Lue keskustelun säännöt.
Mies mollaa ja kiusaa poikaa ja koiria
17.01.2015 |
En tiedä mikä tossa ihmisessä on vikana. Käytös muuttuu jatkuvasti vaan pahemmaksi. Meillä on kansliasta, poika 16 v. ja tyttö 13 v. Pojalla on ongelmia koulussa eikä jaksa keskittyä oikein mihinkään. On lyhytjännitteinen. Piirteet ärsyttää muakin aina välillä, varsinkin kun poika aloittaa aina jotain projekteja, mutta innostus loppuu alkuunsa, tavarat jää levällään ja osat ja tarvikkeet hukkuvat. Samoin hän hukkaa jatkuvasti hanskoja, kännyköitä ja kaikkea minkä käsistään laskee. Olen miettinyt että onko pojalla ehkä vähän ADHD piirteitä. Oli tai ei, niin piirteistään huolimatta hän on kuitenkin rakastamisen arvoinen ja hänestä löytyy myös kehumisen ja positiivisen palautteen arvoisia asioita, mutta isänsä ei niitä näe. Mies taas löytää pojasta 24/7 jotain kritisoitavaa. Viikonloppuna pojan pitäisi mennä klo 23 nukkumaan. Poika ei riemu kaupungilla, vaan pelailee kavereitten kanssa, jotka on usein meillä. Viikonloppuisin nukkuu miehen mielestä liian pitkään. Tuntuu että kaikki mitä poika tekee ja mitä mies ei arvosta, saa miehen kritisoimaan poikaa. Tämä tuntuu tätä nykyä olevan isänsä sylkykuppi. Olen sanonut asiasta miljoona kertaa kahden kesken, mutta ei mene jakeluun. Äsken räjähdin oikein kunnolla ja sanoin pojan läsnäollessa etten hyväksy mieheni käytöstä, joka on törkeää ja väärin. Mies veti siitä kilarit minulle, koska dumasin hänet pojan edessä. Musta taas tuntui tärkeältä sanoa pojan edessä isänsä käytös on väärin.
Meillä on kaksi isoa koiraa, jotka on mun ja lasten ja joiden hoitoon miehen ei tarvitse osallistua. Mies ei kutsu koiria niiden omilla nimellään, vaan tyyliin Ruma ja I di otti. Sinällään asia on mulle ihan sama, sillä eihän koirat asiaa ymmärrä eikä se mua haittaa. Mutta miehen käytös niitäkin kohtaan pahenee koko ajan. Jos vain on tilaisuus töniä, sorkkia, nippailla tai vetää hännästä, ei mies jätä sitä käyttämättä. Yks päivä huomasin että mies astui tahallaan toisen koiran hännän päälle. Siitä tulkin suuri riita, kun en voi käsittää miten jonkun mieli voi toimia tuolla tavalla. Tytärkin (joka on miehen suosikki, koska on superhyvä koulussa ja sovitteleva) sanoo usein isälleen tämän olevan "pimee" kun kohtelee koiria huonosti.
En kohta enää tiedä, että onko ero ainut ratkaisu. Nuo asiat haraa vastaan tässä niin lujaa.
Kommentit (50)
Meillä myös tuttavaperheessä miehen käytös muuttui ihan kamalaksi, joskin melko lyhyessä ajassa (n. 3-4 kk). Vaimonsa passitti miehen lääkäriin ja lopulta diagnoosina aivokasvain. Joka tapauksessa miehesi on sairas, joko fyysisesti tai henkisesti. Tee asialle jotain! Miehen on mentävä tutkimuksiin ja hankittava apua. Jos tämä ei sovi, ota ero!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 14:00"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 13:56"]
Mieti vähän mitä kirjoitat. Teillä on kuitenkin ydinperhe.
Ydinperhe on aina paras kasvualusta lapsille. Olisit kiitollinen siitä, että lapsesi saavat kasvaa onnellisesti ydinperheessä, eikä yksinhuoltajan, tai sateenkaariperheen kasvattina.
