahjakas ja älykäs. Älä luovuta nyt! Mihin tahansa päädytkin, jatkamaan lukiota tai ammattikouluun, niin älä lopeta koulunkäyntiä nyt kokonaan.
Tuo ahdistus ei ole normaalia, ja sinä tarvitset ja ansaitset saada siihen apua. Aloita oposta, ja kerro totuudenmukaisesti kaikki tuo mitä tänne kerroit. Että et pääse ovesta ulos joinain päivänä. Että ahdistaa, ettet ymmärrä itsekään mikä on. Ongelma ei ole siinä, ettetkö pärjäisi lukiossa. Ongelma on jossain muualla. Isäsi on kuollut, äiti painostaa käymään koulua ettei sinusta tulisi samanlaista kuin hän. No... yritä nähdä äitisi erillisenä sinusta itsestäsi: mikä koulutuksesi tuleekaan olemaan, sinun ei tarvitse tulevaisuudessa tuntea kuten hän nyt tuntee. Teillä on kotona rankkaa, sinulla on ollut rankkaa. Ei sitä tarvitse selitellä. Aina on ihmisiä jotka ovat (muka) selvinneet ties mistä ilman mitään oireita tai muutosta elämään, mutta eniten on meitä, joihin kolhut vaikuttavat ja meitä, jotka emme selviä ihan tuosta noin vain kun elämä heittää eteen esteitään.
Hae apua! Älä lopeta koulua, mutta lakkaa tuijottamasta niitä kursseja. Jos olet käynyt niitä kolmekymmentä, käymättä on enää iltapuolella 14 ja yo-kirjoitukset ja se on siinä. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle!
[/quote]
Kiitos todella paljon! Aivan ihana viesti ♥ Meinasi tulla itku viestiä lukiessa, kun joku on viitsinyt kirjoittaa noin ihanan ja selkeyttävän viestin! Otan neuvoistasi vaarin :) Kaikkea hyvää sinullekin ja kiitos vielä!
Täältä ei saa asiallisia vastauksia. No tässä kuitenkin yksi: puhu opettajasi kanssa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko välttämättä lukion paperit ja yo-tutkinnon? Onnistuisiko käytännön työ paremmin? Tiedätkö, mitä haluaisit tulevaisuudessa tehdä? Oppisopimuskoulutus on aina yksi vaihtoehto. Toki sekin vaatii motivaatiota ja sitoutumista, mutta siinä on muutakin kuin koulun penkillä istumista. Mutta kuten täällä jo ehdotettiinkin, puhu open kanssa.
No ei tohon oikeen muuta voi sanoa kuin, että opiskele ahkerammin ja lue kunnolla. Ei ne lukion kurssit kovin hankalia loppujen lopuksi. Älä ota kuin pakolliset kurssit esimerkiksi matikasta, fyssasta ja kemiasta, jos nämä tuottavat ongelmia. Keskity pelkästään lukemista vaativiin kursseihin(mantsa, hissa ym), jos nämä oikeasti "aivoja" vaativa luonnontieteet eivät suju.
Ainahan voi toki vaihtaa amikseen jos ei mitenkään lähde sujumaan. Sieltäkin voi jatko-opiskella. Ainoastaan jos yliopistoon tähtäät, niin olisihan lukio oltava suoritettuna. Muista kuitenkin, että moni yliopistonkaan ala ei työllistä hyvin.
Sen verran sujuvaa tekstiä osaat nähtävästi tuottaa, että varmasti äidinkielen ainakin läpäiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opo? Kuraattori? Koulupsykologi?
Olisiko joku opisto, missä voisit suorittaa lukion oppimäärän paikan päällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.01.2015 klo 19:50"]
No ei tohon oikeen muuta voi sanoa kuin, että opiskele ahkerammin ja lue kunnolla. Ei ne lukion kurssit kovin hankalia loppujen lopuksi. Älä ota kuin pakolliset kurssit esimerkiksi matikasta, fyssasta ja kemiasta, jos nämä tuottavat ongelmia. Keskity pelkästään lukemista vaativiin kursseihin(mantsa, hissa ym), jos nämä oikeasti "aivoja" vaativa luonnontieteet eivät suju.
Ainahan voi toki vaihtaa amikseen jos ei mitenkään lähde sujumaan. Sieltäkin voi jatko-opiskella. Ainoastaan jos yliopistoon tähtäät, niin olisihan lukio oltava suoritettuna. Muista kuitenkin, että moni yliopistonkaan ala ei työllistä hyvin.
Sen verran sujuvaa tekstiä osaat nähtävästi tuottaa, että varmasti äidinkielen ainakin läpäiset...
[/quote]Sinulla sen sijaan lienee puutteita luetun ymmärtämisessä. Ap:n ongelma oli pakollinen läsnäolovaatimus, ei liian vaikeat kurssit.
Joko opiskelet tai et opiskele.. Töissä on se huono puoli, että siellä joutuu käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap. Jos vielä palaat lukemaan tätä ketjua niin annan sinulle neuvon: maailma on täynnä tämän ketjun kommentoijien kaltaisia ihmisiä. Suomessa ei osata kannustaa eikä kuunnella, kuten näet. Ota tämä opiksesi mitä tahansa elämässä teetkin: sinä itse parhaiten tiedät, mikä sinua vaivaa jos siis joku vaivaa. Älä kuuntele ulkopuolisia enää siinä vaiheessa kun selkeä puhe ei heille mene perille. Joidenkin elämäntehtävä on lannistaa toisia.
