Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kadun SYVÄSTI etten tehnyt kolmatta lasta. Miten päästä eteenpäin?
13.01.2015 |
Olen 37-vuotias 9- ja 7-vuotiaiden lasten äiti. Miehen painostuksesta luovuin aikanani haaveestani tehdä kolmas lapsi ja nyt, kun lapseni ovat jo noin isoja olen alkanut katumaan päätöstä suunnattomasti. Olen ajatuksieni kanssa jumissa enkä oikein tiedä miten pääsisin niistä eroon. Tuntuu hirveältä ajatella, että perheessämme ei enää koskaan tule olemaan pientä ihanaa nopeasti kehittyvää lasta, jonka ihasteleminen täyttää päivät. Tottakai isommatkin lapseni ovat rakkaita, mutta nyt jo kovin isoja ja itsenäisiä. Alkaa olla kynsilakkaa ym. ja ei puhettakaan, että haalaria suostuisivat päällensä vetämään. Myöskin äitin ja isän merkitys tuntuu pienentyneen jo pelottavan paljon ja kiinnostus suuntautuvan yhä enemmän pois kotoa.
Välillä huonoina hetkinä tuntuu, että paras ja ihanin aika elämässäni on varmaankin nyt sitten eletty. Ja tämä on kovin surullinen tunne.
Tiedän toki, että lasten kuuluukin kasvaa ja että he ovat meillä vain "lainassa", mutta kun katson ystävätärtäni, jolla vielä pieni lapsi on, tulen kyllä suunnattoman surulliseksi ja ajattelen, että hänen elämällään on enemmän merkitystä kuin omallani.
Olisiko jollakulla teistä jotakin viisasta neuvoa tilanteeseeni? Kiitos!!!
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai 7v jo niin iso, ettei tarvitse vanhempia. Voi ap.n lapsiraukkoja. Hänen lapsistaan tulee niitä hyljättyjä murkkuja, jotka ihmettelee, kun kukaan ei heistä enää välitä. 7v on vielä pieni.
Mulla on saman ikäiset lapset ja musta ne on ihan parhaassa iässä! Ja kyllä mun lapset pitää vanhempiaan tärkeinä vaikka kaveritkin toki on. Ton ikäisten kanssahan just voi tehä kaikkee hauskaa ja keskustelutkin on kivempia kun lapset jo ymmärtää paljon asioita. Eli vietä enempi aikaa lastesi kanssa . Pian sä vingut kun ne on teinejä ja kaipaat tätä aikaa.
Haluatko lapsen vai vauvan? Yksikään lapsi nimittäin ei ole vauva ja pieni kauaa ja sitten tämä sama tuska on taas edessä.
Mutta iän puolesta saat vielä lisää lapsia luultavasti jos vain mies suostuu.
Itse kyllä olen enemmän kuin tyytyväinen kun on vain kaksi lasta kun lapset ovat jo teinejä...ei ole aina helppoa olla teinien äiti :O
Hanki myös tarpeeksi mielenkiintoinen oma elämä ettei sinun tarvitse elää lasten kautta.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:03"]
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:21"]
kyseessä ei taidakaan olla rakkaus lapsia kohtaan vaan halu saada itselleen jotakin lasten kautta.
[/quote]
Tämä on hyvä pointti ja asia, jote itsekin olen miettinyt. Itsekin mietin kolmatta lasta, mutta pohdin juuri sitä, haluanko niinkään lisää lapsia vai jotakin, jota pikkulapsivaihe tuo mukanaan. Pohdin myös itsekin sitä, tarraudunko epäterveellä tavalla pikkulapsivaiheeseen enkä hyväksy elämän luonnollista kiertokulkua. Vaikeita kysymyksiä.
[/quote]
Mitä ihmettä..
Mistä syystä niitä lapsia sitten pitäisi tehdä, jos ei siitä, että tahtoo lapsia? Että tahtoo nauttia ajasta niiden kanssa. Ja ihan sama, tykkääkö sitten enemmän siitä vauva-ajasta, leikki-iästä vai koululaisista.
Joku tähtää isovanhemmaksi, se alkaa jo minustakin olla vähän 'väärin' ajateltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla elämäsi muuttuisi paremmaksi, jos saisit kolmannen lapsen?
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 14:20"]Mulla on saman ikäiset lapset ja musta ne on ihan parhaassa iässä! Ja kyllä mun lapset pitää vanhempiaan tärkeinä vaikka kaveritkin toki on. Ton ikäisten kanssahan just voi tehä kaikkee hauskaa ja keskustelutkin on kivempia kun lapset jo ymmärtää paljon asioita. Eli vietä enempi aikaa lastesi kanssa . Pian sä vingut kun ne on teinejä ja kaipaat tätä aikaa.
