En tule koskaan saamaan häitä
Rakastan häitä. Mielestäni ne ovat ihanat juhlat missä juhlitaan kahta toisilleen lupautunutta ihmistä ja pidetään hauskaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Olen aina ollut taitava järjestelemään juhlia ja tapahtumia ja nautin suunnattomasti kaikenlaisten kauniiden asioiden parissa touhuamisesta. Lisäksi ajatus "siitä yhdestä ikimuistoisesta päivästä" kiehtoo minua äärettömästi. En tarkoita että häihin pitäisi kutsua satoja ihmisiä ja tuhlata järkyttäviä määriä rahaa. Mielestäni pienemmätkin hääjuhlat ovat ihanat, se ajatus rakkauden juhlasta on se tärkein.
Ongelmana onkin se ettei miesystäväni halua ikinä minkäänlaisia häitä. Tiedän että naimisiinmenossa itse avioliitto on se tärkein, mutta tiedän myös että tulisin loppuelämäni miettimään häitä joita en koskaan saanut. Miehen mielestä edes hääkahvien järjestäminen ei käy koska hän ei halua mitään juhlia... Olen ollut monesti kaasona ja järjestämässä toisten häitä, juhlat ovat aina olleet ihanat ja panostani ja taitojani on kiitelty. Pitää vissiin tyytyä vain toisten unelmapäivien järjestämiseen ja unohtaa omat haaveet. Eihän tämä maailmaa kuitenkaan kaada vaikka ottaakin päähän ihan per***leesti...
Kommentit (43)
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 11:08"]
No jos se on sulle aidosti noin tärkeää, niin etteköhän te saa jotain sovituksi.
Selvitä ensin että miksi sun mies ei halua minkäänlaisia juhlia, inhoaako olla keskipisteenä, eikö halua tuhlata rahaa, inhoaako sukulaisjuhlia jne. Ja suunnittelette sen pohjalta pienet ja halvat juhlat.
Sitten sovitte että sinä saat häät ja vastapainoksi mies jotain mitä kovasti haluaa, mutta ei vielä ole saanut.
Parisuhteeseen kuuluu myös tehdä jotain epämiellyttävämpiäkin asioita puolison vuoksi, jos ne ovat hänelle aidosti tärkeitä.
[/quote]
Asiasta on puhuttu ja mies sanoo syyksi sen, ettei hän ole ikinä viihtynyt missään juhlissa ja vielä vähemmän jos hän on juhlakaluna. Muutenkin pitää tämäntyylisiä perinteitä naurettavina ja turhina ja rahanmenona. Hän ei ole myöskään missään tekemisissä oman sukunsa kanssa, joten hänen puoleltaan olisi vieraslistalla vain pari tyyppiä.
Emme oikein voi sopia että jos minä saan tämän hän saa sitten jotain mitä ei ole saanut, sillä hän saa aina kaiken mielensä mukaan ja minä myönnyn hänen rajoihinsa ja tapoihinsa. Tuntuu että minä olen avoin kaikelle ja kannustan häntä tekemään asioita mistä hän pitää. Lähden itsekin mukaan näihin hänen juttuihinsa vaikken itse niin välittäisi, koska ne ovat tärkeitä asioita hänelle. Nyt tuntuukin pahalta juuri sen takia, että minä joudun luopumaan jo omista haaveistanikin sen takia että mies on niin rajoittunut ja menettänyt välinsä jopa sukuunsa.
Ja joku aiemmin mietti että taidamme olla nuoria... Olemme molemmat jo yli kolmenkymmenen että ei tässä mitään teinejä enää olla.
AP
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 11:31"]
Jos sinulla tärkeintä on päästä järjestelemään (hää)juhlia ja osallistua niihin, voithan jatkaa ystäviesi ja sukulaistesi juhlien järjestäjänä. Apusi varmasti otetaan kiitollisuudella vastaan, ja kun sinut tiedetään innokkaaksi juhlijaksi, varmaan myös saat paljon kutsuja häihin ja muihinkin juhlatilaisuuksiin. Vai onko kysymys sittenkin siitä, että haluaisit itse olla juhlien keskipiste?
[/quote]
Tätä jo mietinkin että keskityn sitten juhlimaan muita kun ei meidän rakkautta voi juhlia. Toisaalta mitä enemmän asiaa mietin olen tullut siihenkin tulokseen ettei meidän suhde edes ole sellainen että voisi mitään häitä sen juhlimiseksi järjestää. Häissä ihmiset ovat onnellisia hääparin puolesta ja kertoilevat juttujaan miten he ovat niin onnellisia ja sopivat yhteen jne. Meidän kohdalla mies on niin erakko ettei häntä edes minun puolelta ihmiset tunne. Meidän häät olisivatkin siis lähinnä sitä että vieraat ihmettelisivät että jaa tämäkö se sun ukkos onki... Ainoa henkilö joka meistä jonkun puheen voisi pitää olisi ehkä äitini ja siskoni, jotka ovat oikeastaan ainoat sukulaiset jotka ovat miehen nähneet. Kaverini eivät edes pidä hänestä, joten kummoisia puheita ei voisi heiltäkään odottaa...
