Miksi yksilapsiset kuvittelevat saavansa "parhaat puolet molemmista"?

Perheen dynamiikka? "Maija, menes nyt leikkimään Matin kanssa, äiti on koneella." "Maija, mikset voi olla niin kuin Matti? Matti osasi sinun iässäsi jo sanoa, kun on pissahätä."

Missä piireissä te oikein liikutte -en ole ikinä kuullut mitään päivittelyä omasta yksilapsisuudesta niiltä, joilla on useampia lapsia perheessään. Kai jokainen fiksu ihminen tajuaa, että perheessä voi olla erilaisia määriä lapsia, eikä kaksi lasta ole mikään standardi, josta poikkeamat ovat epäilyttäviä ja huonompia ratkaisuja. 

Ovatko ihmiset jossain tosiaan noin typeriä?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:20"]

Siis lapsettomuudesta ja vanhemmuudesta

Kuitenkin jo yksikin lapsi muuttaa elämää valtavasti lapsettomuuteen verrattuna ja rajoittaa mahdollisuuksia todella paljon. Ei yksilapsisen pariskunnan nauttima vapaus, joustavuus ja mukava elämä ole mitenkään verrannollinen lapsettoman pariskunnan vastaaviin. Ja siltikin lapsi jää vaille sisarusta, eikä perheen dynamiikasta tule yhtä rikasta kuin suuremmassa perheessä.

Onko tuo hokema jonkinlainen defenssi tai puolustus kärkkäitä kommentteja vastaan? Yksilapsisuusvalintaahan moititaan täysin perusteetta ja välillä todella älyttömillä argumenteilla.

[/quote]

Miksi olet katkera yksilapsisille? Me olemme tyytyväisiä elämäämme, joka on yhden lapsen kanssa huomattavasti helpompaa ja joustavampaa kuin kahden tai useamman lapsen kanssa. Toistuva argumentti "lapsi jää vaille sisarusta" tulee yleensä aina niiden suusta, jotka eivät tiedä millaista on kasvaa ilman sisaruksia.

Hirveä painostus on tehdä vähintään 2 lasta. Meidän esikoinen on 1,5 v ja jo ovat sukulaiset ja kaverit alkaneet laulamaan kuorossa: "koska tulee kaveri?" Ehkä tästä painostuksesta kumpuaa se, että monet yksilapsiset joutuvat painokkaastikin puolustamaan valintaansa, että saa ne kyselijät viimein lopettamaan ihmettelynsä ja perhekokoneuvojensa jakamisen.

Jotkut ihmiset ovat vaan täysiä juntteja. Jos on yhden lapsen saanut, ei se automaattisesti tarkoita, että pystyy saamaan sen toisenkin. Jos on yksi lapsi, ei se myöskään automaattisesti tarkoita, että haluaa toisen lapsen ja sitten kolmannen. Ja mihin se raja vedetään, tuollaisella logiikalla aina yksi lisää vielä menee siinä sivussa.

Jokainen tyylillään, eikä niitä lapsia tehdä toisten ihmisten "tarpeeseen". Itsehän niistä vastuu kannetaan ja pidetään huolta. Kaikki eivät lapsia halua ollenkaan. Aina on parempi kuunnella omaa sisintään, eikä välittää muiden mielipiteistä. Aina on niitä jotka tietävät paremmin sinun elämästäsi, yleensä näillä ihmisillä on joku helvetillinen katkeruus tai epävarmuus heidän omista valinnoistaan. Ja miksei sitä saa ääneen sanoa, että on tyytyväinen omaan elämäänsä juuri näin.. Tottakai saa:)

ai nyt syyllisetetään yksilapsisia perheitä.... meillä on yksi lapsi vain siksi, että meillä oli ongelmia parisuhteessa siinä vaiheessa kun olisi ollut hyvä aika tehdä se toinen, ei vaan voitu siinä tilanteessa enää toista lasta tehdä. Sen jälkeen, vaikka ei sitten erottukaan, oli sellaisia fiiliksiä, että ollaan niin surkeita vanhempia ettei voida toista lasta enää tehdä. Ja kun tämä fiilis meni ohi, oli lapsi jo koululainen ja tuntui, että nyt ei enää jaksa uutta vauvaa, kun elämä on jo helpottunut niin paljon, kun lapsi on niin iso. Ja kun lapsi oli niin iso, että meni jo omissa jutuissa ja alkoi kaivata toista lasta, oli liian vanha sitä enää tekememään.