[/quote]
Niin just. Ton ikäisten kanssa on tosi kiva matkustella, ei tartte kokoajan vahtia että pysyvät siinä vieressä ja nauttivatkin lomasta erilailla kuin joku 2v, mikä ei vielä ymmärrä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muiden mielestä raha-asioilla mitään merkitystä? Me olisimme halunneet kolme, mutta Helsingissä asuvina keskituloisina päädyimme kahteen, jotta voisimme tarjota lapsille ja itsellemme edes kohtuullisen elintason ja silloin tällöin jotakin luksusta (esim. matkustelu). Tämä minua aidosti surettaa, koska tiedän, että esim. kotiseudullani Kainuussa asuvana minulla olisi ollut varaa tehdä kolmas. Mutta siellä ei taas ole töitä...
Vastatkaapa naiset minulle: miksi teistä niin monet haluaa kolme, vaikka ette selvästikään oikein pärjää edes kahden kanssa, kun on päivitteäiset jumpat, kirjallisuuskerhot, kosmetologi, koiraharrastus ym.?
Tiedän, että kuulostan sovinisti-idiootilta, mutta oman näkemykseni mukaan lapsetkin on nykyisin monille ihmisille jonkinlainen status-symboli. Hienoa kun on monta, vaikka niistä onkin lähinnä vain harmia omille menoille.
Jokaisen pitäisi miettiä ennen lasten tekoa, mitä se vastuu oikeasti tarkoittaa. Ei lapsia kasvateta etänä tai toisella kädellä whatsappia-koko ajan räpläten!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tunteesi oikein hyvin <3
Olen 37 v ja meillä on lapset 10 v, 7 v ja 1.5 v. Kakkosen ja kolmosen välissä olin töissä. Nyt hoitovapaalla pienimmän kanssa ja ekaluokkalaisen ei tarvi olla myöskään pitkiä aikoja yksin / mennä ipkerhoon. Missään nimessä iso ikäero ei ole haitaksi. Isommat tykkää pienestä tosi paljon, pienelle on aina seuraa kotona. Milloin isästä, milloin äidistä, milloin isoista sisaruksista. Tämä on ehdottomasti helpompaa kuin aikoinaan vauva ja 3 v yhdistelmä. Isommat on päivällä koulussa, tehdään pienimmän kanssa kotihommat ja käydään ulkona ja kaupassa jne asioilla. Isommat tuo kavereita kotiin mutta eivät sotke koko kämppää kun on joku vahtimassa. Isompien harrastuksia ehtii tukemaan, läksyissä ehtii neuvomaan jne kun olen kotona. Ainut huono puoli on, että mies on aika hyvin ulkoistanut itsensä kotitöistä. Ehkä tämäkin tasaantuu kun palaan töihin. Pätkääkään ei kaduta kolmas lapsi. On tuonut uskomattoman paljon iloa, vaikka oli raskasta valvoa jne. Osaan nyt nauttia paremmin lapsen eri vaiheista. Varmaan kokemus vaikuttaa, eikä tarvi stressata kaikkea mikä oli uutta ekan kanssa tai raskasta kun oli kaksi pientä yhtäaikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mielipiteiden esittämistapaa voisi jokainen miettiä! Mikä ihme siinä on, että asia pitää esittää rumaan ja todella lapselliseen tapaan.Rehellinen saa olla mutta että haukkua pitää. On ihan normaalia tuossa iässä käydä läpi tollaisia tunteita/analysoida. Hyviäkin kannanottoja oli!
Hä, en ymmärrä ap:n ongelmaa. Miksi et tee sitä kolmatta? Vastustaakin mies täysillä? Eihän sinulla ikäkään vielä ole esteenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teini-ikää odotellessa. Siitä ne murheet alkaa oikein urakalla. Alkaa yövalvomiset jamurheet pomoista, tupakasta, viinasta ja milloin mistäkin käytöshäiriöistä. Mutta jos hyvin menee niin voi päästä helpollakin. Vauva-aika tuntuu oikein houkuttelevalta siinä kohtaa!
Onhan sulla ap vielä hyvinkin 5 vuotta aikaa yrittää sitä kolmatta! Kyllä minä ymmärrän tuon kaipuun tunteen. Itse olen aina haaveillut isosta perheestä, ehkä 4 tai jopa 5 lapsesta. Meitä kohtasi lapsettomuus ja pitkään näytti ettemme saa sitä ainokaistakaan. No, nyt lukuisten vaikeiden hoitojen jälkeen meillä on 2 ihanaa lasta. Olen syvästi sydänjuuriani myöten kiitollinen heistä. Mutta, edelleen haaveilen ja kaipaan sitä isoa perhettä. Olen aina nähnyt tulevaisuuteni sellaisessa perheessä, mieltänyt jo teinivuosista asti itseni ison lapsikatraan rakastavaksi äidiksi ja siksi kaipaan. Suren jos se ei olekaan mahdollista syistä, joihin itse en voi vaikuttaa. Koen, että kaikesta kiitollisuudesta huolimatta myös meillä on oikeus kaivata sitä unelmiemme perhekokoa. En ajattele, että entisenä lapsettomana meidän pitäisi kiltisti ja kiitollisina "tyytyä" tähän tai muuten olemme kiittämättömiä. Saahan muutkin, ne tavalliset, haaveilla ja itse määritellä perhekokonsa!
