Lue keskustelun säännöt.
Isäni kuoli ja sain muhkeahkon perinnön, mutta vähän olen katkera, ettei auttanut aikaisemmin
04.11.2021 |
Sain vasta selville, että isäni oli voittanut lotossa isohkon summan, noin 200.000e. Ja tämä samoihin aikoihin kuin itse erosin ja olin rahallisissa vaikeuksissa. Mitään apua ei vanhempani tarjonneet, oltiin kyllä koko ajan tekemisissä. Isä oli jonkun putkiremontin taloon tehnyt, ja loput rahat vain lojui tilillä kuolemaansa asti. Ja myös lottosi kuolemaansa asti, vaikkei mitenkään edes nauttinut voittorahoistaan.
Jos itse olisin vastaavassa tilanteessa, auttaisin kyllä lapsiani. Ja nyt perinnöstä annoinkin heille pesämunaa ja ostin paljon tarpeellista.
Kommentit (114)
Voi tietysti olla, että oli koko ajan sormi liipaisimella, että antaa rahaa. Mutta selviydyit lopulta hänen mielestään niin hyvin, ettei tarvinnut auttaa.
Omilla vanhemmillani on myös rahaa. Sisareni ajautui talousongelmiin, ja kävi vanhemmilta pyytämässä apua. Eivät auttaneet. Sisareni teki tämän jälkeen itsemurhan.
Onhan tuossa kieltämättä vanhemmilleni taakkaa kannettavaksi. Kyllä niitä vituttaa tilanne ihan sikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin kyllä vähän katkera itsekin, kun itse erosin, vanhempani auttoivat ihan hävettävyhteen asti, myös taloudellisesti, pyytämättä. Kun isä kuoli tilillä oli huomattavasti pienempi summa.
Juuri eilen katselin lapsen lapsille haalareita ja samalla mietin tätä auttamisen pakkoa tai halua joka tulee itsestä sisältä, kasvatuksesta ja esimerkistä, vanha äiti antoi juuri minulle uudet nahkakäsineet kun olin ohi mennen todennut, että vanhat on rikki pitää ostaa uudet.
Kuitenkin jokainen meistä sukupolvista tulee omillaan hyvin toimeen.
Itse on opittava pärjäämään. Ap:lla sosialistiasenne.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut aikoinaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. En pyytänyt enkä odottanut apua. Aikuisen pitää pärjätä itse. Perintöä sain myös 10 v sitten ja siirsin osan säästötilille josta autan poikaa opinnoissa. Kun pääsee töihin niin saa pärjätä omilla tuloilla. Se on elämän oppikoulu.
Elämän oppikoulu potkii jokaista päähän, miksi läheistenkin ihan periaatteesta pitää, jos on mahdollisuus auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut aikoinaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. En pyytänyt enkä odottanut apua. Aikuisen pitää pärjätä itse. Perintöä sain myös 10 v sitten ja siirsin osan säästötilille josta autan poikaa opinnoissa. Kun pääsee töihin niin saa pärjätä omilla tuloilla. Se on elämän oppikoulu.
Eli asetat rahan poikasi edelle. Toivon että poikasi näkee kirjoituksesi ja tekee tarvittavat johtopäätökset eikä pidä sinuun sitten aikuisiällä mitään yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse on opittava pärjäämään. Ap:lla sosialistiasenne.
Apn isällään se on ollut kun ap nyt joutuu perintöveroa maksamaan.
Lässyn lässyn, teit aloituksen aikasemmin olleen perintökeskustelun takia. Typerä paska olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse on opittava pärjäämään. Ap:lla sosialistiasenne.
Omillani pärjäsin, enkä mitään pyytänyt. Enkä edes tiennyt isäni lottovoitosta. Jemmasi ja salasi sen. Olis edes törsännyt rahat itseensä, mutta ei tehnyt sitäkään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itse on opittava pärjäämään. Ap:lla sosialistiasenne.
Onko sosialistiasenne? Ennen vanhaan suku piti huolen omistaan hyvinkin kokonaisvaltaisesti ja sukutausta myös määräsi sen millaisiin töihin pääsit. Sääty-yhteiskunta minusta enemmänkin toimii noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lässyn lässyn, teit aloituksen aikasemmin olleen perintökeskustelun takia. Typerä paska olet.
Samaa ajattelin!
Vaikka onkin keksitty satualoitus, niin komppaan aiempia: aikuisella ihmisellä on vastuu omasta elämästään, ei vanhemmilla.
Jos ei aivan hengenhätä ole, tyyliin oma lapsi kuolee jos ei saa kallista lääkettä tms. niin en kyllä keksi semmoista hätää että vanhoilta eläkeläisvanhemmiltani menisin rahaa vinkumaan. Jos heillä on jotain pääomaa säästössä niin se on heidän. ei minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yritämme olla varattomia siinä vaiheessa, kun joko hoivan tarve alkaa tai enää jaksa maailmalla riekkua. Ja nimenomaan antaa lapsillemme mahdollisimman paljon etukäteen. Laillisesti ja veronantajan täysin hyväksyminen keinoin keskivertoihmisen kaikki varat yli pikkuasunnon siirtyy helposti muutamassa vuodessa. (Pieni omistusasunto turvallista pitää, mutta kunhan "tämä ne maksaa joilla on varaa" -ajattelu tulee vääjäämättä ajankohtaiseksi, kannattaa sekin hävittää.)
