Naurattaa nämät, en taloudellisesti voi tehdä ku yhden lapsen

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:28"]

Musta on jotenki surullista tämä nykyihmisten itsekeskeisyys...minä, minä ja minä. Ei mahdu lapset kuvioihin, kun minä ja mun tarpeet. Mun ura ja elämä. Mun ulkomaanmatkat ja hienot vaatteet. Mun upea koti ja mun mun mun. Ja minä!

[/quote]

Kerroppas kuule yksiki epäitsekäs syy lapsien tekemiseen? Kyllä siinäkin mielestäni aika minäminäminä-akselilla liikutaan ja on ihan turha lähteä puhumaan siitä, miten "haluan antaa uuden elämän" tms. Itsekkäitä syitä kaikki. Aika monelle ne lapset on pelkkä statussymboli jolla pönkitetään omaa egoa ja identiettiiä. Valitettavasti.

Alapa ap säästää jotta pääset sinne ulkomaille, kun se noin kova pala on että useammassakin viestissä pitää siitä mainita! ;)

Parempi niin, kun että teinit puskevat muksua muksun perään, kaikki eri isästä ja kellään vanhemmalla ei mitään koulutusta eikä töitä. Sitten ei kuulemma enää lasten kanssa ehdi opiskella, isät häviää kuvioista. Kiva sitten vanhempana lapsille, kun ei ole varaa harrastuksiin niin kun kavereilla tai ei voi mennä lukioon kun ei ole varaa kirjoihin. Lisäksi maailmassa riittää ihmisiä, jos joku ei halua yhtään lasta tai vaan yhden, niin ihan sama mikä syyä mutta hyvä valinta. Itse olen kuitenkin niin itsekäs, että toivon saavani useamman lapsen, sitten kun on taloudellinen tilanne riittävä ja elämä tasaisempaa eikä enää harmita, jos ei pääse juhlimaan.

Olen köyhän perheen lapsi, nykyään kyllä ihan kohtalaisesti tulen toimeen ja yliopistosta pian valmistun. Rahalla ei voi ostaa rakkautta, mutta ON PERSEESTÄ olla lapsi perheessä, jossa ei ole varaa edes satunnaiseen leffalippuun tai saa ikinä uusia vaatteita. En halua samaa omille lapsilleni!

Vaikka olemme miehen kanssa molemmat töissä ja valmistuttuani tienaamme yhteensä peruskivat 60-65k vuodessa, ei meillä taloudellisesti olisi varaa kuin 1-2 lapseen. Emme halua asua 3h+keittiö -kokoisessa asunnossa 5 tai useamman hengen kanssa (kuten lapsuuteni asuin) tai muuttaa lähiöön. Ei ole siis varaa juuri tuota isompaan asuntoon, autoon, lasten harrastuksiin yms. hyvään elämään kuuluviin normaaleihin asioihin millekään isolle lapsikatraalle.

Ok, voisimme toki muuttaa Helsingistä lisääntymään jonnekin Sysmään ja hankkia ison halvan omakotitalon, mutta mistäs työpaikat? Helsingissä on töitä, syrjäkylillä ei, joten siinäkin mielessä olemme taloudellisesti kykenemättömiä hankkimaan suurperhettä.

Onneksi olemme 100% yhtä mieltä siitä, että kaksi lasta on sopiva määrä.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 15:29"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:57"]

No mä ainakin haluan jokapäiväisten kulujen lisäksi: säästää, matkustaa, harrastaa, tehdä lapsen kanssa kivoja spessujuttuja ja säästää lapselle. Olisi varaa tehdä toinen jos tinkisi noista, mutta enpä halua tinkiä.

[/quote]

Spessujuttuja :D

[/quote]

Niin? Kerro nyt meille muillekin mikä tuossa niin huvittaa.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 16:04"]

Oma äitini oli 12-lapsisesta perheestä. Kaksi lapsista kuoli pieninä. Toinen jo vauvana ja toinen pikkulapsena johonkin tautiin. Maitoa ei koskaan saanut juoda tarpeekseen ja äidille jäi riisitaudin vääristämät sääret. Jalkaterät olivat sisäänpäin kääntyneet koko aikuisiän. Ainoat kerrat kun hän pääsi äitinsä syliin oli silloin, kun katsottiin onko täitä. Kun hän lähti 16-vuotiaana maailmalle, ainoa mitä hän sai kotoa mukaansa oli neuvo: "Älä sitten tule vatsa pystyssä takaisin."