Sinulla on sikäli sama tilanne, että sinusta riippumattomista syistä (=miehesi) et ehkä saa unelmiesi perhettä. Ehkäpä voisit puhua tästä miehesi kanssa ja kysyä mikä miestäsi siinä kolmannessa lapsessa vaivaa. Tämä kaikki mikäli siis aidosti kaipaat isompaa perhettä ja koet,e ttä teidän perheestä vielä puuttuu jäseniä.
Jos se kaipuu sitten on vain sellaista haikeutta ja kateutta kun kaveri saa vielä sylitellä pikkulapsiaan jne. niin miettisin vielä. Onko se ehkä kuitenkin ne pinnalliset kirsikat kakun päältä mitkä nyt houkuttavat, ei niinkään se perusarki pikkulapsen kanssa? Mainitsit jo jotkut haalaritkin... tästä tuli hieman vaikutelma, että mielisitkö itsellesi vielä somaa pikkuista äidin puettavaksi ja somistettavaksi, söpöilykaveriksi ja helliteltäväksi? Pääsyä uudestaan siihen vauvanvaatemaailmaan, lupaa hipelöidä ja ostella kaikkea ihanaa vauvatarviketta ja turhaketta? Pääsyä kahvittelemaan, shoppailemaan, puistopiknikeille, kotiarkea jne. vapaana äitiyslomalaisena? Positiivista huomiota kanssaihmisiltä vauvan ja kasvavan vatsan kautta? Tunnetta, että joku on sinusta vielä täysin riippuvainen, nauttii hellittelyistä ja kömpii vielä syliin, vähän kuin pieni maskotti? Kun isommat alkavat jo olla itsenäisempiä, kai tämä on ihan tavallinen ilmiö (?). Pitää vain miettiä ja tiedostaa onko pohjimmiltaan sittenkin kyse siitä vai siitä, että oikeasti haluat kasvattaa pienen taimen aikuiseksi iloineen ja huolineen ja että kaipaat juuri tätä lasta elämääsi lapsen itsensä vuoksi, ei siihen liittyvien oheisilmiöiden takia.
Niin tai näin, toivottavasti pääset sinuiksi asian kanssa ja saat onnellisen loppuratkaisun joko kolmen tai kahden lapsen äitinä :)!
No ehittehän te vaikka uuden tuplasarjankin jos luonto suo.
Niin mikä sun ongelmasi tässä on? Sano miehellesi, että haluat vielä yhden. Sulla on yhtäläinen oikeus haluta kuin miehesi olla haluamatta. Haet sen lapsen sitten toiselta jos ei miehesi voi hyväksyä sinun suurinta toivetta. Älä jätä tekemättä, katkeroidut vain. Miehesi voi hyvin vielä jättää ja vaihtaa nuorempaan, hankkia lisää lapsia uuden nuorikon kanssa. Sinä et voi, sun on toimittava nyt.
vastasin ketjuun ja sain kysymyksen eli miltä vaikutti ikäerot, kun vauva syntyi ja perheessä 6 ja 8 vuotiaat.
8 vuotias ei ole koskaan ollut kovin hoitava 6 vuotiasta kohtaan. vauvaa kohtaan taas on löytänyt itsestään uusia piirteitä oli ts. leperteli ja edelleen huolehtii, jaksaa selitää asioita jne. pienimmälle. opettaa maltilla.
6 vuotias, kykyinen 9 vuotias leikkii 3 vuotiaan kanssa aivan innoissaan, koska nykyinen 11 vuotias ei enää niin leiki.
eli vauvan tulo on rikastuttanut meidän perhettä, mutta varmaan siksi että meillä on asiat menneet tosi hyvin. nuorin on melkoinen sisupussi, eikä jää isompien jalkoihin ja ottaa paikkansa ryhmässä.
ja tosiaan neljäs on haaveissa ja minulla on ikää nyt melkein 40.
ja mieskin on alkanut keskittyä perheeseen enemmän, kun on mennyt pahin töissä päteminen jo ohi =) touhuaa nuorimmaisen kanssa paljon enemmän kuin aikoinaan isompien, kun teki aina pitkää päivää.
suosittelen siis =)
Alue: Aihe vapaa
sulla tulee olemaan tuo aivan tasan sama fiilis kun kolmas on iso. ja neljäs. ja viides. "kun katson ystävätärtäni, jolla vielä pieni lapsi on, tulen kyllä suunnattoman surulliseksi ja ajattelen, että hänen elämällään on enemmän merkitystä kuin omallani." <- tämä nyt on jo aivan sairas ajattelutapa! nauti nyt niissä olemassa olevista lapsista!!! ja sinulla on nyt omaa aikaa, keksi itsellesi OMIA juttuja!