Toinen vaihtoehto on käyttää rahat hoivakuluihin, mutta se on vähän tyhmää maksaa itse, kun varattomat saavat yhtä hyvän hoidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sentään SAA PERINNÖN. Meitä on monta joita on ensin kaltoinkohdeltu ja pahoinpidelty koko lapsuus ja nuoruus, sitten jätetty kaikin tavoin ilman mitään apua ja tukea koko aikuisuus, ja sitten lopuksi vielä vanhemmat jättää ilman perintöä.
Tällaista on olla narsistin lapsi. Narsistivanhempi talloo ja kiusaa koko elämänsä ajan ja viimeinen kiusa tulee vielä kuoleman jälkeen testamentin avulla.
Lisäksi narsistivanhempani ilmoitti että aikoo toimia niin että mitään lakiosaa ei tule olemaan, eli on alkanut jo siirtää omaisuuttaan suosikilleen.
Apn pitäisi olla kiitollinen että sai jotain edes.
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti olla, että oli koko ajan sormi liipaisimella, että antaa rahaa. Mutta selviydyit lopulta hänen mielestään niin hyvin, ettei tarvinnut auttaa.
Omilla vanhemmillani on myös rahaa. Sisareni ajautui talousongelmiin, ja kävi vanhemmilta pyytämässä apua. Eivät auttaneet. Sisareni teki tämän jälkeen itsemurhan.
Onhan tuossa kieltämättä vanhemmilleni taakkaa kannettavaksi. Kyllä niitä vituttaa tilanne ihan sikana.
Ihan oikein niille. Mun vanhemmat on tehnyt mulle saman -muuten en ole koskaan pyytänyt apua tai saanut apua, mutta yhden kerran todellisessa hädässä pyysin apua - eikä annetti. Kyllä korpeaa vieläkin ja oli niin törkeästi tehty. En jaksa selittää koko tarinaa mutta olisi ollut kyse ehkä 2h kestävästä avusta, siis edes KERRAN ELÄMÄNI AIKANA. Ei autettu.
Todellakin aion muistaa tämän.
Ihan hyvä aihe keskustella. En itse oikein tiedä mitä tekisin omaisuudella, jos en jakaisi sitä eteenpäin lapsilleni. Saan oikeastaan motivaatiota käydä töissä siitä, että voin kustantaa lapsilleni erilaisia asioita, järkevyyden rajoissa tietysti. Olen kohtuullisen hyvätuloinen, tosin yksinhuoltaja, ja oman elämäni perusasiat ovat kunnossa. En osaa loputtomiin itseenikään "tuhlata" vaan olen maksanut viime aikoina esimerkiksi lasteni autokoulut ja suunnittelen maksavani myös vuokravakuudet, kun he muuttavat pois kotoa ja muuta tämmöistä.
Minua itseäni ovat vanhempani auttaneet runsaskätisesti ja minulle on vieras ajatus, etteivät vanhemmat auttaisi lapsiaan varsinkin, jos lapsella olisi tukala taloudellinen tilanne vaikka opiskeluaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ollut aikoinaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. En pyytänyt enkä odottanut apua. Aikuisen pitää pärjätä itse. Perintöä sain myös 10 v sitten ja siirsin osan säästötilille josta autan poikaa opinnoissa. Kun pääsee töihin niin saa pärjätä omilla tuloilla. Se on elämän oppikoulu.
Eli asetat rahan poikasi edelle. Toivon että poikasi näkee kirjoituksesi ja tekee tarvittavat johtopäätökset eikä pidä sinuun sitten aikuisiällä mitään yhteyttä.
Varsinkaan käy vinkumassa rahaa huumeisiin.
Jokainen päättää omista rahoista, joten on turha olla katkera jos ei ole antanut rahaa aikuisille lapsille. Saattanut olla jopa hyvä syy miksi ei ole antanut.
Turha syyllistää. Jos antaa, niin voi olla kiitollinen, mutta minkäänlaista velvollisuutta aikuisten lasten rahalliseen auttamiseen kenelläkään ei ole. Pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille.
Suomessa on pitkä perinne vihamielisellä kulttuurilla omia lapsia kohtaan. Omat vanhemmat on tällaisia ja appivanhemmat myös. Tarkoitus siis oikein ”k0staa” lapsille ja tarkkaan pitää huoli että lapsilla on vaikeaa ja kurjaa, ja missään nimessä ei vahingossakaan auteta jos hätä tulee tai lapsi apua pyytää.
Tätä on omassa suvussa laajasti ja ilmiö on mennyt jo useita sukupolvia. Itse onnistuin katkaisemaan tämän mutta se sitten johti välirikkoon oman lapsuudenperheen kanssa.
Ne kellä on hyvä perhe ei tätä tajua eikä varmaan usko ilmiön olemassaoloon, mutta tää on todella yleistä - mutta toki tabu, eli vaiettu ja salattu asia.
Itse olen ollut aikoinaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa. En pyytänyt enkä odottanut apua. Aikuisen pitää pärjätä itse. Perintöä sain myös 10 v sitten ja siirsin osan säästötilille josta autan poikaa opinnoissa. Kun pääsee töihin niin saa pärjätä omilla tuloilla. Se on elämän oppikoulu.