Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden nainen"
"Nainen löytää erossa itsensä, mies uuden naisen"
Ajatuksia, tosielämän esimerkkejä? Ainakin omassa tuttavapiirissä on mennyt juuri näin.
Naiset käyneet pitkien suhteiden päätyttyä eroseminaarin, ehkä terapian, aloittaneet uusia harrastuksia, keskittyneet lapsiin ja uuden arjen luontiin. Ehkä pienimuotoista tapailua. Miehillä kuitenkin hyvin pian uudet, vakavat parisuhteet. Mistä tämä mielestänne johtuu?
Tinder täynnä juuri eronneita miehiä, tai harkinta-ajalla tai vasta eroa suunnittelevia miehiä. Kun heiltä kysyy, onko erotyö tehty ja suru käsitelty, vastaus on lähes aina että jo aikoja sitten (vaikkei edes välttämättä erottu vielä).
Eroryhmissäkin valtaosa naisia. Ovatko muut huomanneet saman?
Kommentit (1764)
Tuntuu että ainakin naiset jotenkin väheksyvät miesten tarpeita. Ehkä siksi että ajattelevat niitä omien malliensa kautta, että se parisuhde edellä -toiminta ei ole hyväksi.
Mutta entäs jos se on näille miesoletetuille se tärkein juttu, ei pysty sen enempään tai jos alkaisi elämään kuin naisoletettu, ei siinä kuitenkaan voisi olla niin onnellinen. Sama kuin että tietää kalan olevan hyväksi ja syö sitä. Ei kyllä tykkää siitä eikä maku parane, mutta syö vaikkei nauti.
Yleensä kyllä yksinolo on tärkeää, jos oikeasti puhutaan... itsensä on hyvä tuntea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö nämä miehet tuo kaikki vanhat parisuhdemallinsa ja -ongelmansa vaan uusiin suhteisiinsa? Itse aloin näkemään omaa osuuttani parisuhteessa vasta pari vuotta eron jälkeen, ankaran itsetutkiskelun jälkeen.
Uudessa suhteessa ei joudu rankan itsetutkiskelun äärelle, kun itseään voi peilata uuden ihastuksen silmin.
Kyllä niitä ongelmia on veivattu erovaiheessa, ja uudessa suhteessa jatketaan peilaamista ja pohdintaa. Se, että edellisen kumppanin kanssa ei niitä ongelmia kyennyt ratkomaan ei tarkoita, etteikö täysin erilaisen ihmisen kanssa löytäisi uusia (ja parempia) malleja toimia.
Kyllä niiden harjoittelujakso (eli suhde) 1:n ja 2:n välissä saisi olla teoriajakso. Muuten mennään täysin vanhoilla eväillä uuteen suhteeseen.
Mielestäni kaikkien tulisi tehdä itsestään "riskiarvio". Mitkä ovat minun huonot puoleni, ja millaisia asioita kumppanini tulee olla valmis kohtaamaan ja käsittelemään. Millä tavoin olen satuttanut edellisiä kumppaneitani ja miksi teen niin. Kuinka välttää jo ennalta ne kumppaniehdokkaat, joita todennäköisesti satutan ja huomaanko itse, milloin aion käyttäytyä loukkaavasti. Kuinka edelliseen eroon/eroihin päädyttiin ja mikä oli se kaikkein pienin alkusysäys sille, mikä eroon johti. Vai annanko minä toisen tehdä itselleni asioita, joita en halua, ja sitten katkeroidun ja ajattelen kaikkien vain haluavan itselleni pahaa. Olenko oppinut tämän jo lapsuudessa?
Monet selittävät, että ihmiset ovat erilaisia ja uuden kumppanin kanssa on uudet ongelmat. Ettei edellisen suhteen ongelmia pidä viedä seuraavaan suhteeseen. Sinänsä totta, mutta koska suhteessa on ainakin yksi osapuoli myös edellisestä suhteesta, eli minä itse, on minun ennen seuraavaa suhdetta tarkkaan pohdittava juuri itseäni. Ne omat ongelmat, käytösmallit ja tavat tulkita toista ihmistä kulkevat mukanani muuttumattomina, jos en tee niitä näkyviksi ja tarvittaessa vaikka terapiassa käsittele niitä ja niiden merkitystä itselleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
27 sivua kommentteja lukiessani on pakko todeta että miehet ja naiset ovat todella törkeitä toisilleen, molemmat syyttävät kaikesta toisiaan ja itsessä ei koskaan ole mitää vikaa. En yhtään ihmettele että kukaan ei kunnioita ja arvosta toisiaan ja tämä meidän yhteiskunta on näin jakautunut
Kunnioittaisin ja arvostaisin, jos keksisin miksi. Teeskennellä sitä ei voi, yrittänyt olen. Mutta jos vastassa on pelkkää itsesääliä ja marttyyriutta, vastuun välttelyä ja syyttelyä, negatiivisuutta ja oman perheen vähättelyä, on vaikea katsoa ylöspäin tai edes kohti.
