Kotiäidin ankea elämä
Pahoittelut jos ruikutan. Yritän nyt vaan kertoa miltä minusta tuntuu oikeasti.
Elämässäni ei ole muutamaan vuoteen tapahtunut mitään kivaa. Olemme saaneet kaksi lasta pienellä ikäerolla, ja tuntuu, ettei elämässäni ole muuta kuin lastenhoitoa. Toki aina välillä käyn kaupungilla shoppailemassa, kyläilemässä, meillä käy vieraita jne. mutta ei mitään sellaista vaihtelua ole päivissä jota kaipaisin. Suurimmaksi osaksi siis on tylsää. Ja eniten häiritsee juuri se, ettei mies enää halua tehdä kanssani mitään. Jos valitan, ettei minulla ole koskaan mitään tekemistä, niin mies valittaa vaan siitä miten ankeaa hänen oma elämänsä on: töitä ja kaupan kautta kotiin, lasten kanssa olemista, sitten taas töihin... Siis toki ymmärrän miestäkin, mutta onhan hänen päivissään sentään vähän enemmän ihmisten kanssa olemista kuin minulla. Tosin en halua kilpailla, ymmärrän häntä oikeasti. Mutta hänen asenteensa tuntuu olevan, että en ymmärrä työnteosta mitään, kun olen vaan lasten kanssa kotona. Mutta kun haluaisin edes joskus tehdä jotain kivaa. Viime kesänä ehdotin risteilyä, pariakin eri konserttia, mutta mikään niistä ei kelvannut hänelle kun "en tykkää". Ylipäätään mies ei halua tehdä kanssani mitään, koska ne asiat mistä minä taas tykkään ovat typeriä. En esimerkiksi viihdy kesällä ulkona, vaan enemmän sisätiloissa, niin se on typerää, koska "kaikkihan haluavat olla ulkona kesällä". Tuntuu, että mitä tahansa ehdotankin, niin hän keksii syyn olla tekemättä jotain yhdessä. Eikö se ole joku rakkauden loppumisen merkki, ettei enää kiinnosta tehdä uhrauksia toisen vuoksi? Minä olen kuitenkin käynyt hänen kanssaan mm. katsomassa jääkiekkoa, vaikka se ei kiinnosta yhtään. Jopa omat vanhempani ovat ihmetelleet, miksi emme koskaan tee sellaisia asioita joista minä pidän, aina vain sellaisia joista mies pitää. Viime kesä oli kaiken huippu. Ajattelin, että voisi edes kesällä tehdä jotain, mennä vaikka perheen kanssa jonnekin, niin mies sanoo vain, että: "minulle riittää kesäsuunnitelmiksi se, että saan käydä lasten kanssa rannalla." No mikäs siinä, mutta minulle se ei riitä.
Yliopistoelämää tavallaan kaipaan, mutta tavallaan en, koska se on niin loppusuoralla, ja olen lasten takia jättäytynyt melkein kaikista tapahtumista pois. Tosin raskaana ollessanikin jaksoin vähän aikaa sinnitellä, mutta ei se vaan enää tuntunut samalta. Minulla ei siis ole juuri kavereitakaan.Tai kaksi kaveria on, heidän kanssa käydään lenkillä, mutta hyvin harvoin, koska jokaisella on omat aikataulunsa. Kaipaisin kyllä jotain nimenomaan vain aikuisten välistä, joten turha ehdottaa mitään perhekerhoja. :/ Mutta nimenomaan haluaisin tehdä miehen kanssa jotain, en vain elää omaa elämääni. Mies tuntuu ajattelevan, että minun pitäisi keksiä jotain tekemistä yksin (lenkkeily, shoppailu, omien vanhempieni luo matkustaminen, matkustaminen muiden kanssa) jotta lopettaisin ruikuttamisen tekemisen puutteesta. Olen käynyt jopa yksin baarissa, koska miestä ei huvittanut lähteä mukaani sellaiseen "trendipaikkaan" kun hän oli jo itse asennoitunut kotiinlähtöön pitserian kautta.