Olet idiootti, jos tuosta lähdet. Pojat kiittelevät sinua myöhemmin, että pidit perheen kasassa. Miehesi suhteen voisit vaan yrittää vähän enemmän. Naiset on ennen yrittäneet paljon enemmän kuin nykyisin, väkivaltaisten ja alkoholistienkin kanssa.
[/quote]
En mä nyt tiedä, onko tämä keskustelu oikein provoilun paikka. Kun asettuu sen perheen mollatun mustan lampaan asemaan, tuon pojan asemaan siis, niin kuvio on turhan sairas ja masentava. Ei aina kannata veistellä hassuja juttujaan.
[/quote]Varsinkin kun täs ei ollu mitään hassua.Ei mitään.
Hei haloo! Avaa nyt silmäsi! Hienoa että olet pysähtynyt miettimään, mutta poikasi ei pitäis joutua tuntemaan itseään paskaksi ihmiseksi päivääkään oman isänsä toimesta! Koita päästä ajattelemaan laatikon ulkopuolelle asiaa, ei noin vaan voi olla. Tuon on syytä loppua välittömästi, puhumattakaan koirista. Jossai kohtaa niilläkin menevät hermot ja käyttävät hampaitaan. Sitten ne vasta seinille lentääkin ja hyvällä tuurilla pääsevät hengistään. Mutta poikasi henkinen terveys etusijalle välittömästi. Oikein suututtaa kun en voi normittaa miestäsi puolestasi.
Miehellä todennäköisesti testosteronitaso heikennnyt. Tiesitekö että se aiheuttaa mm. henkisen tason laskemista. Osta sille sitä testomaxia tms sarviapilaa
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 16:56"]
Miehellä todennäköisesti testosteronitaso heikennnyt. Tiesitekö että se aiheuttaa mm. henkisen tason laskemista. Osta sille sitä testomaxia tms sarviapilaa
[/quote]
Voi **ttu. Nimenomaan se liika testosteroni aiheuttaa sitä älykkyyden laskemista ja väkivaltaista käytöstä! Sen vuoksi ylimääräisiä testoja itseensä pumppaavilla bodareilla on ongelmia itsehillinnän ja aggressiivisuuden kanssa.
Lisäksi lukuisissa pitkäaikaisvankeihin kohdistuvissa tutkimuksissa on todettu vangeilla olleen liikaa testosteronia, joka aiheuttaa impulsiivista, väkivaltaista ja älyvapaata käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuli kamalan paha mieli tuon pojan takia. Tekisin ls-ilmoituksen jos tietäisin perheen.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 14:05"][quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 14:00"]
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 13:56"]
Mieti vähän mitä kirjoitat. Teillä on kuitenkin ydinperhe.
Ydinperhe on aina paras kasvualusta lapsille. Olisit kiitollinen siitä, että lapsesi saavat kasvaa onnellisesti ydinperheessä, eikä yksinhuoltajan, tai sateenkaariperheen kasvattina.
Olet idiootti, jos tuosta lähdet. Pojat kiittelevät sinua myöhemmin, että pidit perheen kasassa. Miehesi suhteen voisit vaan yrittää vähän enemmän. Naiset on ennen yrittäneet paljon enemmän kuin nykyisin, väkivaltaisten ja alkoholistienkin kanssa.
[/quote]
En mä nyt tiedä, onko tämä keskustelu oikein provoilun paikka. Kun asettuu sen perheen mollatun mustan lampaan asemaan, tuon pojan asemaan siis, niin kuvio on turhan sairas ja masentava. Ei aina kannata veistellä hassuja juttujaan.
[/quote]
Ei ole kyse hassuttelusta, vaan tosiasioista. Jos ap tuosta nyt kaikkien neuvomana lähtee ja tulee myöhemmin samalle palstalle kertomaan tilanteestaan, kun on yksinhuoltaja ja pärjää jo vähän paremmin niin mitä on vastaanotto:
Et sitten kyennyt pitämään perhettä kasassa!
Kaikki yksinhuoltajat ovat huoria!
Et sitten osannut valita miestäsi paremmin!
