Vaikka olisi elänyt siististikin, eikä ylipainoakaan olisi, niin silti on tunnustettava tosiasia: nelivitosen kroppa ei enää mene parikymppisen kehosta!

Käytän pyjamaa samasta syystä. Ulkonäkö meni pian 30 vuotta täytettyäni ja häpeän vartaloani. Olen mies.

Silkkiset pyjamat luovat arvokkuuden ja vaurauden tunnetta.

Kuka muka keski-ikäisenä edes kuvittelee näyttävänsä nuorelta? Miksi kenenkään edes pitäisi? Olen varmaan vaan nainen kun en nyt tajua. Mutta voihan se minun kohdalla olla sekin, että minulle nuoruus oli todella vaikeaa aikaa, ei auttanut laihuus eikä muodikkaat vaatteet, ei auttanut vaikka kuinka istuskelin trendikkäissä kahviloissa coolissa seurassa. Olin niin onneton.

Nyt nelikymppisenä rupean vasta olemaan sinut itseni ja kehoni kanssa. Näin ei tietenkään ole kaikilla, paljon on nuoria jotka elävät täysillä omaa elämäänsä joka päivä, ja hyvä heille.

Minulla on sisäreidet kuin vanhan miehen pallit. Sellaisia ei nuorilla näekään. Mukava ikä tämä 40+ kun kehossa ei ole muuta vikaa kuin se, että iho on muutamaan koon liian iso suhteessa sen sisällä olevaan ihmiseen.

Olen mies 47v ja jo päälle kolmikymppisenä alkoi selkä osoitella raihnaisuuden merkkejä, tosin syynä oli epäihmismäisen raskas fyysinen teollisuustyö.

Parikymppisenä olin hoikka eikä ollut mitään vaivoja, joten ei todellakaan käy parikymppisestä muut kuin jotkut todella onnekkaat.

Viherpiipertäjien takia asuntojen sisälämpötila on pudotettu niin kylmäksi, että talviaikaan pyjama on ihan hyvä idea.

Painopeitto auttaa ahdistukseen, sekä peittää kuhmut mukavasti.

Minä olin nuorena hoikka. Rinnat oli lättänät ainakin omaan makuun. Nyt on kertynyt kiloja; rasvaa että lihaksia. Kauniit rinnat, kiinteä kroppa. Nyt on aikaa ja rahaa laittaa terveyden hoitoon.

Heh, kuusikymppisiä ollaan, nukutaan alasti ja makuuhuone on kuin jääkaappi, mutta yhteinen paksu untuvapeitto pitää lämpimänä. Me nautitaan elämästä.

Vierailija kirjoitti:

40-vuotiaan ihminen keho on kuitenkin suhteellisen nuori vielä, ei edes elämän puolivälissä.

Se on jo kova sana, jos elää 70-vuotiaaksi. Vaikka eläisit vanhemmaksikin, todennäköisesti olet viimeiset vuosikymmenet niin passiivinen, ettei sellaisella elämällä ole mitään merkitystä. Olla jossain hoitolaitoksessa vaipoissa, ja hoitaja käy joskus syöttämässä kylmää velliä lusikalla, jos kiireiltään ehtii. Nykyinen pizzakulttuuri ja ilmansaasteet sekä vähäinen liikunta takaa sen että nykynuoriso ei elä niin vanhaksi kuin isovanhempansa. Jos vielä lähes koko elämänsä ollut työelämän ulkopuolella ja pelaillut vain pleikkaria kotona, ei voi odottaa kovin pitkää ja tervettä ikää.

Näin se menee. Minäkin nuorempana ajattelin että itsestä se on vaan kiinni ja kunhan urheilee pysyy kunnossa. No, ei pysy.

