Naurattaa nämät, en taloudellisesti voi tehdä ku yhden lapsen

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:28"]Musta on jotenki surullista tämä nykyihmisten itsekeskeisyys...minä, minä ja minä. Ei mahdu lapset kuvioihin, kun minä ja mun tarpeet. Mun ura ja elämä. Mun ulkomaanmatkat ja hienot vaatteet. Mun upea koti ja mun mun mun. Ja minä!
[/quote]

Nykyään on aivan eri mahdollisuudet elää sitä omannäköistä elämää. Ihminen voi valita, eikö olekin hienoa? Se, että minulla on yksi lapsi ja pidän matkustelusta, ei tarkoita, että muiden on oltava samanlaisia. Me olemme erilaisia kaikki ja arvostamme eri asioita tämän lyhyen elämämme aikana.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:28"]

Musta on jotenki surullista tämä nykyihmisten itsekeskeisyys...minä, minä ja minä. Ei mahdu lapset kuvioihin, kun minä ja mun tarpeet. Mun ura ja elämä. Mun ulkomaanmatkat ja hienot vaatteet. Mun upea koti ja mun mun mun. Ja minä!

[/quote]

Tässä tilanteessahan on ideaali pysyä lapsettomana ja siihen tällaisella ihmisellä on oikeus.

Aikuinen saa olla itsekäs ja valita haluaako lapsia elämäänsä. Ja jos niitä lapsia päättää elämäänsä ottaa, niin sitten on mietittävä a) montako haluaisi ja b) monelleko pystyy haluamansa asiat tarjoamaan, sitten tulee vielä c) ettei elämä mennytkään niinkuin piti: lapsia ei tulekaan tai tulee kerralla kolmoset.

Edesvastuutonta jos minäminä-ihminen alkaa lisääntyä.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:28"]

Musta on jotenki surullista tämä nykyihmisten itsekeskeisyys...minä, minä ja minä. Ei mahdu lapset kuvioihin, kun minä ja mun tarpeet. Mun ura ja elämä. Mun ulkomaanmatkat ja hienot vaatteet. Mun upea koti ja mun mun mun. Ja minä!

[/quote]

"Nimimerkillä jätin koulut käymättä, olen turruttavassa paskaduunissa/työttömänä tuilla lapsilauman kanssa. Omaa elämää, mielenkiintoa tai harrastuksia ei ole, äitiys on ainoa identiteettini. Olen kateellinen kaikille, jotka jaksoivat käydä koulut ja hakeutua mielenkiintoisempiin työtehtäviin + joilla on aikaa ja varaa hankkia elämäänsä muutakin sisältöä kuin äitiys."

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:39"]

tai kaksi..

Miettikääpä entis ajan ihmisiä, kuinka vähään ovat osanneet tyytyä ihmiset! Rahalla ei voi lapselleen antaa rakkautta vaikka sitä rahaa syytäisi lapselle tonni tolkulla ja ostaisi kalliimmat lelut, vaatteet, harrastukset..

[/quote]

Entisaikaan oli myös lapsia, jotka elivät köyhyydessä varsinkin jos toinen huoltajista lähti lätkimään/sairastui/kuoli. Ei niiden lasten elämä mitään herkkua ollut, vaan jatkuvaa häpeää siitä, kun ei ollut kunnon vaatteita ja elämä pelkkää työtä. Aika monikin niistä yli 5-lapsisista perheistä olisi pitänyt perhekoon pienempänä, mutta kun niitä tenavia vaan tuli ja tuli... Jotkut jouduttiin antamaan adoptioon, kun rahat eivät riittäneet.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:57"]

No mä ainakin haluan jokapäiväisten kulujen lisäksi: säästää, matkustaa, harrastaa, tehdä lapsen kanssa kivoja spessujuttuja ja säästää lapselle. Olisi varaa tehdä toinen jos tinkisi noista, mutta enpä halua tinkiä.

[/quote]

Spessujuttuja :D

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:28"]

Musta on jotenki surullista tämä nykyihmisten itsekeskeisyys...minä, minä ja minä. Ei mahdu lapset kuvioihin, kun minä ja mun tarpeet. Mun ura ja elämä. Mun ulkomaanmatkat ja hienot vaatteet. Mun upea koti ja mun mun mun. Ja minä!

