"laulusta puuttuu tunne" mitä tarkoittaa ja miten sitä saa

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä, joista voit ottaa oppia: Arja Koriseva ja Suvi Teräsniska Vain elämää -sarjassa, Madonna rakkauslauluissa

Suvi Teräsniskan Päästä mut pois oli kyllä kova.

Tunteen puuttuminen kertoo pinnallisuudesta ja epäaitoudesta. "Tunne" on tehty vain tekniikalla ja tiedostaen. Tätä voisi verrata näyttelemiseen vanhoissa elokuvissa, joissa todellakin näyteltiin roolia, kun nykyään elokuvissa henkilö ON se roolihahmo. Tunteen puuttuminen kertoo myös siitä, että laulaja esittää itseään ja taitojaan eikä tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Tunteen puuttuminen kertoo pinnallisuudesta ja epäaitoudesta. "Tunne" on tehty vain tekniikalla ja tiedostaen. Tätä voisi verrata näyttelemiseen vanhoissa elokuvissa, joissa todellakin näyteltiin roolia, kun nykyään elokuvissa henkilö ON se roolihahmo. Tunteen puuttuminen kertoo myös siitä, että laulaja esittää itseään ja taitojaan eikä tarinaa.

Monia hyviä kommentteja tullut aiheeseen, kiitos siitä. Tunnistan itsessäni tuon, että keskityn siihen laulusuoritukseen enkä oikeastaan edes aina mieti mistä laulan. Kuvastaa hyvin tilannetta, kun laulut mitä olen laulanut jo vuosia, aiheuttaa tänäkin päivänä reaktioita että Ai tästä siinä laulussa puhutaan! Minulla on adhd piirteitä enkä malta keskittyä miettimään edes laulun sanomaa. Tärkeämpää minulle on se itse laulu ja miltä se tuntuu kehossani. Onneksi en tätä työkseni tee joten ei sen suurempaa merkitystä vaikken koskaan oppisi keskittymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tunnetta eli Saara Aalto

Tunnetta mukana eli Diandra

Siinä pari esimerkkiä. Kumpikin teknisesti aikalailla yhtä taitava, mutta tuo tunnepuoli erottaa heidät ja tekee Diandrasta Saaraa paremman. 

Suvi Teräsniska, loistava. Näistä kolmesta paras.

Hän ei ole teknisesti erityisen taitava. Tämä tuli esille Tähdet tähdet ohjelmassa, jossa laulettiin muutakin kuin teknisesti vaatimattomillakin taidoilla onnistuvaa iskelmää. Mutta tulkitsijana Suvi on erinomainen. 

En ymmärrä tuota asiaa, miksi pitäisi näyttää koko paletti. Jos löytää itselleen sopivan tavan ilmaista, joka herättää mielenkiintoa ja tunteita, miksi pitäisi näyttää osaamisensa mahdollisimman laajalla skaalalla. Kyse ei ole laulukilpailusta.

Vähemmän on enemmän.

Laulatko koko ajan silmät auki ja hymyilet vaikka olisi jostain tragediasta kyse siinä laulussa? Oon käynyt laulamassa karaokea yli 15vuotta sitä ja yleensä sellaiset laulajat jotka kehuvat itseään ennen esitystä ovat kaikista surkeimpia. Mm. kuorolaulajat luulevat tietävänsä kaiken laulamisesta ja arvostelevat herkästi muiden esityksiä. Laulutunneilla käyminenkään ei kerro että henkilö osaisi laulaa. Yleensä sellaiset ihmiset on oikeasti hyviä jotka ei tee itsestään mitään numeroa ennen tai jälkeen esityksen.

Pitää eläytyä asiaan.

Itse en koskaan suostuisi laulamaan rakkauslauluja. En olisi uskottava.

Vierailija kirjoitti:

Teknisesti olen hyvä ja itse lauluääntä kehutaan. Mutta "tunne puuttuu" lausetta jo inhoan. Myönnän kyllä että nautin itse täydellisesti sujuvasta laulannasta. Se miltä se kuulostaa, on itselleni tärkeää. Mielestäni monet laulajat kenestä sanotaan että on tunnetta, menevät välillä nuotin vierestä ja kuulostaa jopa kaamealle. Ap

Radioheadin Thom Yorke on hyvä esimerkki ihmisestä, joka laulaa usein todella nuotin vierestä, mutta juuri tämä piirre tekee kappaleista niin sydämeen käyviä ja tunteellisia. Monet ei kestä kuunnella tuollaista ollenkaan, mutta toisaalta Radiohead on yksi maailman menestyneimpiä yhtyeitä...

