Lue keskustelun säännöt.
Miksi nuoria ei enää kannusteta vakiintumaan nuorena?
05.11.2021 |
Useimmissa tapauksissa tiedossa olisi onnellisempi ja tasapainoisempi elämä, jos se elämänkumppani löytyisi viimeistään vähän päälle parikymppisenä. Itse elin jossain oudossa luulossa, että pariutuminen pitäisi hoitaa viimeistään päälle kolmekymppisenä vasta. Kuitenkin oikeasti siinä vaiheessa alkaa tulla jo kiire, jos sattuisikin ensi yrittämällä valitsemaan väärin, kuten itse tein.
T. N35+, pk-seutu
Kommentit (108)
Mä erosin mun lukioaikaisesta sulhosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kai luule että kannustaminen vaikuttaisi yhtään?
Ei kai koskaan ole kannustettu pariutumaan. Se vain tapahtui ennen aiemmin, koska ihmiset olivat kypsempiä silloin.
Nykyisin nuoria ollaan 29-vuotiaiksi asti. Vakiintuminen lasten saanteineen tapahtuu sitten 30v iän jälkeen, kun nuoruus on ohi.
Se kasvattaa itsetuntemusta ja laajentaa maailmankuvaa, kun tapaa erilaisia ihmisiä ennen kuin jämähtää paikalleen. On harvinainen onni, että se ensimmäinen kumppani on itselle juuri sopiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niiden teinikihlojen ole tarkoituskaan kestää. Turha yrittää leikkiä perhettä keskenkasvuisena, tulee eroja ja rikkinäisiä perheitä.
Ja turha tunkea tähän jotakin tindereitä, ei niissä edes juuri ole oikeita naisia, vaan näitä heikosti pariutuvia miehiä vaan. Jotka ei edes tunnista feikkiprofiileja.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai koskaan ole kannustettu pariutumaan. Se vain tapahtui ennen aiemmin, koska ihmiset olivat kypsempiä silloin.
Ei ollut ehkäisyä, onnettomia pakkoliittoja sitäkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se kasvattaa itsetuntemusta ja laajentaa maailmankuvaa, kun tapaa erilaisia ihmisiä ennen kuin jämähtää paikalleen. On harvinainen onni, että se ensimmäinen kumppani on itselle juuri sopiva.
Tuo on totta, mutta sen kokemuksen myötä myös kuluu aikaa ja voi tulla niitä pettymyksiäkin ja niiden myötä katkeroitumista.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin nuoria ollaan 29-vuotiaiksi asti. Vakiintuminen lasten saanteineen tapahtuu sitten 30v iän jälkeen, kun nuoruus on ohi.
Siinä vain pitääkin sitten kolmenkymmenen vuoden jälkeen olla todella ketterä ja näppärä sekä nopea pariutumisessaan, ettei mene mikään vikaan. Nimittäin alkaa olla jo kiire. Tajuan itse jälkikäteen, että mun olisi pitänyt etsiä kumppania jo joskus parikymppisenä. Enpä vain koskaan tajunnut niihin aikoihin sellaista edes miettiä.
T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä rupesin seurustelemaan 18-vuotiaana 80-luvun alkupuolella. Siihen aikaan sanottiin, että ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei kannata mennä naimisiin, ne suhteet päätyy aina eroon. Oma äitinikin yritti saada meidän suhteen poikki. Seurustelusuhteen takia jouduin itsekin tekemään valintoja tulevaisuuden suhteen ja ne mietitytti pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin nuoria ollaan 29-vuotiaiksi asti. Vakiintuminen lasten saanteineen tapahtuu sitten 30v iän jälkeen, kun nuoruus on ohi.
Siinä vain pitääkin sitten kolmenkymmenen vuoden jälkeen olla todella ketterä ja näppärä sekä nopea pariutumisessaan, ettei mene mikään vikaan. Nimittäin alkaa olla jo kiire. Tajuan itse jälkikäteen, että mun olisi pitänyt etsiä kumppania jo joskus parikymppisenä. Enpä vain koskaan tajunnut niihin aikoihin sellaista edes miettiä.