Ja ei, se ihmisen itseisarvo ei siihen riitä, teot ratkaisevat.
Tätä juuri tarkoitin, itsessä ei mitään vikaa vaan vika on aina muissa. Muista sitten että et voi vaatia kunnioitusta sinulle jos et itse suostu kunnioittaa muita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma hyvinvointi eron jälkeen on kaiken a ja o. Tämä korostuu, mitä enemmän on "antanut" parisuhteelle ja ollut sitoutunut toiseen. Naiset yleensä ottaen hoksaavat tällaiset prioriteetit miehiä herkemmin ja osaavat myös panostaa edistäviin, hyviin asioihin. Miehet puolestaan usein siirtävät vastuuta muille tai hamaan tulevaisuuteen, ja kun ei ole enää ketään vierellä, täytyy se paikka täyttää pikimmiten uudelleen. Eihän sitä nyt yksin pärjää, aikuinen mies!
Vähän katkeraa tilitystä. Laitas Kaija koot soimaan.
Mikään ei ärsytä miehiä enempää kuin voimaantunut ja hauskaa pitävä vanhempi nainen. Koettaisitte itse joskus, voisi elämä olla vähän kivempaa.
Miksi tätä asennetta ei voi tuoda parisuhteeseen, ei niitä päosin ulkoisia vaatimuksia kannata ottaa aiemmassa elämänvaiheessakaan niin tosissaan. Elää rennosti vaan eikä stressaa, niin ei sitten tarvitse niin kauheaa itsensälöytämistyötä tehdä keski-ikäisenä?
Elämä olisi helpompaa kun osaisi jättää asioita pois jo aikaisemmin. Hiekka veks pllusta vaan, ja kannattaa myös valita oikea kumppani joka panettaa kunnolla.
Kuka olettaa että miehen (yleistetysti) seksuaaliset tarpeet on sellaisia että ne voidaan jossain vaiheessa unohtaa, vaikka suhde onkin pidempään jatkunut? Vinkki naisille, älkää huijatko niitä miehiäkään, antakaa riittävästi ja vaatikaa se osallistuminen askareisiin muuten.
Olihan stereotypiaa.
Miksi miehiä pitäisi vaatia osallistumaan perheen arkeen? Se on ihan hlvetin rasittavaa, jos samasta asiasta pitää muistuttaa kerta toisensa jälkeen. Siksi naiset jättävät muistuttamasta ja tekevät itse ja sen seurauksena väsyvät. Siitä tulee sitä stressiä. Naiset nyt muutenkin jättävät perheen tullessa omat tarpeensa taka-alalle ja kun tulee vaihe, jossa voi keskittyä vain omaan itseen, niin siitä otetaan kaikki irti.
"Elämä olisi helpompaa kun osaisi jättää asioita pois jo aikaisemmin". Joo, jokainen nainen voi kokeilla, että sanoo nyt miehelleen ettei tästä päivästä alkaen enää laita ruokaa eikä suunnittele mitä syödään vaan perheen ruokahuolto kaikkine vaiheineen on miehen vastuulla. Mikäs sen parempaa, kun tulla töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään ja syönnin jälkeen mennä päikkäreille. Sillä välin on keittiö siistiytynyt ihan itsestään. Varmaan mieskin tykkää, vai mitä?
Miksi te olette itse olleet arkihyödyke/kodinkone, käsittääkseni se parisuhde on ihan yhteisesti valittu tapa elää? Jotain vastuuta on itsekin otettava siitä mihin on elämässään ajautunut. Voin ihan suoraan sanoa, että itse suostuin olemaan kodinkone ja toisen kaiken ahdistuksen lievittäjä. Ei se silti pidä mitään parisuhdetta pystyssä jos toinen ei vaan koe saavansa suhteesta riittävästi. Jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt pitää paljon enemmän kiinni omista mielihaluistaan, mutta luulin silloin, että "happy wife, happy life" on oikeasti totta. Nyt tiedän, että onnellisuutta ei voi toiselle tehdä, se löytyy itsestä jos löytyy.
Ihan yhtä paljon on naisia, jotka eivät osaa olla yksin. Aina on oltava joku. MInusta se kertoo vaan enemmän siitä, ettei osata tai uskalleta olla yksin, oli kyse sitten miehestä tai naisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te olette itse olleet arkihyödyke/kodinkone, käsittääkseni se parisuhde on ihan yhteisesti valittu tapa elää? Jotain vastuuta on itsekin otettava siitä mihin on elämässään ajautunut. Voin ihan suoraan sanoa, että itse suostuin olemaan kodinkone ja toisen kaiken ahdistuksen lievittäjä. Ei se silti pidä mitään parisuhdetta pystyssä jos toinen ei vaan koe saavansa suhteesta riittävästi. Jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt pitää paljon enemmän kiinni omista mielihaluistaan, mutta luulin silloin, että "happy wife, happy life" on oikeasti totta. Nyt tiedän, että onnellisuutta ei voi toiselle tehdä, se löytyy itsestä jos löytyy.