En kadu sitä, ettei toista lasta tehty, se ei vaan koskaan sopinut siihen hetkeen, niin vain kävi. Enkä koe itseäni huonoksi, kun en tehnyt enempää lapsia, ei se lasten lukumäärä nyt ole maailman tärkein asia. Olen kuitenkin iloinen siitä, että teimme sen yhden lapsen.

Minä en kiihkoile puolesta enkä vastaan. Jokainen perhe valitkoon lapsilukunsa, mikäli siihen voi vaikuttaa. Kaikki eivät voi. Joillekin vain tulee se yksi lapsi, vaikka toive olisi ollut isommasta perheestä. Silloin on löydettävä jotain positiivista tilanteesta.

Minä ole yhden lapsen yksinhuoltaja ja omasta puolestani allekirjoitan nyt eron jälkeen tuon, että saan parhaat molemmista elämäntavoista. Lapsivapaa aika on todella vapaata ja voin esim. tavata poikaystävää aivan kuin sinkkuaikana. Silloin voin myös tehdä töitä paljon ja se on välillä mukavaa.

Vapaa-aikaa kun on paljon, niin lapsen kanssa jaksaa paremmin.

Keskitytään kaikki siihen omaan lapsettomuuteen, parisuhteeseen, parisuhteettomuuteen, lapseen tai lapsiin :) Toivoisin että kaikki ovat tyytyväisä juuri siinä omassa kokoonpanossaan. Silloin ei tarvitse arvostella muiden toimia.

En mä ole kuvitellut yhtään mitään tuollaista valitsemalla perheen lapsiluvuksi yhden. Ei tullut mieleen, että olen tekemässä valintaa, jossa on vastakkain lapsettomuuden helppous ja vanhemmuuteen liittyvät hyvät puolet. Kyllä siihen yksilapsisuuteen vaikutti ihan muut tekijät, esim. se, että toisen lapsen raskausaika olisi aiheuttanut riskejä sekä minun että lapsen terveydelle.  

Miten ihmisiä jaksaa kiinnostaa toisten lapsiluku? Meillä tuo sanonta "parhaat puolet molemmista" pitää paikkansa. Lapsi ei tullessaan muuttanut elämäämme mitenkään erityisesti, tuli vain osaksi meidän kahden elämää. Nukkui alusta saakka, helppo ja iloinen lapsi kaikin puolin. Vauvavuotena reissasimme ja teimme töitä kuten ennenkin. Minä opiskelin jatko-opintoja ja mies oli töissä. Illat vietimme ja vietämme miehen kanssa kaksin kuten aina ennenkin lapsen mentyä nukkumaan. Meillä on useita luottolapsenvahteja, mikä mahdollistaa kahdenkeskiset menot, mutta lapsi kulkee ongelmitta mukana ravintoloissa, näyttelyissä, kirjastoissa, kaupoissa ja tapahtumissa. 

Kun yksi kehitysvaihe on takana, on siihen liittyvät tavarat voinut laittaa eteenpäin. Kotimme ei pursua rattaita, istuimia, syöttötuoleja, hoitopöytiä, leluja tai lastenvaatteita, kun ei tarvitse säästää sisaruksille. 

Bonuksena olemme saaneet tutustua ihan huippuun tyyppiin. 

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 12:12"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:20"]

Siis lapsettomuudesta ja vanhemmuudesta

Kuitenkin jo yksikin lapsi muuttaa elämää valtavasti lapsettomuuteen verrattuna ja rajoittaa mahdollisuuksia todella paljon. Ei yksilapsisen pariskunnan nauttima vapaus, joustavuus ja mukava elämä ole mitenkään verrannollinen lapsettoman pariskunnan vastaaviin. Ja siltikin lapsi jää vaille sisarusta, eikä perheen dynamiikasta tule yhtä rikasta kuin suuremmassa perheessä.

Onko tuo hokema jonkinlainen defenssi tai puolustus kärkkäitä kommentteja vastaan? Yksilapsisuusvalintaahan moititaan täysin perusteetta ja välillä todella älyttömillä argumenteilla.

