Paskimmat tai epäonnistuneimmat HÄÄT missä ootte ollut?

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nuoren parin häissä.

Istuin tarkoitukselka sivummalla koska en halua osallistua ryhmäleikkeihin.

Kuitenkin kaikki pakotettiin kaikenmaailman typeriin hääleikkeihin ja joka kerran kun muut jo seisoivat keskellä odottamassa leikin alkua, kaaso huusi mikkiin että noniin "Ninakin" sieltä nyt nousee ja tulee leikkimään.

Ennen jokaista leikkiä seurasi viiden minuutin vaivaantunut näytelmä kun kaaso mainitteli minua leikkiin enkä suostunut.

Ei sun tartte tollaseen alistamiseen suostua.

Omani.

"Sulhanen" oli ryypännyt päivätolkulla ennen häitä. Saapui hääpäivän aamuna täysin kännissä "jostain". Ei saatu kunnon sormusta, kun oli tuhlannut rahat. Piti siis hakea hääpäivänä sormus. En nyt mitään hienoa odottanutkaan. mutta kieltämättä se tilapäissormus (muka) ei ollut oikein sopiva, mutta kuvasi koko tilannetta oikeastaan. Jotenkin en edes muista, olinko kovin huolissani, ettei "ihana prinssi" saavukaan, ehkä salaa toivoin jopa. S:llä oli silmä mustana, ja muutenkin ryyppyputken jälkeen (tai keskellähän se oli, kuten sain havaita) ränsistynyt ulkoinen olemus, jota puku nyt vähän korjasi. Kuvissakin näkyy humalatila selvästi. Taskumatti mukana, koska se kuuluu häihin. No ehkä, mutta jos sulho on jo valmiiksi lähes koomassa... Kirkon nurkalla veti viinaa.  Kulkeminen alttarille oli jotenkin tragikoomista. Olisin halunnut lähteä pois... Äitini itki, enkä ihmettele. Sitten päästiin ravintolaan, jossa meno jatkui. Ruoka oli hyvää, muistan sulhon istuneen minua vastapäätä jopa hetken, lautasellaan yritti jahdata haarukkaan kananmunaa. Ei maittanut oikein ruoka, mutta nestettä kului. Lanko aloitti jonkun tappelun tanssilattialla. Veljensä eli sulho tuli raput alas ryminällä, äitinsä katsellessa. Jouduin kuiskimaan tarjoilijalle, että josko hän toisi laskun mulle naisten vessaan, haluaisin maksaa sen HETI. Koska osasin aavistaa, että kohta ei olisi enää rahaa. Olin onneksi varannut rahaa laskuun. Hävetti (itse join yhden oluen, sattuneesta syystä vain sen yhden). Ravintola sulkeutui, kotiinlähdön aika tuli. Sulho olisi väkisin mennyt kylään sisarelleen, hääyönä siis. Saatiin kuitenkin hänet kammettua autoon ja lähdettiin kotia kohti.

Aamulla kännikala halusi jatkaa edelleen vakiräkälässään, ajattelin, että olisi käyty jossain syömässä. Eli jäin kotiin. Kävin töissä tietenkin, mutta hän ei aina jaksanut, joten hän haki poissaollessani lähes kaikki lahjakortit ja käytti ne ryyppäämiseen.

En tainnut olla ihan terve mennessäni vielä avioonkin. Saisinpa kysyä siltä tytöltä, että mitä sä oikein  meinaat? Luuletko vieläkin, että jotain muuttuu? Ei muuttunut. 

Ei se kauaa kestänyt, kunnes sain rohkeutta, viisautta ja voimaakin tajuta, että tämä oli tässä.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 16:29"]

Juhlat, mitkä tahansa, ovat aina vieraita varten. Isäntäväki (häiden kyseessä ollessa morsiuspari) on velvollinen tekemään kaikkensa, jotta vieraat viihtyvät. Hääjuhlien tarkoitus taas on iloita hääparin kanssa heidän onnestaan, joten vieraat puolestaan ovat velvollisia pitämään omalta osaltaan huolta hyvästä tunnelmasta.

