Lue keskustelun säännöt.
Eronneet! Mistä tiesitte että on aika erota? Oletko katunut?
12.01.2015 |
Entä miten lapset suhtautui?
Itse olen pohtinut vuosia että eroana vielä jonain päivänä jos mikään ei muutu. En ole rakastanut miestäni vuosiin. Se on kyllä minulle ok ettei puolisoa tarvitse rakastaa ja sen kanssa voi hyvinkin elää jos vaan tulee toimeen, mutta kun me ei tulla. Riitoja on päivittäin, useitakin.
Lapset kärsii ja kasvaa varmaan jotenkin kieroon. Teini-ikäisellä pojalla on alkanut tulemaan kauheita uhmakohtauksia. Isänsä kanssa ei ole kovin läheiset välit. Pikkusiskojen kanssa tappelevat koko ajan. On selvää, ettei tässä taideta enää miksikään muuttua.
Asumme isossa asunnossa joka on mieheni. Olen katsellut vuokra-asuntoja ja tullut tulokseen, että minulla on pienipalkkaisena varaa ehkä reilumman kokoiseen yksiöön. Mutta 4 yksiössä? No, kesälomat menee ihan samankokoisessa tuvassa ihan hyvin, ehkä se ei ole suuri ongelma. Haluaisin kuitenkin että lapset pääsevät isän luo aina kun haluavat, lapsuudenkotiinsa. Ehkä viikko isällä, vikko minulla järjestely olisi hyvä niin että minulla olisi koko ajan 1-2 lasta luonani. Vaikka miestäni en rakasta, on hänestä kuitenkin turvaa, laittaa lamput kattoon, taulut seinään ja tietää aina mitä pitää tehdä. Kun lähden, tuskin saan edes muuttoapua. Selviänkö yksin?
Mutta kertokaa, mikä oli teille se viimeinen pisara, kun päätitte ottaa puhelimen käteen ja tiedustella asuntoa? Oletteko katuneet?
Kommentit (65)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:15"]
Miten te jaksatte riidellä koko ajan? Ei sinun tarvitse miehelle vastata, vaikka karjahtelisi kuin jalopeura.
[/quote]
Niin. Miksi luulet että pitäisi jatkuvasti riidellä ja huutaa? Parisuhteessa voi mennä ihan helvetin huonosti ilman tavaroiden paiskimista ja desibelirajojen rikkomisiakin. Eikä kaikkeen vaan auta puhuminen ja jossain kohtaa se hiljaa kaiken vastaanottamisenkin raja tulee vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:19"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:15"]
Miten te jaksatte riidellä koko ajan? Ei sinun tarvitse miehelle vastata, vaikka karjahtelisi kuin jalopeura.
[/quote]
Niin. Miksi luulet että pitäisi jatkuvasti riidellä ja huutaa? Parisuhteessa voi mennä ihan helvetin huonosti ilman tavaroiden paiskimista ja desibelirajojen rikkomisiakin. Eikä kaikkeen vaan auta puhuminen ja jossain kohtaa se hiljaa kaiken vastaanottamisenkin raja tulee vastaan.
[/quote]
Voi toki, mutta kuulostaa siltä, että tuo on sen tyypin luonnevika, että se on varmaan tullut aika aikaisessa vaiheessa liittoa ilmi. Tai sitten olen väärässä.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:59"]
Muuttakaa te vuoroviikoin. Lapset pysyy nykyisessä kodissa.
[/quote]
Tämä on hyvä vaihtoehto lasten kannalta! Saavat asua vanhassa kodissaan ja asua molempien vanhempien kanssa vuoroviikoin. Vaatii tosin sujuvat välit ex-puolisoiden välille ja asuntojen suhteen on pohdittavaa. Ehkä yhteinen vuokra-asunto exän kanssa, jossa asutaan vuoroviikoin toisen asuessa lasten kanssa. Mahtaakohan onnistua? Vai tulisiko riitoja yksityisyydestä?
[/quote]
Maailman typerin idea tuo yhteinen vuokra-asunto. Siinä ei olisi kummallakaan mitään omaa reviiriä jossa asua ja elää ilman toisen tavaroita. Kun erosin, halusin kokonaan eroon hänestä ja tavaroistaan. Minun ei tarvinnut exääni tavata kuin ohimennen kun haki tai toi lapset kotiin. Olisi ollut kammottavaa asua, vaikkakin eri aikaan, hänen tavaroittensa keskellä jälleen.
No, meillä onnistui välttää ero ja suhde parani. Tapeltiin myös jok ikinen päivä ja mietin et ei tästä tuu mitää.
Sitten päätin et yritän vielä, et jos en saa toista muuttuu, muutun itse. Toimeen on kuitenki tultava ku on lapsia. Ja niin sit lähdin päivä kerralaa liikkeelle, päätin et ensin tähtään siihen et yks päivä ku ei tapella. Siitä se lähti. Nykyään molemmat muuttunu ja harvoin riidellään.
