Olisinpa tajunnut tämän lasta nimetessä -vinkkiketju muille

Tytär on Agnes. Asuttiin Ruotsissa miehen työn puolesta, kun hän syntyi ja nimi oli kaunis ja mielestäni sopii myös suomalaiselle. Mutta kun muutettiin takaisin Suomeen, eihän sitä osanneet kaikki lausua. Opettaja oli luokassa kutsunut: ”Aknes”. Vanhempainvartissa hienotunteisesti yritin sanoa, että siinä ei äänny koo-kirjain. Opettaja oli hyvin ymmärtäväinen. Kun lähdettiin sieltä, hän toivotti hyvää päivänjatkoa ja sanoi: ”Akneksen kanssa me tavataankin sitten taas aamulla.” Me naurettiin tytön kanssa jutulle koko kotimatka.

Tyttö on välillä ollut myös ”Anjes”. Ei aavistustakaan, miten jotkut saavat nimeen jiin.

Vierailija kirjoitti:

Tyttö on välillä ollut myös ”Anjes”. Ei aavistustakaan, miten jotkut saavat nimeen jiin.

Ranskalaisittain äännettynä siihen saa jiinkin ihan hyvin :)

Mun vanhin tyttäreni on Merituuli. Suomessa ihan tavanomainen, mutta vaihto-oppilasvuonna soitti kotiin, että hän vaihtaa koko himskatin nimen, kun ei kukaan saa sitä lausuttua.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on puhuttu paljon väliviivalla olevista nimistä, tyyliin Anna-Maija, vai Annamaija. Esim. lentolippujen varaussysteemit ei usein hyväksy muita merkkejä, kun kirjaimia. Mites teet, kun sanotaan, että nimen pitää olla täysin sana, kuin passissa? Eli siitä väliviivasta voi digitalisoituvassa maailmassa olla tosi paljon haittaa. 

Mulla on kaksiosainen etunimi, eikä mitään ongelmaa lentolippujen tai hotellien kanssa. Eniten ärsyttää kun ihmiset mielivaltaisesti lyhentävät nimeni pelkästään nimen ensimmäiseen osaan, vaikka nimeni on kokonaisuus.

Tota joo. Jos sukunimi on jo jollakin tapaa negatiivinen, josta lapsi voi joutua kiusatuksi ja nimitellyksi, niin eipä etunimen, etunimien tarkoin valinnalla ole paljoa pelastettavissa. Pitää ruveta miettimään sukunimen vaihtoa ennemminkin. Ottaa tilalle jonkun fiksumman sukunimen ja lapselle joku hyvä etunimi.

Kaikki nimethän ne muutetaan joka tapauksessa joksikin lempinimeksi, mutta kun se muutetaan joko hyvällä tapaa tai huonolla tapaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei liity oman lapseen nimeen vaan omaani.

Toinen nimeni on kaksiosainen ja saan joka kerta olla selittämässä, miten kirjoitetaan. Toinen nimeni on tyyliä Marja-Leea ja saan aina sanoa, ettei ole Marja-Leena, kirjoitetaan väliviivalla ja molemmat nimet isolla. Silti jossain lukee Marjaleea tai Marja-Leena.

En itse antaisi kaksiosaista nimeä.

Sama kokemus täällä. Yhden nimen muistaminen on jo tarpeeksi vaikeaa, jos se on erikoinen.

Nimeni on siis tyyppiä Sanna-Riitta ja näistähän saa väännettyä lähes mitä vain: Anna, Sanna tai Hanna, Riikka Riitta Reetta... Monesti muistetaan väärin.  

Aika usein tuplanimiset kuitenkin ottavat vain sen toisen nimen käyttöön, mulla on useampi kaveri joiden nimi on periaatteessa [x]-Maria, mutta sitä Mariaa ei käytä kukaan. Silti se on oltava kaikissa virallisissa papereissa.

Anna lapselle etunimeksi se, jolla lasta kutsutaan. 

Suomessa yleensä pitkä nimi on viimeisenä, mutta jos haluat että kutsutaan Emiliaksi, niin Emilia pitäisi olla eka nimi. Muuten kaikki virallinen posti tulee sillä etunimellä. 

Eli esim. Anna Emilia on aina Anna virallisissa papereissa, ja se Emilia pitää erikseen alleviivata, eikä silti aina kaikki hoksaa.

Mieluummin sitten joku pitkä nimi lisänä, vaikka Emilia Annamaria, Emilia Katariina, tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei liity oman lapseen nimeen vaan omaani.

Toinen nimeni on kaksiosainen ja saan joka kerta olla selittämässä, miten kirjoitetaan. Toinen nimeni on tyyliä Marja-Leea ja saan aina sanoa, ettei ole Marja-Leena, kirjoitetaan väliviivalla ja molemmat nimet isolla. Silti jossain lukee Marjaleea tai Marja-Leena.

