Lue keskustelun säännöt.
Realistisuus pariutumisessa
02.11.2021 |
Onko teillä realistinen käsitys omasta tasosta ja siitä minkälaisen kumppanin voisi saada?
Kuuntelin vähän aikaa sitten sitä kun todella lihava nainen harmitteli, että hänelle aloitteen tehnyt mies oli lihava.
Onko tämä nainen katsonut peiliin ja huomannut, että on itse todella lihava. Käsittämätöntä, että ei hyväksy toisella lihavuutta jos on itse lihava.
Kommentit (119)
Ihan kaikkea saa haluta ja tavoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetin lukemisen kun mainitsit "tason".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole realistinen ja tiedän sen. Olen sairaalloisen lihava keski-ikäinen nainen mutta en pysty innostumaan ikäisistäni ja läskeistä miehistä. Olen tietoisesti mieluummin yksin kuin jonkun kanssa vaan joka nyt minut huolii.
Miksi et laihduta normaalipainoiseksi niin sitten voit saada normaalipainoisia miehiä?
Olen ollut laihdutuskuurilla suurimman osan elämääni 30 ikävuoden jälkeen, laihtunut monet kerrat kymmeniä kiloja ja lihonut takaisin. Nytkini kokeilussa Saxenda laihdutuslääke, mutta ei taida minulla auttaa mitään, pari kk jo piikittänyt sitä eikä paino laskenut yhtään. Ei se ole helppoa varsinkaan 15 v jojoilun jälkeen ja kun bmi on 47.
En tiedä. Pullo on paras ystävä. Ei tartte naisten enää juosta karkuun, kierrän kaukaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole realistinen ja tiedän sen. Olen sairaalloisen lihava keski-ikäinen nainen mutta en pysty innostumaan ikäisistäni ja läskeistä miehistä. Olen tietoisesti mieluummin yksin kuin jonkun kanssa vaan joka nyt minut huolii.
Miksi et laihduta normaalipainoiseksi niin sitten voit saada normaalipainoisia miehiä?
Olen ollut laihdutuskuurilla suurimman osan elämääni 30 ikävuoden jälkeen, laihtunut monet kerrat kymmeniä kiloja ja lihonut takaisin. Nytkini kokeilussa Saxenda laihdutuslääke, mutta ei taida minulla auttaa mitään, pari kk jo piikittänyt sitä eikä paino laskenut yhtään. Ei se ole helppoa varsinkaan 15 v jojoilun jälkeen ja kun bmi on 47.
Mene leikkaukseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on.
Olen käynyt Tinderissä.
Ja olen myös ollut koko elämäni yksin.
Kyllä tässä on oma taso melko hyvin selvillä.
Realistisuus on sitä että jotkut rakastuu toisiinsa ja suurin osa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun vielä deittailin, mulla ei ollut harmainta aavistusta mikä olisi mulle realistinen "taso", tottakai tiesin, etten varmasti ole kuuminta hottia, mutta muuten ei mitään hajua. Mistä sen voi edes tietää?
En ajattele tasoja, vaan olen mitä olen ja ihastun, keneen ihastun. Heistä sitten jotkut ovat ihastuneet muhun, jotkut eivät. Sen mukaan mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen kun mainitsit "tason".
Eikö sinulla siis ole realistista käsitystä omasta tasostasi pariutumiskumppanina suhteessa muihin ihmisiin, vai eikö psyykesi kestä inhorealistisia termejä jotka kuvaavat ympäröivää todellisuutta ilman romanttisten fantasioiden linssejä?
Tiesitkö muuten, että ihmisen on mahdollista katsoa molempien linssien läpi samanaikaisesti, ihastuminen ja rakastuminen on ihan yhtä ihmeellisen tuntuista vaikka ymmärtääkin tasonsa?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä deittailin, mulla ei ollut harmainta aavistusta mikä olisi mulle realistinen "taso", tottakai tiesin, etten varmasti ole kuuminta hottia, mutta muuten ei mitään hajua. Mistä sen voi edes tietää?