Ihan yhtä paljon on naisia, jotka eivät osaa olla yksin. Aina on oltava joku. MInusta se kertoo vaan enemmän siitä, ettei osata tai uskalleta olla yksin, oli kyse sitten miehestä tai naisesta.
Ei "happy wife, happy life", vaan "happy spouse, happy house". Toimii vain molempiin suuntiin.
T onnellinen vanha vaimo
Kuinka moni nainen antaa miehelleen päätösvallan siisteystasossa tai yleensäkään kodin asioissa? Yleensä se menee niin että nainen päättää yksin ja nalkuttaa miehelle kun naiset päätös ei toteudu pilkulleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turha näköjään mitään vastailla, kun "kommenttisi julkaistaan hyväksynnän jälkeen", vaikkei mitään kyseenalaista sisältävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma hyvinvointi eron jälkeen on kaiken a ja o. Tämä korostuu, mitä enemmän on "antanut" parisuhteelle ja ollut sitoutunut toiseen. Naiset yleensä ottaen hoksaavat tällaiset prioriteetit miehiä herkemmin ja osaavat myös panostaa edistäviin, hyviin asioihin. Miehet puolestaan usein siirtävät vastuuta muille tai hamaan tulevaisuuteen, ja kun ei ole enää ketään vierellä, täytyy se paikka täyttää pikimmiten uudelleen. Eihän sitä nyt yksin pärjää, aikuinen mies!
Vähän katkeraa tilitystä. Laitas Kaija koot soimaan.
Mikään ei ärsytä miehiä enempää kuin voimaantunut ja hauskaa pitävä vanhempi nainen. Koettaisitte itse joskus, voisi elämä olla vähän kivempaa.
Hauskaa pitävä vanhempi nainen ärsyttää kaikkia, sekä miehiä että naisia. Tässäkin ketjussa on ollut pitkiä ilkeileviä vuodatuksia miten surkuhupaisa on eronnut, keski-ikäinen nainen joka käy ystävineen baarissa tai jopa -herranjestas sentään - karaokessa. Näitä mahdollisimman vittumaisiksi kirjoitettuja kommentteja peukuttavat sekä miehet että naiset ja kirjoittaja on pakahtua ylpeydestä kun osasikin niin ilkeästi kirjoittaa.
Sekä nuoret naiset että kaikenikäiset miehet saavat kyllä käydä baarissa, remuta, laulaa, pitää hauskaa ja tehdä vaikka mitä. Ainoastaan vanhemmat naiset eivät saa, heidän pitäisi olla näkymättömissä ja hävetä itseään ja sitä, etteivät ole välttämättä yhtä kauniita kuin nuorina. Tämä kertoo aika paljon yhteiskuntamme arvoista.
Eikä ärsytä. Eihän kukaan edes huomaisi teitä, ellette itse pitäisi kovaa meteliä itsestänne ja uhriutuisi, kun ketään oikeasti ei kiinnosta teidän säälittävä touhunne. Sitä varmaan kaikki ihmettelevät, että miten meni omasta mielestä, jos on ollut vaikka yli 20v saman miehen kanssa ja vasta sitten kun mies vihdoin antoi tylsälle kropsulle monoa, niin tästä tuli muka kaunis, rietas ja onnellinen. Sehän on tuossa iässä ihan fyysisestikin mahdotonta olla kaunis ja eipä teistä tekstien perusteella saa kyllä onnellistakaan kuvaa. Ja riettauskin taitaa olla sitä, että saatte olla riettaita ihan yksinänne.
Tämä on juuri se asenne, miksi ei nuorenakaan naisena enää kiinnosta alkaa suhteisiin miesten kanssa. Miksi miehet kuvittelevat että naiselle olisi tärkeää saada hyväksyntää tuollaiselta ihmiseltä? Että nyt nuorena kelpaisin tuollaisen ihmisen patjaksi ja että tuollainen ihminen nauttisi ulkonäöstäni? Itse en aio jakaa seksuaalisuuttani, vartaloani enkä elämääni ihmisten kanssa, jotka eivät näe vanhenemisessa kauneutta eikä arvoa ja joille toinen ihminen muuttuu tylsäksi kropsuksi jolle annetaan monoa ja etsitään seuraava. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse, että monia miehiä ilmeisesti kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että on joku kiva kropsu jota panna, suhde tai toinen ihminen ei merkitse mitään. Miksi naisten kannattaisi alkaa sellaiseen? Parempi olla rietas yksinään nuoruudesta vanhuuteen :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TÄYSIN PÄINVASTOIN! Erossa mies jää yleensä aina yksin ja ihmettelemään tilannetta, kun naisella on ollut uusi kumppani hankittuna PALJON ennen eroa!