Kommentit (22)
Päätätte kaksi treffipäivää. Molemmat miettivät (resurssienne rajoissa) toisilleen yllätykseksi unelmien treffit, sellaisia asioita ja tekemisiä mistä ajattelette toistenne tykkäävän. Esim miehesi tykkää lätkästä ja makkarasta, viet sen lätkämatsiin ja snägärille. Sinä tykkäät vaikka stand upista/baletista/jostain bändistä ja mies suunnittelee sinun näköisen päivän. Ehkä tämä herättäisi miehesi ajattelemaan taas asioita sinunkin näkökulmastasi. Tietysti haastavinta on saada mieskin mukaan tähän mutta jospa se innostuiskin tai ymmärtäisi miten tärkeää tämä on sinulle. Mun mies on ainakin aika laiska lähtemään minnekään mutta innostuu tosissaan kun alkaa suunnitella jotain mua varten, oli se sitten lahja tai kotiruokaillallinen. Miettii aina kaikki vimpan päälle täydelliseksi vaikka normaalisti on vähän sinne päin -tyyppi.
Ai niin ja meilläkin on lapset pienellä ikäerolla, vanhempi vielä alle 2v. Miten teillä on mennyt lasten kanssa? Aina jaksetaan kauhistella että miten jaksetaan kahden pienen kanssa mutta vielä toistaiseksi on mennyt hyvin. Rauhallisia lapsia pääpiirteittäin :) -3
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:04"]
Päätätte kaksi treffipäivää. Molemmat miettivät (resurssienne rajoissa) toisilleen yllätykseksi unelmien treffit, sellaisia asioita ja tekemisiä mistä ajattelette toistenne tykkäävän. Esim miehesi tykkää lätkästä ja makkarasta, viet sen lätkämatsiin ja snägärille. Sinä tykkäät vaikka stand upista/baletista/jostain bändistä ja mies suunnittelee sinun näköisen päivän. Ehkä tämä herättäisi miehesi ajattelemaan taas asioita sinunkin näkökulmastasi. Tietysti haastavinta on saada mieskin mukaan tähän mutta jospa se innostuiskin tai ymmärtäisi miten tärkeää tämä on sinulle. Mun mies on ainakin aika laiska lähtemään minnekään mutta innostuu tosissaan kun alkaa suunnitella jotain mua varten, oli se sitten lahja tai kotiruokaillallinen. Miettii aina kaikki vimpan päälle täydelliseksi vaikka normaalisti on vähän sinne päin -tyyppi.
[/quote]
Tuo "päivä pupuna" on helppo kompromissi, jos tämä ei onnistu.
Kuulostaa kyllä hyvältä tuollainen treffipäivä. Eli vuorotellen tehtäisiin niitä toiselle tärkeitä juttuja. Haastavinta tosiaan olisi saada mies mukaan. Ja kun mies on sellainen "no kyllä mulle käy mikä vaan" eikä oikein ikinä sano suoraan mistä pitää, tosin sitten taas omat ehdotukseni ovat huonoja kuitenkin vaikka minkä syiden takia. Tai ei ainakaan halua tehdä mun kanssa mitään, enemmänkin sitten muiden miesten kanssa urheilee jne.
-ap
Tekstisi perusteella vaikuttaa siltä, että ongelma ei ole lapset ja perhe-elämä, vaan se, että olette miehesi kanssa alunperinkin olleet hyvin erilaisia ihmisiä mielenkiinnon kohteiltanne jne.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:08"]
Kuulostaa kyllä hyvältä tuollainen treffipäivä. Eli vuorotellen tehtäisiin niitä toiselle tärkeitä juttuja. Haastavinta tosiaan olisi saada mies mukaan. Ja kun mies on sellainen "no kyllä mulle käy mikä vaan" eikä oikein ikinä sano suoraan mistä pitää, tosin sitten taas omat ehdotukseni ovat huonoja kuitenkin vaikka minkä syiden takia. Tai ei ainakaan halua tehdä mun kanssa mitään, enemmänkin sitten muiden miesten kanssa urheilee jne.
-ap
[/quote]
Katso asiaa myös miehen näkökulmasta. Mies on tyytyväinen elämäänsä sellaisena kuin se on. Hän voi kokea uhkana, jos häneltä odotetaan jotain yhteistä jumppahumppakulttuurihalinamiparisuhdepäivää. Ei hän ymmärrä, mitä se käytännössä voisi tarkoittaa ja mitä vaimo häneltä käytännössä odottaa. Siksi hän sanoo, että hänelle käy kaikki, koska hän haluaa pitää vaimon tyytyväisenä. Tosiasiassa hän haluaisi sanoa, että "haluan maata sohvalla, sillä raskaan työpäivän jälkeen on ihana piereskellä rauhassa ja katsoa teeveetä".