En itse antaisi kaksiosaista nimeä.

Mulla on kaksiosainen nimi, enkä ymmärrä, miksi se olisi ongelma. Ajoittain joku kysyy, kirjoitetaanko se väliviivalla. En ole pitänyt niin suurena vaivana vastata siihen ”joo”.

Riippuu täysin siitä, miten yleinen tai harvinainen nimi on. 

Todennäköisesti ongelmia ei ole, jos nimi on tyyliin Anna-Leena tai Marja-Liisa. Jos se on harvinaisempi, niin on jatkuvaa säätöä että mikä se nyt olikaan. Ja ulkomaille mennessä on hirveä sotku, kun se kirjoitetaan ja lausutaan aina väärin. 

Itse muutin nimeni Amerikkaan muuttaessa, alkuperäinen nimi toisena nimenä ja ensimmäisenä kaikille helppo tyypillinen englanninkielinen nimi. Ongelmat loppuivat siihen. Toki suku vähän ihmetteli, miksi muutin nimeni. 

Vierailija kirjoitti:

Sanna ja Minna? Kauheita boomerinimiä!

30 vuoden päästä niitä on Aino, Aada, Sofia, Olivia ja muut kivat tusinanimet.

Sannat ja Minnat ovat nyt neli-viiskymppisiä, Boomerit eli Suomessa isot ikäluokat kuusiseitsemänkymppisiä. 

Eli Sanna ja Minna ovat gen x-nimiä, eikä boomereita. 

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle yllätys oli se, kuinka paljon nimeä saa olla taivuttamassa. Lapsen nimi on mielestäni helppo, mutta genetiivi on vaikea, koska nimi päättyy ännään. Tyyliin Ellen - Ellenin. Osa luulee, että lapsen nimi on Elle.🙄

Vaikka lapseni nimestä tykkään, niin nyt miettisin tuota asiaa uudestaan. En tajunnut etukäteen, kuinka perusmuotoa nimestä käytetään harvemmin kuin ajattelin.

Meillä on pojan nimi Benjamin, ja yllättävän moni ei osaa sanoa "Benjaminin", vaan sanovat vaan nimen perusmuodossa, esim. "Tuletko Benjamin kanssa meille?". Kuulostaa siis että lapsen nimi olisi Benjami.

Kuka muistaa sen Feissarimokan, jossa Joonatan oli taivutettu "Joonataksen"? 

Ja se äiti ei mitenkään tajunnut, että Joonatan ei taivu samoin kuin Joonas.

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Työkaverini tyttären nimi on Anu. Työkaveri suuttui, kun sanoin, että toivottavasti ei rakastu Saukkoseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään niin moni suomalainen yrittää olla ruotsalainen? Annetaan nimeksi Emil eikä Eemeli.

Sitten tätä perustellaan sillä, että nimi löytyy suvusta. Varmaan jokaisessa suvussa on ruotsalaisia nimiä.

Tuntuu, että etsimällä etsitään se ruotsalainen tai saksalainen nimi sieltä suvusta. Onko ihmisillä huono itsetunto vai mistä tämä johtuu?

No vaikka noin olisikin, niin eihän se mistään huonosta itsetunnosta kertoisi. Tuo olisi ongelma vain silloin, jos ruotsalaisissa nimissä olisi lähtökohtaisesti jotain pahaa. Mitä tekemistä sillä olisi itsetunnon kanssa? 

Aika pitkään Suomessa kirjoitettiin nimet kirkonkirjoihin ruotsiksi, eli Liisa oli Elisabet ja Juhana Johan. Siitäkin voi johtua, että annetaan ruotsinkielinen nimi suvusta.

Toisaalta ei aina tarvitse katsoa kovin kauas ajassa taaksepäin. Omat mummoni olivat Ida ja Greta, molemmat ihan perisavolaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Jos ihminen menehtyy, loppuu edunvalvonta samalla hetkellä. Omaisuuden omistaa nyt jakamaton kuolinpesä.

Ensimmäinen tehtävä on selvittää kuolinpesän osakkaat ja se hoidetaan perukirjan avulla. Perukirja lähetetään vetottajalle, jotta hän tietää paljonko perintöveroa kullekin osakkaalle jaetaan maksettavaksi.

Edunvalvonta valtakirja toimii vain henkilön eläessä.

Aha. Ja tämä liittyy aiheeseen miten?

Vierailija kirjoitti:

Joillakin kirjoitusasuilla on vahva "lähiönimen" leima. Alexi ja Janica ovat kasvaneet kunnan vuokratalossa, ehkä kotona jopa tupakoidaan sisällä.

Tuo nyt on pelkkää snobismia.

