Naurattaa nämät, en taloudellisesti voi tehdä ku yhden lapsen

Ei meillä ole varaa kuin kahteen lapseen vaikka olemme keskituloisia ja työssäkäyviä emmekä matkustele kuin ehkä kerran kahdessa vuodessa ja silloinkin johonkin ns. kaupunkikohteeseen Euroopassa.

Olen itse nelilapsisen perheen vanhin, vanhempani olivat parikymppisiä minut saadessaan ja todellakin olen elänyt lapsuuden, jossa saatiin kyllä ruoka pöytään ja jotain vaatetta päälle mutta siinä kaikki. Kaikki varusteet - luistimet, sukset, polkupyörät jne. - olivat sukulaisten vanhoja, monesti 20-30 vuotta vanhoja. Vanhempani rupesivat pykäämään lapsia, vaikka mitään säästöjä ei ollut ja tämä kostautui niin, että ehdin muuttaa pois kotoa, ennen kuin perheen talous kesti ensimmäisen ulkomaanmatkan ja muutenkin vähän leppoisamman elämän.

Omien kokemusteni takia haluan tarjota lapsilleni

1) turvallisen asuinympäristön. Kun on itse väistellyt juoppoja, narkkareita ja "kilttejä setiä" koko lapsuutensa, arvostaa suunnattomasti rauhallista asuinaluetta, jossa ei tarvitse pelätä jokaisen vastaantulevan aikomuksia. Tämä vaatii vähän enemmän rahaa kuin sen kaupungin vuokra-asunnon vuokran verran.

2) normaalit vaatteet. Olen kasvanut säästeliääksi, ostan tarjouksista ja kirpputoreilta mutta en suostu pukemaan lapsilleni mitä vaan. Ostan surutta kalliin haalarin, jos koen, että lapseni sen tarvitsee ja se halpa ei ole riittävän lämmin. Surettaa katsella niitä lapsia, joiden pitää pikkupakkasellakin vääntää vaatetta päälleen monta kerrosta ja sitten ulkona tönkköillään, kun ei taivuta vaatekerrosten takia kaikkiin leikkeihin. Ymmärrän myös että lasten vaatettaminen muuttuu haasteellisemmaksi, mitä vanhempia nämä ovat. 13-vuotias ei enää innostu kirpparivaatteista samalla tavalla kuin 3-vuotias. Lapseni on vaatetettava 18 vuoden ajan ja varmaan vähän pidempäänkin, joten en kuvittele, että pääsen yhtä helpolla kuin vauvan vaatettamisessa. Teinin vaatetus maksaa enemmän, se on fakta ja sen voi havaita ihan kirpparivaatteiden hinnoissakin. Harvassa on siisti asukokonaisuus eurolla teini-ikäiselle mutta vauvalle niitä löytyy kyllä.

3) monipuolista ruokaa. Lapsuudenkodissani syötiin perunaa ja kastiketta, makkarakeittoa ja kasviksina enintään porkkanaa. Puuroa saatettiin syödä ruokanakin, perunaa oli päivittäin. Nykyään rakastan erilaisia salaatteja ja hedelmiä (lapsuudessani sain syödä marjoja ja omenoita sato-aikaan, muulloin ei saatu hedelmiä) ja tarjoan lapsilleni monipuolista luomuruokaa.

4) normaalit kouluvarusteet. Minulla oli sukulaistädin pyörä ja tätini luistimet, joita käytin ala-asteella neljä vuotta (ensin tuplavillasukalla ja lopuksi varpaat kippurassa). Kyllä sain naurua näistä varusteista. Haluan että lapseni saavat mahdollisuuden tutustua erilaisiin liikuntalajeihin ja voivat kaveriporukalla luistella ja hiihtää ilman  pelkoa noloista varusteista. En osta uusinta uutta, kirpparilta on saatu hyviä luistimia ja suksia, mutta olen ostanut ihan uuttakin, kun ei enää kokoja löytynyt. Aina ostan sopivat enkä rahan takia pakota lapsiani olemaan liikuntatunneilla syrjässä tai yritä "aivopestä" heitä inhoamaan kyseisiä lajeja.

