Oletko koskaan ollut shokissa?

Vain sähköshokkeja olen saanut.

En ole ollut.

Olen ensiapukurssilla opiskellut ensiavun antamisen. Kaikkien on hyvä osata auttaa.

https://www.punainenristi.fi/ensiapu/ensiapuohjeet/sokki-verenkierron-h…

Uskon, että olen ollut. Sain iltalukiosta lähtöpassit, kun en pärjännyt, meni asunto alta ja tajusin, että kun en muuta asuntoa mistään saanut, niin joudun menemään vanhan ja vammaisen miehen kanssa naimisiin. En muista esim kun kävin kaupassa mitään. Vanhemmat ei kotiin halunneet eikä ollut ketän muutakaan kenen luokse majoittua.

Kerran jonkun hetken kun näin moottoripyöräilijän ajavan suojatiellä jalankulkijan yli. Kunnon sankari ajoi vielä kaljatölkki kädessä ja se tölkin lentäminen törmäyksen jälkeenvtuntui kestävän minuutteja. Ja se ääni kun jalankulkijan kallo osui katuun 🤮

En jähmety kriisitilanteessa, vaan toimin ja myöhemmin vasta tärisen kuin haavanlehti ja tunnen vilua. En luokittelisi tätä shokiksi. Olen käsitellyt mielessäni näitä stressaavia tapahtumia jopa viikkoja jälkikäteen ja sitten rauhoittunut. Kerrannut samaa nauhaa ja miettinyt, että toiminko oikein. Olen haistanut samat hajut kuin onnettomuuden hetkellä.  Nähnyt samat kuvat. Kuullut äänet. Tilanteet ovat siis iskostuneet syvälle, vaikka tärinällä olenkin ajoittanut niiden käsittelyn nopeasti. Olen onnekseni ollut aina toimintakykyinen. Voisin käskyttää shokkiin mennyttä toimimaan järkevästi, jos hän ei siihen muuten kykene. Pyrin huolehtimaan itsestäni ja muista. Olen ehkä kriisissä parhaimmillani, vaikka en nauti siitä.  Tunnen suurta vastuuta ja se painaa jälkeenpäinkin. Teinkö parhaani? Sitä kysyn aina itseltäni.

Vierailija kirjoitti:

En jähmety kriisitilanteessa, vaan toimin ja myöhemmin vasta tärisen kuin haavanlehti ja tunnen vilua. En luokittelisi tätä shokiksi. Olen käsitellyt mielessäni näitä stressaavia tapahtumia jopa viikkoja jälkikäteen ja sitten rauhoittunut. Kerrannut samaa nauhaa ja miettinyt, että toiminko oikein. Olen haistanut samat hajut kuin onnettomuuden hetkellä.  Nähnyt samat kuvat. Kuullut äänet. Tilanteet ovat siis iskostuneet syvälle, vaikka tärinällä olenkin ajoittanut niiden käsittelyn nopeasti. Olen onnekseni ollut aina toimintakykyinen. Voisin käskyttää shokkiin mennyttä toimimaan järkevästi, jos hän ei siihen muuten kykene. Pyrin huolehtimaan itsestäni ja muista. Olen ehkä kriisissä parhaimmillani, vaikka en nauti siitä.  Tunnen suurta vastuuta ja se painaa jälkeenpäinkin. Teinkö parhaani? Sitä kysyn aina itseltäni.

Minulla sama homma. Mietin juuri että onko kyse shokista vai ei ja tulin tulokseen että kyseessä on vaan oma tapa reagoida ja myöhemmin tulee sitten se jälkireaktio.

Pahoinpitelyjen jälkeen olen ollut muuttuneessa tajunnantilassa ehkä lievässä shokissa.

Kerran. Puheenvoimakkuudensäätely meni hetkeksi, mutta ei sen suurempia.

Romahdin kerran polvilleni kun avasin järkyttävän kirjeen. 

Shokkiin jouduin myöskin kun liukastuin ja satutin alaselän, sitä toimi kuin robotti hyvä kun pääsi kävelemään. Kivun hiipiessä vasta ymmärsi että tulipa rikottua selkä.

Jos näkisin shokissa olevan ihmisen en voisi läpsäistä poskelle, shokkiin meneviä ihmisiä olen nähnyt onnettomuuksissa, uskon kaikki mieltä järkyttävät vievät shokkiin.

Up

Olen ollut ainakin kahdesti. Kerran jouduin aika vakavaan onnettomuuteen ja kerran oli äkillinen kova kipu. Shokissa en ole tuntenut kipua enkä hätää. Kaikki hidastuu. Olo on unenomainen ja epätodellinen, liikuntakyky menee, tajuntakin välillä, välillä en näe muuta kuin mustaa. En pelkää shokkia, se on luonnon luoma puolustautumiskeino kun kipu ja hätä on liian suuri.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut ainakin kahdesti. Kerran jouduin aika vakavaan onnettomuuteen ja kerran oli äkillinen kova kipu. Shokissa en ole tuntenut kipua enkä hätää. Kaikki hidastuu. Olo on unenomainen ja epätodellinen, liikuntakyky menee, tajuntakin välillä, välillä en näe muuta kuin mustaa. En pelkää shokkia, se on luonnon luoma puolustautumiskeino kun kipu ja hätä on liian suuri.

Oletan, että olit sairaalassa tai sinut vietiin sinne. Miten lääkärit suhtautuivat sinuun? Jouduitko sen jälkeen vielä tehostettuun tarkkailuun? Kertoiko joku sinulle asiasta vai oletko päätellyt itse?

Mut vietiin sairaalaan. Ja sieltä ambulanssilla isompaan sairaalaan. Olin vielä lapsi. Lääkärit ja hoitsut olivat mukavia, ja sanoivat että taidat olla shokissa, kun en meinannut muistaa oikein mitään kun kyselivät kotipuhelinnumeroani (lankapuhelinaikaa, ei ollut kännyköitä) , vanhempieni nimiä jne. Välillä sanoin myös että miten täällä on näin pimeää, en näe mitään. Olin sairaalahoidossa viikon, sitten päiväksi kotiin mutta piti taas palata viikoksi takaisin koska oli kovat kivut. Sisäisiä vammoja ja vähän sisäistä verenvuotoa. Kerran sairaalassaollessani vaivuin shokkiin, siinä taisi olla osasyynä pelko tms, samat oireet, hoitajat järkkäsi tutun hoitsun paikalle rauhottamaan ja paijailemaan mua. Ekan sairaalaviikon jälkeen, kun mut oli päästetty kotiin, kotona vaivuin shokkiin ensin pyörryttyäni kivusta, samat oireet taas. Isäni totesi että lapsi taisi vaipua shokkiin, ja kantoi mut autoon ja mentiin sairaalaan. Eli muistankin nyt itseasiassa kolme shokki-kertaa.