Te naiset, joilla on miehiä "jonoksi asti"

Minulla on ystävä jota esim. viime vuonna kosi 4 eri miestä. Hänelle tyrkytetään puhelinnumeroita vähän kaikkialla. Nämä miehet vievät hänet teatteriin ja oopperaan tai vaikka ulkomaanlomalle, jos vaan suostuu.
Hän ei ole mitenkään kevytkenkäinen. Hänessä yhdistyy hyväntahtoisuus, vaimoaines ja äitihahmo. Vähän pyöreä ja ihan nätti. Miehet eivät myöskään suostu ymmärtämään eitä ja saattavat vielä vuosien päästä ottaa häneen yhteyttä ja yrittää uudestaan. Epätoivoisesti tyrkyttävät kihlasormusta. Nämä hänen perässä juoksevat ovat siis itse ihan perusmiehiä, jotka tietävät etteivät saa jotain missiä.
Sen lisäksi hän ei itse juo alkoholia eikä polta. Hän on myös helposti lähestyttävä. Hänen perässään on juostu niin kauan kuin muistan. Miehet jotenkin kilpailevat hänestä.
En tunne ketään toista jonka perässä juostaan noin paljon ja noin sitkeästi. Vaikka tunnen myös muita ihan suosittuja ja jotka löytävät helposti seuraa itse.

Joo oli paikka mikä tahansa niin jos erehtyy olemaan hymyileväinen, ilonen ja avulias niin ilmeestä jo näkee mitä mies toivoo. Osa rohkeammista kysyy sitten ääneen. Nyt seurustelevana yritän välttää noita tapauksia...ehkä flirttailen luonnostaan ja mut ymmärretään väärin. Muita miehiä en haaveile ja pakkien antaminen on ikävää..joten vältän olemasta liian ilonen ja kiltti miesseurassa.

Minulla oli nuorena miehiä joskus kirjaimellisestikin jonoksi asti. Nyt olen vanha ja kyyninen enkä vaivaudu edes ottamaan katsekontaktia nähdäkseni muita ihmisiä, mutta en usko, että jonoja on muodostunut aikoihin.

"Jonoksi asti" tarkoitti minun tapauksessani sitä, että baareissa ja pubeissa oli jatkuvasti tarjolla aktiivista juttuseuraa ja myöhemmin illalla tarjottiin kävelyseuraa ja taksia, vaikka käsipuolessa olisi jo ollut uusi baarituttavuus. Silloin tällöin ovella oli pientä tönimistä ja sanaharkkaa, kun halukkaat saatille lähtijät eivät osanneet päättää keskinäistä järjestystään. Kadulla käännyttiin katsomaan perään ja juostiin vierelle iskemään juttua keskellä päivää. Töissä asiakkaat flirttailivat jatkuvasti ja jotkut ylittivät sopivaisuuden rajan pyytelemällä kahville tai oluelle. Taksikuskit saattoivat (käsittääkseni sääntöjen vastaisesti) pyytää puhelinnumeroa. Jos lähdin treffeille, minulle saatettiin ehdotella yhteistä tulevaisuutta eri tavoilla, pari kertaa jopa kosimalla, vaikkei minua taatusti edes tunnettu millään lailla. Ja ulkomailla kaikki tämä kaksinkertaisesti.

En ollut superkaunis, mutta minulla oli pitkä ja silloisen ihanteen mukainen, "terveen" näköinen urheilijanvartalo, pitkät hiukset ja kauniit silmät. Joskus tuntui siltä, että otsassani oli lappu "tässä menee ylikiltti idiootti". Sain nimittäin kuunnella niin paljon kaikenlaista roskaa sekä sinkku- että ukkomiehiltä, että käsitykseni häikäilemättömän ahneesta ihmisluonnosta vahvistui ja uskoni parisuhteeseen rapistui, mutta silti minulta meni vuosia siihen, että opin torjumaan seurantarjoajat tarpeeksi rumasti eli tehokkaasti.

Onnekseni minulla on koko ikäni ollut niin paljon muuta tekemistä, etten ole ehtinyt kaipailla parisuhdetta. Olen siis yhä sinkku, ja vaikka moni voisi toisin luulla, en edelleenkään halua tehdä niitä kompromisseja, joita parisuhteen ylläpitämisessä vaaditaan. Viihdyn juuri näin. (Ja alapeukuttajille: aivan, totta on, enää en saisi miestä pyytämälläkään.)