[/quote]

"Nimimerkillä jätin koulut käymättä, olen turruttavassa paskaduunissa/työttömänä tuilla lapsilauman kanssa. Omaa elämää, mielenkiintoa tai harrastuksia ei ole, äitiys on ainoa identiteettini. Olen kateellinen kaikille, jotka jaksoivat käydä koulut ja hakeutua mielenkiintoisempiin työtehtäviin + joilla on aikaa ja varaa hankkia elämäänsä muutakin sisältöä kuin äitiys."

[/quote]

Onko pakko olla noin mustavalkoista? Tosta väliltäkö ei löydy mitään?

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 15:32"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 15:20"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:28"]

Musta on jotenki surullista tämä nykyihmisten itsekeskeisyys...minä, minä ja minä. Ei mahdu lapset kuvioihin, kun minä ja mun tarpeet. Mun ura ja elämä. Mun ulkomaanmatkat ja hienot vaatteet. Mun upea koti ja mun mun mun. Ja minä!

[/quote]

"Nimimerkillä jätin koulut käymättä, olen turruttavassa paskaduunissa/työttömänä tuilla lapsilauman kanssa. Omaa elämää, mielenkiintoa tai harrastuksia ei ole, äitiys on ainoa identiteettini. Olen kateellinen kaikille, jotka jaksoivat käydä koulut ja hakeutua mielenkiintoisempiin työtehtäviin + joilla on aikaa ja varaa hankkia elämäänsä muutakin sisältöä kuin äitiys."

[/quote]

Onko pakko olla noin mustavalkoista? Tosta väliltäkö ei löydy mitään?

[/quote]

Jos olisi elämäänsä tyytyväinen, niin ei noin happamena arvostelisi muiden valintoja.

Minulle raha oli yksi syy monen joukossa, miksi halusin vain yhden lapsen. Varmasti rahaa olisi ollut elättää myös toinen, mutta ei niinkuin halusin. Esim. rakastan matkustamista, mulla alkaa "päässä viirata" jos en pääse täältä aina silloin tällöin (Pari - kolme kertaa/vuosi) pois. Yhden lapsen kanssa tämä on mahdollista. Rakastan asuntoamme, sekä aluetta missä asumme. Asuntoomme mahtuu yksi lapsi hyvin, kahden kanssa olisi jo liian ahdasta. Nykyisellä tulotasollamme meillä ei olisi varaa hankkia samalta alueelta isompaa asuntoa. Perheemme kaikilla jäsenillä on harrastuksia, jotka maksavat. Haluan, että siihen on mahdollisuus (itse en saanut lapsena koskaan harrastaa mitään, koska mihinkään ei koskaan ollut varaa. Olisin ollut lahjakas tietyissä asioissa, mutta kehittymään en päässyt koskaan). Mutta kuten sanoin, suurimmat/tärkeimmät syyt yksilapsisuuteen ovat muita. Jos olisin muuten ollut esim. kahden lapsen kannalla, varmaan taloudellisesti olisi sitten tehty joitain myönnytyksiä. Taloudellisen seikkojen miettiminen on mielestäni kuitenkin järkevää, lapsen vaikutukset käytettävisssä olevaan rahaan ovat kuitenkin merkittäviä. Jokainen päättää sitten millaista elämää haluaa viettää ja mihin rahat riittävät. Vertailua esim. sodanjälkeiseen aikaan on varmaan aika turhaa tehdä...

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:43"]

Ehkä ne, jotka ei saa/halua enempää lapsia, perustelee asian rahalla. Vaikkei se oikee syy oliskaan...

[/quote]Miksi valehdella anonyymillä palstalla?
[/quote]
Miksi kirjoittaa ylipäätään?

J

Suuret lapsimäärät on alempien sosiaaliluokkien juttu.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:03"]

Varaa on aina siihen, minkä kokee tärkeäksi. Minulle se yksi lapsi on rakas, mutta haluan elämältä muutakin kuin kotielämää. Haluan myös tarjota lapselle erilaisen lapsuuden kuin itselläni oli.

Meitä oli kolme ja äiiti kotiäitinä. Ei matkusteltu, vaatteet kiersi vanhimmalta nuorimmalle eli minulle. Koskaan en saanut mitään uutta ja omaa. Ei se erityisemmin vaivannut, mutta en koe, että olisin saanut jotenkin "enemmän rakkautta".