Tarkoittaa että kuulostat siltä kuin olisit vain opetellut sanat ulkoa ja nyt vaan laulat ne läpi. Aito eläytyminen puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä, joista voit ottaa oppia: Arja Koriseva ja Suvi Teräsniska Vain elämää -sarjassa, Madonna rakkauslauluissa

Suvi Teräsniskan Päästä mut pois oli kyllä kova.

Se oli! Toisaalta sama myös Mikaelin esittämänä. Siinä myös yksi esimerkki joka vetää tunteella.

Vierailija kirjoitti:

Monisyinen kysymys. Usein on kyse siitä että hyväkään  teksti ei aina kuulosta esittäjän esittämänä uskottavalta eikä siksi kosketa kuuntelijaa. Livenä vaikutelmaa luomassa on tietysti koko paketti eikä vain pelkkä laulaminen. Elämänkokemus ja henkilökohtainen kosketuspinta kappaleeseen auttaa - jos et edes itse usko tekstiiin niin esitys jää helposti kylmäksi - voisi verrata vaikka siihen että elää itse jonkun tapahtuman vs uutistenlukija raportoi kyseisestä tapahtumasta. 

Tämä on niin totta! Parhaita artisteja ovatkin usein ne jotka ovat itse kirjoittaneet kappaleensa. Muiden biisejä laulavat yltävät harvoin samalle tasolle tunneilmaisussa.

On olemassa myös laulajia, jotka ovat läsnä ja joista pidetään vaikkeivät he osoita sisäistäneensä kappaleen sanomaa. Sellaisia halutaan kuulla, kun "taas mukava hän" laulaa. Sellaisista tuskin tulee ammattilaisia, mutta voivat kaivatakin sitä, että saavat myönteistä palautetta laulamisestaan. Voivat olla vaikka miten taitavia. Tunne kohdistuu siis ihastusta herättävään läsnäoloon, ei ehkä kappaleen sanoman välittymiseen.

Toisena ääripäänä ovat ammattilaisina esiin tulleet, jotka vaikuttavat kaipaavan ihailua ja sitten saavan sitä. Yhtenä esimerkkinä Saara Aalto. Aallon kohdalla kyse ei niinkään ole eläytymisen tai biisien sanoman sisäistämisen ongelmista. Enemmänkin Saara ei ainakaan Suomessa sitoudu omiin kappaleisiinsa. Eihän Aalto yleensä omia biisejään laula. X-Factorin covereiden jälkeen tunnetuin oli ensin Sian Chandelier, sitten Aallolle tehtiin Euroviisu-kappaleita, joita esitti silloin mutta milloin myöhemmin. Ulkomailla ehkä esittää joitain suosituiksi nousseita uudempia biisejään tapahtumissa. Seuraavaksi tulossa joulukonserttikiertue. Hienoa ja joululaulut ovat selvästi yleisölle suunnattuja, mutta eivät tietääkseni ole Aallolle tehtyjä tai Aallon tekemiä biisejä. Jostain syystä Suomen kansa haluaa nähdä Aaltoa.

Voitteko kuvitella, että Alicia Keys, Adele tai Madonna olisi pyristellyt irti kappaleistaan ja vaatinut alusta saakka tuoda esiin yksityiselämäänsä? Sellainen on ymmärrettävää ja arvokasta, mutta huomio on kuuluisilla kv-artisteilla kuitenkin ensin keskittynyt heidän esittämäänsä musiikkiin ja siihen, ilmentääkö kappaleissa kerrottu heitä ihmisinä. Tunne tulee siitä, että esiintyjä ja musiikki ovat yhtä ja sitten yksityiskohtia puidaan julkisuudessa.

Hyvät biisit kuulostaa hyvältä vaikka insrumentaalina ilman laulajaa eli ihan sontaa nuo tunne-höpinät.

Äänelläkään ei ole niin suurta merkitystä kuin luullaan, vireinen ääni kuulostaa hyvältä, epävireinen ei.