Miten olet kertonut kissallesi ettet ole hänen oikea äitinsä?

Tietäähän se sen. Matkusti täysin itsellisenä aikamiespoikana meille asumaan. Mutta huomaan kyllä olevani hänelle rakas.

Asia valkeni, kun biologisen äidin kuoltua hänen asianajajansa otti yhteyttä perinnönjakoa varten. Kissani peri äitinsä raapimapuun.  

Olen kertonut olevani hänen adoptioäitinsä. Kohautti olkiaan. Ei ole muita lapsia, joten ei hänellä ole vertailukohtaa biologisiin lapsiin. Ei ehkä koe eroa entisiin luuloon minusta biologisena äitinä niin merkittäväksi, että rupeasi melskaamaan.

Kusen housuun, miks nää on nii hauskoja :D :D :D

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:20"]

Kusen housuun, miks nää on nii hauskoja :D :D :D

[/quote]

Ystävä hyvä, mene toki mieluummin vessaan.

Meillä on monikissainen perhe ja kaikilla kissoilla on eri äidit. Tämä voi kuulostaa kliseiseltä, mutta mielestäni erilaiset taustat ovat meille rikkaus. Jokainen on selkeästi oma persoonansa, jota ilman perhe ei tuntuisi täydelliseltä. Kaikkia tarvitaan ja esimerkiksi iltapesut hoituvat porukalla, kun kaikki auttavat toisiaan peseytymään. Ja vaikka kaikki ovat yksinhuoltajaäitien kissoja (tai ehkä juuri siksi), minulla on jokaisen kanssa ainutlaatuinen ja läheinen suhde. En usko, että kukaan palaisi biolgisen äitinsä luo, jos se jostain syystä olisi joskus mahdollista. Mutta se ei siis ole, koska kissat eivät ole sijoituksessa, vaan pysyvästi meillä.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:20"]

Kusen housuun, miks nää on nii hauskoja :D :D :D

[/quote]

Ystävä hyvä, mene toki mieluummin vessaan.

[/quote]

Tai hiekkalaatikolle?!

Meidän vauvat on aina tienneet olevansa adoptoituja, vaikka varsinkaan vanhempi heistä ei pysty millään muistamaan sitä lyhyttä aikaa emonsa kanssa, varsinkin kun alkaa jo kärsiä vanhuuden vaivoista ja dementiastakin. Nuorempi taas sai jo synnytyksessä aivovaurion, joten on tuskin koskaan edes kunnolla käsittänyt sitä. Perhesalaisuus sen sijaan on se, etteivät he ole keskenään veljeksiä, sitä enää aio heille kertoa koskaan. Molemmat varmasti romahtaisivat siitä tiedosta, varsinkin kun ovat jo näin iäkkäitä... No, minä heistä olen huolehtinut kauemmin kuin heidän bio-emonsa koskaan, joten pidän ihan oikeutenani kutsua itseäni myös heidän äidikseen.

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:34"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:26"]

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:20"]

Kusen housuun, miks nää on nii hauskoja :D :D :D

[/quote]

Ystävä hyvä, mene toki mieluummin vessaan.

[/quote]

Tai hiekkalaatikolle?!
[/quote]

:DDDD hahaa!!!

Näki adoptiopaperit. Mutta ei juttu siihen loppunut: kissa paljasti ettei oikeasti ole minun pentuni. Kun adoptio oli virallinen, adoptoimani kissa oli tehnyt naapurin katin kanssa diilin että vaihtavat paikkaa ja naapuri pääsee meille. Nyt meillä on siis joku-jonka-alkuperää-en-tunne ja se oikea kissa asustelee edelleen samassa paikassa emonsa kanssa. Ei ollut kuulemma halunnut muuttaa koska perivät emonsa kanssa aikanaan isäntäväen huvilan Rivieralla ja aikovat muuttaa sinne heti kun pääsevät perintöön käsiksi. 

Tunnen itseni huijatuksi. 

Onko minulla oikeutta vaatia osuus Rivieran huvilasta sillä perusteella että virallisesti adoptoimani kissa on tuleva perijätär...?

[quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:26"][quote author="Vierailija" time="14.01.2015 klo 00:20"]

Kusen housuun, miks nää on nii hauskoja :D :D :D

[/quote]

Ystävä hyvä, mene toki mieluummin vessaan.
[/quote]

tai hiekkalaatikolle.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:43"]

Ei sen tarvitse tietää, mielestäni biologisuus ei merkkaa paljoa äiti-kissa-suhteessa.

[/quote]

Ihana! Kiitos!