Onko sinussa ulkomaalaista verta?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 17:15"]

Laatokan karjalasta isovanhemmat, muusta isän puolen suvusta ei tarkkaa tietoa. Muuten suomalainen.

[/quote]

Laatokan karjala oli tuolloin Suomea. Eli se on sinun suomalaista vertasi.

Puoliksi ranskalainen. Hiukset on kiharat mutta niin on monilla suomalaisellakin :D

Äidin puolen suku on alkujaan Baltiasta ja Saksasta, saksaa puhuivat kotikielenään. Isoäidin äiti kävi koulunsa Pietarissa (siellähän asui ja vaikutti 1800-luvulla paljon saksankielistä porukkaa), muutti myöhemmin Suomeen ja avioitui suomenruotsalaisen miehen kanssa. Kieli vaihtui ruotsiksi ja myöhemmin fennomaaniaatteen myötä suomeksi (sinne meni se mahdollisuus kaksikielisyyteen, nyyh). Mulla on aika kansainväliset piirteet, on luultu mm. puolalaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 23:25"]

Isänäiti on britti ja isänisä on irlantilainen. Oon pisamanenä punapää. Saattaapi olla sitä perintöä se sitte...

[/quote]

Irlantilaiset on pääsääntöisesti tummahiuksisia ja tummapiirteisiä, iholtaan kalvakoita. Skotit on niitä pisamaisia.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 23:59"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 23:25"]

Isänäiti on britti ja isänisä on irlantilainen. Oon pisamanenä punapää. Saattaapi olla sitä perintöä se sitte...

[/quote]

Irlantilaiset on pääsääntöisesti tummahiuksisia ja tummapiirteisiä, iholtaan kalvakoita. Skotit on niitä pisamaisia.
[/quote]

Britti = skotlantilainen.

No en ole sukujuuriltani edes suomalainen, äitini on sveitsiläinen ja isäni saksalainen. Näkyy ainakin ulkonäössä tuo sveitsiläisyys, tummat kulmakarvat ja tukka..

Suomea ja norjaa eniten. Sit muuten ruotsi, skotti, Italia. Nämä viimeiset isovanhempien vanhemmilta/isovanhemmilta

Mun isäpuoli on amerikkalainen.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 16:49"]

Verenperintöä on noin pisaran verran ruotsista tuleelta esi-isoisältä, muuten olen juuriltani suomalainen. Iroonista koko hommassa on se, etten osaa ruotsia juuri ollenkaan, vaikka sukunimi on edelleen ruotsalaista perua.

[/quote]

Suomessa on paljon sukuja, joilla on ruotsinkielinen nimi, mutta kukaan suvun jäsen ei koskaan ole ollut ruotsinkielinen. Joskus 1800-luvulla, kun sukunimet yleistyivät rahvaankin keskuudessa, kaupunkilaiset valitsivat itselleen mahdollisimman hienon nimen. Hienoutta edusti silloin ruotsin kieli. Syntyivät limperit ja röönruusit, jotka tuskin itsekään osasivat nimeään oikein ääntää.

[/quote]

Heh, luepa joskus kirkonkirjoja vaikkapa 1700-luvulta. Silloin kaikkien suomalaisten nimi oli kirjoitettu ruotsalaisittain. Sukunimeä ei kaikilla ollut, lännessä vähemmän kuin idässä. 1800-luvun lopulla nousi suomalaisuuden aate, ruotsalaisuus poistui nimestä, ei oltu enää Matts Gustafinsoneja, vaan Matti Kustaanpoikia. Sukunimekseen saattoi saada ruotsalaisen nimen, monesti sen keksi pappi. Näitä nimiä sitten muutettiin urakalla suomalaisiksi.

[/quote]

Suomalaisilla on aina ollut sukunimiä, myös lännessä, jossa nimi oli usein tilan nimi. Mutta ruotsinkieliset papit ja virkamiehet jättivät rahvaan sukunimet useimmiten ylös merkitsemättä.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 23:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 23:25"]

Isänäiti on britti ja isänisä on irlantilainen. Oon pisamanenä punapää. Saattaapi olla sitä perintöä se sitte...