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:06"]
Ai niin ja meilläkin on lapset pienellä ikäerolla, vanhempi vielä alle 2v. Miten teillä on mennyt lasten kanssa? Aina jaksetaan kauhistella että miten jaksetaan kahden pienen kanssa mutta vielä toistaiseksi on mennyt hyvin. Rauhallisia lapsia pääpiirteittäin :) -3
[/quote]
Samaa kysellään meiltäkin... Onhan se välillä ollut raskasta, mutta en usko, että mitenkään merkittävästi raskaampaa kuin vaikka jos lapset saa kahden vuoden ikäerolla. Jotenkin on kivaa, että molempien vauva-aika on jo ohitse ja lapsista on seuraa toisilleen. Meilläkin siis vanhempi lapsi on juuri täyttänyt kaksi ja toinen yksi, joten nyt tuntuu, että elämässä voisi olla jo muutakin sisältöä. Ehkä se mieskin tästä jossain vaiheessa innostuu, kun huomaisi, että meillä voi olla ihan hauskaakin yhdessä. Toiveajattelua?
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:12"]
Tekstisi perusteella vaikuttaa siltä, että ongelma ei ole lapset ja perhe-elämä, vaan se, että olette miehesi kanssa alunperinkin olleet hyvin erilaisia ihmisiä mielenkiinnon kohteiltanne jne.
[/quote]
no jaa, ap:n valitus kuulostaa hyvin hyvin tavalliselta parisuhteen urautumisvaiheelta. Mies on onnellinen ja tyytyväinen vaimo on kyllästynyt ja kaipaisi vaihtelua. Kyllä se ap siitä helpottaa kun lapset kasvavat. Sitten lapset eivät enää sido sinua kotiin, etkä näe asiaa enää niin synkkänä. Tilanteenne ei oikeasti ole mikään synkkä, vaan kuulostaa täysin normaalilta perhe-elämältä. Älä tavoittele kuuta taivaalta nyt pikkulapsivaiheessa. Opettele sietämään tylsyyttä, sillä arjen tylsyydessä on taikaa.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:12"]
Tekstisi perusteella vaikuttaa siltä, että ongelma ei ole lapset ja perhe-elämä, vaan se, että olette miehesi kanssa alunperinkin olleet hyvin erilaisia ihmisiä mielenkiinnon kohteiltanne jne.
[/quote]
Kyllä se niin on, onhan meillä aika eri mielenkiinnon kohteet. Mutta olemme kuitenkin ennen tehneet paljon yhdessä, ja kuitenkin mielestäni myös viihtyneet yhdessä paremmin... :/
Kokemuksesta voin kertoa, että tuo pikkulapsiaika on usein vanhemmille raskasta aikaa ja hyvin koettelevaa parisuhteelle, mutta elämä tulee taas myöhemmin paranemaan, jos vain pysytte yhdessä tässäkin vastamäessä.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:20"]
Kokemuksesta voin kertoa, että tuo pikkulapsiaika on usein vanhemmille raskasta aikaa ja hyvin koettelevaa parisuhteelle, mutta elämä tulee taas myöhemmin paranemaan, jos vain pysytte yhdessä tässäkin vastamäessä.
[/quote]
asiaa. Epäkohtia kyllä löytyy jos niitä hakee. Ole nyt ap vaan tyytyväinen siihenkin hyvään, mitä teillä on. Vähän se on ankeaa tuo vaihe, mutta kyllä se siitä viimeistään kymmenen vuoden päästä iloksi muuttuu.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:18"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:12"]
Tekstisi perusteella vaikuttaa siltä, että ongelma ei ole lapset ja perhe-elämä, vaan se, että olette miehesi kanssa alunperinkin olleet hyvin erilaisia ihmisiä mielenkiinnon kohteiltanne jne.
[/quote]
Kyllä se niin on, onhan meillä aika eri mielenkiinnon kohteet. Mutta olemme kuitenkin ennen tehneet paljon yhdessä, ja kuitenkin mielestäni myös viihtyneet yhdessä paremmin... :/
[/quote]
tottakai kaikki vastarakastuneet parit tekevät yhdessä kaikkea. Niin se kuvio menee kaikilla. Sitten lähes kaikilla tulee pikkulapsivaiheessa tuo sama kuvio, mikä teillä nyt on. Se on enemmän kuin normaalia. Älä tee siitä ongelmaa, niin "ongelma" ratkeaa itsekseen ajan kanssa. Tylsyys on tylsää, mutta mehän selviämme siitä palstamammojen™ tuella.