5) kykyjään vastaavat harrastukset. Lapseni ovat musikaalisia niin kuin minäkin ja soittavat eri soittimia. Lisäksi heillä kaikilla on jokin liikunnallinen harrastus. Harrastusten parissa he saavat toteuttaa itseään ja löytää iloa uuden oppimisesta ja omasta taidostaan. He löytävät samanhenkisiä kavereita ja asettavat itselleen tavoitteita, joiden avulla kehittävät taipumuksiaan. Myös minä vanhempana olen löytänyt mukavia vanhempia, joiden kanssa olemme antaneet toisillemme vertaistukea. Emme kasvata näitä lapsia yksin vaan yhdessä.

Matkustaminen, kerskakulutus tai muotitavaroiden hankkiminen eivät ole perheemme ykkösasioita emmemkä näistä asioista murehtineet, kun lapsia päätimme hankkia. Mutta taloutemme ei ole kiristetty niin tiukoille, etteikö lapsille pysty tarpeen  mukaan hankkia sopivia välineitä käyttöön, ja olemme myös perheenä matkustaneetkin. Peruseläminen on kuitenkin meillä hyvin turvattu ja se on tärkeintä. Jos toiselle meistä kävisi jotain, ei elintasomme laskisi radikaalisti, kun olemme tehneet päätöksiä, jotka ovat turvanneet tietynlaisen elintason. Tottakai tuollainen toisi muutoksia arkeemme mutta ei mitään katastrofia (niin kuin perheissä, joissa se elättäjä esim. joutuu työttömäksi tai työkyvyttömäksi).

Järkevä ihminen miettii taloudellisia resursseja, koska kyseessä on lapsen koko elämä, ei jonkun pienen vauvan elättäminen. Miksi ihmeessä haluaisin tarjota lapselleni vähän, jotta voin pykätä hänelle uutta sisarusta kehiin, jos pystyn tarjoamaan hyvän elämän kahdelle lapselle mutta en useammalle?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 20:31"]

Järkevä ihminen miettii taloudellisia resursseja, koska kyseessä on lapsen koko elämä, ei jonkun pienen vauvan elättäminen. Miksi ihmeessä haluaisin tarjota lapselleni vähän, jotta voin pykätä hänelle uutta sisarusta kehiin, jos pystyn tarjoamaan hyvän elämän kahdelle lapselle mutta en useammalle?

[/quote]

Jos teet taloudellisten syiden takia päätöksen hankkia vain kaksi lasta, olet järkevä.

Jos teet taloudellisten syiden takia päätöksen jäädä kokonaan lapsettomaksi, olet kylmä ja itsekäs.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 20:31"]

Järkevä ihminen miettii taloudellisia resursseja, koska kyseessä on lapsen koko elämä, ei jonkun pienen vauvan elättäminen. Miksi ihmeessä haluaisin tarjota lapselleni vähän, jotta voin pykätä hänelle uutta sisarusta kehiin, jos pystyn tarjoamaan hyvän elämän kahdelle lapselle mutta en useammalle?

[/quote]

Jos teet taloudellisten syiden takia päätöksen hankkia vain kaksi lasta, olet järkevä.

Jos teet taloudellisten syiden takia päätöksen jäädä kokonaan lapsettomaksi, olet kylmä ja itsekäs.
[/quote]
Minusta jokaisen tulisi pohtia ja päättää lapsilukunsa siten, että voi olla siihen itse tyytyväinen. Ja olla välittämättä muiden mielipiteistä. Satumme elämään ajassa ja paikassa jossa naisella on mahdollista näin tehdä. Olemme tässä suhteessa todella onnekkaita. Paitsi tietysti ne, jotka eivät lapsia saa vaikka haluaisivat, voimia heille.