Mieheni avoimuus vieraannuttaa suhteessa
Mieheni on korkeakoulutettu, vastuullisessa asemassa ja hoitaa hyvin niin työnsä kuin perheensä. Meillä on pieniä riitoja arjen käytännöistä silloin tällöin, mutta ei mitään sen kummempaa.
Sen sijaan minua on alkanut silmin nähden häiritsemään mieheni luonne. Suhteen alussa koin sen hurmaavana, niin ikään avioliiton alkuvuosina, mutta nyt kun aviovuosia on takana seitsemän ja lapsia kolme, tunnen eläväni aivan eri planeetalla mieheni kanssa.
Minusta on kehkeytynyt aviovuosien aikana asiallinen virkanainen. Hoidan työni, perheeni ja käyttäydyn elämässäni neutraalisti. Sen sijaan mieheni ei ole vieläkään luopunut nuoruutensa lapsellisuudestaan. Vaikka hän kantaakin vastuunsa, niin hän myös hulluttelee jatkuvasti, osallistuu lasten leikkeihin kuin olisi lapsi itse ja saattaa esimerkiksi ostarilla ruveta tanssimaan lasten kanssa jotain ilmoille kajahtavaa biisiä.
Myös pikkujouluissa ja muissa tilanteissa hän osoittaa lapsenomaista sosiaalista estottomuutta, vaikka ei olisikaan juonut. Leikki kuin leikki tai improvisaatio kuin improvisaatio, niin hän menee mukaan ja mokaa itsensä, vaikka ei mitään osaakaan. Jälkeenpäin hän toteaa, että leikkiähän se vain oli.
En sitten tiedä, olenko jotenkin solmussa oman estyneisyyteni kanssa tai pelkäänkö sitä, että mieheni voittaa leikillisyydellään lasten kaiken huomion, vai onko mieheni yksinkertaisesti vain ikuinen kakara. Olen harkinnut pariterapian ehdottamista, mutta mitä minä sielläkään sanoisin, kun kuitenkaan mieheni käytöksessä tai vastuullisuudessa ei sinänsä ole mitään vialla. Ärsyttävä asia on mieheni tarve ja halu "heittäytyä" ja olla lapsellinen tietyissä tilanteissa.
Miten te lähtisitte tällaista ongelmaa hoitamaan? Voiko tätä puida pariterapiassa?
Kommentit (43)
Paljon jää elämässä kokematta, jos ei osaa eikä uskalla (lue: kehtaa) heittäytyä tilanteisiin.
On siinäkin häpeän aihe kun isä leikkii lasten kanssa.
Onko toi ongelma ? =D voi luoja. Ennemmin kattosin sinuna peiliin kun et uskalla elää ja heittäytyä.
Oletko ehkä jopa kateellinen miehellesi joka selkeesti on oma itsensä? Ei aikuisen tavitse olla mikään
neutrlaali tyyppi ollakseen uskottava =D Jos asiansa hoitaa , tehköö vaikka kuperkeikkoja yleisellä paikalla.
Mielummin niin kun joku jäykkis. Tarviit erilaisen miehen, anna toi mulle.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 21:53"]Sen sijaan minua on alkanut silmin nähden häiritsemään mieheni luonne. Suhteen alussa koin sen hurmaavana, niin ikään avioliiton alkuvuosina, mutta nyt kun aviovuosia on takana seitsemän ja lapsia kolme, tunnen eläväni aivan eri planeetalla mieheni kanssa.[/quote]
Tuohan on ihan tyypillistä pitkissä suhteissa. Suhteen hurmosvaiheessa ihastutaan piirteisiin, jotka täydentävät omaa minäkuvaa. Kun suhde sitten etenee, saattavat aluksi ihastuttavat piirteet ruveta ärsyttämään, koska ne ovat vastakkaisia sille, mitä ihastunut itse oikeasti on.
Olen samanlainen mies, kuin miehesi. Vaikutat sellaiselta no fun allowed tyypiltä.
olisin vähän huolissaan teidän parisuhteen tilasta ja omasta jaksamisetasi, jos jonkun toisen liika iloisuus ottaa sinua noin kovasti pannuun. Oletko hänelle katkera että sinä teet kaikki kotityöt, vai mistä kenkä puristaa? Onko sinulla liian tiukkaa niissä virkatöissä? Kaverilla oli vähän tuota samaa ja ajautui burnutiin piakkoin koska yritti olla niin täydellinen kaikessa. Kaikkien kannattaisi ottaa välillä rennostikin.
Aijon olla täysin samanlainen faija sitten, kun sen aika tulee! Jos oma akkani rupeaa tämmösestä ottamaan lämpöä, niin kenkä heiluu ja voi etsiä itselleen sen "virallisemman kumppanin" jostain muualta!
AP... Olet täyttä ihmispaskaa! Toivon, että elämäsi tulee olemaan tylsä ja väritön!