Aika iso osa suomalaisista asuu vuokrataloissa, ja sisällä tupakointi on enää sallittua vain omakotitalossa.

Joka tapauksessa ihmistä pitäisi kohdella samoin kuin muita, vaikka olettaisikin että heillä on köyhä tausta.

Tuittu 62 kirjoitti:

Työkaverini tyttären nimi on Anu. Työkaveri suuttui, kun sanoin, että toivottavasti ei rakastu Saukkoseen.

Varmaan kuullut saman vitsin sata kertaa eri versioina. Aika kulahtanuthan tuo on.

Vierailija kirjoitti:

Anna lapselle etunimeksi se, jolla lasta kutsutaan. 

Suomessa yleensä pitkä nimi on viimeisenä, mutta jos haluat että kutsutaan Emiliaksi, niin Emilia pitäisi olla eka nimi. Muuten kaikki virallinen posti tulee sillä etunimellä. 

Eli esim. Anna Emilia on aina Anna virallisissa papereissa, ja se Emilia pitää erikseen alleviivata, eikä silti aina kaikki hoksaa.

Mieluummin sitten joku pitkä nimi lisänä, vaikka Emilia Annamaria, Emilia Katariina, tms.

Väestötietojärjestelmässä voi merkitä kutsumanimeksi minkä tahansa etunimistä. Ehkä ihmiset eivät tiedä asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oudointa on, että aikuiset ihmiset haukkuvat toisten lasten nimiä. En ymmärrä. Omat lapseni ovat Anna, Ada ja Emma.  Todella yleisiä nimiä, mutta meistä kauneimmat ja siksi lapsille ne valitsimme. Todella kummallista, että nämä yleiset nimet ovat joidenkin aikuisten mielestä "kamalia boomer-nimiä". Olemme kansainvälinen perhe ja siksi meille oli luonnollista valita kansainväliset nimet, jotka sopivat hyvin perheen molempiin kulttuureihin. Tänä päivänä on lisäksi niin suuri variaatio nimistä, että harvoin samalla luokalle osuu kovin montaa saman nimistä lasta. Vaikka omilla tytöillä on nämä "karmeat tusinanimet" ovat he kaveripiirissään ainoat ko. nimen omistajat.

Mikään nimi ei miellytä kaikkia. Siitä nyt ei pääse  mihinkään. 

Minusta lapselle on kuitenkin aina parempi, että nimi on suht "normaali". Useampi samanniminen luokalla on pienempi riesa kuin se, että kukaan ei muista nimeä tai että se hämmästyttää ihmisiä. Ei nimen tarvitse olla uniikki. Meilläkin oli samalla luokalla useampi Hanna ja lisäksi Hanna-Maria ja Hannele. Ehkä se oli opettajille hankalaa, mutta en muista että kukaan olisi valittanut tylsästä nimestä. 

Äitini luokalla oli Ilta Unelma Aallotar ja kaikki kääntyivät aina katsomaan, miltä näyttää tuon niminen tyttö. Hän oli hirveän nolostunut siitä. 

Tämä halu sulautua massaan ja toisaalta nokkia alas kaikki erottuvat on jotenkin niin kliseistä suomalaisuutta. Ehkä se on tottakin, kuka tietää. No, joka tapauksessa nykyaikana, isommissa työympyröissä, erottuva nimi on arvokas assetti kantajalleen. Se että jäät edes nimen vuoksi mieleen on jo askel kohti jotakin tilaisuutta päästä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Neuvolassa työskennellessä törmää välillä suoraan sanoen hassuihin nimiin. Voisi kuvitella, että lapset joutuvat nimensä vuoksi kiusatuiksi.

Esimerkkeinä vaikkapa mitä omalle kohdalle on sattunut, niin Sony, joka on tunnettu viihde-elektroniikkavalmistaja ja Frodo, joka on Taru sormusten herrasta -elokuvan hahmo.

Viime vuosina myös nimi Jonne on kokenut melkoisen imagon alennuksen sosiaalisen median vuoksi. Sehän on vähän halventava nimitys nuorista pojista. Puhutaan mm. mopo-jonneista.

On jotenkin kurjaa antaa lapselle jonkun hahmon nimi esim. just tuo frodo. Tulee aina verratuksi siihen, eikä pääse nimestään ponnistamaan ja tekemään omia ansioita kun elää aina tavallaan tuon hahmon varjossa. Vähän sama kuin antaisi nimeksi Cleopatra tai Aku Ankka.

Meidän suvussa oli yksi esi-isä nimeltään Aukusti, lempinimeltä Aku. 

Äiti olisi kovasti halunnut sen veljeni nimeksi, mutta Aku Ankan takia siitä tuli sitten toinen nimi. Veljeäni kuitenkin on kiusattu Aku Ankaksi, koska se toinen nimi oli koulussa tullut esille.