Ainoastaan ydinperheissä kasvaa onnellisia lapsia!
jne.
[/quote]. Minä kasvoin koko lapsuuteni äitini kanssa ja kyllä minä olen onnellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano että tarvitsette perheterapiaa/pariterapiaa. Jos mies ei näe ongelmaa käytöksessään niin tietenkään ei voi pakottaa. Voit yrittää markkinoida asiaa esim että "musta tuntuu ettei meidän parisuhde voi hyvin, voitaisko mennä yhdessä terapiaan että saatais se paremmaksi". "kaipaan sutä mitä meillä oli ennen". Koska jos alat sanoa että "sekopää mee terapiaa tai jätän sut" niin mies ei varmasti suostu.
..
Voin kertoa että meidän perheessämme miehen käytös oli sellaista kun sillä oli toinen nainen(vuosia). Myös tämä koira-asia täsmää.Tietenkään sun tapauksessa asian ei tarvitse olla niin. Sun pitää suojella lastasi!
Ei tuossa tarvita mitään lastensuojeluilmoituksia vaan mies hoitoon. Nupissa ei ole nyt kaikki ruuvit paikallaan ja
itse lähtisin lasten kanssa tuosta tilanteesta nopeasti pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 15:52"]
Että olis AP:n vika, jos mies kiusaa lasta ja koiria? Kyllä aikuisen miehen pitää kiukkua purkaa muihin kuin edellämainittuihin, vaikka puolisona olis Suomen vittumaisin muija.
[/quote]
Täällä palstalla on niin äärettömän helppo esittää yksipuolinen näkemys asioista. Ja komppia tulee...
Totuus pitää useimmiten sisällään kovin paljon muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 13:12"]En tiedä mikä tossa ihmisessä on vikana. Käytös muuttuu jatkuvasti vaan pahemmaksi. Meillä on kansliasta, poika 16 v. ja tyttö 13 v. Pojalla on ongelmia koulussa eikä jaksa keskittyä oikein mihinkään. On lyhytjännitteinen. Piirteet ärsyttää muakin aina välillä, varsinkin kun poika aloittaa aina jotain projekteja, mutta innostus loppuu alkuunsa, tavarat jää levällään ja osat ja tarvikkeet hukkuvat. Samoin hän hukkaa jatkuvasti hanskoja, kännyköitä ja kaikkea minkä käsistään laskee. Olen miettinyt että onko pojalla ehkä vähän ADHD piirteitä. Oli tai ei, niin piirteistään huolimatta hän on kuitenkin rakastamisen arvoinen ja hänestä löytyy myös kehumisen ja positiivisen palautteen arvoisia asioita, mutta isänsä ei niitä näe. Mies taas löytää pojasta 24/7 jotain kritisoitavaa. Viikonloppuna pojan pitäisi mennä klo 23 nukkumaan. Poika ei riemu kaupungilla, vaan pelailee kavereitten kanssa, jotka on usein meillä. Viikonloppuisin nukkuu miehen mielestä liian pitkään. Tuntuu että kaikki mitä poika tekee ja mitä mies ei arvosta, saa miehen kritisoimaan poikaa. Tämä tuntuu tätä nykyä olevan isänsä sylkykuppi. Olen sanonut asiasta miljoona kertaa kahden kesken, mutta ei mene jakeluun. Äsken räjähdin oikein kunnolla ja sanoin pojan läsnäollessa etten hyväksy mieheni käytöstä, joka on törkeää ja väärin. Mies veti siitä kilarit minulle, koska dumasin hänet pojan edessä. Musta taas tuntui tärkeältä sanoa pojan edessä isänsä käytös on väärin.
