Lue keskustelun säännöt.
KATKERUUS miehelle 3. lapsen kieltämisestä - apua kaivataan!
15.01.2015 |
Olen 35 v. kahden lapsen äiti ja haaveillut jo pari vuotta kolmannen hankkimisesta. Tämä tunne on voimistunut koko ajan ja TIEDÄN, että haluan sen lapsen!!! Mieheni on kuitenkin jo alusta lähtien sanonut ettei siihen aio suostua. Nyt kun alan ymmärtää, että hän on tosissaan eikä taatusti tule mieltään muuttamaan olen alkanut tuntea suunnatonta vihan ja katkeruuden tunnetta. Minusta on aivan helvetin epäreilua, että mieheni voi minulta riistää tämän suurimman haaveen.
Mikäli muut ovat olleet samanlaisessa tilanteessa, olisin äärettömän kiitollinen vertaistuesta/neuvoista. Ja korostettakoon tässä nyt vielä, että rakastan kyllä miestäni suunnattomasti enkä aio erota asian takia, joten tätä ei tarvitse nyt suositella ratkaisuksi.
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos hankkisit koiranpennun? Tai yrittäisit jollain muulla tavalla saada hoivaviettiäsi purettua?
Ymmärrän ahdistuksesi, mutta sinun pitää alkaa työstämään ajatuksiasi, miehen mielipidettä et voi väkisin muuttaa. Oletteko keskustelleet, miksi mies ei halua kolmatta lasta? Teidän kannattaisi keskustella rakentavassa hengessä ja puhua tunteista, joita tämä asia herättää. Ihmiset kokevat vanhemmuuden niin eri tavoin, ja esimerkiksi oma mieheni ei uniongelmineen jaksaisi kolmatta lasta. Jossain vaiheessa harmittelin että minulla ei ole mahdollisuutta saada isompaa perhettä, mutta tällä hetkellä en kokisi itsekään jaksavani enempää lapsia. Ja vaikka haluaisin, on minun ymmärrettävä ettei mies jaksaisi enempää valvottuja öitä yms. Älä lähde katkeroitumisen tielle, jos mies ei mieltänsä muuta ( eikä siihen saa painostaakaan) niin sinun ontyöstettävä asia itsesi kanssa.
Mitä jos vaan lopetat itsekkään haaveesi ajattelun ja keskityt elämääsi perheesi kanssa. Hanki vaikka harrastus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tuskasi, mutten asennettasi - kolmas lapsi kun vaikuttaa aika tavalla siihen miehenkin elämään.
Onhan tuossa kumpikin itsekkäitä samalla tapaa, ei kummankaan toive ole oikeampi tai väärin. Ongelma on siinä että mitään kompromissiratkaisua ei ole olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala puhumaan adoptiosta, että jos mies ei ole mukana tekemässä lasta niin adoptoitte somalialaisen/afrikkalaisen mukulan.
Hmm, onko teillä kaksi poikaa? Mies on jo saanut haluamansa tuplasti mutta sinä kaipaisit vielä tyttöä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea tilanne kyllä kun joko lapsi tehdään tai ei, joustavuutta ei ole. Kuitenkaan ketään ei voi pakottaa lasta tekemään sillä pahimmassa tapauksessa lapsi syntyy avioeron keskelle. Tiedän että vauvakuumeen kanssa kamppailu on todella vaikeaa, mutta sinulla ei ole muita vaihtoehtoja kuin koittaa keksiä jotain tekemistä mikä veisi ajatuksia pois ja keskittyä jo olemassa oleviin lapsiisi. Mieti mitä hyviä puolia on pienemmässä perheessä. Keskustele tunteistasi miehesi kanssa.
Ratkaisua en tiedä minäkään, mutta ymmärrän sua hyvin. Mä sain juuri samanikäisenä kolmannen, mutta mies tällä kertaa enemmän mukana, kuin aiemmin. En tiedä olisinko yksin ollut yhtä innoisani, mutta kyllähän se kolmonen alkoi haaveisiin tulla. Puhukaa. Aidosti tunteistanne. Ehkä sitä kautta pääsette johonkin ratkaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:27"]
Ymmärrän tuskasi, mutten asennettasi - kolmas lapsi kun vaikuttaa aika tavalla siihen miehenkin elämään.
[/quote]
Ja jo olemassa olevien lasten! Heidän pitäisi olla ensisijalla, eikä omien toteutumattomien unelmien! Tuo on aloittajalta silkkaa itsekyyttä!
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:39"]
No "unohda" pilleri.
[/quote]
Ja sitten sitä voinkin aidosti nauttia jostakin jota on vääryydellä hankinut ja katsoa lasta silmiin, että hän on syntynyt huijaamalla, eikä vanhempien aidosta halusta.
Oliko alunperin suunnitelmissa vain 1-2 lasta ja nyt kun tiedät kolmannen olevan mahdoton haluatkin sen? Vai olitko sanonut miehelle ennen yhtäkään lasta että haluat useamman? Oletko miettinyt että jos tuo ensimmäinen mainitsemani tilanne on oikea niin yhtälailla mies saa tuntea katkeruutta ja vihaa sinua kohtaan, koska kolmannesta ei ollut puhetta?
Yleensä ne asiat joita ei saa ovat niitä joita kuvittelee eniten haluavansa. Mitä kolmas lapsi toisi lisää? Miksi haluat sen niin kiihkeästi? Sinuna yrittäisin keskittyä nykyisiin lapsiisi ja hankkisin vaikka koiranpennun hoivatarpeen lievittämiseen.
Minäminämaassa on opittava elämään sen katkeruuden kanssa, että kaikkea ei saa mitä haluaa.
[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 11:21"]
Olen 35 v. kahden lapsen äiti ja haaveillut jo pari vuotta kolmannen hankkimisesta. Tämä tunne on voimistunut koko ajan ja TIEDÄN, että haluan sen lapsen!!! Mieheni on kuitenkin jo alusta lähtien sanonut ettei siihen aio suostua. Nyt kun alan ymmärtää, että hän on tosissaan eikä taatusti tule mieltään muuttamaan olen alkanut tuntea suunnatonta vihan ja katkeruuden tunnetta. Minusta on aivan helvetin epäreilua, että mieheni voi minulta riistää tämän suurimman haaveen.
Mikäli muut ovat olleet samanlaisessa tilanteessa, olisin äärettömän kiitollinen vertaistuesta/neuvoista. Ja korostettakoon tässä nyt vielä, että rakastan kyllä miestäni suunnattomasti enkä aio erota asian takia, joten tätä ei tarvitse nyt suositella ratkaisuksi.
[/quote]
Sinulta
Sinun haaveen
Onko lapsenne äidin lapsia
Mä en jotenkin voi ymmärtää tällaista. Kärsitään itse lapsettomuudesta, joka johtuu miehestä. On vaakalaudalla, voidaanko saada sitä yhtäkään lasta, jota niin kovasti toivotaan. En silti halua enkä aio katkeroitua miehelleni. Etkö voisi vaan nauttia niistä kahdesta ihanasta lapsesta, jotka olet jo miehesi kanssa saanut? Älä nyt ainakaan hyvä ihminen, katkeroidu tai tunne vihaa miestäsi kohtaan ja myrkytä sillä perhe-elämäänne.
2