Mistäs luulette sen kuuluisan kansanviisauden syntyneen että:"Nainen ei koskaan lähde suhteesta tyhjään pöytään, vaana aina varmistaa että pääsee entistä katetumpaan!"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te olette itse olleet arkihyödyke/kodinkone, käsittääkseni se parisuhde on ihan yhteisesti valittu tapa elää? Jotain vastuuta on itsekin otettava siitä mihin on elämässään ajautunut. Voin ihan suoraan sanoa, että itse suostuin olemaan kodinkone ja toisen kaiken ahdistuksen lievittäjä. Ei se silti pidä mitään parisuhdetta pystyssä jos toinen ei vaan koe saavansa suhteesta riittävästi. Jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt pitää paljon enemmän kiinni omista mielihaluistaan, mutta luulin silloin, että "happy wife, happy life" on oikeasti totta. Nyt tiedän, että onnellisuutta ei voi toiselle tehdä, se löytyy itsestä jos löytyy.
Ihan yhtä paljon on naisia, jotka eivät osaa olla yksin. Aina on oltava joku. MInusta se kertoo vaan enemmän siitä, ettei osata tai uskalleta olla yksin, oli kyse sitten miehestä tai naisesta.
Ei "happy wife, happy life", vaan "happy spouse, happy house". Toimii vain molempiin suuntiin.
T onnellinen vanha vaimo
Siinäpä sitä on miehille haastetta tehdä suomalainen nainen onnelliseksi. Ei auta, vaikka kuinka tiskaisi, siivoaisi ja tekisi ruokaa, nainen ei ole onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma hyvinvointi eron jälkeen on kaiken a ja o. Tämä korostuu, mitä enemmän on "antanut" parisuhteelle ja ollut sitoutunut toiseen. Naiset yleensä ottaen hoksaavat tällaiset prioriteetit miehiä herkemmin ja osaavat myös panostaa edistäviin, hyviin asioihin. Miehet puolestaan usein siirtävät vastuuta muille tai hamaan tulevaisuuteen, ja kun ei ole enää ketään vierellä, täytyy se paikka täyttää pikimmiten uudelleen. Eihän sitä nyt yksin pärjää, aikuinen mies!
Vähän katkeraa tilitystä. Laitas Kaija koot soimaan.
Mikään ei ärsytä miehiä enempää kuin voimaantunut ja hauskaa pitävä vanhempi nainen. Koettaisitte itse joskus, voisi elämä olla vähän kivempaa.
Miksi tätä asennetta ei voi tuoda parisuhteeseen, ei niitä päosin ulkoisia vaatimuksia kannata ottaa aiemmassa elämänvaiheessakaan niin tosissaan. Elää rennosti vaan eikä stressaa, niin ei sitten tarvitse niin kauheaa itsensälöytämistyötä tehdä keski-ikäisenä?
Elämä olisi helpompaa kun osaisi jättää asioita pois jo aikaisemmin. Hiekka veks pllusta vaan, ja kannattaa myös valita oikea kumppani joka panettaa kunnolla.
Kuka olettaa että miehen (yleistetysti) seksuaaliset tarpeet on sellaisia että ne voidaan jossain vaiheessa unohtaa, vaikka suhde onkin pidempään jatkunut? Vinkki naisille, älkää huijatko niitä miehiäkään, antakaa riittävästi ja vaatikaa se osallistuminen askareisiin muuten.
Olihan stereotypiaa.
Miksi miehiä pitäisi vaatia osallistumaan perheen arkeen? Se on ihan hlvetin rasittavaa, jos samasta asiasta pitää muistuttaa kerta toisensa jälkeen. Siksi naiset jättävät muistuttamasta ja tekevät itse ja sen seurauksena väsyvät. Siitä tulee sitä stressiä. Naiset nyt muutenkin jättävät perheen tullessa omat tarpeensa taka-alalle ja kun tulee vaihe, jossa voi keskittyä vain omaan itseen, niin siitä otetaan kaikki irti.
"Elämä olisi helpompaa kun osaisi jättää asioita pois jo aikaisemmin". Joo, jokainen nainen voi kokeilla, että sanoo nyt miehelleen ettei tästä päivästä alkaen enää laita ruokaa eikä suunnittele mitä syödään vaan perheen ruokahuolto kaikkine vaiheineen on miehen vastuulla. Mikäs sen parempaa, kun tulla töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään ja syönnin jälkeen mennä päikkäreille. Sillä välin on keittiö siistiytynyt ihan itsestään. Varmaan mieskin tykkää, vai mitä?