[/quote]

Irlantilaiset on pääsääntöisesti tummahiuksisia ja tummapiirteisiä, iholtaan kalvakoita. Skotit on niitä pisamaisia.

[/quote]

Täsmälleen päinvastoin kuin väität, vrt. Sean Connery ja Conan O'Brian.

Punapäisyys on kyllä yleisintä Skotlannissa, mutta onhan se levinnyt sieltä muualle Brittein saarille. Ihan kuten blondismi on levinnyt Pohjanmaalta, jossa on se on yleisintä, muualle.

Ei ole ulkomaalaista verta mutta romaniverta löytyy.

Kyllä. Ruotsi, Saksa, Liettua, Ranska ja Venäjä ainakin.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 16:49"]

Verenperintöä on noin pisaran verran ruotsista tuleelta esi-isoisältä, muuten olen juuriltani suomalainen. Iroonista koko hommassa on se, etten osaa ruotsia juuri ollenkaan, vaikka sukunimi on edelleen ruotsalaista perua.

[/quote]

Suomessa on paljon sukuja, joilla on ruotsinkielinen nimi, mutta kukaan suvun jäsen ei koskaan ole ollut ruotsinkielinen. Joskus 1800-luvulla, kun sukunimet yleistyivät rahvaankin keskuudessa, kaupunkilaiset valitsivat itselleen mahdollisimman hienon nimen. Hienoutta edusti silloin ruotsin kieli. Syntyivät limperit ja röönruusit, jotka tuskin itsekään osasivat nimeään oikein ääntää.

[/quote]

Heh, luepa joskus kirkonkirjoja vaikkapa 1700-luvulta. Silloin kaikkien suomalaisten nimi oli kirjoitettu ruotsalaisittain. Sukunimeä ei kaikilla ollut, lännessä vähemmän kuin idässä. 1800-luvun lopulla nousi suomalaisuuden aate, ruotsalaisuus poistui nimestä, ei oltu enää Matts Gustafinsoneja, vaan Matti Kustaanpoikia. Sukunimekseen saattoi saada ruotsalaisen nimen, monesti sen keksi pappi. Näitä nimiä sitten muutettiin urakalla suomalaisiksi.

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 16:49"]

Verenperintöä on noin pisaran verran ruotsista tuleelta esi-isoisältä, muuten olen juuriltani suomalainen. Iroonista koko hommassa on se, etten osaa ruotsia juuri ollenkaan, vaikka sukunimi on edelleen ruotsalaista perua.

[/quote]

Suomessa on paljon sukuja, joilla on ruotsinkielinen nimi, mutta kukaan suvun jäsen ei koskaan ole ollut ruotsinkielinen. Joskus 1800-luvulla, kun sukunimet yleistyivät rahvaankin keskuudessa, kaupunkilaiset valitsivat itselleen mahdollisimman hienon nimen. Hienoutta edusti silloin ruotsin kieli. Syntyivät limperit ja röönruusit, jotka tuskin itsekään osasivat nimeään oikein ääntää.

[/quote]

Heh, luepa joskus kirkonkirjoja vaikkapa 1700-luvulta. Silloin kaikkien suomalaisten nimi oli kirjoitettu ruotsalaisittain. Sukunimeä ei kaikilla ollut, lännessä vähemmän kuin idässä. 1800-luvun lopulla nousi suomalaisuuden aate, ruotsalaisuus poistui nimestä, ei oltu enää Matts Gustafinsoneja, vaan Matti Kustaanpoikia. Sukunimekseen saattoi saada ruotsalaisen nimen, monesti sen keksi pappi. Näitä nimiä sitten muutettiin urakalla suomalaisiksi.

[/quote]

Ja vielä 1800-luvullakin tehtiin nimenväännöksiä suomesta ruotsiksi. Esimerkiksi meidän aika tavanomainen itäsuomalainen, vuosisatoja vanha sukunimi, tasoa Kurvinen, oli väännetty kirkonkirjoihin tyyliin "Curwin". Osa suvusta piti tuon "hienomman" nimen, osa palasi vanhaan -nen-loppuiseen. Hauskahan niitä luetteloita on lukea, kun Matti Kurvisesta tulee ensin Mats Curwin ja sitten taas Matti Kurvinen, ja kaikkea muuta mahdollista väännöstä siinä välissä.