No juuri tuossahan se tuli, kun tiesit ettet ole "kuuminta hottia". Olet siis tietoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työntäkää nyt ne tasonne sinne mihin aurinko ei ole koskaan paistanut.
Ihminen tietää mikä itseä miellyttää, mitä voi sietää ja mikä vetää puoleensa. Ja keskittyy sitten sellaisiin ihmisiin. On todella surkeassa jamassa jos on TYYDYTTÄVÄ johonkin jotta edes jonkun saisi.
Miten paljon onnea ja iloa te sellaisesta suhteesta revitte? Kuinka kauan sellainen suhde kestää ja jos kestää, minkälaista on elää ihmisen kanssa joka ei miellytä kaikin puolin?
Ei kiitos, mieluummin yksin ja elämääni tyytyväinen kuin hampaat irvessä huolittu kumppani jonka tuntee koko ajan olevan se väärä. Vain siksi että näin kuuluu elää ja tehdä. Kuka senkin määrää?
Ei siinä mitään tasoja kysellä eikä etsitä, ainakin minä keskityn siihen tunnenko vetoa tuohon ihmiseen, vastaako hän minun käsitystäni siitä minkälaisen kumppanin kanssa voisin realistisesti elää.
Joka ikisellä ihmisellä on oma makunsa. On täysin lupa pysytellä sen puitteissa, ja tietysti järkevääkin.
Kun melkein puolet solmittujen avioliittojen määrästä päätyy eroon vuodessa, on selvästikin syöksytty aikas harkitsemattomasti avioon. Eiköhän olisi järkevämpää valita hieman paremmin ja edetä maltillisemmin.
Niin tärkeä ja perustavaa laatua oleva kuin parisuhteen solmiminen ainakin tositarkoituksella pitää tehdä tarkasti harkiten. Paitsi jos haluaa olla numero avioerotilastoissa.
Jos jollakulla mielestäsi on mahdottomat kriteerit (omalla kohdallasi mahdottomat) keskity sellaisiin ihmisiin joihin voit tuntea aitoa kiinnostusta ja joka osoittaa sitä sinulle. Turha jäädä ulvomaan korkeista kriteereistä. Mutta älä syöksy mihinkään vain koska niin pitää tehdä, tai kun kaikki kaveritkin, tai yksin olemisen pelosta. Jos näin teet ajat auttamatta ojasta allikkoon.
Itse olen ihastunut hyvin "eri tasoisiin" miehiin. Moni ihminen ei myöskään "tunnista tasoaan" tai sitten arvostavat muita tekijöitä (kuten luonnetta) enemmän parisuhteessa. Henkilökemia ei myöskään usein selity "tasoilla".
Itse olen hoikka ja kauniiksi kehuttu nainen (jos sillä on jotain merkitystä ) ja olen ihastunut miehiin lähes joka vartalotyypillä. Itse en kehtaa kuitenkaan vaatia toiselta jotain, mitä en itse ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopetin lukemisen kun mainitsit "tason".
Niin minäkin.
Olisihan se pitänyt heti tajuta, että tasoautisti se täällä riehuu
Juurikin näin mitä edellinen kirjoitti.
Vierailija kirjoitti:
Juurikin näin mitä edellinen kirjoitti.
Siis 14, ei edellinen.
Vierailija kirjoitti:
Työntäkää nyt ne tasonne sinne mihin aurinko ei ole koskaan paistanut.
Ihminen tietää mikä itseä miellyttää, mitä voi sietää ja mikä vetää puoleensa. Ja keskittyy sitten sellaisiin ihmisiin. On todella surkeassa jamassa jos on TYYDYTTÄVÄ johonkin jotta edes jonkun saisi.
Miten paljon onnea ja iloa te sellaisesta suhteesta revitte? Kuinka kauan sellainen suhde kestää ja jos kestää, minkälaista on elää ihmisen kanssa joka ei miellytä kaikin puolin?
Ei kiitos, mieluummin yksin ja elämääni tyytyväinen kuin hampaat irvessä huolittu kumppani jonka tuntee koko ajan olevan se väärä. Vain siksi että näin kuuluu elää ja tehdä. Kuka senkin määrää?