Oletko koskaan miettinyt sitä, että miten mies tai nainen on kasvatettu kotona? Tunnen yhden naisen, joka oli todella avuton keittiössä ja oikeastaan kaikissa kodin askareissa. Ensin luulin, että pelleilee ja haluaa minun tekevän kaiken, mutta todellinen syy oli se, että hänen äitinsä oli lapsesta saakka mollannut kaikessa tuota naista, kun tämä oli lapsena yrittänyt auttaa keittiössä ja kodin muissa askareissa. Ei siis saanut omalta äidiltään mitään oppia ja opastusta. Oma äiti oli muutenkin ikään kuin vihannut omaa lastaan ja eihän se ole harvinaista. Joskus kun katselimme hänen vanhoja valokuviaan, niin heräsi epäilys, että miksi oma äiti ei hyväksynyt tytärtään. Tytär oli lapsena erittäin kaunis ja aikuisenakin aivan missiainesta, siis uskomattoman kaunis ja hoikka, pitkähkö nainen. Äiti taas kuin aivan eri planeetalta. Tasapaksu tankki, naama aina norsunveellä, eli oli varmasti kateellinen tyttärensä kauneudesta. Tyttären isä taas oli hoikka, pitkä ja komea mies, joten tytär oli onneksi perinyt isältään hyvät geenit.
Teille pirttihirmuille se stressi tulee oikeasti vain siitä, kun ette saa tahtoanne läpi. Joku on kasvattanut teidät siihen, että miehen ja lasten on ehdottomasti toteltava kaikkia määräyksiä mitä keksittekään sanella. Enkä muutenkaan ymmärrä, miksi siihen ruokahuoltoonkin pitää sotkea kaikki kynnelle kykenevät mukaan? Oma vaimoni on aivan loistava tekemään ruokaa ja olen itsekin välillä tehnyt vaikka mitä, mutta koska en onnistu tekemään niin maittavaa ruokaa kuin hän, hänellä on tahtonut jäädä syömättä mun tekemä ruoka. Kotoa muista sen, että vaikka siivosin oman huoneeni äitini pyynnöstä/määräyksestä, niin olihan se turhauttavaa, että äiti siivosi sen vielä uudestaan, kun se ei muka ollut tarpeeksi siisti. Siitä itsellä on peräisin se, että jos huushollissa joku pitää perussiisteyttä yllä, en mene sorkkimaan siihen.
Minä en osannut laittaa ruokaa, kun muutin omilleni. Koska olen ihan täysjärkinen, niin opettelin. Sinäkään et tarvitse muuta kuin harjoittelua. Ihan samalla vaivalla saa aikaan hyvää kuin huonoa ruokaa. Mene vaikka jollekin kurssille, jos et muuta keksi. Jos otat koko perheen ruokahuollon omalle vastuullesi, niin huomaat, että se on oikeasti iso työ.
Kuka sinun asuntosi siivosi silloin, kun olit sinkku ja asuit yksiksesi? Halusiko nainen ihan väenväkisin siivota kaiken aina yksin, kun muutitte yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi te olette itse olleet arkihyödyke/kodinkone, käsittääkseni se parisuhde on ihan yhteisesti valittu tapa elää? Jotain vastuuta on itsekin otettava siitä mihin on elämässään ajautunut. Voin ihan suoraan sanoa, että itse suostuin olemaan kodinkone ja toisen kaiken ahdistuksen lievittäjä. Ei se silti pidä mitään parisuhdetta pystyssä jos toinen ei vaan koe saavansa suhteesta riittävästi. Jälkikäteen ajatellen, olisi pitänyt pitää paljon enemmän kiinni omista mielihaluistaan, mutta luulin silloin, että "happy wife, happy life" on oikeasti totta. Nyt tiedän, että onnellisuutta ei voi toiselle tehdä, se löytyy itsestä jos löytyy.
Ihan yhtä paljon on naisia, jotka eivät osaa olla yksin. Aina on oltava joku. MInusta se kertoo vaan enemmän siitä, ettei osata tai uskalleta olla yksin, oli kyse sitten miehestä tai naisesta.
Ei "happy wife, happy life", vaan "happy spouse, happy house". Toimii vain molempiin suuntiin.
T onnellinen vanha vaimo
Siinäpä sitä on miehille haastetta tehdä suomalainen nainen onnelliseksi. Ei auta, vaikka kuinka tiskaisi, siivoaisi ja tekisi ruokaa, nainen ei ole onnellinen.
Varmaan tuollainen nainen tulee onnelliseksi, kun mies kertoo hakeneensa avioeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on miespula. (Ulkomaisia ei lasketa tässä.)
-Kapanteri.- kirjoitti:
Suomessa on miespula. (Ulkomaisia ei lasketa tässä.)
Samanlainen pula kun suomessa vallitseva työntekijäpula, ainoastaan parhaat kelpaa ja muut saa syyttelyn
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma hyvinvointi eron jälkeen on kaiken a ja o. Tämä korostuu, mitä enemmän on "antanut" parisuhteelle ja ollut sitoutunut toiseen. Naiset yleensä ottaen hoksaavat tällaiset prioriteetit miehiä herkemmin ja osaavat myös panostaa edistäviin, hyviin asioihin. Miehet puolestaan usein siirtävät vastuuta muille tai hamaan tulevaisuuteen, ja kun ei ole enää ketään vierellä, täytyy se paikka täyttää pikimmiten uudelleen. Eihän sitä nyt yksin pärjää, aikuinen mies!