Tälle yhdelle lapselleni voin tarjota kohtuullisessa määrin mukavan elämän. En tarkoita rahalla rakastamista, vaan että lomilla voidaan tehdä matkoja, lapsi saa harrastaa mitä haluaa jne. Plus että minäkin voin palkkarahoillani palkita itseäni. Useamman lapsen kanssa ensin luopuisin omista menoista ja sitten noista matkoista. Ei se olisi omannäköistä elämää sitten.

[/quote]

Tämä oli hyvä perustelu! Itse olen valinnut toisin, mutta tärkeintä onkin, että jokainen osaa perustella omat valintansa. Itse kaipaan ympärilleni enemmän elämää kuin rahaa. Olisi kuitenkin tyhmää olla ajattelematta rahaa lainkaan tai ainakaan itse en osaa olla sitä ajattelematta. Aika vähällä tulee silti toimeen ja voi olla täysin onnellinen.
[/quote]

Miksi sun tai kenenkään pitäisi perustella lapsilukuaan? Itselleni ei tulisi mitenkään kysyä keneltäkään, että miksi heidän lapsilukunsa on se mikä on.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:28"]

Musta on jotenki surullista tämä nykyihmisten itsekeskeisyys...minä, minä ja minä. Ei mahdu lapset kuvioihin, kun minä ja mun tarpeet. Mun ura ja elämä. Mun ulkomaanmatkat ja hienot vaatteet. Mun upea koti ja mun mun mun. Ja minä!

[/quote]

Jokaisen tulisikin olla oman elämänsä päähenkilö. Terveellä tavalla toki.

Ei sitä rakkautta annettu köyhissä taloissakaan. Elämä oli kovaa ja lapset oli vain ilmaista työvoimaa. Remmi vain viuhui.

Ehkä ihan kaikki ei halua tyytyä siihen, että sen lapsen saa pidettyä hengissä? Jotkut haluavat tarjota lapselleen vähän enemmän kuin sen toimeentuloturvan määrittelemän minimin.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:19"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:09"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:05"]

Ap, montako lasta sulla on? Mulla on kaksi ja todella olisi hyvä ollut päätyä vain yhteen.

[/quote]

3 lasta, yhtäkään en antaisi pois. :) miksi olisi ollut hyvä päätyä yhteen?

ap

[/quote]

Jotta rahat riittäisivät paremmin, siksi :) mutta en minäkään toisesta luopuisi.

[/quote]

mistä olet jäänyt paitsi kun sinulla on kaksi lasta?

ap

[/quote]

Sulla on nega asenne ap, mistä oletat, että minä olen lasteni vuoksi jostain jäänyt paitsi??? Miksi et tee enempää itse vielä? Eikö kolme ole aika vähän nykyään? Ajatteles ennen vanhaan, oli paljon enemmän lapsia...

Ei sitä rakkautta annettu köyhissä taloissakaan. Elämä oli kovaa ja lapset oli vain ilmaista työvoimaa. Remmi vain viuhui.

Totta.

Mun voimavarat eivät riittäisi jos tekisin toien. Yksi on hyvä.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 15:29"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:57"]

No mä ainakin haluan jokapäiväisten kulujen lisäksi: säästää, matkustaa, harrastaa, tehdä lapsen kanssa kivoja spessujuttuja ja säästää lapselle. Olisi varaa tehdä toinen jos tinkisi noista, mutta enpä halua tinkiä.

[/quote]

Spessujuttuja :D
[/quote]
Mitä hauskaa tässä nyt oli?

Oma äitini oli 12-lapsisesta perheestä. Kaksi lapsista kuoli pieninä. Toinen jo vauvana ja toinen pikkulapsena johonkin tautiin. Maitoa ei koskaan saanut juoda tarpeekseen ja äidille jäi riisitaudin vääristämät sääret. Jalkaterät olivat sisäänpäin kääntyneet koko aikuisiän. Ainoat kerrat kun hän pääsi äitinsä syliin oli silloin, kun katsottiin onko täitä. Kun hän lähti 16-vuotiaana maailmalle, ainoa mitä hän sai kotoa mukaansa oli neuvo: "Älä sitten tule vatsa pystyssä takaisin."

Siinä oli sitä suurperheen onnea kerrakseen.