Sanot, että pääset kursseista läpi helposti ja saat kiitettäviä arvosanoja. Mitä sinä itse odotit lukiolta? Oliko sinulla joku mielikuva, asetitko oman riman ihan älyttömän ylös? Sinun on hyvä tietää, että suurin osa Suomen lukiolaisista ei pääse kursseista kiitettävillä läpi ilman valtavaa määrää työtä. Se, että sinä pääset, kertoo että olet lahjakas ja älykäs. Älä luovuta nyt! Mihin tahansa päädytkin, jatkamaan lukiota tai ammattikouluun, niin älä lopeta koulunkäyntiä nyt kokonaan.
Tuo ahdistus ei ole normaalia, ja sinä tarvitset ja ansaitset saada siihen apua. Aloita oposta, ja kerro totuudenmukaisesti kaikki tuo mitä tänne kerroit. Että et pääse ovesta ulos joinain päivänä. Että ahdistaa, ettet ymmärrä itsekään mikä on. Ongelma ei ole siinä, ettetkö pärjäisi lukiossa. Ongelma on jossain muualla. Isäsi on kuollut, äiti painostaa käymään koulua ettei sinusta tulisi samanlaista kuin hän. No... yritä nähdä äitisi erillisenä sinusta itsestäsi: mikä koulutuksesi tuleekaan olemaan, sinun ei tarvitse tulevaisuudessa tuntea kuten hän nyt tuntee. Teillä on kotona rankkaa, sinulla on ollut rankkaa. Ei sitä tarvitse selitellä. Aina on ihmisiä jotka ovat (muka) selvinneet ties mistä ilman mitään oireita tai muutosta elämään, mutta eniten on meitä, joihin kolhut vaikuttavat ja meitä, jotka emme selviä ihan tuosta noin vain kun elämä heittää eteen esteitään.
Hae apua! Älä lopeta koulua, mutta lakkaa tuijottamasta niitä kursseja. Jos olet käynyt niitä kolmekymmentä, käymättä on enää iltapuolella 14 ja yo-kirjoitukset ja se on siinä. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle!
Hei ap. Jos vielä palaat lukemaan tätä ketjua niin annan sinulle neuvon: maailma on täynnä tämän ketjun kommentoijien kaltaisia ihmisiä. Suomessa ei osata kannustaa eikä kuunnella, kuten näet. Ota tämä opiksesi mitä tahansa elämässä teetkin: sinä itse parhaiten tiedät, mikä sinua vaivaa jos siis joku vaivaa. Älä kuuntele ulkopuolisia enää siinä vaiheessa kun selkeä puhe ei heille mene perille. Joidenkin elämäntehtävä on lannistaa toisia.
Sanot, että pääset kursseista läpi helposti ja saat kiitettäviä arvosanoja. Mitä sinä itse odotit lukiolta? Oliko sinulla joku mielikuva, asetitko oman riman ihan älyttömän ylös? Sinun on hyvä tietää, että suurin osa Suomen lukiolaisista ei pääse kursseista kiitettävillä läpi ilman valtavaa määrää työtä. Se, että sinä pääset, kertoo että olet lahjakas ja älykäs. Älä luovuta nyt! Mihin tahansa päädytkin, jatkamaan lukiota tai ammattikouluun, niin älä lopeta koulunkäyntiä nyt kokonaan.
Tuo ahdistus ei ole normaalia, ja sinä tarvitset ja ansaitset saada siihen apua. Aloita oposta, ja kerro totuudenmukaisesti kaikki tuo mitä tänne kerroit. Että et pääse ovesta ulos joinain päivänä. Että ahdistaa, ettet ymmärrä itsekään mikä on. Ongelma ei ole siinä, ettetkö pärjäisi lukiossa. Ongelma on jossain muualla. Isäsi on kuollut, äiti painostaa käymään koulua ettei sinusta tulisi samanlaista kuin hän. No... yritä nähdä äitisi erillisenä sinusta itsestäsi: mikä koulutuksesi tuleekaan olemaan, sinun ei tarvitse tulevaisuudessa tuntea kuten hän nyt tuntee. Teillä on kotona rankkaa, sinulla on ollut rankkaa. Ei sitä tarvitse selitellä. Aina on ihmisiä jotka ovat (muka) selvinneet ties mistä ilman mitään oireita tai muutosta elämään, mutta eniten on meitä, joihin kolhut vaikuttavat ja meitä, jotka emme selviä ihan tuosta noin vain kun elämä heittää eteen esteitään.
Hae apua! Älä lopeta koulua, mutta lakkaa tuijottamasta niitä kursseja. Jos olet käynyt niitä kolmekymmentä, käymättä on enää iltapuolella 14 ja yo-kirjoitukset ja se on siinä. Tsemppiä ja kaikkea hyvää sinulle!
Meneppä opinyopsykologin juttusille.
Nykyään myös ammattikoulututkinnoilla voi saada ihan hyvän palkan, eikä korkeakoulututkinyo ole mikään avain suuriin palkkoihin. Jos jo lukio on noin vaikeaa, niin korkeakoulua varten sinulla on vielä kypsymistä. Myös ammattikoulun kautta voi hakea korkeakouluihin, joten jospa kokeilisit sitä kautta? Hae nyt ihmeessä apua tuohon ahdistukseen!