Harrastelijataiteilijat! Jaetaan inspiraatiota, vinkkejä, vertaistukea!
Onko täällä harrastelijataiteilijoita? Ala voi olla mikä tahansa, kuvataide, runous, kirjallisuus, lavataide jne. En ole oikein keksinyt mitään virallista viitekehystä omalle puuhastelulleni vertaisryhmästä puhumattakaan, joten koetetaan täällä.
Olen kirjoitellut runoja ja maalaillut lapsesta asti. Välillä nuo jäivät pois elämän ja arjen kiireiden vuoksi melkein 20 vuodeksi mutta nyt taas otin siveltimen käteen ja samalla iski into myös kirjoittaa. En ole kummassakaan mikään maestro, hyvin kaukana siitä mutta pidän todella paljon siitä että voi tehdä jotain luovaa. Asetan tavoitteita ja tietysti toivon että joskus saisin töitäni johonkin levitykseen tai näytille mutta toiveeksi se varmaan jää.
Miten te muut harjoitatte omaa taidelajia?
Kommentit (26)
winner kirjoitti:
Jos mulla on talvella aikaa, niin ajattelin väsätä joko kauhuaiheisen leffakässärin tai sarjakuvan.
Vauvasta on tullut paljon inspiraatiota häiriintyneistä, estyneistä ja avun tavoittamattomissa olevista kiihkomielisistä, mutta omasta mielestään väärinymmärretyistä hahmoista, enkä puhu tässä (kerrankin) itsestäni ;DDDD
Tee se!
Kannatan elokuvakässäriä. Näiden hahmojen karmeus pääsee valkokankaalla varmasti ihan eri tavalla oikeuksiinsa kuin sarjakuvana.
Vierailija kirjoitti:
winner kirjoitti:
Jos mulla on talvella aikaa, niin ajattelin väsätä joko kauhuaiheisen leffakässärin tai sarjakuvan.
Vauvasta on tullut paljon inspiraatiota häiriintyneistä, estyneistä ja avun tavoittamattomissa olevista kiihkomielisistä, mutta omasta mielestään väärinymmärretyistä hahmoista, enkä puhu tässä (kerrankin) itsestäni ;DDDD
Tee se!
Kannatan elokuvakässäriä. Näiden hahmojen karmeus pääsee valkokankaalla varmasti ihan eri tavalla oikeuksiinsa kuin sarjakuvana.
Kiitos kauniista sanoista. Damiano David -ketjun poistetut viestit ja niistä otetut kuvankaappaukset (sensuuri on levinnyt jo myös Blind Channel -ketjuun :/ ) ovat erityisen sydäntä lämmittäviä otteita tähänkin päivään ;DDDD
Työnimenä on Narsisschism ;DDD ja se kertoo heikkohermoisesta narsisti-nahjuksesta Jonne Trololoosta (nimi muutettu ko. häilyvän identiteetin pyynnöstä), jonka mielestä Vauva on hänen omaisuuttaan, eikä yleinen keskustelupalsta. Skisma tulee sitten siitä, kun palstalle eksyy eräs komea, älykäs, charmantti, rakastettava ja todella mukava ja ennenkaikkea seksikäs winner, jonka mielestä kaikilla on keskusteluun oikeus, eikä "ilmoita asiattomaksi" -nappula saa määritellä käyttäjien poistohysterian helppoutta, vaan näiden Jonnen (nimi muutettu tällä kertaa Jonnen äidin pyynnöstä) kaltaisten poistajien tulee olla valmiita kestämään myös eriäviä mielipiteitä ilman turhia poistoja.
Jos haluat mukaan tarinaekstraksi tai kokemusasiantuntijaksi, etkä tällä hetkellä usko narsistis-psykoottis-triggeröityneen palstasensuurin olemassaoloon, niin kaikin mokomin kirjoita jotain inspiroitunutta Måneskinistä tai Damiano Davidista nimimerkillä winner Damiano David -ketjuun (riittää nykyisin jo varsin neutraali "15.000 viestiä, täältä tullaan, juhuu!" tai "tykkään Harry Stylesistä" :) ja katso omin silmin, mitä tekstillesi tapahtuu 5-10 minuutissa (alapeukutus -> paniikkipoisto -> loppupäivän "winner on häirikkö" -mollaaminen jne.) Saatat päätyä jope elokuviin tai varmasti ainakin 15 minuutin julkkikseksi ko. keskustelussa ;D
Tämä tragikomediallinen tarina kirjoittaa siis käytännössä itse itsensä ja on sitä tehnyt jo toukokuusta 2021 nimenomaan alapeukuttajien ja poistajien innokkaalla avustuksella ;D
Tunnissa hajosi Damiano-ketju poistomafiosointiin ja omiin yläpeukutuksiinsa taas tänäänkin...
Testattu nimenomaan "15.000 viestiä, täältä tullaan, juhuu!" tai "tykkään Harry Stylesistä" -tyylisillä jutuilla.
On ne oikeasti surkeita :/
Ei teoreettisiakaan edellytyksiä selviytyä reaalielämässä :/
Taiteelle tai muulle vastaavalle en erehdy enää vertaistukea hakemaan, pääasiassa se vertaistuki on sitä muiden teosten haukkumista :)
Olen kausittain kirjoitteleva pöytälaatikkorunoilija, jolle välillä tulee voimakas inspiraatio kirjoittaa (yleensä onnettomasta rakkaudesta ja menetyksen tuskasta) ja joskus taas menee kuukausia, jopa vuosia, ettei tule ollenkaan kirjoiteltua.
Olen joko-tai-ihminen ja en osaa kirjoittaa, jos ei ole yhtään inspiraatiota. Aikaisemmin haaveilin omakustanteesta, mutta nykyään mulle riittää se, että joitakin runojani on julkaistu eräällä runosivustolla.
Haaveilen maalaamisen aloittamisesta, mutta on erinäisiä seikkoja, kuten tämänhetkinen sairastelu, että en ole vielä tuota haavetta päässyt toteuttamaan...
Jos mulla on talvella aikaa, niin ajattelin väsätä joko kauhuaiheisen leffakässärin tai sarjakuvan.
Vauvasta on tullut paljon inspiraatiota häiriintyneistä, estyneistä ja avun tavoittamattomissa olevista kiihkomielisistä, mutta omasta mielestään väärinymmärretyistä hahmoista, enkä puhu tässä (kerrankin) itsestäni ;DDDD