Hävettää roikkua yksipuolisessa ihastuksessa

Tämä on säälittävää, myönnän sen itsekin. Olen jo vuosia ollut todella ihastunut yhteen naiseen jonka kanssa ollaan oltu ystäviä. Alkuun oltiin paljonkin yhteyksissä, mutta sitten yhteydenpito hänen puoleltaan hiipui miltei kokonaan. Itse yritin pitää yhteyksiä, mutta lopulta päädyin poistamaan yhteystiedot etten ottaisi enää häneen yhteyttä ja pääsisin yli hänestä. Aina kuitenkin onnistun jostain saamaan häneen yhteyden ja itsensä kiduttaminen vain jatkuu. On varmaan hänestäkin ahdistavaa kun otan yhteyttä vaikka hän ei itse enää selvästikään viihdy kanssani kuten ennen. 

Syykin hänessä roikkumiseen on selvä, hän on nimittäin ainoa nainen ikinä, joka on edes jollain tasolla halunnut viettää aikaa kanssani. Näen, että hän on minun ainoa edes pienen pieni mahdollisuus tuntea itseni pidetyksi naisen toimesta, ja ruokkia ajatusta mahdollisesta rakkaudesta.

Olen karmiva hyypiö jolle pitäisi antaa lähestymiskielto kaikkia naisia kohtaan, tiedän sen ei tarvitse enää erikseen tulla kertomaan.

Tulipahan edes jonnekin avauduttua tuskastaan...