Nii-i. Juhliin siis kutsutaan vieraita, ei rekvisiitaksi, vaan siksi että juhlitaan. Että vieraat saavat juhlia ja juhlistaa parin avioliittohäppeninkiä. Ja itse pari saa juhlistaa taphtumaansa muiden kanssa. Häät on siis bileet.

Ei oma kokemus, mutta kuullut ystävältä jonka vanhemmat oli käyneet jossain häissä, joissa kutsuvieraat oli keski-ikänsä puolesta kaikki plus 50v tai vanhempia. Teemana oli mexico/texmex. Ei siinä mitään, mutta kun tarjottavan oli tortilloja ja 90% vieraista ei ollut koskaan sellaista syönytkään, hyvä että kuullutkaan koko tortilla sanaa (juhlista on siis aikaa vuosia, jolloin tortillat, burritot yms. ei olleet vielä edes kovin tunnettuja suomessa, etenkään vanhemman ikäluokan puolella). Oli kuulemma koomisen näköistä kun lähemmäs 80v pappa ottaa lätyn lautaselle ja kasaa siihen päälle kaikenlaista ja sitten miettii että kuinaks tämä rieska syödään :D ja monelta jäi kuulemma myös kokonaan syömättä, oli vielä pitkästä matkasta ja tottakai odottantu kunnon ruokaa... tämä vaan tuli mieleen. Tuo teema olis sopinut rennompiin ja nuoremmalle ikäpolvelle suunnattuihin juhliin varmaan kyllä mainiosti... 

Vierailija kirjoitti:

Ne olivat perinteiset maalaishäät: Iso maalaistalo kuin kartano, pihalla rivi aittoja, talleja, navetta ja upea pihapiiri ! -Paikka henki historiaa ja perinteitä.

Vihkiminen suoritettiin kyläkirkossa, josta nuoripari tuli hevosvetoisilla kärryillä juhlapaikkana toimivaan maalaistaloon. Alkuilta sujui leppoisasti ja fiksusti häävalsseine  kaikkineen, mutta iltamyöhäisellä repesi: Hääväelle oli haettu mitä erilaisempia alkoholijuomia parikin autokuormaa Virosta ja kaikkea sai juoda niin paljon kuin kukin mitäkin halusi. Isäntäväki oli hankkinut paikalle pari apumiestäkin, jotka kaatoivat laseihin tai antoivat koko pullon ja toisenkin vieraalle suoraan pakettiautoistaan. Sanomattakin selvää, että puolenyön tietämillä kukaan ei ollut enään selvinpäin vaan maalaistalon piha muistutti enemmän kännikarkeloita kuin häitä. Jossakin vaiheessa minullakin pimeni vintti (ehkä kolmannen vinkkupullon ja ties kuinka monen grogin jälkeen?).

Kun heräsin aamulla nurmikolta, hipsin pihakaivolle selvittelemään päätäni. Valeltuani itseäni kylmällä vedellä ja ihmetellessäni mitä yöllä oli tapahtunut, aukesi läheisen aitan ovi: Ovesta kömpi esiin morsian puoliksi rikkinäisessä vihkipuvussaan ja perässään mies joka todellakaan ei ollut hänen vastavihitty aviomiehensä. Samaan aikaan aukeni toisenkin aitan ovi: Sieltä kömpi esiin vastavihitty aviomies kelteisillään seurassaan nainen joka ei todellakaan ollut hänen vastavihitty aviovaimonsa. -Kaikille osapuolille oli selvää mitä häissä ja hääyönä oli tapahtunut: Liikaa juonut nuoripari oli kumpikin viettänyt hääyönsä vieraan partnerin kanssa !

Ne olivat siis varsin ikimuistoiset häät. -Eikä loppuselvittelyitä suinkaan helpottanut se, että kyseessä oli pieni paikkakunta, jossa kaikki häävieraat, nuoripari sukulaisineen ja kavereineen, tunsivat toinen toisensa. Näistä häistä puhutaan yhä vieläkin, vaikka niistä on jo 30 vuotta aikaa.

Hyvä tarina, mutta onkohan ihan tosi? Kiinnostaisi myös tietää, erosiko pari samantien vai jäivätkö yhteen?