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:20"]Joo oli paikka mikä tahansa niin jos erehtyy olemaan hymyileväinen, ilonen ja avulias niin ilmeestä jo näkee mitä mies toivoo. Osa rohkeammista kysyy sitten ääneen. Nyt seurustelevana yritän välttää noita tapauksia...ehkä flirttailen luonnostaan ja mut ymmärretään väärin. Muita miehiä en haaveile ja pakkien antaminen on ikävää..joten vältän olemasta liian ilonen ja kiltti miesseurassa.
[/quote] ja lisään vielä et mäkää en oo mikää supersexy mallinainen vaan ihan tavis.en aina edes niin trendikäs kun jotkut ikäiseni 22v

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:11"]En väitä olevani erityisen hyvännäköinen, mutta pulmana oli ihastuvat mieskolleegat ja baarissa ei saanut olla yksin. Monta kertaa viikossa joku tuli bussipysäkilläkin pyytämään numeroa tai some-infoja. En ole mitenkään halpa/helppo ulkomuodolta tai mistään ei voisi vetää johtopäätöstä "heruu helposti". Enemmänkin varmaan se yleinen kohteliaisuus ja ystävällisyys on noita miestoverien kiinnostuksia nostattanut. En tosin ole koskaan leuhkinut, että " miehiä jonoks asti ja niiq otan mitä haluan". Mikään heartbreaker-leima ei ole mielestäni hieno titteli tai tavoiteltavaa. Ikäväähän se itselle on ja vaikeuttaa sosiaalisia kiemuroita, kun työtoverit ihastuvat tai joutuu torjumaan kaupan kassan treffikutsut. 

Kummasti loppui se piiritys, kun aloin kahta lasta raahaamaan mukanani. Niin kauan, kun oli näennäisen arvion mukaan sinkku tai avioton, niin sattumanvaraisia yhteydenottoja vain tuli ja tuli. 
[/quote]
Mulla samoja kokemuksia ja joo miehet kiertää nyt kaukaa kun pyörii lastenvaunujen kanssa. :D
Ap

Mulla on tuollainen jono-nainen kaverina :) ei ole erityisen kaunis, mutta sellainen höpöttävä hupsu, mutkaton, hiukan jopa yksinkertainen, hyvä itsetunto. Hänen kanssaan on helppo olla, eikä kauaa ehdikkään sinkkuna olla, kun on jo uusi kosija kierroksessa.

Se hymy ja usein kun katsoo silmiin samalla, riittää miehille kutsuksi, valitettavasti hyvät käytöstavat palkitaan ; )

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:23"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:11"]En väitä olevani erityisen hyvännäköinen, mutta pulmana oli ihastuvat mieskolleegat ja baarissa ei saanut olla yksin. Monta kertaa viikossa joku tuli bussipysäkilläkin pyytämään numeroa tai some-infoja. En ole mitenkään halpa/helppo ulkomuodolta tai mistään ei voisi vetää johtopäätöstä "heruu helposti". Enemmänkin varmaan se yleinen kohteliaisuus ja ystävällisyys on noita miestoverien kiinnostuksia nostattanut. En tosin ole koskaan leuhkinut, että " miehiä jonoks asti ja niiq otan mitä haluan". Mikään heartbreaker-leima ei ole mielestäni hieno titteli tai tavoiteltavaa. Ikäväähän se itselle on ja vaikeuttaa sosiaalisia kiemuroita, kun työtoverit ihastuvat tai joutuu torjumaan kaupan kassan treffikutsut. 

Kummasti loppui se piiritys, kun aloin kahta lasta raahaamaan mukanani. Niin kauan, kun oli näennäisen arvion mukaan sinkku tai avioton, niin sattumanvaraisia yhteydenottoja vain tuli ja tuli. 

[/quote] Mulla samoja kokemuksia ja joo miehet kiertää nyt kaukaa kun pyörii lastenvaunujen kanssa. :D Ap

[/quote]

Nimebomaan :D Enää seurailevat facebookissa vain intialaiset ja isoäidilläni on kovempi vienti! Nyt on tosin osat kääntynyt ja ukolle tulee viestejä perhettä hinkuavilta naisilta :D

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:08"][quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 17:59"]

Ulospäinsuuntautuneita naisia, joita miehet lähestyy kaikkialla, kun luulevat helpoiksi nakeiksi?

[/quote]

Öh, tai sitten ulospäinsuuntautuneita ihmisiä on yleensäkin helpompi lähestyä. En ikinä lähesty naisia, joilla on naama norsun vitulla. M25
[/quote]

Av-mammat on just niitä joilla on aina naama rutussa.

Se, että miehet lähestyvät baareissa tai muissa perinteisissä iskupaikoissa suhteellisen helposti, ei kyllä mielestäni tarkoita sitä, että miehiä olisi jonoksi asti. Kyllä minuakin lähestytään noissa paikoissa, mutta en silti ole koskaan kokenut, että olisin varsinaisena seurustelukumppanina mitenkään erityisen haluttu tai että minun persoonaani ihastuttaisiin kovinkaan helposti. Ulkonäön synnyttämää kevyttä kiinnostusta en laske oikeaksi ihastukseksi.

Toki tuollaisia naisia, joille miehiä ihan tosiaan on jonoksi asti, on olemassa, mutta melko vähän kuitenkin. En usko, että läheskään kaikki netissä tuota sanontaa käyttävistä todellisuudessa olisivat tuollaisia, kunhan vain pönkittävät itsetuntoaan tai yrittävät välttää antamasta sitä vaikutelmaa, etteivät saisi ketään.

Parikymppiset miehet tuntuvat olevan tämänkaltaisten naisten perään 

Naiset vihaa, miehet rakastaa. 

