Miksi yksilapsiset kuvittelevat saavansa "parhaat puolet molemmista"?

Kyllä yksi lapsi on tietyllä tapaa sitovampi kuin vaikka kaksi lasta. Kaksi (tai enemmän) lasta pärjää esim. kotona ilman vanhempia helpommin ja nuorempana kuin yksi lapsi. Kaksi lasta voi vaikka lomareissuilla tehdä jotain helpommin kahdestaan ilman vanhempia kuin yksi lapsi (esim. kouluikäiset laskettelurinteessä). En missään nimessä vertaisi itseäni lapsettomaan ja kuvittelisi saavani lapsettomuuden parhaita puolia sillä, että minulla on vain yksi lapsi. Mutta tietysti elämä on erilaista kuin kaksilapsisessa tai vieläkin isommassa perheessä. Mutta niin on kaksilapsisenkin perheen elämä erilaista kolmilapsiseen verrattuna.

Joku taitaa nyt olla hieman katkera ja kateellinen. Harmittaako, kun yksilapsiset perheet pääsevät NIIIN paljon helpommalla?

P.S. minulla on sisarus, jonka kanssa en ole koskaan tullut toimeen. Ikinä. Haaveilin aina siitä, että olisin ainoa lapsi. Epäilemättä niin hänkin.

Yhden lapsen perheitä parjataan muiden toimesta siihen malliin, että väkisinkin tulee mieleen tyytymättömyys useamman lapsen perhedynamiikassa. Se oma useamman lapsen malli ei ilmeisesti tunnukaan hyvältä, koska katkeroidutaan niille, jotka painostuksesta huolimatta uskaltavat tehdä omat ratkaisunsa. Jotkut ihmiset ovat sellaisia, etteivät uskalla tunnustaa itselleenkään, että tuli ehkä tehtyä virhe...

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:20"]

Siis lapsettomuudesta ja vanhemmuudesta

Kuitenkin jo yksikin lapsi muuttaa elämää valtavasti lapsettomuuteen verrattuna ja rajoittaa mahdollisuuksia todella paljon. Ei yksilapsisen pariskunnan nauttima vapaus, joustavuus ja mukava elämä ole mitenkään verrannollinen lapsettoman pariskunnan vastaaviin. Ja siltikin lapsi jää vaille sisarusta, eikä perheen dynamiikasta tule yhtä rikasta kuin suuremmassa perheessä.

Onko tuo hokema jonkinlainen defenssi tai puolustus kärkkäitä kommentteja vastaan? Yksilapsisuusvalintaahan moititaan täysin perusteetta ja välillä todella älyttömillä argumenteilla.

[/quote]

Ikinä ole kuullutkaan kuvittelemaasi hokemaa. Olet harhainen.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:20"]

Siis lapsettomuudesta ja vanhemmuudesta

Kuitenkin jo yksikin lapsi muuttaa elämää valtavasti lapsettomuuteen verrattuna ja rajoittaa mahdollisuuksia todella paljon. Ei yksilapsisen pariskunnan nauttima vapaus, joustavuus ja mukava elämä ole mitenkään verrannollinen lapsettoman pariskunnan vastaaviin. Ja siltikin lapsi jää vaille sisarusta, eikä perheen dynamiikasta tule yhtä rikasta kuin suuremmassa perheessä.

Onko tuo hokema jonkinlainen defenssi tai puolustus kärkkäitä kommentteja vastaan? Yksilapsisuusvalintaahan moititaan täysin perusteetta ja välillä todella älyttömillä argumenteilla.

[/quote]

Ikinä ole kuullutkaan kuvittelemaasi hokemaa. Olet harhainen.
[/quote]

Alapeukutin vahingossa

Kyllä minä koen saavani rusinat perhe-elämän pullasta, kun minulla on vain yksi lapsi. Meillä on kahdet hyväkuntoiset isovanhemmat, jotka oikeasti kilpailee siitä, kummat saavat viedä ainoan lapsenlapsensa minnekin. Tälläkin hetkellä olemme miehen kanssa kaksin kotona, kun lapsi on matkoilla vanhempieni kanssa. Kahdenkeskisestä ajasta miehen kanssa ei siis ole pulaa.

Arki muuten on ihanan seesteistä ja helppoa yhden lapsen kanssa. Hän on päivät päiväkodissa. Iltaisin teemme yhdessä ruokaa ja leikimme. Menemiset ja tulemiset on helppoja, kun on yksi taitava lapsia eikä kukaan tappele. Ja vaikka lapsella olisi huono päivä, se on helpompi jaksaa, kun kukaan muu ei ole kiljumassa korvaan samaan aikaan. Kaikki muukin on sata kertaa helpompaa kuin useamman lapsen kanssa. Siihen minulla on vertailukohtaa omasta lapsuudesta viiden lapsen perheessä. Ja päiväkotityöstä, jota tein ennen lapsen syntymää.

Vierailija kirjoitti:

Näin lapsettoman näkökulmasta yhden lapsen hankkiminen on kuin hakkaisi vain toisen jalkansa irti.

Ja kidutat itseäsi vauvapalstalla 😂 miksi?

En ymmärrä ap:n pointtia ollenkaan. Onhan elämä nyt helpompaa, kun on vain yhden lapsen hoitoreppu pakattavana, harrastuskuskauksia on vähemmän, rahaa kuluu samoin vähemmän, mahdutaan pienempään asuntoon, voidaan matkustaa enemmän. Vanhempainiltoja on vähemmän, retkikassatalkootyötä, kaverisynttäreitä, neuvolakäyntejä. Yksi lapsi riittää vanhemmuuden hyvistä puolista nauttimiseen, saa kokea raskauden ja synnytyksen, seurata lapsen kasvua, nauraa tämän jutuille, olla mukana koulutyössä ja harrastuksissa.

Minulla ei koskaan ole ollut mitään suunnitelmia tai toiveita lapsiluvun suhteen. Sain ainokaiseni melko lailla yllättäen mutta kuitenkin iloisena yllätyksenä. Kun lapsi oli vuoden-kaksi, alkoivat kyselyt siitä, milloin tulee toinen. Minulla tai lapsen isällä ei ollut yhtään sellaista oloa, että juuri kun on päässyt raskaudesta, imetyksestä ja vauva-ajan huonosta nukkumisesta eroon, pitäisi aloittaa sama homma alusta. Olin jo palannut työelämään ja urani eteni mukavasti, lapsi kehittyi ja oli koko ajan omatoimisempi. Oloa, että olisipa kiva saada toinen lapsi, ei koskaan tullut.

Palstan mammoille velat ovat ongelma ja nyt sitten myös yksilapsiset perheetkin. Todennäköisesti myös ne perheet, joissa lapsia on enemmän kuin itsellä on, ovat ongelma.

Minä halusin kokea vanhemmuuden, ja siihen riitti yksi lapsi. 16 vuotta sitten ratkaisu oli vielä tavattomampi kuin nykyään. Ja täytyy sanoa, loistopäätös! Aikansa kutakin. Olen kysynyt teiniltä, onko hän kaivannut sisaruksia -ei kuulemma. En minäkään ole, olen myös ainokainen.

Mä tunnen ihania yhden lapsen vanhempia. Ovat hyviä vanhempia eivätkä tuomitse muiden ratkaisuja. Ottavat huomioon myös muiden elämäntilanteen. Ei tee mieli arvostella heidän ratkaisujaan, koska hekään eivät arvostele muiden. Ja itsellä lapsia on neljä.

Miksi jotkut monilapsiset on niin katkeria yksilapsisille? Mistä muusta syystä tällaisia aloituksia tehtäisiin?