Onhan näitä ohjeita et pitää alkaa elämään niin et itse on onnellinen ja joskus auttaa parineuvonta tai alan kirjat. Toinen muuttuu väistämättä jos itse muuttuu, yksin ei riitele kukaa. Ei tarkoita nyt mitää tossunalla juttua kumpaankaan suuntaan.
Mutta toivoa on tai itse ajattelin vähän kuten joku sanoiki et ei ollu enää mitää tehtävissä, et ajattelin et mä teen kaikki yritykset että voin ainaki sanoa itseleni et kaikkeni koitin.
Vaikea myös sanoa mikä kaikki teillä on lukossa, vanhat mallit keskustella, oma painolasti, olosuhteet jne. Voi vaikuttaa.
Tsemppiä jos jaksatte vielä yhdessä hakea apua.
No jos se exän tavaroitten näkeminen olisi hinta siitä,että saan olla lasteni kanssa. Niin eiköhän sen ihan mielellään kestäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä eron tullessa oli sopivasti paritalon toinen puolikas tyhjillään ja mies muutti siihen. Lapset saa kulkea miten tahtoi ja pihasta tuli iso kun purettiin aita välistä pois. Makuuhuoneet on mun talossa joten nukkuvat täällä. Isän talosta löytyy sit tyhjillään olevista makuuhuoneista kotikuntosali.
.
Me todettiin vain että meillä on rakkaus kuollut ja me ollaan lähinnä kämppikset. Ihan kivaa, mutta ei tästä suhteeksi ole. Pystyttiin eroamaan kavereina niin tämä toimii näin. Lapset vaikuttaa tyytyväisiltä tähän ratkaisuun. Kumpikin meistä seurustelee tahollaan ja ainakin vielä kummankaan puolisolla ei ole ongelmaa tämän suhteen myöskään.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:25"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:59"]
Muuttakaa te vuoroviikoin. Lapset pysyy nykyisessä kodissa.
[/quote]
Tämä on hyvä vaihtoehto lasten kannalta! Saavat asua vanhassa kodissaan ja asua molempien vanhempien kanssa vuoroviikoin. Vaatii tosin sujuvat välit ex-puolisoiden välille ja asuntojen suhteen on pohdittavaa. Ehkä yhteinen vuokra-asunto exän kanssa, jossa asutaan vuoroviikoin toisen asuessa lasten kanssa. Mahtaakohan onnistua? Vai tulisiko riitoja yksityisyydestä?
[/quote]
Maailman typerin idea tuo yhteinen vuokra-asunto. Siinä ei olisi kummallakaan mitään omaa reviiriä jossa asua ja elää ilman toisen tavaroita. Kun erosin, halusin kokonaan eroon hänestä ja tavaroistaan. Minun ei tarvinnut exääni tavata kuin ohimennen kun haki tai toi lapset kotiin. Olisi ollut kammottavaa asua, vaikkakin eri aikaan, hänen tavaroittensa keskellä jälleen.
[/quote]
Tuota oman reviirin puutetta pidän uhkana. Molemmille omat erilliset kämpät ja erikseen vanha koti, jossa lapset asuvat on kuitenkin taloudellisesti iso satsaus. Lasten halutaan voivan jatkaa asumista vanhassa kodissa. Kokonaisuuden kannalta voi olla paras vaihtoehto se, että toinen jää lasten kanssa vanhaan kotiin ja toinen muuttaa omaan asuntoon, jossa lapset voivat vierailla miten huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:39"]
Meillä eron tullessa oli sopivasti paritalon toinen puolikas tyhjillään ja mies muutti siihen. Lapset saa kulkea miten tahtoi ja pihasta tuli iso kun purettiin aita välistä pois. Makuuhuoneet on mun talossa joten nukkuvat täällä. Isän talosta löytyy sit tyhjillään olevista makuuhuoneista kotikuntosali. . Me todettiin vain että meillä on rakkaus kuollut ja me ollaan lähinnä kämppikset. Ihan kivaa, mutta ei tästä suhteeksi ole. Pystyttiin eroamaan kavereina niin tämä toimii näin. Lapset vaikuttaa tyytyväisiltä tähän ratkaisuun. Kumpikin meistä seurustelee tahollaan ja ainakin vielä kummankaan puolisolla ei ole ongelmaa tämän suhteen myöskään.
[/quote]
Toi on ihanteellinen tilanne. Joustavuutta tietysti tarvitaan, jos ja kun uusia kumppaneita ilmaantuu.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 21:44"]2, isä ei jaksa lapsiaan nytkään ja huutaa ja riitelee koko ajan. Joskus kelan asumistukilaskurilla laskin, että minun pitäisi ensin käyttää lasten rahastot elämiseen (kummit ja mummit ovat säästäneet lapsille syntymästä lähtien rahastoon) , ja senkin jälkeen saisin vain alle satasen asumiseen.