Siinä oli sitä suurperheen onnea kerrakseen.

[/quote]

Tää "idylli" on monelta valitettavasti unohtunut.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:33"][quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:30"]

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:28"]

Musta on jotenki surullista tämä nykyihmisten itsekeskeisyys...minä, minä ja minä. Ei mahdu lapset kuvioihin, kun minä ja mun tarpeet. Mun ura ja elämä. Mun ulkomaanmatkat ja hienot vaatteet. Mun upea koti ja mun mun mun. Ja minä!

[/quote]

niin totta.! ja sen vuoksi myös tehdään vain se yksi lapsi.

ap

[/quote]

Ei kai se ihan noin yksinkertaista ole. Monet haluaa elää taloudellisesti TURVALLISTA elämää. Ettei tarvitse koko ajan pelätä tulevia laskuja. Se on myös vastuullista vanhemmuutta. Ajattelutapoja on niin monia.
[/quote]Ei meidankaan tarvi pelata tulevia laskuja ja meilla on seitseman lasta. Ollaan mitotettu menot niin, etta tulot riittaaa. Meilla kaytetaan kierratysvaatteita, mutta ostetaan tarpeen mukaan myos uutta, suurin osa kengista mm. hankitaan uusina. Ei tarvi tinkia mistaan tarpeellisesta, mutta ei kylla olla kumpikaan mitaan himomatkustajia ja joku automatka Norjassa ei niin paljon maksa, ettei siihen olis varaa. Lapsille voi tarjota spesiaalia ja elamyksia lahes ilmaiseksikin. Lapset esim nauttii pilkkiretkista jne. Ei iso perhe tarkoita taloudellista ahdinkoa tai erityista huolta.

No täällä kaksi aikuista yhden työttömyyskorvauksella. Ihan järjellä ajatellen ei ole järkeä tuottaa uutta ihmistä köyhyyteen ja kärvistelyyn.

piti viela kirjoittaa, etta mulle on ihan sama, montako lasta kukin katsoo voivansa elattaa riittavalla tasolla, ihan mielenkiinnosta avasin taman ketjun ja kieltamatta ap:n aloituksessa oli sellainen katkerahko savy. Mutta sekaan ei tunnu reilulta, etta kun olemme paatyneet omassa elamassamme suurperheellisiksi ihan omasta halusta, niin se tulkitaan helposti niin, etta lapset kulkee raasyissa ja syo pelkkaa kaurapuuroa, eika aidin/isan sylista tarvitse edes haaveilla. Ikaan kuin elamanlaatu olis pelkastaan ostettavissa. Perhesuunnittelu kuuluu tasan kahdelle ihmiselle: pariskunnalle, joka omista lahtokohdistaan ja odotuksistaan paatyy ratkaisuunsa. Ei siis ole reilua, eika oikein arvostella toisen ihmisen elamaa, toki sen ymmarran, jos hammentaa se, etta yh:lla on useita lapsia eri miehille, mutta lopulta siihenkin on oikeus, koskapa jokaisella on oikeus paattaa lisaantymisestaan ihan ihmisoikeusjulistuksenkin mukaan.

68=70

#70 Lasten määrä kuuluu myös yhteiskunnalle, YK:lle jne. Lastenlasten elinmahdollisuuksia luulisi olevan loogista ajatella, kun tietämystä ja tunnetta on.

Yksi lapsi on niin surkea määrällisesti ja mikä vaan parempi kuin yksi lapsi. 

Olen myös sitä mieltä, että ennemminkin on itsekkäämpää hankkia lapsia kuin olla hankkimatta niitä. Lapsia kuitenkin usein hankitaan omaksi iloksi eikä pyörittämään tätä yhteiskuntaa.

Olisi kohtuullista, että jokainen elättäisi omat lapsensa. Ehkä se motivoisi siihen, ettei lapsia hankittaisi niin kevytmielisesti.

"Naurattaa" nämä, jotka tekevät seitsemän lasta ja olettavat että kyllähän se yhteiskunta elättää ja maksaa.