[/quote]

Ikinä ole kuullutkaan kuvittelemaasi hokemaa. Olet harhainen.

[/quote]

Peesaan tätä. Kuka ihmeessä muka edes väittäisi noin?

Meidän perhedynamiikka ainakin on tällä hetkellä p...stä. Mies lähti kun nuorempi oli kymmenen kk ja isompi 3.

nyt lapset 2 ja neljä ja kumpikin tuntuu olevan tyytyväinen jos saa olla ilman sisarustaan kotona. Toki myös rakastavat toisiaan, lohduttavat kun toisella paha mieli ja ikävöivät jos toinen on poissa pidempään. Enimmäkseen tapellaan. Elämä on niin helppoa ja sille yhdelle lapselle pystyy antamaan niin paljon enemmän ja jää vieläomaakin aikaa kun toinen on poissa.

Rakastan tietysti molempia enkä kadu että meillä on suloinen kuopuksemme mutta kyllä näin jälkikäteen ajatellen iso ikäero tai yksi lapsi ei olisi huono valinta todellakaan. En tiedä mikä näitä yksilapsisten arvostelijoita vaivaa, onko oma elämä ihan totaalisen uuvuttavaa ja harmittaa kun jollain menee paremmin vai mitä.

T: kahden äiti jonka mielestä yksi lapsi on tosi fiksu valinta

Näin lapsettoman näkökulmasta yhden lapsen hankkiminen on kuin hakkaisi vain toisen jalkansa irti.

No mun mielestä yksilapsisuus on molemmista parhaiden puolien yhdistämistä. Sorry vaan.

Olimme kuusi vuotta yksilapsinen perhe, ja kyllä nyt kaksilapsisen perheen vanhempina täytyy sanoa,

että yksilapsisuus on aika hyvä kompromissi niille, jotka eivät halua olla lapsettomia, mutta eivät halua

rasittavimpia puolia lapsiperhe-elämästäkään. Toki me olemme onnellisia näin nyt kaksilapsisena perheenä, mutta ymmärrän hyvin myös valinnan jäädä yksilapsiseksi.

Huonommat molemmista!

Nosto.

Älä jaksa.

Kaikkein rasittavimpia vanhempia ovat nimenomaan nämä yhden lapsen vanhemmat. Niin itseään täynnä! Sellaista minäminä.-puolustelua on puheensa täynnä. Ovat niin tyytyväisiä itseensä ja "sopivaan valintaansa", että ihan kuin olisivat löytäneet viisasten kiven. :D

Mitä vitun väliä? Meillä on yksi lapsi, ja tämä sopii meille. Siskollani on kaksi lasta, ja se sopii hänelle. Kaverillani on neljä lasta (vieläpä kahden miehen kanssa!) ja se sopii hänelle! Ja kaikki saamme varmasti vanhemmuudesta niin ne hyvät kuin huonotkin puolet.
Haluatko perusteluita yksilapsisuudelle? Me haluamme keskittyä tähän olemassaolevaan lapseen sekä hänen elintasonsa ylläpitämiseen ilman että meidän pitäisi tinkiä harrastuksistamme ja muista mieluisista asioista. Vaikka vauva-aika oli omalla tavallaan aivan ihanaa, nautin ainakin itse siitä kun pääsen tutustumaan lapseeni, keskustelemaan hänen kanssaan jne.

[quote author="Vierailija" time="15.01.2015 klo 09:44"]

Kaikkein rasittavimpia vanhempia ovat nimenomaan nämä yhden lapsen vanhemmat. Niin itseään täynnä! Sellaista minäminä.-puolustelua on puheensa täynnä. Ovat niin tyytyväisiä itseensä ja "sopivaan valintaansa", että ihan kuin olisivat löytäneet viisasten kiven. :D

[/quote]

Miksei saa olla tyytyväinen omaan tilanteeseensa? Jostain syystä yksilapsisuus on sallittua vain, jos ei biologisesti pysty saamaan lisää lapsia. Valintana yksilapsisuus on monille monilapsisille vaikea pala hyväksyä. Sehän kielii lähinnä siitä, että ei olla omiin valintoihin täysin tyytyväisiä.