KAIKKI KUIVAT HÄÄT ovat ollet mielestäni katastrofaalisen tylsiä ja täynnä idioottimaisia leikkejä, joita ei kukaan täysjärkinen iloiten selvin päin pelaa.

Ei tarvitse olla viinaa kaatamaan koko suku, mutta sen verran, ettei vieraana tarvitse kuolla pystyyn tylsyyden vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Omani.

"Sulhanen" oli ryypännyt päivätolkulla ennen häitä. Saapui hääpäivän aamuna täysin kännissä "jostain". Ei saatu kunnon sormusta, kun oli tuhlannut rahat. Piti siis hakea hääpäivänä sormus. En nyt mitään hienoa odottanutkaan. mutta kieltämättä se tilapäissormus (muka) ei ollut oikein sopiva, mutta kuvasi koko tilannetta oikeastaan. Jotenkin en edes muista, olinko kovin huolissani, ettei "ihana prinssi" saavukaan, ehkä salaa toivoin jopa. S:llä oli silmä mustana, ja muutenkin ryyppyputken jälkeen (tai keskellähän se oli, kuten sain havaita) ränsistynyt ulkoinen olemus, jota puku nyt vähän korjasi. Kuvissakin näkyy humalatila selvästi. Taskumatti mukana, koska se kuuluu häihin. No ehkä, mutta jos sulho on jo valmiiksi lähes koomassa... Kirkon nurkalla veti viinaa.  Kulkeminen alttarille oli jotenkin tragikoomista. Olisin halunnut lähteä pois... Äitini itki, enkä ihmettele. Sitten päästiin ravintolaan, jossa meno jatkui. Ruoka oli hyvää, muistan sulhon istuneen minua vastapäätä jopa hetken, lautasellaan yritti jahdata haarukkaan kananmunaa. Ei maittanut oikein ruoka, mutta nestettä kului. Lanko aloitti jonkun tappelun tanssilattialla. Veljensä eli sulho tuli raput alas ryminällä, äitinsä katsellessa. Jouduin kuiskimaan tarjoilijalle, että josko hän toisi laskun mulle naisten vessaan, haluaisin maksaa sen HETI. Koska osasin aavistaa, että kohta ei olisi enää rahaa. Olin onneksi varannut rahaa laskuun. Hävetti (itse join yhden oluen, sattuneesta syystä vain sen yhden). Ravintola sulkeutui, kotiinlähdön aika tuli. Sulho olisi väkisin mennyt kylään sisarelleen, hääyönä siis. Saatiin kuitenkin hänet kammettua autoon ja lähdettiin kotia kohti.

Aamulla kännikala halusi jatkaa edelleen vakiräkälässään, ajattelin, että olisi käyty jossain syömässä. Eli jäin kotiin. Kävin töissä tietenkin, mutta hän ei aina jaksanut, joten hän haki poissaollessani lähes kaikki lahjakortit ja käytti ne ryyppäämiseen.

En tainnut olla ihan terve mennessäni vielä avioonkin. Saisinpa kysyä siltä tytöltä, että mitä sä oikein  meinaat? Luuletko vieläkin, että jotain muuttuu? Ei muuttunut. 

Ei se kauaa kestänyt, kunnes sain rohkeutta, viisautta ja voimaakin tajuta, että tämä oli tässä.

HERRANJUMALA!!!

Yhdet huvitti, kun oli puheiden vuoro.  Sulhasen isä puhui pitkään ja kehui etupäässä omaa poikaansa, lisäksi tämän kavereita.  Joka kolmannessa lauseessa toistui "diplomi-insinööri", sulhanen oli valmistut ed. keväänä ja oli vanhemmille iso juttu.  Morsian sivuutettiin puheessa tosi nopeasti.  Tyyliin, kukapa ei diplomi-insinöörin rakastuisi :D

Sulhanen oli ainoana lapsena pakotettu aikoinaan lukioon, vaikka lahjojensa puolesta paremmin soveltunut sahalle rimapojaksi.

En tiedä oliko paskimmat, mutta mieleen jäivät.

Paskimmat häät oli kun juomista piti itse maksaa baariin. Lähdin aika nopeasti pois maksamaan muualle.