AP
Meillä päinvastoin. Minä en pidä juhlista, mies haluaa suuret häät. Mielestäni on pienempi myönnytys että minä "kärsin" päivän mieheni vuoksi, kuin että mieheni ei saa koskaan haluamiaan oikeita häitä. Ensi kesänä onkin häät tiedossa. Eli mielestäni tämä ei ole mikään mies vs nainen vastakkainasettelu, vaan on pienempi paha tehdä toisen haaveen vuoksi jotain itselle ei niin kivaa, kuin vaatia toista luopumaan haaveestaan. Jos miehesi oikeasti rakastaa sinua, luulisi sinun haaveesi oleva n hänelle sen verran tärkeä, että hän on valmis yhden päivän myönnytykseen. En usko että maistraattihäät ovat hänelle samalla tavalla suuri haave, kuin mitä hääpäivä on sinulle.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 10:14"]
Samo sille itsekäälle sialle että hän voisi yhden päivän kärvistellä omissa häissään että tekisi sinut onnelliseksi. Jos ei suostu, niin pistät pitkin tietä. Kyse ei ole ainoastaan uhlista vaan myös siitä, mitä situtuminen ja rakkaus on. Sehän toisen etujen asettamista omien etujen edelle. Taitaa raukkaa pelottaa.
[/quote]
Ja miksi tuo toimii vain niin päin, että mies asettaa naisen edun omien etujensa edelle? Tässähän nyt ap haluaa omat etunsa miehen etujen edelle, kun haluaa kunnon hääjuhlat ja toinen ei halua.
Voihan mies lähteä vihkimisen jälkeen kavereittensa kanssa vaikka kalaan. Sä voit siirtyä omien vieraittesi kanssa juhlimaan.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 10:14"]
Samo sille itsekäälle sialle että hän voisi yhden päivän kärvistellä omissa häissään että tekisi sinut onnelliseksi. Jos ei suostu, niin pistät pitkin tietä. Kyse ei ole ainoastaan uhlista vaan myös siitä, mitä situtuminen ja rakkaus on. Sehän toisen etujen asettamista omien etujen edelle. Taitaa raukkaa pelottaa.
[/quote]
Ja miksi tuo toimii vain niin päin, että mies asettaa naisen edun omien etujensa edelle? Tässähän nyt ap haluaa omat etunsa miehen etujen edelle, kun haluaa kunnon hääjuhlat ja toinen ei halua.
[/quote]
nro 33 vastaa.... kuten minä kirjoitin, mielestäni rakastavassa suhteessa ei ole paljon vaadittu uhrautua yhdeksi päiväksi toisen suuren haaveen vuoksi. Maistraattihäät tuskin ovat tässä tapauksessa miehelle suuri haave siinä missä naiselle hääpäivä. Ei tämä ole mikään mies vs nainen kysymys. Meillä tilanne on toisin päin, enkä voisi ikinä viedä mieheltäni mahdollisuutta ainutlaatuiseen hääpäivään, vaikka itse hoitaisin mieluummin homman pois alta maistraatissa
Samaa mieltä 33 kanssa. Ei tässä ole kyse siitä että miehen pitäisi aina automaattisesti joustaa. Jos henkilö x tietää, että asia y on henkilön z suuri haave,mutta x ei pidä asiasta. Jos hän oikeasti rakastaa henkilöä z, eikö x olisi kuitenkin valmis joustamaan, jos asia on toiselle todella tärkeä? Näin itse ainakin ajattelen, sukupuolesta riippumatta.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 16:36"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 15:58"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 10:14"] Samo sille itsekäälle sialle että hän voisi yhden päivän kärvistellä omissa häissään että tekisi sinut onnelliseksi. Jos ei suostu, niin pistät pitkin tietä. Kyse ei ole ainoastaan uhlista vaan myös siitä, mitä situtuminen ja rakkaus on. Sehän toisen etujen asettamista omien etujen edelle. Taitaa raukkaa pelottaa. [/quote] Ja miksi tuo toimii vain niin päin, että mies asettaa naisen edun omien etujensa edelle? Tässähän nyt ap haluaa omat etunsa miehen etujen edelle, kun haluaa kunnon hääjuhlat ja toinen ei halua. [/quote] nro 33 vastaa.... kuten minä kirjoitin, mielestäni rakastavassa suhteessa ei ole paljon vaadittu uhrautua yhdeksi päiväksi toisen suuren haaveen vuoksi. Maistraattihäät tuskin ovat tässä tapauksessa miehelle suuri haave siinä missä naiselle hääpäivä. Ei tämä ole mikään mies vs nainen kysymys. Meillä tilanne on toisin päin, enkä voisi ikinä viedä mieheltäni mahdollisuutta ainutlaatuiseen hääpäivään, vaikka itse hoitaisin mieluummin homman pois alta maistraatissa
[/quote]
Uhrautumista on sekin, että jos tietää toisen olevan ujo, ei haluavan olla valokeilassa, tai jopa ahdistunut isoista juhlista, niin hylkää omat juhlatoiveensa toisen vuoksi. Itselleni on tärkeämpää, että toinen voi olla oman hääpäivänsä rentoutuneesti ja vailla ahdistusta, kuin että itse saisin isot bileet ja mies ahdistuneena ja vaivaantuneena siinä käsikynkässä.