Vähän katkeraa tilitystä. Laitas Kaija koot soimaan.
Mikään ei ärsytä miehiä enempää kuin voimaantunut ja hauskaa pitävä vanhempi nainen. Koettaisitte itse joskus, voisi elämä olla vähän kivempaa.
Hauskaa pitävä vanhempi nainen ärsyttää kaikkia, sekä miehiä että naisia. Tässäkin ketjussa on ollut pitkiä ilkeileviä vuodatuksia miten surkuhupaisa on eronnut, keski-ikäinen nainen joka käy ystävineen baarissa tai jopa -herranjestas sentään - karaokessa. Näitä mahdollisimman vittumaisiksi kirjoitettuja kommentteja peukuttavat sekä miehet että naiset ja kirjoittaja on pakahtua ylpeydestä kun osasikin niin ilkeästi kirjoittaa.
Sekä nuoret naiset että kaikenikäiset miehet saavat kyllä käydä baarissa, remuta, laulaa, pitää hauskaa ja tehdä vaikka mitä. Ainoastaan vanhemmat naiset eivät saa, heidän pitäisi olla näkymättömissä ja hävetä itseään ja sitä, etteivät ole välttämättä yhtä kauniita kuin nuorina. Tämä kertoo aika paljon yhteiskuntamme arvoista.
Keski-ikäisyyden juttuhan on juuri siinä, että voi antaa lempeästi piutpaut odotuksille, sekä todellisille että niille, joita kuvittelee muilla olevan. Nyt 42-vuotiaana en ole vielä keksinyt mitään, mitä en saisi tehdä, ja ole saanut jo 18-vuotiaasta lähtien. Yhteiskunnassa on paljon korjattavaa, se on totta, mutta aika moni juttu on vain oman pään sisällä. Muun muassa se kuvitelma, että muut olisivat kiinnostuneita tuntemattoman tekemisistä.
Pitäisi opettaa elämään tuolleen koko ajan. Miksi pitää tämä tajuta vasta tuossa vaiheessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma hyvinvointi eron jälkeen on kaiken a ja o. Tämä korostuu, mitä enemmän on "antanut" parisuhteelle ja ollut sitoutunut toiseen. Naiset yleensä ottaen hoksaavat tällaiset prioriteetit miehiä herkemmin ja osaavat myös panostaa edistäviin, hyviin asioihin. Miehet puolestaan usein siirtävät vastuuta muille tai hamaan tulevaisuuteen, ja kun ei ole enää ketään vierellä, täytyy se paikka täyttää pikimmiten uudelleen. Eihän sitä nyt yksin pärjää, aikuinen mies!
Vähän katkeraa tilitystä. Laitas Kaija koot soimaan.
Mikään ei ärsytä miehiä enempää kuin voimaantunut ja hauskaa pitävä vanhempi nainen. Koettaisitte itse joskus, voisi elämä olla vähän kivempaa.
Miksi tätä asennetta ei voi tuoda parisuhteeseen, ei niitä päosin ulkoisia vaatimuksia kannata ottaa aiemmassa elämänvaiheessakaan niin tosissaan. Elää rennosti vaan eikä stressaa, niin ei sitten tarvitse niin kauheaa itsensälöytämistyötä tehdä keski-ikäisenä?
Elämä olisi helpompaa kun osaisi jättää asioita pois jo aikaisemmin. Hiekka veks pllusta vaan, ja kannattaa myös valita oikea kumppani joka panettaa kunnolla.
Kuka olettaa että miehen (yleistetysti) seksuaaliset tarpeet on sellaisia että ne voidaan jossain vaiheessa unohtaa, vaikka suhde onkin pidempään jatkunut? Vinkki naisille, älkää huijatko niitä miehiäkään, antakaa riittävästi ja vaatikaa se osallistuminen askareisiin muuten.
Olihan stereotypiaa.
Miksi miehiä pitäisi vaatia osallistumaan perheen arkeen? Se on ihan hlvetin rasittavaa, jos samasta asiasta pitää muistuttaa kerta toisensa jälkeen. Siksi naiset jättävät muistuttamasta ja tekevät itse ja sen seurauksena väsyvät. Siitä tulee sitä stressiä. Naiset nyt muutenkin jättävät perheen tullessa omat tarpeensa taka-alalle ja kun tulee vaihe, jossa voi keskittyä vain omaan itseen, niin siitä otetaan kaikki irti.
