Lue keskustelun säännöt.
Kotiäidin ankea elämä
14.01.2015 |
Pahoittelut jos ruikutan. Yritän nyt vaan kertoa miltä minusta tuntuu oikeasti.
Elämässäni ei ole muutamaan vuoteen tapahtunut mitään kivaa. Olemme saaneet kaksi lasta pienellä ikäerolla, ja tuntuu, ettei elämässäni ole muuta kuin lastenhoitoa. Toki aina välillä käyn kaupungilla shoppailemassa, kyläilemässä, meillä käy vieraita jne. mutta ei mitään sellaista vaihtelua ole päivissä jota kaipaisin. Suurimmaksi osaksi siis on tylsää. Ja eniten häiritsee juuri se, ettei mies enää halua tehdä kanssani mitään. Jos valitan, ettei minulla ole koskaan mitään tekemistä, niin mies valittaa vaan siitä miten ankeaa hänen oma elämänsä on: töitä ja kaupan kautta kotiin, lasten kanssa olemista, sitten taas töihin... Siis toki ymmärrän miestäkin, mutta onhan hänen päivissään sentään vähän enemmän ihmisten kanssa olemista kuin minulla. Tosin en halua kilpailla, ymmärrän häntä oikeasti. Mutta hänen asenteensa tuntuu olevan, että en ymmärrä työnteosta mitään, kun olen vaan lasten kanssa kotona. Mutta kun haluaisin edes joskus tehdä jotain kivaa. Viime kesänä ehdotin risteilyä, pariakin eri konserttia, mutta mikään niistä ei kelvannut hänelle kun "en tykkää". Ylipäätään mies ei halua tehdä kanssani mitään, koska ne asiat mistä minä taas tykkään ovat typeriä. En esimerkiksi viihdy kesällä ulkona, vaan enemmän sisätiloissa, niin se on typerää, koska "kaikkihan haluavat olla ulkona kesällä". Tuntuu, että mitä tahansa ehdotankin, niin hän keksii syyn olla tekemättä jotain yhdessä. Eikö se ole joku rakkauden loppumisen merkki, ettei enää kiinnosta tehdä uhrauksia toisen vuoksi? Minä olen kuitenkin käynyt hänen kanssaan mm. katsomassa jääkiekkoa, vaikka se ei kiinnosta yhtään. Jopa omat vanhempani ovat ihmetelleet, miksi emme koskaan tee sellaisia asioita joista minä pidän, aina vain sellaisia joista mies pitää. Viime kesä oli kaiken huippu. Ajattelin, että voisi edes kesällä tehdä jotain, mennä vaikka perheen kanssa jonnekin, niin mies sanoo vain, että: "minulle riittää kesäsuunnitelmiksi se, että saan käydä lasten kanssa rannalla." No mikäs siinä, mutta minulle se ei riitä.
Yliopistoelämää tavallaan kaipaan, mutta tavallaan en, koska se on niin loppusuoralla, ja olen lasten takia jättäytynyt melkein kaikista tapahtumista pois. Tosin raskaana ollessanikin jaksoin vähän aikaa sinnitellä, mutta ei se vaan enää tuntunut samalta. Minulla ei siis ole juuri kavereitakaan.Tai kaksi kaveria on, heidän kanssa käydään lenkillä, mutta hyvin harvoin, koska jokaisella on omat aikataulunsa. Kaipaisin kyllä jotain nimenomaan vain aikuisten välistä, joten turha ehdottaa mitään perhekerhoja. :/ Mutta nimenomaan haluaisin tehdä miehen kanssa jotain, en vain elää omaa elämääni. Mies tuntuu ajattelevan, että minun pitäisi keksiä jotain tekemistä yksin (lenkkeily, shoppailu, omien vanhempieni luo matkustaminen, matkustaminen muiden kanssa) jotta lopettaisin ruikuttamisen tekemisen puutteesta. Olen käynyt jopa yksin baarissa, koska miestä ei huvittanut lähteä mukaani sellaiseen "trendipaikkaan" kun hän oli jo itse asennoitunut kotiinlähtöön pitserian kautta.
