Lue keskustelun säännöt.
Abortti vai vauva - auttakaa :'(
13.01.2015 |
Elämäni vaikein ja kamalin päätös edessä huomenna. Minulle on varattu aika kaavintaan huomisaamuksi. En vain tiedä pystynkö siihen. Olen 28 vuotias nainen, jonka ei pitänyt koskaan hankkia omia lapsia. Parisuhde oli ja on tunnekuollut, yhteistä tulevaisuutta ei ilman lasta olisi enää kestänyt pitkään. Seksiä oli n. kerran kahdessa kuussa. Ja siitä sitten varmoilla päivillä sai tämä lapsonen alkunsa. Olen rv 11, mutta en tunne alkiota kohtaan mitään muuta kuin pelkoa ja ahdistusta. Joudun syömään rauhoittavia ja nukahtamislääkkeitä. Kävin viime perjantaina ultrassa, jossa todettiin kaiken olevan normaalisti, alkion sydän löi hurjaan tahtiin jne. Olen terve, OLIN tasapainoinen järkevä työssäkäyvä ihminen ennen tätä raskausuutista. En pidä vauvoista enkä raskaana olemisesta. Tuntuu, että elämäni päättyisi vauvan syntymään. En siis rakasta miestäni, nykyään lähinnä inhoan ja haluaisin muuttaa pois mikäli en olisi raskaana. Tuntuu vain ihan hirveältä pysäyttää alkion sydän ja tappaa viaton lapsi. Mutta raskauden jatkaminenkin tuntuu kuolemantuomiolta minulle. Olen todella eläinrakas ja pidän lapsista pieninä annoksina, mutta olen aina tuntenut ns. vauvainhoa. Tämä on elämäni hirvein ja vaikein päätös. Haluaisin abortin, mutta entä jos jään katumaan ja syyttelemään itseäni vauvan sydämen pysäyttämisestä. Olen taipuvainen ajattelemaan asioita tunteella enkä järjellä. Miten tästä voi selvitä hyppäämättä kerrostalon katolta?
Kommentit (145)
Lääkkeet ovat neuvolalääkärin määräämiä eli ns. turvallisia. Ei hän olisi niitä määrännyt, jos ne eivät olisi olleet välttämättömiä.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia! Mä en tiedä mitä muuta mä sanoisin.
En tosin ymmärrä miksi olet raskauden takia vielä parisuhteessa? Ei se ole millään lailla hyvä syy huonoon parisuhteeseen.
Toivottavasti löydät oikean ratkaisun!
Huh huh olipa järkyttävä teksti. Ei tässä muuta kuin tee se mikä on sinusta oikein ja sitten laita ehkäisy kuntoon, vaikka kierukka, kun teillä sitä seksiä on kuitenkin.
Huh.
t. kolmen lapsen äitimammanen joka toivoisi neljättä jos mies suostuisi
Sanoisin, että älä tee aborttia,, et selvästikään ole varma päätöksestä, ja silloin sitä ei pidä tehdä. Oma lapsi on usein ihan eri asia kuin vieraat lapset.
Tekisin abortin. Haters gonna hate. Jos en pitäisi lapsista ja ahistaisi äitiys niin miksi pitäisin lapsen? Aborttia vastustavat monet. Mutta tässä tärkeämpää on sun onnellisuus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ajattelisi sydämenlyöntejä sen kummemmin, ei se vielä ole lapsi. En itse halua lapsia, joten vastaan siitä näkökulmasta. Vaikuttaa ettet halua vanhemmuutta. Se ON iso vastuu ja iso päätös. Lasta pitää mielestäni haluta, on kyse kuitenkin kokonaisesta ihmiselämästä, ja sinun tulevasta 20 vuodesta. Haluatko nyt siihen lapsen? Yksin? Jos kumpikin on huono päätös niin abortti on niistä parempi. Voimia mitä ikinä valitsetkin.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 08:09"]Lääkkeet ovat neuvolalääkärin määräämiä eli ns. turvallisia. Ei hän olisi niitä määrännyt, jos ne eivät olisi olleet välttämättömiä.
- Ap
[/quote] juu kyllähän ne määrää, vaikka mitä. Mitkään vahvat rauhoittavat eivät ole turvallisia. Mitähän nämä sinun saamat mahtavat olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 08:25"]
Tekisin abortin. Haters gonna hate. Jos en pitäisi lapsista ja ahistaisi äitiys niin miksi pitäisin lapsen? Aborttia vastustavat monet. Mutta tässä tärkeämpää on sun onnellisuus
[/quote]
Aloittajaa ahdistaa myös ajatus abortista. Hän pelkää, että tulee katumaan aborttia, ja myös se vaikuttaa onnellisuuteen.
Se, joka on ihan varma abortista, ei kysele palstoilla apua päätöksentekoon, vaan on jo päättänyt, että tekee abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee abortti. Lapsi kärsii varmasti kanssasi enemmän jos sen synnytät. Myös oma jaksamisesi on vaakalaudalla kun pieni lapsi tarvitsee kaiken hoivan ja huolenpidon, siinä kärsitte sitten molemmat.