"Elämä olisi helpompaa kun osaisi jättää asioita pois jo aikaisemmin". Joo, jokainen nainen voi kokeilla, että sanoo nyt miehelleen ettei tästä päivästä alkaen enää laita ruokaa eikä suunnittele mitä syödään vaan perheen ruokahuolto kaikkine vaiheineen on miehen vastuulla. Mikäs sen parempaa, kun tulla töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään ja syönnin jälkeen mennä päikkäreille. Sillä välin on keittiö siistiytynyt ihan itsestään. Varmaan mieskin tykkää, vai mitä?
Ei ne yksin elävät miehet nälkään kuole.
Eli kyllä tuo kaikki miehiltä onnistuu. Miksei vaan tee kuten ne tekevät?
Se ongelma on naisten liika sovinnollisuus. Otetaan paineita koska muutkin tekevät jutut tietyllä tavalla. Säkin tuossa ehkä oletit että jutut tapahtuu sun tavallasi. Jätä se nyt ensin pois, tee kompromissejä.
Vierailija kirjoitti:
Vapaille markkinoille tulevista, keski-ikäisistä tai yli ja naisten silmissä tasokkaista miehistä on kova kysyntä. Ovat vapaana yleensä hyvin vähän aikaa tai viedään suhteesta suoraan seuraavaan. Miehet eivät yleensä myöskään halua olla kauaa yksin. Eronneen keski-ikäisen naisen ( edellytykset: luonne mukava, perusnätti, lapsia tai ei) pitää olla itse aktiivinen tai nopea toimissaan. Sanoinkin entiselle miehelle että jos eroamme hän löytää uuden helpommin. Näin myös tapahtui. Löysin uuden sitten minäkin, mutta aikaa meni enemmän ja vaati minulta etsintää ja omaa aktiivisuutta. Löysin kuitenkin parisuhteeseen samaa ikäluokkaa olevan miehen, oli aikuisten lasten isä ja sinkkuna noin vuoden. Deittipalvelussa hän ehti olla omalla kuvallaan kokonaista kaksi viikkoa.
Juu jotkut naiset vie. Itse olen mieluummin yksin kuin alan kilpailla miehestä. Haluan, että suhde kolahtaa ja mies osaa itse siinä tilanteessa sanoa muille "ei kiitos", jos ei osaa, niin hän voi kyllä ihan vapaasti mennä vaikka pika-avioliittoon. Tällä tavalla olen toiminut aina ja ihan 20 vuotta avioliitossa olen ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma hyvinvointi eron jälkeen on kaiken a ja o. Tämä korostuu, mitä enemmän on "antanut" parisuhteelle ja ollut sitoutunut toiseen. Naiset yleensä ottaen hoksaavat tällaiset prioriteetit miehiä herkemmin ja osaavat myös panostaa edistäviin, hyviin asioihin. Miehet puolestaan usein siirtävät vastuuta muille tai hamaan tulevaisuuteen, ja kun ei ole enää ketään vierellä, täytyy se paikka täyttää pikimmiten uudelleen. Eihän sitä nyt yksin pärjää, aikuinen mies!
Vähän katkeraa tilitystä. Laitas Kaija koot soimaan.
Mikään ei ärsytä miehiä enempää kuin voimaantunut ja hauskaa pitävä vanhempi nainen. Koettaisitte itse joskus, voisi elämä olla vähän kivempaa.
Hauskaa pitävä vanhempi nainen ärsyttää kaikkia, sekä miehiä että naisia. Tässäkin ketjussa on ollut pitkiä ilkeileviä vuodatuksia miten surkuhupaisa on eronnut, keski-ikäinen nainen joka käy ystävineen baarissa tai jopa -herranjestas sentään - karaokessa. Näitä mahdollisimman vittumaisiksi kirjoitettuja kommentteja peukuttavat sekä miehet että naiset ja kirjoittaja on pakahtua ylpeydestä kun osasikin niin ilkeästi kirjoittaa.
Sekä nuoret naiset että kaikenikäiset miehet saavat kyllä käydä baarissa, remuta, laulaa, pitää hauskaa ja tehdä vaikka mitä. Ainoastaan vanhemmat naiset eivät saa, heidän pitäisi olla näkymättömissä ja hävetä itseään ja sitä, etteivät ole välttämättä yhtä kauniita kuin nuorina. Tämä kertoo aika paljon yhteiskuntamme arvoista.
Eikä ärsytä. Eihän kukaan edes huomaisi teitä, ellette itse pitäisi kovaa meteliä itsestänne ja uhriutuisi, kun ketään oikeasti ei kiinnosta teidän säälittävä touhunne. Sitä varmaan kaikki ihmettelevät, että miten meni omasta mielestä, jos on ollut vaikka yli 20v saman miehen kanssa ja vasta sitten kun mies vihdoin antoi tylsälle kropsulle monoa, niin tästä tuli muka kaunis, rietas ja onnellinen. Sehän on tuossa iässä ihan fyysisestikin mahdotonta olla kaunis ja eipä teistä tekstien perusteella saa kyllä onnellistakaan kuvaa. Ja riettauskin taitaa olla sitä, että saatte olla riettaita ihan yksinänne.
