Järkyttävä tämä uusi vauvaperheiden villitys!
Vauva ei ole projekti, joka täytyy suorittaa. Eikä vauvan tarpeet ole ongelma, joka vanhemman täytyy ratkaista itselleen edullisimmalla tavalla. Vauva tarvitsee syliä ja läheisyyttä, ei mekaanista konetta joka keinuttaa vauvan hiljaiseksi - jos keinuttaa. Tässäkään laitteessa lasta ei voi pitää edes koko vauvaikää, joten edessä on uuden laitteen etsintä - mitä vain, kunhan ei tarvitse itse olla se, joka vauvalle on läsnä.
https://www.jollyroom.fi/lastentarvikkeet/sitterit-koliikkikeinut/sitte…
Ja kyllä, se on uuvuttavaa. Ja kyllä, vauva vaistoaa kyllä keinuttaako häntä Mamaroo vai ihminen. Jälkimmäinen vaihtoehto on parempi.
Kommentit (58)
Mutta minä oon ihminen, en voileipä!
Koliikkivauvan äitinä mietin jälkikäteen, että jos joku keinutin olisi auttanut, olisi kannattanut ostaa se. Minut jätettiin niin yksin vauvan kanssa. Suku ei ajatellut paskankaan vertaa, että saanko joskus unta. Toivat prinsessamekkoja ja tahtoivat kuvia vauvasta ja sen jälkeen oli oma ongelmani, että miten aivoni pelaavat, kun unta ei moneen kuukauteen saa. Se oli kidutusta! Itsekkäät paskiaiset!
Meillä oli tuollainen vauvalla jo 2007. Perheessä oli kaksi alle kouluikäistä muutakin lasta, joten ihan koko ajan ei voinut olla vauvalle läsnä. Tuon käyttöikä oli kuitenkin loppujen lopuksi aika lyhyt, eikä tuon pieneksi jäämisen jälkeen mitään tarvittu. Ja jotenkin vissiin vielä ollaan tuon vauvan kanssa väleissä, joka ilta käy vieläkin halaamassa ja pussaamassa ja sanomassa "hyvä yötä, äiti mä rakastan sua", kuitenkin 14v poika kyseessä...
Millähän perusteella koliikkikeinu on jotenkin uusi keksintö? Ja minusta on vielä järkyttävämpää että joku tekee oikein aloituksen haukkuakseen pienten vauvojen väsyneitä vanhempia. Häpeä!
Vierailija kirjoitti:
Koliikkivauvan äitinä mietin jälkikäteen, että jos joku keinutin olisi auttanut, olisi kannattanut ostaa se. Minut jätettiin niin yksin vauvan kanssa. Suku ei ajatellut paskankaan vertaa, että saanko joskus unta. Toivat prinsessamekkoja ja tahtoivat kuvia vauvasta ja sen jälkeen oli oma ongelmani, että miten aivoni pelaavat, kun unta ei moneen kuukauteen saa. Se oli kidutusta! Itsekkäät paskiaiset!
Jos 20 vuotta sitten olisi ollut tällaisia laitteita, olisin ostanut heti! Koliikkivauvan kanssa elämä oli yhtä helvettiä ja yksin piti pärjätä.
Taas täällä näitä no life äitejä keillä ei ole rahaa ostaa ko.vehkeitä. Pitää sitten tulla arvostelemaan muiden valintoja.
Kun vauva nukkuu hyvin niin äiti saa levättyä. Kun äiti saa levättyä jaksaa esim. Pitää huolta kunnostaan. Ei tule ylipainoa ja työelämäänkin jaksaa lähteä takaisin kun ei ole rättipoikki väsynyt.
Vierailija kirjoitti:
Koliikkivauvan äitinä mietin jälkikäteen, että jos joku keinutin olisi auttanut, olisi kannattanut ostaa se. Minut jätettiin niin yksin vauvan kanssa. Suku ei ajatellut paskankaan vertaa, että saanko joskus unta. Toivat prinsessamekkoja ja tahtoivat kuvia vauvasta ja sen jälkeen oli oma ongelmani, että miten aivoni pelaavat, kun unta ei moneen kuukauteen saa. Se oli kidutusta! Itsekkäät paskiaiset!
Minun siskoni varmaan ajattelee parasta aikaa näin.
