Auttakaa viisaammat! Pidänkö lapsen vai en?

Hei! Anteeksi jo valmiiksi pitkä teksti. Olen 26 vuotias,11 kk ihanan lapsen äiti. Tällä hetkellä asun lapseni kanssa kahdestaan ja olen käytännössä yksinhuoltaja. Olemme kuitenkin suhteessa lapsen isän kanssa ja tapaamme säännöllisesti. Puolisoni on nimittäin vankilassa tällä hetkellä ja tulee olemaan vielä todennäköisesti 1-2v,ellei korkeimmassa oikeudessa päätetä toisin. Mieheni tuomiosta sen verran,että kyseessä on vuosia sitten tapahtunut sekava hätävarjelun liioittelu-tilanne.

Tämä on ollut meille yhtä painajaista. Itse nuorena olen onnettomuuden seurauksena syönyt kipulääkkeitä,joista lopulta muodostui minulle ongelma. Olin lääkekoukussa. Mieheni tavattua ja esikoista odottaessa elämä oli jo raiteillaan. Kävin kuitenkin läpi pahan raskausajan masennuksen.

Lapsen synnyttyä mies lähti vankilaan. Meillä on arki kuitenkin pikkuhiljaa asettunut uudelleen uomeihinsa ja voisin sanoa olevani nyt menneeseen nähden onnellinen. Toki miehen tilanne surettaa kaikkia,mutta meillä lapsen kanssa menee hyvin. Lapsemme on ns.”helppo lapsi”,en ole kokenut olevani kohtuuttoman väsynyt,eikä minulla ole ollut masennusoireita. Totta kai välillä hänenkin kanssa on raskaita päiviä,mutta pärjäämme. Olen muutama kuukausi sitten myös aloittanut työni uudelleen. Olen pirteä,voin hyvin.

Nyt kuitenkin tilanne on sellainen,että olen raskaana jälleen. Olin uskomattoman typerä ja luotin niihin ”varmoihin päiviin”. Mieheni oli siis vuorokauden mittaisella lomalla ja kuukautiseni olivat loppuneet muutamaa päivää ennen,kuin hän tuli kotiin. Ehkäisy petti enkä sitten hakenut koskaan jälkiehkäisyä. Tiedän,typerää.

Minulla oli viime viikolla ultra ja sieltä löydettiin elävä sikiö,viikot vastasivat 9+2. Melkein päätin jo testin tehdessäni raskaudenkeskeytyksen olevan ainoa oikea vaihtoehto,mutta tietysti halusin vilkaista sisälläni kasvavaa pikkuista ultrassa ja siinä samassa mieleni muuttui. Mieheni on alusta asti ollut sitä mieltä,että lapsi pidetään. Mutta hän ei olekkaan elänyt päivääkään tätä ”vauva-arkea.” Esikoisemme on,niinkuin sanoin,helppo lapsi,mutta mitä jos toisen kohdalla tuleekin vaikkapa koliikki,enkä jaksa sitten pitää huolta kummastakaan? Toisaalta meillä on suuri läheisverkosto sekä apua saatavilla myös viranomaisten puolesta. Esikoisen kohdalla pyysin taustani vuoksi apua lastensuojelusta ja saimmekin ihanat työntekijät.

Mitä te tekisitte tilanteessani? Jos täällä muita tupla yh-äitejä,niin miten olette selvinneet? Mihin kannattaisi varautua jo etukäteen?Pelottaa niin raskaus-ajan,kuin synnytyksenjälkeiset masennukset jne. Pelkään jopa väsyväni niin,että menen johonkin lapsivuodeajan psykoosiin,ja menetän kummatkin lapseni :(
Pelottaa,että kaikki tämä hyvä menee rikki,mitä olen esikoiseni kanssa saanut yksin rakennettua…Pienen hetken ajan ajoittain olen varma siitä,että me kyllä pärjäämme toisenkin lapsen kanssa,toisena hetkenä näen painajaisia siitä,miten elämä tulee olemaan yhtä kaaosta :( Pelkään,että mies ei vapauduttuaan jaksakaan,vaikka kovasti kyllä väittää tätä haluavansa. Tuntuu, että tulen hajoamaan,mikäli pidän tämän lapsen ja samalla tiedän,että raskaudenkeskeytys tulisi hajottamaan minut. Olen ihan hukassa tämän asian kanssa.