Meillä on kaksi isoa koiraa, jotka on mun ja lasten ja joiden hoitoon miehen ei tarvitse osallistua. Mies ei kutsu koiria niiden omilla nimellään, vaan tyyliin Ruma ja I di otti. Sinällään asia on mulle ihan sama, sillä eihän koirat asiaa ymmärrä eikä se mua haittaa. Mutta miehen käytös niitäkin kohtaan pahenee koko ajan. Jos vain on tilaisuus töniä, sorkkia, nippailla tai vetää hännästä, ei mies jätä sitä käyttämättä. Yks päivä huomasin että mies astui tahallaan toisen koiran hännän päälle. Siitä tulkin suuri riita, kun en voi käsittää miten jonkun mieli voi toimia tuolla tavalla. Tytärkin (joka on miehen suosikki, koska on superhyvä koulussa ja sovitteleva) sanoo usein isälleen tämän olevan "pimee" kun kohtelee koiria huonosti.
En kohta enää tiedä, että onko ero ainut ratkaisu. Nuo asiat haraa vastaan tässä niin lujaa.
[/quote]
Meillä vähän samanlaista vanhimman pojan 14 v. kohdalla, koiria ei tosin ole. Mies sanonut monesti pojalle törkeästi tai tarrannut kiinni ja olen sanallisesti puuttunut asiaan ja ollut pojan puolella. Mies tietenkin suuttunut tästä, kun olen mennyt pojan puolelle. Mutta ei ole ollut vaihtoehtoa, ei voi katsoa vierestäkään. Eroa olen harkinnut, en olisi kuvitellut eläväni tällaista elämää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti myös millaisen arvomaailman mies opettaa lapsillesi kun perheenjäseniä ei tarvitse kohdella tasapuolisesti ja viattomia eläimiä saa rääkätä.
En ihan heti usko, että murrosikä olisi äkkiä rikkonut toimivan parisuhteen. Jos on tuota klikkiytymistä, että toinen hermostuu liikaa ja toinen menee lapsen puolelle, sitä on luultavasti jo tapahtunut ehkä lievempänä ainakin kymmenen vuoden ajan, mutta asiaan ei ole kiinnitetty huomiota. Yhteinen kasvatuslinja ja keskinäinen tuki ovat jääneet puutteellisiksi. Lisäksi pojan murrosikä laukaisee isässä kaikenlaista ahdistusta, ja jos kasvattaminen on ollut siihen asti enemmän sitä, että poika ihailee isäänsä ja matkii kaikkea mitä tämä tekee, nyt vastustus ja kyseenalaistaminen loukkaavat isää sitäkin kipeämmin.
Jos isä kokee olevansa alakynnessä, alkaa ilkeily koirille, jotka nekin ovat väärällä puolella. Kun huonoa käytöstä on yritetty katsella sormien läpi, se eskaloituu ja paha tuuli ruokkii itseään. Joka kerran pitää mennä vähän pitemmälle, koska kerran toivottua reaktiota ei ole aiemmin löytynyt, ja pahaan tuuleen jää koukkuun, kuten myös sen aggressiiviseen purkamiseen.
Mies kokee itse itsensä koko ajan voimattomammaksi, kun muu perhe kääntyy häntä vastaan. Hänellä on siis koko ajan enemmän aihetta olla huonolla tuulella, ja hän käsittää aina heikommin, että muu perhe pelkää ja kärsii. Kun eihän kukaan voi pelätä kärsivää pikkupoikaa. Jos lisäksi miestä on kasvatettu niinkuin hän nyt uskoo kasvattavansa poikaa, hänellä on paljon käsittelemättömiä ongelmia.
Jonkinlainen interventio tuossa nyt olisi tarpeen. Lääkäriin ensin, sitten psykologille.
Jos poika vastustaa eroa, niin pahoin pelkään, että hän on jo sisäistänyt miehen roolin perheessä kusipäänä perheenpäänä. Uusi sukupolvi vaimonhakkaajia kasvatettu, onneksi olkoon! Mutta ehkä ei ole vielä liian myöhäistä, vasta eron tapahduttua poika voi saada kokemusta siitä, millaista on elää rauhassa ja kunnioitettuna. Onko hänellä mitään muuta miehenmallia narsisti-isänsä lisäksi?
Että olis AP:n vika, jos mies kiusaa lasta ja koiria? Kyllä aikuisen miehen pitää kiukkua purkaa muihin kuin edellämainittuihin, vaikka puolisona olis Suomen vittumaisin muija.