Mutta en voi sille mitään, että kysyttäessä kaikki on hyvin, ja kun tarjoudun tulemaan avuksi, vastaus on ei. Sama myös muille sukulaisille. Facessa ja Instassa valittaa, että väsyttää ja kukaan ei auta.
No ei auta, väkisin. Hän vieläpä asuu useamman sadan kilometrin päässä meistä muista. Ei täältä lähdetä ihan tuosta noin vain koputtamaan ovelle, että saako tulla (kun on ne omat elämätkin kaikilla). Eri juttu, jos ei tarjottaisi apua, sitten ymmärtäisin hänen katkeruutensa.
Mun esikoinen nukutettiin aikoinaan autoon. Sekin on kone.
Ei kannattaisi kommentoida jos ei mitään ymmärrä.
Jo vuosikymmeniä sitten äidit sitoi kehdon laitaan narun, että voi keinuttaa samalla kun esim. laittaa ruokaa. Hyi niitä laiskoja äitejä, kyllä vauvan pitää olla sylissä 24/7.
No ap:han voi kulkea hyväntekeväisyyttään sylittelemässä niiden äitien lapsia, jotka on yksin mahavaivojaan huutavan vauvan kanssa että pääsevät rauhassa edes vessaan tai saavat syödä istuen rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koliikkivauvan äitinä mietin jälkikäteen, että jos joku keinutin olisi auttanut, olisi kannattanut ostaa se. Minut jätettiin niin yksin vauvan kanssa. Suku ei ajatellut paskankaan vertaa, että saanko joskus unta. Toivat prinsessamekkoja ja tahtoivat kuvia vauvasta ja sen jälkeen oli oma ongelmani, että miten aivoni pelaavat, kun unta ei moneen kuukauteen saa. Se oli kidutusta! Itsekkäät paskiaiset!
Minun siskoni varmaan ajattelee parasta aikaa näin.
Mutta en voi sille mitään, että kysyttäessä kaikki on hyvin, ja kun tarjoudun tulemaan avuksi, vastaus on ei. Sama myös muille sukulaisille. Facessa ja Instassa valittaa, että väsyttää ja kukaan ei auta.
No ei auta, väkisin. Hän vieläpä asuu useamman sadan kilometrin päässä meistä muista. Ei täältä lähdetä ihan tuosta noin vain koputtamaan ovelle, että saako tulla (kun on ne omat elämätkin kaikilla). Eri juttu, jos ei tarjottaisi apua, sitten ymmärtäisin hänen katkeruutensa.
Ei koe teitä avuksi. Ehkå siksi että tietää että haukut ja juoruat selän takana hyvin pahantahtoisesti.
Vierailija kirjoitti:
Taas täällä näitä no life äitejä keillä ei ole rahaa ostaa ko.vehkeitä. Pitää sitten tulla arvostelemaan muiden valintoja.
Kun vauva nukkuu hyvin niin äiti saa levättyä. Kun äiti saa levättyä jaksaa esim. Pitää huolta kunnostaan. Ei tule ylipainoa ja työelämäänkin jaksaa lähteä takaisin kun ei ole rättipoikki väsynyt.
Nostetaan vielä esiin lisäksi se, että suhde vauvaan voi paremmin, kun äiti ei ole väsynyt koko ajan.
Ap ei selvästi tiedä mistä puhuu. Minä olin kymmenen vuotta sitten hyvin itkuisen vauvan yh. Neuvolassa eivät pitäneet refluksina vaikka raukka oksensi kaaressa ja nukkui pää kenossa silloin kun nukkui. Ekat puoli vuotta nukkui kymmenen minuutin pätkissä silloin kun nukkui. Kantovälineessä ei viihtynyt yhtään. Meillä todellakin oli tärinäsitteri. Sain joskus edes ruoan tehtyä kun vauva siinä makaili. Toki siitäkin se viehätys jossain vaiheessa kului.
Vauvaperheille nyt myydään aivan kaikkea joka on 99 kertaa 100:sta täysin turhaa tavaraa. Sen takia kannattaisi kierrättää. Näin jälkeenpäin ajatellen, olisi kannattanut tietyn ajan säästää näitä vauvatavaroita, ja laittaa myyntiin yhtenä selkeänä eränä. Esimerkiksi turvakaukalo autoon, pienet ensivaatteet, rintapumppu ja tuttipullot. Toinen setti sitteri, koliikkikeinu, erikoistuttipullot... jne.