Onhan siihen varmasti joku syy, miksi mies ehdottomasti ei halua juhlia.
Oletteko koskaan miettineet, miksi se on yleensä juuri mies, joka ei halua naimisiin...? Siis oletteko miettineet muutakin vaihtoehtoa kuin "sitoutumiskammoinen" tai "Peter Pan -syndroomainen"...?
En minäkään halunnut jäitä, en edes naimisiin välttämättä. Mies halusi. Sanoin että ok, voin tulla paikalle jos järjestät kaiken, ja niinhän se sitten järjesti. Olikin kyllä hyvät häät, pienet ja hauskat.
Voi älä lakkaa haaveilemasta. Unelmilla on tapana toteutua silloin kun sitä vähiten odottaa. Vuosien myötä voi hänen mielensä muuttua täysin. Tosin en kyllä tekisi lapsia avoliittoon.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 10:05"]
Rakastan häitä. Mielestäni ne ovat ihanat juhlat missä juhlitaan kahta toisilleen lupautunutta ihmistä ja pidetään hauskaa sukulaisten ja ystävien kanssa. Olen aina ollut taitava järjestelemään juhlia ja tapahtumia ja nautin suunnattomasti kaikenlaisten kauniiden asioiden parissa touhuamisesta. Lisäksi ajatus "siitä yhdestä ikimuistoisesta päivästä" kiehtoo minua äärettömästi. En tarkoita että häihin pitäisi kutsua satoja ihmisiä ja tuhlata järkyttäviä määriä rahaa. Mielestäni pienemmätkin hääjuhlat ovat ihanat, se ajatus rakkauden juhlasta on se tärkein. Ongelmana onkin se ettei miesystäväni halua ikinä minkäänlaisia häitä. Tiedän että naimisiinmenossa itse avioliitto on se tärkein, mutta tiedän myös että tulisin loppuelämäni miettimään häitä joita en koskaan saanut. Miehen mielestä edes hääkahvien järjestäminen ei käy koska hän ei halua mitään juhlia... Olen ollut monesti kaasona ja järjestämässä toisten häitä, juhlat ovat aina olleet ihanat ja panostani ja taitojani on kiitelty. Pitää vissiin tyytyä vain toisten unelmapäivien järjestämiseen ja unohtaa omat haaveet. Eihän tämä maailmaa kuitenkaan kaada vaikka ottaakin päähän ihan per***leesti...
[/quote]
Pidä "hääjuhlat" ilman häitä niin eiköhän ukkokin sun mieliksi suostu. Ainakin jos lupaat sille polttarit :D
Samo sille itsekäälle sialle että hän voisi yhden päivän kärvistellä omissa häissään että tekisi sinut onnelliseksi. Jos ei suostu, niin pistät pitkin tietä. Kyse ei ole ainoastaan uhlista vaan myös siitä, mitä situtuminen ja rakkaus on. Sehän toisen etujen asettamista omien etujen edelle. Taitaa raukkaa pelottaa.
Miksi ei halua? Ja miksi hän on niin ehdoton? Harkitsisin vakavasti naimisiinmenoa miehen kanssa, jos hän ei ota sinua ollenkaan huomioon itsellesi tärkeissä asioissa. Ei lupaa hyvää.
Voi voi....etkö voisi järjestää mielin määrin muita tilaisuuksia tai vaikka ystävien häitä. Oletan, että olet aika nuori. Itse taas lähes nelikymppisenä en todellakaan halua erityisiä häitä, vaan menemme maistraatissa naimisiin lähisukulaisten läsnäollessa, käymme juhlavasti syömässä ja sen jälkeen suuntaamme samana iltana häämatkalle Aruballe. Siellä ehkä otamme "hääkuvan" ja siinä se :) Rakkaus on tärkeintä ja kyllä se sivullisetkin huomaa jos sitä on, ei siihen erityistä juhlaa tarvita noloine leikkeineen.
up