Mä vielä mietin että jos jotenkin saisimme miehen kanssa riidat loppumaan. Mä voisin hyvin ajatella että vaikka asuttaisiin erilleen niin voitaisiin kuitenkin olla vielä pari ainakin sen harkinta-ajan. Jos saatais etäisyyttä, niin ehkä se auttais? Mut toisaalta pelkään miehen reaktiota jos lähden, se voi tehdä mun elämän tosi hankalaksi ja kadottaa viimeisenkin yhteistyökyvyn.
Jos eroaminen tuntuu näin vaikealta niin pitäisk vaan pysyä yhdessä? Ihana kuulla muiden käännekohtia. Kiitos.
ap
[/quote]
Jos ne rahat on lapsia varten avatuilla tileillä niin ei sun niitä tarvi käyttää. Ne on lasten tilit, ei niistä tarvi maksaa elämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:45"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:39"]
Meillä eron tullessa oli sopivasti paritalon toinen puolikas tyhjillään ja mies muutti siihen. Lapset saa kulkea miten tahtoi ja pihasta tuli iso kun purettiin aita välistä pois. Makuuhuoneet on mun talossa joten nukkuvat täällä. Isän talosta löytyy sit tyhjillään olevista makuuhuoneista kotikuntosali. . Me todettiin vain että meillä on rakkaus kuollut ja me ollaan lähinnä kämppikset. Ihan kivaa, mutta ei tästä suhteeksi ole. Pystyttiin eroamaan kavereina niin tämä toimii näin. Lapset vaikuttaa tyytyväisiltä tähän ratkaisuun. Kumpikin meistä seurustelee tahollaan ja ainakin vielä kummankaan puolisolla ei ole ongelmaa tämän suhteen myöskään.
[/quote]
Toi on ihanteellinen tilanne. Joustavuutta tietysti tarvitaan, jos ja kun uusia kumppaneita ilmaantuu.
[/quote]
Meillä sitä onneksi löytyi kummaltakin osapuolelta. Ainakin mun nykyinen mies on valmis tulemaan tähän kuvioon mukaan jos joskus yhteen päätetään muuttaa.
Onko teillä ap avioehto? Jos ei, niin puolet yhteenlasketusta omaisuudesta on sun. Myös miehen nimissä olevasta asunnosta.
.
Me muuten vaihdetaan ex:n kanssa paikkaa, lapset asuu vanhassa kodissa. Mä en vihaa ex:ää enkä hänen tavaroitaan. Hyvin sujuu. Lasten etu meille tärkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30 jatkaa, meillä myös molemmilla on uudet kumppanit, eikä edelleenkään ongelmia.
jos lapset asuisi sun luona suurimman osan ajasta saisit varmaan elatusapua? :) en tiedä, ajattelin vain. mutta jos 50-50 ajasta molempien luona ni sit ei varmaan saa mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 22:53"]
30 jatkaa, meillä myös molemmilla on uudet kumppanit, eikä edelleenkään ongelmia.
[/quote]
Ihanteellista. Vaatii kypsyyttä kaikilta osapuolilta. Onnea teille kaikille!
Siinä kohtaa tiesin että on aika erota kun se ei enää mietityttänyt. Ei myöskään ollut yhtään epävarmaa enää haluanko yrittää vielä koska en halunnut. Se varmuus vaan tuli jostain, sitä ennen oli jo kaikki muu mahdollinen kokeiltu parisuhteen ylläpitämiseksi.
Minä vaan tiesin etten halua enää yrittää eikä minulla ollut enää tarvetta miettiä "onko tää nyt oikea ratkaisu".
Oli se.
Lapset olivat aika pieniä vielä silloin, mutta ex oli reissuhommissa jo valmiiksi joten suurin muutos heidän elämässään oli muutto toiseen asuntoon.
Kyllä sen vaan tiesi, kun kaikki ulkopuoliset apukeinotkin oli käytetty ja mikään ei auttanut.
En ole katunut.
En mä mihinkään kotoani lähtenyt, exä sai lähteä.
Ottamatta muuten kantaa teidän tilanteeseen, niin lapsia en jakaisi.
Silloin kun huomasin, ettei meillä ollut enää mitään sanottavaa toisillemme. Kummallakaan ei ollut mitään halua toisen lähelle. En ole katunut. Päinvastoin, olen paljon tyytyväisempi elämääni nyt, yksin.
Ymmärsin poistua siinä vaiheessa takavasemmalle kun miehen nykyinen vaimo soitti minulle "poikien saunaillasta" käsin ja kertoi mieheni olevansa hänen kanssaan tositarkoituksella.
Pakkasin kamppeeni ja lähdin saman tien kaverini nurkkiin. Luojalle kiitos ettei meillä ollut lapsia!
Jossain vaiheessa ymmärsin, että vaikka tein mitä tahansa itseni eteen, oloni ei parantunut. Silloin vian oli oltava jossain muualla. Yritin kyllä ihan riittävän kauan. En ole katunut, oli todella oikea ratkaisu. Meille ei koskaan siunaantunut lapsia.
Miten te jaksatte riidellä koko ajan? Ei sinun tarvitse miehelle vastata, vaikka karjahtelisi kuin jalopeura.