Onhan tässä osittain kyse siitäkin, että mies on tyytyväinen nykyiseen elämään, mutta toisaalta taas ei... Nimittäin muiden kanssa kyllä viihtyy, mutta ei minun. Esimerkiksi uutena vuotena menimme illanviettoon, ja ajattelin, että onpas kivaa kun kerrankin olemme menossa miehen kanssa yhdessä jonnekin. Mies tosiaan yrittikin houkutella siskonsa perhettä mukaan, mutta he eivät voineet lähteä, koska olivat kipeänä. Tästä selvästikin pettyneenä mies menikin todella aikaisin nukkumaan... Eli ei siis halunnutkaan lähteä edes minun kanssani mihinkään, vaan siskonsa miehen takia. Tosin soitteli siskolleen eikä tämän siskon miehelle, koska ajatteli, että arvaisin mistä on kyse, kun soittaisi siskon miehelle, joka on hänen hyvä kaverinsa. Tämä sama juttu käy JOKA KERTA. Hänen hyvää tarkoittava äitinsä tulee meille lastenvahdiksi, jotta saisimme yhteistä aikaa. No se yhteinen aika sitten meneekin vain hänen ollessa kaverinsa kanssa eristyksissä samalla kun itse olen seuraneitinä kaverin tyttöystävälle.
Nykyihmisten arjensietokyvyssä on kehittämisen varaa. Aloittakaamme itsestämme.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:24"]
Onhan tässä osittain kyse siitäkin, että mies on tyytyväinen nykyiseen elämään, mutta toisaalta taas ei... Nimittäin muiden kanssa kyllä viihtyy, mutta ei minun. Esimerkiksi uutena vuotena menimme illanviettoon, ja ajattelin, että onpas kivaa kun kerrankin olemme menossa miehen kanssa yhdessä jonnekin. Mies tosiaan yrittikin houkutella siskonsa perhettä mukaan, mutta he eivät voineet lähteä, koska olivat kipeänä. Tästä selvästikin pettyneenä mies menikin todella aikaisin nukkumaan... Eli ei siis halunnutkaan lähteä edes minun kanssani mihinkään, vaan siskonsa miehen takia. Tosin soitteli siskolleen eikä tämän siskon miehelle, koska ajatteli, että arvaisin mistä on kyse, kun soittaisi siskon miehelle, joka on hänen hyvä kaverinsa. Tämä sama juttu käy JOKA KERTA. Hänen hyvää tarkoittava äitinsä tulee meille lastenvahdiksi, jotta saisimme yhteistä aikaa. No se yhteinen aika sitten meneekin vain hänen ollessa kaverinsa kanssa eristyksissä samalla kun itse olen seuraneitinä kaverin tyttöystävälle.
[/quote]
et kai sinä nyt hyvänen aika ole mustasukkainen siitä, että mies haluaa viettää kohtalaisesti aikaa siskonsa, tämän miehen ja ystäviensä kanssa. *toruu*
Se, että sinulla on tylsää, ei ole miehen vika. Kun sinä olet itsevarma, onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen, olet paljon houkuttelevampi ajanviettokumppani miehelle. Älä vaadi häntä tekemään mitään. Tee sen sijaan itsesi niin houkuttelevaksi, että mies herää unestaan. Minä en tiedä, miten sinä saat saalistettua oman miehesi, mutta käytä naisellisia avujasi ;)
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:32"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:24"]
Onhan tässä osittain kyse siitäkin, että mies on tyytyväinen nykyiseen elämään, mutta toisaalta taas ei... Nimittäin muiden kanssa kyllä viihtyy, mutta ei minun. Esimerkiksi uutena vuotena menimme illanviettoon, ja ajattelin, että onpas kivaa kun kerrankin olemme menossa miehen kanssa yhdessä jonnekin. Mies tosiaan yrittikin houkutella siskonsa perhettä mukaan, mutta he eivät voineet lähteä, koska olivat kipeänä. Tästä selvästikin pettyneenä mies menikin todella aikaisin nukkumaan... Eli ei siis halunnutkaan lähteä edes minun kanssani mihinkään, vaan siskonsa miehen takia. Tosin soitteli siskolleen eikä tämän siskon miehelle, koska ajatteli, että arvaisin mistä on kyse, kun soittaisi siskon miehelle, joka on hänen hyvä kaverinsa. Tämä sama juttu käy JOKA KERTA. Hänen hyvää tarkoittava äitinsä tulee meille lastenvahdiksi, jotta saisimme yhteistä aikaa. No se yhteinen aika sitten meneekin vain hänen ollessa kaverinsa kanssa eristyksissä samalla kun itse olen seuraneitinä kaverin tyttöystävälle.