Kaikissa meissä on ulkomaalaista verta. Suomalaiset eivät olleet ensimmäisiä maan päällä joten kukaan meistä ei voi olla täysverisesti suomalainen

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:59"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 16:56"]

[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 16:49"]

Verenperintöä on noin pisaran verran ruotsista tuleelta esi-isoisältä, muuten olen juuriltani suomalainen. Iroonista koko hommassa on se, etten osaa ruotsia juuri ollenkaan, vaikka sukunimi on edelleen ruotsalaista perua.

[/quote]

Suomessa on paljon sukuja, joilla on ruotsinkielinen nimi, mutta kukaan suvun jäsen ei koskaan ole ollut ruotsinkielinen. Joskus 1800-luvulla, kun sukunimet yleistyivät rahvaankin keskuudessa, kaupunkilaiset valitsivat itselleen mahdollisimman hienon nimen. Hienoutta edusti silloin ruotsin kieli. Syntyivät limperit ja röönruusit, jotka tuskin itsekään osasivat nimeään oikein ääntää.

[/quote]

Heh, luepa joskus kirkonkirjoja vaikkapa 1700-luvulta. Silloin kaikkien suomalaisten nimi oli kirjoitettu ruotsalaisittain. Sukunimeä ei kaikilla ollut, lännessä vähemmän kuin idässä. 1800-luvun lopulla nousi suomalaisuuden aate, ruotsalaisuus poistui nimestä, ei oltu enää Matts Gustafinsoneja, vaan Matti Kustaanpoikia. Sukunimekseen saattoi saada ruotsalaisen nimen, monesti sen keksi pappi. Näitä nimiä sitten muutettiin urakalla suomalaisiksi.

[/quote]

Ja vielä 1800-luvullakin tehtiin nimenväännöksiä suomesta ruotsiksi. Esimerkiksi meidän aika tavanomainen itäsuomalainen, vuosisatoja vanha sukunimi, tasoa Kurvinen, oli väännetty kirkonkirjoihin tyyliin "Curwin". Osa suvusta piti tuon "hienomman" nimen, osa palasi vanhaan -nen-loppuiseen. Hauskahan niitä luetteloita on lukea, kun Matti Kurvisesta tulee ensin Mats Curwin ja sitten taas Matti Kurvinen, ja kaikkea muuta mahdollista väännöstä siinä välissä.

[/quote]

Ja osa papeista uhmasi jopa esivaltaa. 1800-luvun lopulla tuli määräys, että kirkonkirjat pitää tehdä suomeksi. Silti osa papeista kirjoitti ruotsiksi. Omissa esivanhemmissani huomasin. Vihkitiedot hienosti suomeksi, mutta ensimmäisen lapsen syntymä ruotsiksi.

Jännä miten tuo ruotsinkieli pysyi koko Venäjänvallan ajankin. Ehkä johtui siitä, että koko papisto oli ruotsinkielistä, vain rahvas puhui suomea.

Isänäiti on britti ja isänisä on irlantilainen. Oon pisamanenä punapää. Saattaapi olla sitä perintöä se sitte...

50% latino. Kuulostaa siltä että en ole niin sisäsiittoinen kuin suomalaiset, mutta olen nähnyt sukupuuni ja siellä esiintyy yksi äijä enemmän kuin kerran. Näillä mennään :D

Itsessäni ei ole muuta kuin suomalaista perimää niin pitkälle kuin muistan tutkineeni, mutta omat lapseni ovat puoliksi ulkomaalaisia (=suomalaisia). Kannon geenini Länsi-Eurooppaan ja nyt heistä löytyy niin suomalaista, hollantilaista, saksalaista ja preussilaista verta. Miehellä on sukua vähän ympäri maailmaa, joten sukujuhlissa tulee vastaan ties minkälaisia kanadanhollantilaisenglantilaisia sukulaisia.