Tämä on juuri se asenne, miksi ei nuorenakaan naisena enää kiinnosta alkaa suhteisiin miesten kanssa. Miksi miehet kuvittelevat että naiselle olisi tärkeää saada hyväksyntää tuollaiselta ihmiseltä? Että nyt nuorena kelpaisin tuollaisen ihmisen patjaksi ja että tuollainen ihminen nauttisi ulkonäöstäni? Itse en aio jakaa seksuaalisuuttani, vartaloani enkä elämääni ihmisten kanssa, jotka eivät näe vanhenemisessa kauneutta eikä arvoa ja joille toinen ihminen muuttuu tylsäksi kropsuksi jolle annetaan monoa ja etsitään seuraava. Siitähän tässäkin ketjussa on kyse, että monia miehiä ilmeisesti kiinnostaa vain ja ainoastaan se, että on joku kiva kropsu jota panna, suhde tai toinen ihminen ei merkitse mitään. Miksi naisten kannattaisi alkaa sellaiseen? Parempi olla rietas yksinään nuoruudesta vanhuuteen :)
Nostan hattua loistavasta muuntautumiskyvystäsi. Osaat hetkessä muuttua vanhasta kropsusta nuoreksi naiseksi.
Mikään ei ole rasittavampaa, kuin niin heikkoitsetuntoinen nainen, että sitä pitää pitää pystyssä ja varoa sanomasta mitään, mistä tuo herkkä lumihiutale romahtaa sekunnissa. Miksi nainen ei vaan ole ihan täysin oma itsensä? Miksi pitäisi erityisesti antaa hyväksyntää ja huomiota? Ymmärrän, että lapsille se on tärkeää, koska sen kautta heistä kasvaa järkeviä aikuisia, kun ymmärtävät, miten tärkeää välittäminen on. Aikuisilla naisilla se taas tahtoo mennä överiksi.
Ei kukaan anna vaimolleen kenkää, jos vaimo todella panostaa parisuhteen eteen jotenkin. Se ei ole sitä, että on 20 vuotta laittanut ruokaa, siivonnut ja pyykännyt. Mies tarvitsee rakkautta, ystävyyttä ja seksiä. Eli se ei mene niin, että miehelle nainen muuttuu vanhaksi kropsuksi, vaan nainen on itse muuttanut itsensä sellaiseksi ja siitä ei ole miehelle enää mitään iloa, vaan päinvastoin. Lapset ja lastenlapsetkin häpeävät silmät päästään, kun "kaunis, rietas ja onnellinen" vanha koppelo riekkuu ja raakkuu pitkin kyliä.
Nainen voisi aivan hyvin olla arvokas ja kunnioitettu niin, ettei mies kyllästy.
En ole vanha kropsu. Mikä ensimmäisessä viestissäni sai sinut kuvittelemaan niin? Sekö, että mielestäni vanhempien naisten haukkuminen on ilkeää? Tiedän kyllä, että itse saan käydä vielä baareissa, laulaa mitä tahdon, vaikka sitten kaunis, rietas ja onnellinen -biisiä. Kukaan ei käsittääkseni häpeä silmiä päästään. En kuitenkaan ymmärrä miksi vaikkapa 50+ äitini ei voi eron jälkeen pitää ystävineen hauskaa, vaan hänestä tulee heti häpeällinen, ruma, vanha kropsu. Itse arvostan häntä ja hänen ystäviään, jotka ovat hauskoja ja älykkäitä naisia, ja kyllä, myös kauniita mielestäni. Olen iloinen jos vanhenen samalla tavalla. Kyllä, puolustan vanhempia naisia itsekkäistä syistä, koska näen tässä heitä haukkuvassa ilmapiirissä oman tulevaisuuteni, joka näyttää aivan järkyttävältä jos aion valita parisuhteen miehen kanssa. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että tulevaisuudelleni on paljon tärkeämpää se, että minulla on ystäviä joiden kanssa pitää hauskaa, kuin se että joku sydämeltään täysin mädäntynyt, ilkeä mies haluaa tyydyttää itsensä minuun. Outoa jos joku kuvittelee mitään muuta.
Alue: Aihe vapaa
Keski-ikäisyyden juttuhan on juuri siinä, että voi antaa lempeästi piutpaut odotuksille, sekä todellisille että niille, joita kuvittelee muilla olevan. Nyt 42-vuotiaana en ole vielä keksinyt mitään, mitä en saisi tehdä, ja ole saanut jo 18-vuotiaasta lähtien. Yhteiskunnassa on paljon korjattavaa, se on totta, mutta aika moni juttu on vain oman pään sisällä. Muun muassa se kuvitelma, että muut olisivat kiinnostuneita tuntemattoman tekemisistä.