[/quote]
et kai sinä nyt hyvänen aika ole mustasukkainen siitä, että mies haluaa viettää kohtalaisesti aikaa siskonsa, tämän miehen ja ystäviensä kanssa. *toruu*
Se, että sinulla on tylsää, ei ole miehen vika. Kun sinä olet itsevarma, onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen, olet paljon houkuttelevampi ajanviettokumppani miehelle. Älä vaadi häntä tekemään mitään. Tee sen sijaan itsesi niin houkuttelevaksi, että mies herää unestaan. Minä en tiedä, miten sinä saat saalistettua oman miehesi, mutta käytä naisellisia avujasi ;)
[/quote]
No ei vaan se mua häiritsi, että markkinoi asian minulle niin, että haluaa nimenomaan minun kanssani mennä uudeksi vuodeksi jonnekin, mutta oikeasti halusikin vain olla siskonsa miehen kanssa, jonka kanssa pelaa päivät pitkät ja tekstailee, lisäksi näkee töissä.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:24"]Onhan tässä osittain kyse siitäkin, että mies on tyytyväinen nykyiseen elämään, mutta toisaalta taas ei... Nimittäin muiden kanssa kyllä viihtyy, mutta ei minun. Esimerkiksi uutena vuotena menimme illanviettoon, ja ajattelin, että onpas kivaa kun kerrankin olemme menossa miehen kanssa yhdessä jonnekin. Mies tosiaan yrittikin houkutella siskonsa perhettä mukaan, mutta he eivät voineet lähteä, koska olivat kipeänä. Tästä selvästikin pettyneenä mies menikin todella aikaisin nukkumaan... Eli ei siis halunnutkaan lähteä edes minun kanssani mihinkään, vaan siskonsa miehen takia. Tosin soitteli siskolleen eikä tämän siskon miehelle, koska ajatteli, että arvaisin mistä on kyse, kun soittaisi siskon miehelle, joka on hänen hyvä kaverinsa. Tämä sama juttu käy JOKA KERTA. Hänen hyvää tarkoittava äitinsä tulee meille lastenvahdiksi, jotta saisimme yhteistä aikaa. No se yhteinen aika sitten meneekin vain hänen ollessa kaverinsa kanssa eristyksissä samalla kun itse olen seuraneitinä kaverin tyttöystävälle.
[/quote]
Erikoista kieltämättä. Mitä hän on sanonut kun olet puhunut asiasta?
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:34"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:32"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:24"]
Onhan tässä osittain kyse siitäkin, että mies on tyytyväinen nykyiseen elämään, mutta toisaalta taas ei... Nimittäin muiden kanssa kyllä viihtyy, mutta ei minun. Esimerkiksi uutena vuotena menimme illanviettoon, ja ajattelin, että onpas kivaa kun kerrankin olemme menossa miehen kanssa yhdessä jonnekin. Mies tosiaan yrittikin houkutella siskonsa perhettä mukaan, mutta he eivät voineet lähteä, koska olivat kipeänä. Tästä selvästikin pettyneenä mies menikin todella aikaisin nukkumaan... Eli ei siis halunnutkaan lähteä edes minun kanssani mihinkään, vaan siskonsa miehen takia. Tosin soitteli siskolleen eikä tämän siskon miehelle, koska ajatteli, että arvaisin mistä on kyse, kun soittaisi siskon miehelle, joka on hänen hyvä kaverinsa. Tämä sama juttu käy JOKA KERTA. Hänen hyvää tarkoittava äitinsä tulee meille lastenvahdiksi, jotta saisimme yhteistä aikaa. No se yhteinen aika sitten meneekin vain hänen ollessa kaverinsa kanssa eristyksissä samalla kun itse olen seuraneitinä kaverin tyttöystävälle.