Olin yksissä häissä jotka vietettiin jossain maaseudulla jossain seurojentalolla vaikka sekä morsian että sulhanen asuivat Helsingissä. Kaikki tarjottava näytti siltä kuin olisi oltu nyyttäreissä ja kun oltiin päästy morsiamen ryöstön yli alkoivat tanssit. Joku sukulainen soitti haitaria nuotin vierestä. Ennemminkin olisin kuunnellut vaikka musiikkia levyltä, oli kuitenkin nuoren parin häät kyseessä. Mitään alkoholia ei tainnut olla tarjolla. Tämä tapahtui vuosituhannen vaihteessa.

Up

Ettäkö häät ovat epäonnistuneet, jos siellä on alkumaljojen ja ruokajuoman lisäksi baari? Että vieraat joutuvat ostamaan muut juomansa itse? Jo on aikoihin eletty! Mielestäni hääparin ei todellakaan tarvitse tarjota loputonta viinavirtaa vierailleen, etenkään jos eivät itse juuri juo. Eivät ne mikään kännäilyjuhla ole muutenkaan, jos viinaa on ihan pakko saada niin kyllä sen varmaan voi kustantaa itse.

Tässä ketjussa ilmenee kyllä hyvin ihmisten pihyys :D

Vierailija kirjoitti:

^ Kuvailit juuri ihannehääni (vieraan kannalta siis): vihkiminen, heti maljat, ruokailu ja kahvit. Ei puheita, ei leikkejä eikä kimpun heittoa. Jos tilaisuus on alkanut kello 14, niin kello 19 on juuri sopiva aika lähteä kotiin, viiden tunnin juhla on jo aika pitkä.

Ylivoimainen valtaosa vieraista (sisimmässään tai avoimesti) inhoaa niitä kömpelöitä ja noloja hääleikkejä ja myötähäpeää niitä onnettomia juhlapuheita. Parhaat häät ovat ohjelmattomat häät: nostetaan malja hääparille, syödään hyvä ateria mahdollisesti hyvän musiikin säestyksellä, ja siinä se.

 

Juuri näin. Sitten kun kello lyö 19, ja kaltaisesi tylsimykset kaikkoavat kotiin villasukkia kutomaan, alkavat oikeat juhlat!

Yleensä huonosti onnistuneet häät ovat sellaisia joissa vieraiden lukumäärä on ylisuuri verrattuna häiden budjettiin. Vaikkei kukaan mitään sen kummallisempaa tarjoilua vaatisikaan, niin ei se homma pelitä jos tarjoilubudjetti on 1,50€/vieras. Tai silloin pitää ainakin olla lyhyt tilaisuus, eikä mitään tuntikausien hääjuhlaa.

Ylivoimaisesti kamalimmat oli häät, joissa morsiamenryöstön hassun hauskana tehtävänä oli, että sulhasen ja morsiamen isän piti käydä suukottamassa jokaista naispuolista häävierasta poskelle. Muitakin noloja pakkoleikkejä oli, mutta tuo oli ällöttävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki valkoroskahäät joissa juomat on hankittu Tallinasta/Latviasta.

Juu, sehän se ratkaisee mistä juomat on hankittu

Niinpä :D Tyyliin:

Vieras: "Onpa hyvää viiniä/ olutta/ siideriä!" (juoma on lasissa, ei näe pulloa, josta se on kaadettu.

Hääpari:" Joo, käytiin Tallinnasta ostamasta."

Vieras: "Hyi h*lvetti, olettepa te noloja ja juntteja! Ei tää taida sittenkään olla hyvää...."

Ei se sivistynyt vieras sitä tietenkään ääneen sano, mutta mielessään pohtii, että teidät tuntien sen arvasin.

Jouluteemaiset häät tammikuussa. Oli aika vaikeaa pitää pokkaa, kun morsio vetää tanssilattialla hääpuvussa ja tonttulakissa Nisse -polkkaa. Jouluruoka ei myöskään siinä vaiheessa enää oikein maistunut.

Tarjolla oli vain 200 grammaa makaronilaatikkoa per vieras.

Kyllä jäi nälkä.

^Voi kun olisi ollut raikkaat voileivät lisäksi!

Up