Mutta kun näistä halutaan saada se täysi raha takaisin ja lopulta tavara jää jonnekin varaston perälle ja kohta ovat niin huonossa kunnossa että ovat roskiskamaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tuollainen vauvalla jo 2007. Perheessä oli kaksi alle kouluikäistä muutakin lasta, joten ihan koko ajan ei voinut olla vauvalle läsnä. Tuon käyttöikä oli kuitenkin loppujen lopuksi aika lyhyt, eikä tuon pieneksi jäämisen jälkeen mitään tarvittu. Ja jotenkin vissiin vielä ollaan tuon vauvan kanssa väleissä, joka ilta käy vieläkin halaamassa ja pussaamassa ja sanomassa "hyvä yötä, äiti mä rakastan sua", kuitenkin 14v poika kyseessä...
Meillä myös kaksi isompaa lasta, ei voinut heitäkään aivan heitteille jättää. Niin kuopus hytkyi joskus hytkyttimessä joka oli saatu kaverin vanhana.
Aina kannattaa tuomita muita. Tulee itselle parempi mieli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koliikkivauvan äitinä mietin jälkikäteen, että jos joku keinutin olisi auttanut, olisi kannattanut ostaa se. Minut jätettiin niin yksin vauvan kanssa. Suku ei ajatellut paskankaan vertaa, että saanko joskus unta. Toivat prinsessamekkoja ja tahtoivat kuvia vauvasta ja sen jälkeen oli oma ongelmani, että miten aivoni pelaavat, kun unta ei moneen kuukauteen saa. Se oli kidutusta! Itsekkäät paskiaiset!
Minun siskoni varmaan ajattelee parasta aikaa näin.
Mutta en voi sille mitään, että kysyttäessä kaikki on hyvin, ja kun tarjoudun tulemaan avuksi, vastaus on ei. Sama myös muille sukulaisille. Facessa ja Instassa valittaa, että väsyttää ja kukaan ei auta.
No ei auta, väkisin. Hän vieläpä asuu useamman sadan kilometrin päässä meistä muista. Ei täältä lähdetä ihan tuosta noin vain koputtamaan ovelle, että saako tulla (kun on ne omat elämätkin kaikilla). Eri juttu, jos ei tarjottaisi apua, sitten ymmärtäisin hänen katkeruutensa.
Tiedätkö, niin minäkin vastasin kaikille kysyttäessä. Ei voinut myöntää kenellekään, että en pärjää ja oikeasti mietin vain kuolemaa, joka vapauttaisi minut tästä itse valitusta taakasta, joka oli samaan aikaan ihana ja hirveä.
Lisäksi sukulaiset eivät tajunneet, että en voi jättää täysimetettyä aina huutavaa koliikkivauvaa yökylään tai pitkään hoitoon, sillä hän ei millään suostunut juomaan pullosta. Eniten olisi elämää helpottanut joku sylittelyapu tai vaunulenkille vienti, jolloin olisin saanut nukkua tai käydä rauhassa suihkussa. En vain sitäkään saanut sanottua, koska en halunnut olla ”huono äiti”, vaan minun piti olla energinen, jaksava ja kykenevä superäiti.
Eikä kukaan jaksanut kuunnella sitä huutamista, vaan aina ihmettelivät, että miksi se on tuommoinen.
Ap, ajatus äidin tunneälykkyydestä on kaunis ajatus, mutta todellisuudessa moni on kaukana siitä. Laite ei korvaa sitä, että aikuisen on AINA oltava "läsnä" vauvalle, kun tämä on hereillä. On mahdollista, että kone hoitaa ihmistä paremmin. Kaikki eivät osaa tai jaksa keinutella vauvaa niin paljon, kuin hyvä kohtelu vaatii. Kone auttaa sellaisia, joilla on ongelmia, tai jotka eivät halua niitä pahentaa, eikä siinä ole mitään väärää.
Itkevää vauvaa EI saa automaattisesti laittaa koneeseen!
Jos koneen liike on se mitä vauva kaipaa, liike aloitetaan sylissä, ja siitä siirrytään koneeseen. Ei niin, että hädissään oleva kytketään hytkytykseen.
Vauvat nukkuvat usein erityisen hyvin autoissa. Kone se on sekin.