[/quote]
et kai sinä nyt hyvänen aika ole mustasukkainen siitä, että mies haluaa viettää kohtalaisesti aikaa siskonsa, tämän miehen ja ystäviensä kanssa. *toruu*
Se, että sinulla on tylsää, ei ole miehen vika. Kun sinä olet itsevarma, onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen, olet paljon houkuttelevampi ajanviettokumppani miehelle. Älä vaadi häntä tekemään mitään. Tee sen sijaan itsesi niin houkuttelevaksi, että mies herää unestaan. Minä en tiedä, miten sinä saat saalistettua oman miehesi, mutta käytä naisellisia avujasi ;)
[/quote]
No ei vaan se mua häiritsi, että markkinoi asian minulle niin, että haluaa nimenomaan minun kanssani mennä uudeksi vuodeksi jonnekin, mutta oikeasti halusikin vain olla siskonsa miehen kanssa, jonka kanssa pelaa päivät pitkät ja tekstailee, lisäksi näkee töissä.
[/quote]
"Kulta, nyt menemme viettämään yh-teis-tä ai-kaa", sanoi hän jälleen kerran merkitsevällä äänensävyllä ja sai minut hämilleni. Minulla on niin huonoja kokemuksia noista yh-tei-sis-tä het-kis-tä, että en keksi muuta kuin että pyydän henkiseksi tueksi Pirjon ja Pertin, koska sitten en joudu keskustelemaan parisuhteemme tilasta ja analysoimaan suhdettamme väsyksiin asti. Rakastan vaimoani, mutta en ymmärrä, miksi sitä suhdetta pitää vatvoa vuodesta toiseen. Kyllä me ihan onnellisia olemme. En ymmärrä, miksi vaimo odottaa, että todistelen sitä hänelle vähän väliä.
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:34"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:32"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:24"]
Onhan tässä osittain kyse siitäkin, että mies on tyytyväinen nykyiseen elämään, mutta toisaalta taas ei... Nimittäin muiden kanssa kyllä viihtyy, mutta ei minun. Esimerkiksi uutena vuotena menimme illanviettoon, ja ajattelin, että onpas kivaa kun kerrankin olemme menossa miehen kanssa yhdessä jonnekin. Mies tosiaan yrittikin houkutella siskonsa perhettä mukaan, mutta he eivät voineet lähteä, koska olivat kipeänä. Tästä selvästikin pettyneenä mies menikin todella aikaisin nukkumaan... Eli ei siis halunnutkaan lähteä edes minun kanssani mihinkään, vaan siskonsa miehen takia. Tosin soitteli siskolleen eikä tämän siskon miehelle, koska ajatteli, että arvaisin mistä on kyse, kun soittaisi siskon miehelle, joka on hänen hyvä kaverinsa. Tämä sama juttu käy JOKA KERTA. Hänen hyvää tarkoittava äitinsä tulee meille lastenvahdiksi, jotta saisimme yhteistä aikaa. No se yhteinen aika sitten meneekin vain hänen ollessa kaverinsa kanssa eristyksissä samalla kun itse olen seuraneitinä kaverin tyttöystävälle.
[/quote]
et kai sinä nyt hyvänen aika ole mustasukkainen siitä, että mies haluaa viettää kohtalaisesti aikaa siskonsa, tämän miehen ja ystäviensä kanssa. *toruu*
Se, että sinulla on tylsää, ei ole miehen vika. Kun sinä olet itsevarma, onnellinen, tasapainoinen ja tyytyväinen, olet paljon houkuttelevampi ajanviettokumppani miehelle. Älä vaadi häntä tekemään mitään. Tee sen sijaan itsesi niin houkuttelevaksi, että mies herää unestaan. Minä en tiedä, miten sinä saat saalistettua oman miehesi, mutta käytä naisellisia avujasi ;)
[/quote]
No ei vaan se mua häiritsi, että markkinoi asian minulle niin, että haluaa nimenomaan minun kanssani mennä uudeksi vuodeksi jonnekin, mutta oikeasti halusikin vain olla siskonsa miehen kanssa, jonka kanssa pelaa päivät pitkät ja tekstailee, lisäksi näkee töissä.
[/quote]
Ottakaa sisko mukaan tuohon pupuleikkiin. Tai leikkikää välillä koiria tai kissoja, kun alkaa kyllästyttää.
Minulla on teille ehdotus. Kun mies tulee huomenna kotiin, ottakaa kaksi valkoista A4-arkkia. Piirtäkää molempiin isot valkoiset korvat. Leikatkaa ne ja kiinnittäkää teipillä päähänne. Sitten leikitte jänöjusseja ja jahtaatte toisianne pomppien ympäri taloa. Jatkakaa tätä vaikka pari tuntia, niin maailma näyttää taas hetken aikaa huomattavasti hauskemmalta paikalta.