Ei siinä mitään tasoja kysellä eikä etsitä, ainakin minä keskityn siihen tunnenko vetoa tuohon ihmiseen, vastaako hän minun käsitystäni siitä minkälaisen kumppanin kanssa voisin realistisesti elää.
Joka ikisellä ihmisellä on oma makunsa. On täysin lupa pysytellä sen puitteissa, ja tietysti järkevääkin.
Kun melkein puolet solmittujen avioliittojen määrästä päätyy eroon vuodessa, on selvästikin syöksytty aikas harkitsemattomasti avioon. Eiköhän olisi järkevämpää valita hieman paremmin ja edetä maltillisemmin.
Niin tärkeä ja perustavaa laatua oleva kuin parisuhteen solmiminen ainakin tositarkoituksella pitää tehdä tarkasti harkiten. Paitsi jos haluaa olla numero avioerotilastoissa.
Jos jollakulla mielestäsi on mahdottomat kriteerit (omalla kohdallasi mahdottomat) keskity sellaisiin ihmisiin joihin voit tuntea aitoa kiinnostusta ja joka osoittaa sitä sinulle. Turha jäädä ulvomaan korkeista kriteereistä. Mutta älä syöksy mihinkään vain koska niin pitää tehdä, tai kun kaikki kaveritkin, tai yksin olemisen pelosta. Jos näin teet ajat auttamatta ojasta allikkoon.
Ei kukaan väitä, että pitäisi tyytyä vain johonkin, ei sellaisesta tule hyvää suhdetta. Ihan normaalisti sitä pariudutaan silloinkin kun ymmärretään mihin itsellä on mahdollisuudet ja mihin ei. Silmä karsii automaattisesti pois sellaiset joihin ei kiinnosta lähteä edes tutustumaan, ihminen kun valikoi kumppaninsa kuten muutkin eläimet eli ihan kuka tahansa ei käy. Tämä toimii siitä huolimatta, mitä termejä haluaa asiasta käyttää.
Sitten sitä joskus oikein ilostuu kun saakin vastakaikua joltain sellaiselta joka tuntuu olevan jopa vähän sen tason yläpuolella mitä on ajatellut saavansa. Sitten ollaan ihan pää pyörällä, että miten minä nyt tällaisen sain.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihastunut hyvin "eri tasoisiin" miehiin. Moni ihminen ei myöskään "tunnista tasoaan" tai sitten arvostavat muita tekijöitä (kuten luonnetta) enemmän parisuhteessa. Henkilökemia ei myöskään usein selity "tasoilla".
Itse olen hoikka ja kauniiksi kehuttu nainen (jos sillä on jotain merkitystä ) ja olen ihastunut miehiin lähes joka vartalotyypillä. Itse en kehtaa kuitenkaan vaatia toiselta jotain, mitä en itse ole.
Kummasti sitä kemiaa ei koskaan synny, jos tasoeroa on liikaa. Rumat tavismiehet eivät pyöri instakissojen kanssa ja niin poispäin. Ellei tällaisella miehellä sitten ole valtavasti rahaa, mutta silloin tuskin on kemioista kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun vielä deittailin, mulla ei ollut harmainta aavistusta mikä olisi mulle realistinen "taso", tottakai tiesin, etten varmasti ole kuuminta hottia, mutta muuten ei mitään hajua. Mistä sen voi edes tietää?
No juuri tuossahan se tuli, kun tiesit ettet ole "kuuminta hottia". Olet siis tietoinen.
Jos 1-10 asteikolla ei ole 9 tai 10 tasoinen, niin esimerkiksi ykkösen ja kasin tasoisissa on aika suuri ero
Mä en ole realistinen ja tiedän sen. Olen sairaalloisen lihava keski-ikäinen nainen mutta en pysty innostumaan ikäisistäni ja läskeistä miehistä. Olen tietoisesti mieluummin yksin kuin jonkun kanssa vaan joka nyt minut huolii.