[quote author="Vierailija" time="16.01.2015 klo 15:38"]
Aijon olla täysin samanlainen faija sitten, kun sen aika tulee! Jos oma akkani rupeaa tämmösestä ottamaan lämpöä, niin kenkä heiluu ja voi etsiä itselleen sen "virallisemman kumppanin" jostain muualta!
AP... Olet täyttä ihmispaskaa! Toivon, että elämäsi tulee olemaan tylsä ja väritön!
[/quote]
Kun saat piposi noin kireälle yhdestä foorumikirjoituksesta, on vaikea uskoa, että sinusta tulisi rentoa faijaa. Myönteisyys ja leikkimielisyys ovat perusluonteenpiirteitä. Kirjoituksesi perusteella sinulla ei niitä ole.
Meillä taas minä olen se joka alan raivostuttavasti lauleskella autossa radion biisejä tai leikin kuulemma liian kovaäänisesti poikamme kanssa, kun yritän eläytyä leikkihahmoihin. Tai tanssisin pojan kanssa mielellään jossain frööbelin palikoiden keikalla. Mies taas on hillitty ja inhoaa mun tätä puolta ja varmaan monta muutakin..
Mä taas rakastan musiikkia ja tajuan, että tää aika jolloin saa "luvalla" hullutella lapsen kanssa on niin hirveän lyhyt... Haluaisin aina kyllä säilyttää 'lapsen' mieleni olkoon se sitten jonkin mielestä lapsellisuutta.
Säälin aikuisia ihmisiä jotka ovat menettäneet kykynsä hullutella. Edes joskus. Se ei ole aikuisuudesta pois.
Mä oon kuten miehesi. Tuntuu karulta huomata näin kaksvitosena, kuinka muut ikätoverit usein kadottavat koko huumorintajunsa ja rentotensa tullessaan "aikuisiksi". Minusta aikuisuus on aivan muuta, kuin huumorintajuttomuutta ja estyneisyyttä.
Mene näytelmäkerhoon tai järjestä teatteria miehesi kanssa . Ja kaikki huulet käyttöön;) .
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 21:55"]Veikkaan, että moni olisi vain iloinen tuollaisesta miehestä.
[/quote] Minä ainakin olisin. Oma mieheni muistuttaa luonteeltaan ap:ta, ja pn myönnettävä että monesti olen kadehtinut tuttavaperhettä, koska heillä on hauska ja leikkisä isä. Heillä on jotenkin iloisempi tunnelmakin huumorista johtuen.
Vaihdetaan päikseen, sillä mun ukko on yhtä eläväinen kuin olohuoneen sohva. Sopisi varmaan sun hillittyyn luonteeseen kuin isä äitin selkään.
minusta on ihanaa, kun mies heittaytyy hulluttelemaan lasten kanssa. Lasten nauru on niin ihanaa. Ma ite huonommin heittaydyn, mutta se ehka johtuu siitakin, etta huoltopuoli on kaytannon syista mun vastuulla.
Työnantajiakin on monenlaisia. Jos oma pomoni näkisi minut tanssimassa kauppakeskuksessa lapsien kanssa, voisin heittää hyvästit urakierrolle. Omalla alallani ei ole vapaa-aikaa, vaan työntekijä edustaa työnantajaansa myös vapaa-aikanaan. Tällöin tulee käyttäytyä asiallisesti ja kunniallisia tapoja noudattaen.
[quote author="Vierailija" time="17.01.2015 klo 14:03"]
Työnantajiakin on monenlaisia. Jos oma pomoni näkisi minut tanssimassa kauppakeskuksessa lapsien kanssa, voisin heittää hyvästit urakierrolle. Omalla alallani ei ole vapaa-aikaa, vaan työntekijä edustaa työnantajaansa myös vapaa-aikanaan. Tällöin tulee käyttäytyä asiallisesti ja kunniallisia tapoja noudattaen.
[/quote]
Mikä ala? Et saa julkisesti leikkiä lastesi kanssa? Kiva työ.
Kuulostaa siltä, että olet rakentanut itsellesi roolin, jonka vangiksi olet jäänyt. Ajattele omaa pomoasi. Tahtoisitko, että hän on asiallinen johtaja, joka osaa hassutella, laittaa itsensä likoon ja hullutella vai kaipaatko johtajaa, joka vakavin ilmein jakaa muodollisesti käskyjä inhimillisyyttään näyttämättä?
Niinpä niin. Vastuu ei tarkoita haudanvakavuutta. Synnymme, elämme ja kuolemme. Siinä välissä on hoidettava hommat, mutta ne voi hoitaa eri tavoin, eikä siinä kukaan häviä, että katsoo asioita hullutellen silloin kun sen voi tehdä.
Tahtoisitko lapsistasi sellaisia, jotka eivät koulun diskoissa kehtaa tanssia, koska hävettää, vai sellaisia, jotka tanssivat sillä taidolla, jolla osaavat, koska isä on näyttänyt esimerkkiä, että ei se nyt niin vakavaa ole.
Niinpä niin.