T. Ap
Älä nyt vaan sano ettet viitsi vaivautua? Välillä täällä käyvät naiset on ihan samanlaisia kuin ukotkin. Selataan klikkeriä ja todetaan ettei löydy ketään. Muualle siirtyminen on aina poissuljettu vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, itsellä meni juna ohi. 36V, enkä todellakaan halua olla viiskymppinen vanhus päivystämässä wilmaviestejä kun lapset on murkkuiässä. Lapsenlapset saa sitten katsoa kuvia vain kun makaan mullissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä perusteella tulisi pariutua ”viimeistään” iässä x? Eikös oikea aika ole kun sopiva kumppani tulee vastaan ja kokee että haluaa pariutua. Ja jos joku haluaa olla sinkku niin sekin on aivan yhtä hyvä valinta. Elämällä ei muutenkaan ole mitään aikataulua tai kaavaa jota sen täytyy noudattaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai koskaan ole kannustettu pariutumaan. Se vain tapahtui ennen aiemmin, koska ihmiset olivat kypsempiä silloin.
Ei ollut ehkäisyä, onnettomia pakkoliittoja sitäkin enemmän.
Ja varsinkaan naisilla ei ole muuta mahdollisuutta päästä sieltä lapsuudenkodin ikeen alta kuin avioituminen.
Vierailija kirjoitti:
Joo, itsellä meni juna ohi. 36V, enkä todellakaan halua olla viiskymppinen vanhus päivystämässä wilmaviestejä kun lapset on murkkuiässä. Lapsenlapset saa sitten katsoa kuvia vain kun makaan mullissa.
No mä tein juuri noin, paitsi en tunne itseäni vanhuksesksi, wilman tuntimerkinnöillekin osaa jo viitata kintaalla, jos asia ei ole puhelun tai viestin arvoinen, niin se on melko joutava.
Mitä kummipoikaa (30v) ja äitiään (kaverini) elämää olen seurannut, niin paremmat ratkaisut mä tein lastenhankintaiän suhteen.
Parempi saada lapset nuorana ja isovanhempien olisi syytä osallistua lapsiperheen elämän helpottamiseen, sillä on todennäköistä, että hekin kaipaavat apua sitten vanhempina.
Mitähän mä just luin?
Pitäiskö minua siis pakottaa tai kannustaa parisuhteeseen ja miksi pitää?
En ole koskaan seurustellut.
M31
jokainen alle 30v suhteisiin rupeava eroaa kuitenkin joten ei mitään merkitystä
Olen samaa ikäluokkaa oleva mies enkä ole varsinaisesti eri mieltä.
Naisten ongelmana on se, että nainen voi nelikymppiseksi asti saada seksiä miesmalleilta ja hauskuutusta ja verkostoja tavallisilta miehiltä ja naisen on vaikea vakiintua, koska siinä nainen itsekin joutuisi näkemään vastuuta ja kehittymään ihmisenä, kun taas sinkkuna nainen voi saada ison osan parisuhteen eduista ilman vastavuoroisuutta.
Ja miehillä taas on se, että voi kestää todella pitkään aikuistua ja oppia ne riittävät taidot, että osaisi lähestyä ja toimia niiden naisten kanssa, joita realistisesti pystyy saamaan; jos nainen tekisi hyvin selkeän aloitteen miehelle, siitä voisi seurata paljonkin, mutta koska näin ei yleensä tapahdu, moni mies tekee aloitteensa väärille naisille ja menettää ennen pitkää itseluottamuksensa toimia niiden naisten kanssa, jotka olisivat kiinnostuneita ja aika kuluu.
Lisäksi jotkut miesmentorit YouTubessa ja muilla kanavilla opettavat, että miehen ei kannata sitoutua ennen kuin on X ikäinen tai ei ollenkaan ja näin kertovat miehet ovat yleensä keski-ikäisiä lapsettomia sinkkuja, jotka kuvittelevat, että miehen markkina-arvo vain nousee ja vertaavat itseään julkkiksiin.