Miten olet kertonut kissallesi ettet ole hänen oikea äitinsä?

Ei sen tarvitse tietää, mielestäni biologisuus ei merkkaa paljoa äiti-kissa-suhteessa.

En ole kertonut, koska pelkään että nuo romahtaisivat täysin. Myöskään he eivät varmaan saisi päästään pois sitä kysymystä, että miksi heidän biologiset äitinsä eivät halunneet pitää heitä.

WHAT????

No kyllä ne jossain vaiheessa alkaa ihmetellä, miksei äidillä ole häntää ja viiksiä. Eikun olihan sillä sittenkin ne viikset. 

En minkään ole usklatanut kertoa. Pitävät minua niin kovasti oikeana emonaan, etten ole raaskinut rikkoa illuusiota. Mutta totuuden kertominen olisi lienee reilua. Mutta miten kertoa? Saavat varmasti kovan kohtauksen, ehkä karkaavat kotoa, traumatisoituvat tai jotakin muuta kauheaa tapahtuu. 

Löysi mun papereita kun penkoi laatikoita. Niissä luki että ei raskauksia. Olihan se kriisin paikka. Edelleen käy kehoterapiassa.

Me olemme olleet aina avoimia asian suhteen, niin on kuulemma parasta tehdä adoptiolasten kohdalla. Jo ihan pennusta asti on asiaa käsitelty, luettu adoptioaiheisia kuvakirjoja ja keskusteltu nistä. Kissa on täysin sinut asian suhteen.

Miten niin en olisi hänen oikea äitinsä, mitä tarkoitat?

Mulla sama. Näki virkatodistukseni. Ei siinä paljon voinut enää selitellä :(

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:47"]Miten niin en olisi hänen oikea äitinsä, mitä tarkoitat?
[/quote]

niinpä. Ihmettelen samaa. Kuka nää kaikki rakkaat kissat muka olisi sitten synnyttänyt?

En ole uskaltanut kertoa kun toinen polkee mahaa ja käpertyy kainaloon nukkumaan ja pesee minuakin vaikka olen sanonut käyttäväni suihkua mielummin, selkeästi pitää äitinään. Kärsii niin pahasta eroahdistuksestakin etten halua edes tietää millaisia traumoja aiheuttaisin pudottamalla sellaisen pommin. 

Hän on aina tiennyt. Vela-identiteetti on ollut minulle tärkeä, enkä koskaan ole kutsunut itseäni hänen äidikseen. En kyllä oikein tiedä, että miten kertoisin hänen olevan leikattu, kuvittelee olevansa vepe.

Mirri vs. mirri. Eli näytin omaa mirriäni mirrille.

Kissani ihmetteli, miksi minulla ja miehelleni on eriväriset silmät, kuin hänellä. Päätin, että se olisi oikea hetki kertoa totuus. Aluksi kissa järkyttyi ja oli jopa hieman vihainen, mutta nyt tilanne on tasaantunut. Niin ja ostimme tietenkin kissalle herkkuruokaansa tämän jälkeen.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:49"]Hän on aina tiennyt. Vela-identiteetti on ollut minulle tärkeä, enkä koskaan ole kutsunut itseäni hänen äidikseen. En kyllä oikein tiedä, että miten kertoisin hänen olevan leikattu, kuvittelee olevansa vepe.
[/quote]

Sama. Meilläkin kissa on vapaaehtoisesti peniksetön omien luulojen mukaan. Ensin kerrottava totuus siitä. Sitten jysäytettävä tämä äiti-juttu.

Kerroin kun hän täytti 2v. Kerroin, että hänen äitinsä ei pystynyt hänestä huolehtimaan koska oli teiniäiti ja lapsia syntyi 4 holtittomasta yhdenillan lomaromanssista Latvialaisen isäkisun kanssa.

Tuo nyt oli vielä helppo juttu. Kissa otti sen oikein hyvin, oli jo arvellutkin jotain sen suuntaista. Sanoi, että mä olen kuitenkin hänen oikea emonsa. Edessä taitaa vielä olla se, että kissa tajuaa joku päivä olevansa palliton eunukki. En tiedä, miten sen selittäisin. Vähän hirvittää.

Ihan rehdisti kerroin. Ihan rauhallisesti se asian otti, oli jo pitemmän aikaa epäillyt asiaa, siitä syystä kun mä en anna sen vaksia lintuja.

Luultavasti se aikoo ottaa joskus selville biologisen äireensä.

Ei ole ollut sydäntä kertoa. Joskus kun kissani kiukuttelee niin muistan pikemminkin kertoa, että "Minä olen sinut synnyttänyt, kauheiden kipujen kanssa ja yötkin valvonut että nyt jos saisi äiti vähän kunnioitusta!" Ei olisi enää kauhean johdonmukaista toruminenkaan jos kertoisin että siellä synnytyksessä oli ihan joku muu.

Kissani bio-emo asuu kyllä lähellä ja olemme siellä kyläilleet joskus. Hieman kiusallisiahan nuo tapaamiset ovat olleet :/ Biologinen äiti ei onneksi halua olla missään tekemisissä poikansa kanssa.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:45"]

Me olemme olleet aina avoimia asian suhteen, niin on kuulemma parasta tehdä adoptiolasten kohdalla. Jo ihan pennusta asti on asiaa käsitelty, luettu adoptioaiheisia kuvakirjoja ja keskusteltu nistä. Kissa on täysin sinut asian suhteen.

[/quote]

Täytyy lisätä sen verran, että kissamme ja koiramme adoptoitiin meille juuri ennen joulua (eri vuosina tosin). Sopivasti siinä joulun yhteydessä vietämme aina amerikkalaistyylistä "Gotcha"-päivää jolloin juhlimme sitä, että lapsoset saapuivat perheeseemme. (Koira vanhempana tosin luulee, että kissa on hänen joululahjansa monta vuotta kissaa kinuttuaan. Hänelle ei mene millään jakeluun ettei eläimiä anneta lahjaksi).