Kommentit (22)
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:58"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:35"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:24"]Onhan tässä osittain kyse siitäkin, että mies on tyytyväinen nykyiseen elämään, mutta toisaalta taas ei... Nimittäin muiden kanssa kyllä viihtyy, mutta ei minun. Esimerkiksi uutena vuotena menimme illanviettoon, ja ajattelin, että onpas kivaa kun kerrankin olemme menossa miehen kanssa yhdessä jonnekin. Mies tosiaan yrittikin houkutella siskonsa perhettä mukaan, mutta he eivät voineet lähteä, koska olivat kipeänä. Tästä selvästikin pettyneenä mies menikin todella aikaisin nukkumaan... Eli ei siis halunnutkaan lähteä edes minun kanssani mihinkään, vaan siskonsa miehen takia. Tosin soitteli siskolleen eikä tämän siskon miehelle, koska ajatteli, että arvaisin mistä on kyse, kun soittaisi siskon miehelle, joka on hänen hyvä kaverinsa. Tämä sama juttu käy JOKA KERTA. Hänen hyvää tarkoittava äitinsä tulee meille lastenvahdiksi, jotta saisimme yhteistä aikaa. No se yhteinen aika sitten meneekin vain hänen ollessa kaverinsa kanssa eristyksissä samalla kun itse olen seuraneitinä kaverin tyttöystävälle. [/quote] Erikoista kieltämättä. Mitä hän on sanonut kun olet puhunut asiasta?
[/quote]
väittää vain, ettei asia ole niin. Uutena vuotenakin hänen äitinsäkin sanoi minulle, että poikansa taisi pettyä kun ei siskon perhe tullutkaan. Tähän mies sanoi, ettei hänen äitinsä tunne häntä yhtään vaan keksii asioita päästään.
Mies tarvitsee joka kerta jonkin "oikean" syyn (kaverin) lähteä johonkin. Minä menen vain siinä sivussa ja sen pitäisi riittää.
[/quote]
Nyt valitusvirsi seis ja ryhdyt iloiseksi vaikka sydän märkänisi. Sinun miehessäsi ei ole mitään vikaa... Ja vaikka olisikin, niin teeskentele, että ei ole. Sinulla on vain yksi elämä ja lapsillasi on yksi lapsuus ja te kaikki ansaitsette sen, että sinä otat kaiken positiivisuuden irti tylsästä arjesta ja teet itse siitä tylsästä arjesta juhlaa. Huumoria sisko kehiin! Tulee vain ryppyjä otsaan, jos näkee elämän kurjana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:35"]
[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 04:24"]Onhan tässä osittain kyse siitäkin, että mies on tyytyväinen nykyiseen elämään, mutta toisaalta taas ei... Nimittäin muiden kanssa kyllä viihtyy, mutta ei minun. Esimerkiksi uutena vuotena menimme illanviettoon, ja ajattelin, että onpas kivaa kun kerrankin olemme menossa miehen kanssa yhdessä jonnekin. Mies tosiaan yrittikin houkutella siskonsa perhettä mukaan, mutta he eivät voineet lähteä, koska olivat kipeänä. Tästä selvästikin pettyneenä mies menikin todella aikaisin nukkumaan... Eli ei siis halunnutkaan lähteä edes minun kanssani mihinkään, vaan siskonsa miehen takia. Tosin soitteli siskolleen eikä tämän siskon miehelle, koska ajatteli, että arvaisin mistä on kyse, kun soittaisi siskon miehelle, joka on hänen hyvä kaverinsa. Tämä sama juttu käy JOKA KERTA. Hänen hyvää tarkoittava äitinsä tulee meille lastenvahdiksi, jotta saisimme yhteistä aikaa. No se yhteinen aika sitten meneekin vain hänen ollessa kaverinsa kanssa eristyksissä samalla kun itse olen seuraneitinä kaverin tyttöystävälle. [/quote] Erikoista kieltämättä. Mitä hän on sanonut kun olet puhunut asiasta?
[/quote]
väittää vain, ettei asia ole niin. Uutena vuotenakin hänen äitinsäkin sanoi minulle, että poikansa taisi pettyä kun ei siskon perhe tullutkaan. Tähän mies sanoi, ettei hänen äitinsä tunne häntä yhtään vaan keksii asioita päästään.
Mies tarvitsee joka kerta jonkin "oikean" syyn (kaverin) lähteä johonkin. Minä menen vain siinä sivussa ja sen pitäisi riittää.