Ennen vanhaan olisivat myös tehneet vähemmän lapsia, hehän tiesivät myös että useampi lapsi tarkoittaa rahan menoa, mutta kun ehkäisyä ei ollut. Joten lapsia syntyi aina vaan vaikka varaa niihin ei ollut. Nykyään on paremmin koska voimme valita saammeko enemmän lapsia.

Tässä on kyse vähän samasta nurinkurisesta näkemyksestä kun siitä kun ihmiset sanovat että ennen osattiin sitoutua avioliittoon. "Silloin ei erottu mutta nykyään kaikki eroavat, eli ennen oli paremmin." Tilanne on kuitenkin toisin päin. Ennen haluttiin erota koska avioliitot olivat kuralla ja miehet hakkasivat vaimojaan ilman että yhteiskunnassa edes puhuttiin perheväkivallasta. Silloin ei kuitenkaan erottu vaikka haluttiin, koska siitä sai sosiaalisen leiman, varaa ei ollut, eikä yhteiskunnan tukea ollut. Eli ihmiset joutuivat tyytymään huonoon avioliittoon. Nykyään taas erotaan kun on tarvis, ja ihmiset jatkavat onnellisempina erillään kuin jos he jäisivät huonoon liittoon.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 19:18"]"Naurattaa" nämä, jotka tekevät seitsemän lasta ja olettavat että kyllähän se yhteiskunta elättää ja maksaa.
[/quote] ei oleta, mutta tottakai otetaan yhteiskunnan lapsiperjeille kuuluvat tuet (vanhempain etuudet ja lapsilisa), mutta olemme myos molemmat vakituisessa tyosuhteessa. Toisaalta pyrimme myos kasvattamaan lapsemme niin, etta he aikanaan ovat osa tuottavaa yhteiskuntaa. Ei tama maailma tahan meidan sukupolveen lopu. Ja jatkuvuus on yksi elamaan vaistamatta kuuluva piirre. Ja kylla, meilla olisi suurperhe, vaikka valtio ei tukisi lapsiperheita mitenkaan. Toisaalta, jos kay niin, etta lapset ovat velvollisia huolehtimaan vanhenevista vanhemmistaan, mita joku fiksu on jo nyt yrittanyt ajaa ja mika on ihan mahdollinen vaihtoehto julkisten varojen ja sita myoten palvelujen vahenemisen myota, kuormittaa ikaantynyt vanhempi ainoataan aika rajusti, jos sisaruksia on enemman, myos vastuu jakaantuu. Toisaalta elakkeet pitaa jonkun maksaa, kukaan ei liene niin tyhma, etta kuvittelis, etta nyt keratyt elakemaksut odottaa jossain kassassa meidan elakoitymista. Kylla se taitaa olla rakennettu ihan sen varaan, etta uudet sukupolvet maksavat aina edellisten elakkeet.. mutta pitakaa rauhassa loisena tai mina tahansa, toivottavasti ette joskus tulevaisuudessa tarvi mun lapsia vaihtamaan teille vaippoja tai kayttamaan ulkona, jos sen ketran viikossa siihen edes olis mahdollisuus. Itse ajattelen, etta olen talle yhteiskunnalle "velkaa" ainakin ne jalkelaiset, jotka aikanaan veroillaan kattavat osan minunkin kuluistani. 68&70

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 19:18"]

"Naurattaa" nämä, jotka tekevät seitsemän lasta ja olettavat että kyllähän se yhteiskunta elättää ja maksaa.

[/quote]

Ja sitten kun lapsilisästä leikataan pari euroa, niin parutaan kuorossa miten nyt ollaan pa valtion takia.

Paras ja epäitsekkäin teko on tehdä max. 1 lapsi.

No enpä tekis enempää kuin yhden jos ei oikeasti ole varaa elättää useampia. Ei lähärin palkalla riemuitse.

Musta on jotenki niin surullista kun jotkut katselee maailmaa vain sen oman napansa ympäriltä. Kun Mä koen että oikeaa elämää on vain se, kun ympärillä on valtava kakaralauma, niin niiden jotka valitsee toisin, täytyy olla itsekkäitä materialisteja. Niih. Jos on tyytyväinen omiin valintoihinsa, niin silloin ei yleensä ole tarvetta arvioida tai arvostella toisten valintoja. Jos sen sijaan tuntee epävarmuutta omista ratkaisuistaan, niin sillon on usein tarve arvostella muita.