Älä vaan tee aborttia. Se on todella lopullinen ratkaisu. Mieti asiaa raskausaika, ja jos edelleen tuntuu pahalta ja väärältä, niin anna vauva adoptioon. Lapsi voi saada todella hyvän elämän ja rakastavat vanhemmat tätä kautta. Parempi antaa lapsi pois, kuin päättää sen elämä. Saattaa kyllä olla, että äidin vaistosi heräävät myöhemmässä vaiheessa. Lapsen saaminen ei todellakaan ole maailmanloppu. Pikkulapsiaika menee nopeasti ja yhden lapsen kanssa pärjäät helposti vaikka yksinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tossa on se riski kyllä että teet perhesurmauksen kun vauva on syntynyt ja huomaat miten se rasittaa sinua.herää öisin monta kertaa ja rääkyy. ei sano mitään vaan rääkyy. ja kakkaa koko ajan vaippoihinsa. ja sun pitää lohduttaa, syöttää ja siivota.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 08:35"]
tossa on se riski kyllä että teet perhesurmauksen kun vauva on syntynyt ja huomaat miten se rasittaa sinua.herää öisin monta kertaa ja rääkyy. ei sano mitään vaan rääkyy. ja kakkaa koko ajan vaippoihinsa. ja sun pitää lohduttaa, syöttää ja siivota.
[/quote]
Normaali ja tasapainoinen ihminen ei tee "perhesurmauksia", vaikka kuinka väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellainen joka vihaa lapsia voi tehä
Kukaan muu ei voi asiaa puolestasi päättää. Ja edellä esitettyjen puolesta ja vastaan mielipiteiden jälkeen sinulla voi olla vieläkin ristiriitaisempi olo kuin ennen kuin päätit tänne kirjoittaa.
Pohdi asiaa tarkasti molemmilta puolilta. Listaa paperille kaikki ajatukset, jotka nousevat esiin a) synnytän lapsen b) otan abortin. Koita ajatuksen tasolla käydä, läpi miten molemmat ratkaisut vaikuttavat elämääsi. Mitä hyviä ja huonoja puolia nousee esiin. Anna itsellesi mahdollisuus valita kumpi tahansa ilman syyllisyyttä. Et ole ensimmäinen etkä viimeinen tuossa tilanteessa. Elämä jatkuu joka tapauksessa.
Koen olevani hiukan samanlainen kuin sinä, minäkin olen aina tykännyt eläimistä aivan älyttömästi, vauvat ovat olleet ällöjä, enkä ole ymmärtänyt miksi joku niitä haluaa tehdä. Kuitenkin eräänlaisena mottonani on ollut aina ottaa elämästä kaiken irti minkä voi. Niin moni kertoi lapsen syntymän olleen elämän suurin tapahtahtuma. Niinpä minäkin päätin että haluan kokea äitiyden. Ei ollut vauvakuuumetta, ajatus kauhistutti vähän tai oikeastaan aika paljonkin. Tulin raskaaksi aika pian ja raskauden ajan oli jos jonkinmoista tunnemyllerrystä. Nyt poika on 4 kk ja minä 33 v. Pikkuhiljaa olen oppinut rakastamaan ihanaa poikaani. Aiemmin olin aborttimyönteinen, enää en voisi harkitakaan aborttia vaikka olisi millainen vahinko. ( no ehkä raiskaustapauksessa joo). Pointtini on, että tee se lapsi. Et varmasti kadu, aborttia kadut jos se nyt jo tuntuu tuolta. Voimia sinulle!
Istu alas, sulje silmät, hengitä rauhallisesti, rentoudu. Mieti tulevaisuuttasi viiden vuoden päähän. Mitä haluat tavoitella? Mieti kuinka kiikuttaisit pientä lasta ym. Luo mielikuvia tilanteista.
Ja 18 jatkaa. Minusta liikaa puhutaan siitä miten äitiyden suunnaton onni alkaa jo raskauden alusta ja lapsen syntymä on suuri onnellinen tapahtuma. Ei se ainakaan minulla niin mennyt. Kaikki tapahtuu pikkuhiljaa, ajatukseen lapsesta kypsyy raskauden aikana ja äitiyteen kasvaa.
Ahdistus raskauden alussa on varmasti aika yleistä.
Tulin raskaaksi vahingossa ja vaikka heti tiesin, että pidän lapsen (ja tulen olemaan yksin), oli useita hetkiä jolloin pyörittelin aborttia mielessäni ahdistuneena. Se oli niin todellista, että se lapsi ihan oikeasti on siellä kohdussa ja ihan oikeasti tulen olemaan vastuussa ihmisestä, oikeasta vauvasta tunteineen ja haasteineen. Pelotti ja välillä mietin, että soitan terveyskeskukseen ja varaan ajan raskaudenkeskeytykseen, mutta jokin aina jarrutti. Pelkäsin, etten pärjää lapsen kanssa, etten osaa olla äiti, mutta samalla silitin olematonta vatsaani ja halusin niin kovasti kasvattaa tuon sikiön täysiaikaiseksi ja saada hänet syliini, perheeseeni.
Nyt tuo sikiö, tai nykyisin toki vauva on elämäni valo. Niin kaikki vain lutviutui. Onneksi en koskaan abortoinut.
(Olen teininä tehnyt abortin, kun e-pillerit pettivät joten sekin vaikutti ratkaisuuni. Nyt halusin kantaa vastuuni ja olin valmiimpi, kuin silloin lähes 10v aiemmin, vaikka ei kai kukaan meistä VALMIS ole.)
/
Tee, kumpi tuntuu vahvemmalta. Kumpi on se päällimmäinen, puskeva ajatus. Minulle aina abortti oli se pienempi kiusa, lapsen nimen miettiminen, tarvikkeet, kasvatus yms tunkivat aina edelle ajatuksissani.
Kumpi on pahempi tappaminen vai mahdollinen vuosien pahoinpitely fyysisesti ja henkisesti. Jos nyt jo vaurioitat vauvasi kehitystä lääkkeillä on todellista rakkautta antaa hänen mennä sinne missä häntä rakastetaan eli pois sinun kohdustasi.