Juoksen 40km viikossa eli 4-5 krt

Käyn joogassa

Käyn jumpassa

Teen kehonpainojumppaa

Eli siis urheilen joka ikinen päivä 1-2h. Silti on tullut ylipainoa (bmi28) ja vatsa on kasvanut. Siis vaikka teen vatsalihasliikkeitä päivittäin, on rasva-pömppö paikallaan ja pysyy (toki siellä alla on hyvät vatsikset mutta ei ne näy).

Olen nyt 46 ja taidan luovuttaa.

(Ja ennenkuin joku päättelee että syön herkkuja: en syö niitä lainkaan).

Vierailija kirjoitti:

Eikä se 20-vuotias ole välttämättä mikään meriitti. Onhan heissäkin vaikka minkä näköisiä ja muotoisia ja se on ihan ok. 40-vuotiaan ihminen keho on kuitenkin suhteellisen nuori vielä, ei edes elämän puolivälissä. Kunnioittakaa kehoanne joka on teille annettu ja pitäkää siitä huolta

Itse olen näin kolmekymppisenä itsevarmempi kuin parikymppisenä. Ikä varmasti näkyy minussakin, mutta silti kokonaisuutena olen tyytyväisempi itseeni ja elämääni nyt, kuin mitä parikymppisenä olin.

Vierailija kirjoitti:

Kropan arvo on aina sen toimivuus. Liikuntaa harrastetaan lihaskunnon, liikkuvuuden ja kestävyyden takia.

Aloitus on ihan absurdi. 😂

Jaa, minä harrastan liikuntaa koska en osaisi olla liikkumatta, ja myös kroonisten kipujen vähentämiseksi.

T. Läski

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-vuotiaan ihminen keho on kuitenkin suhteellisen nuori vielä, ei edes elämän puolivälissä.

Se on jo kova sana, jos elää 70-vuotiaaksi. Vaikka eläisit vanhemmaksikin, todennäköisesti olet viimeiset vuosikymmenet niin passiivinen, ettei sellaisella elämällä ole mitään merkitystä. Olla jossain hoitolaitoksessa vaipoissa, ja hoitaja käy joskus syöttämässä kylmää velliä lusikalla, jos kiireiltään ehtii. Nykyinen pizzakulttuuri ja ilmansaasteet sekä vähäinen liikunta takaa sen että nykynuoriso ei elä niin vanhaksi kuin isovanhempansa. Jos vielä lähes koko elämänsä ollut työelämän ulkopuolella ja pelaillut vain pleikkaria kotona, ei voi odottaa kovin pitkää ja tervettä ikää.

Kannattaa tutustua David Sinclairin tutkimuksiin ja ajatuksiin vanhenemisesta. Onhan elinajanennusteemme noussut koko ajan. Mukavaa päivän jatkoa sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Näin se menee. Minäkin nuorempana ajattelin että itsestä se on vaan kiinni ja kunhan urheilee pysyy kunnossa. No, ei pysy.

Juoksen 40km viikossa eli 4-5 krt

Käyn joogassa

Käyn jumpassa

Teen kehonpainojumppaa

Eli siis urheilen joka ikinen päivä 1-2h. Silti on tullut ylipainoa (bmi28) ja vatsa on kasvanut. Siis vaikka teen vatsalihasliikkeitä päivittäin, on rasva-pömppö paikallaan ja pysyy (toki siellä alla on hyvät vatsikset mutta ei ne näy).

Olen nyt 46 ja taidan luovuttaa.

(Ja ennenkuin joku päättelee että syön herkkuja: en syö niitä lainkaan).

Näistä tulee aina niin hyvä mieli! Mä käyn ehkä kerran viikossa salilla ja kerran kesässä juoksulenkillä, herkuttelen ja BMI 21, vyötärökin on vielä. Ikää 42.

Toivottavasti sä nautit tuosta liikunnan määrästä. Jos et, niin kannattais varmaan relata ja myöntää että sun geeneillä ollaan vähän pulskia.

Mitä sitä häpeämään, täysin luonnollista. Ajattele mielummin , että ne parikymmiset tulevat perässä kuitenkin.. jokainen vuorollaan.