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:39"]Se, että miehet lähestyvät baareissa tai muissa perinteisissä iskupaikoissa suhteellisen helposti, ei kyllä mielestäni tarkoita sitä, että miehiä olisi jonoksi asti. Kyllä minuakin lähestytään noissa paikoissa, mutta en silti ole koskaan kokenut, että olisin varsinaisena seurustelukumppanina mitenkään erityisen haluttu tai että minun persoonaani ihastuttaisiin kovinkaan helposti. Ulkonäön synnyttämää kevyttä kiinnostusta en laske oikeaksi ihastukseksi.

Toki tuollaisia naisia, joille miehiä ihan tosiaan on jonoksi asti, on olemassa, mutta melko vähän kuitenkin. En usko, että läheskään kaikki netissä tuota sanontaa käyttävistä todellisuudessa olisivat tuollaisia, kunhan vain pönkittävät itsetuntoaan tai yrittävät välttää antamasta sitä vaikutelmaa, etteivät saisi ketään.
[/quote]
Niin, en mäkään itseäni ajatellut sellaiseksi jos mua vaan lähestytään usein jossain, enkä tosiaan kuvailis itseäni niin että "on miehiä jonoksi asti"! Jotenkin tuli sellainen kuva että nää naiset on jotain ennennäkemättömiä kaunottaria, joita miehet kosii joka toinen viikko.
Ap

Minulla on 'ongelmana' ihastuvat miespuoliset kolleegat. Pääosin varatut. Ala on miesvaltainen. Olen onnellisesti parisuhteessa, eikä tulisi mieleenikään tehdä syrjähyppyä, eikä sellaiselle ole edes mitään tarvetta. Jopa ollessani viimeisillään raskaana sain pikkujouluissa ehdotuksia :D En tiedä mikä minussa on, olen pitkä ja ihan normaalipainoinen, en lihava en laiha. Hiukset ovat pitkät. En varsinaisesti meikkaa koskaan töihin, joskus saatan laittaa huulikiiltoa. Luonteelta olen hyvin avoin, vaikkakin suht ujo. Ehkä se on se, että olen ystävällinen, iloinen, välitön ja kyselen kuulumisia ja toivotan hyvät huomenet. En tosiaan tiedä, mistä tuo kiinnostus johtuu, vaikkakaan en nyt mistään jonosta lähtisi puhumaan ehkä kuitenkaan :D Baarissa muuten käydessäni olen yleensä saanut olla aivan rauhassa, siellä ei ole kukaan tullut juuri koskaan iskemään.

Mutta kuten joku tuolla ylempänä mainitsikin, niin varmasti nämä varatut kyselijät kyselevät kaikilta muiltakin työpaikan naisilta, eivätkä vain minulta :) Kokeilevat onneaan, josko tuo lähtisi matkaan. No ei lähde :) t. 57

En nyt sanoisi että on jonoa mutta exät haikailee vielä 10v jälkeenkin perään ja miehet tulee herkästi juttelemaan. Oma mies joskus ihmettelee että enkö huomaa mitä fiiliksiä herätän...? Olen avoin, iloinen ja helposti lähestyttävä, kuulema vähän flirttikin huomaamattani. Ihan taviksen näköinen olen.

Mullakin on frendi, joka saa kaikki miehet pakkomielteisiksi! Mä epäilen väärien signaalien antoa/tulkintaa, tai joku aura. Niin ja jopa naiset kiinnostuu kyseisestä henkilöstä. Mene ja tiedä.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:20"]

Joo oli paikka mikä tahansa niin jos erehtyy olemaan hymyileväinen, ilonen ja avulias niin ilmeestä jo näkee mitä mies toivoo. Osa rohkeammista kysyy sitten ääneen. Nyt seurustelevana yritän välttää noita tapauksia...ehkä flirttailen luonnostaan ja mut ymmärretään väärin. Muita miehiä en haaveile ja pakkien antaminen on ikävää..joten vältän olemasta liian ilonen ja kiltti miesseurassa.

[/quote]

Mulla myös "ukkoa pakkaa päälle" ihan tahtomatta. Luulen sen johtuvan samasta syystä kuin yllä. Olen hymyileväinen, ulospäinsuuntautunut ja toiset huomioonottava, kaipa siitä sitten monet miehet saavat vähän turhankin innostavia signaaleita? Ilmeisesti ulospäin käytökseni näyttää muulta kuin miksi se on tarkoitettu, eli hymyilyni tulkitaan flirttailuksi. Olen myös kuullut selkäni takana puhuttavan, että "yritän iskeä kaikkia miehiä" mikä ei todellakaan pidä paikkaansa. Pitää vissiin lopettaa hymyily?

No minulle on pari ilmoittanut haluavansa jonotusnumeron, kun olen kertonut olevani varattu.

Kaipa "jonoksi asti" voi tarkoittaa ihan kaikessa yksinkertaisuudessaan sitäkin, että jo varattua tulevat muutkin miehet yrittämään. Kyllä kaksikin ihmistä, joista toinen odottaa vuoroaan, on jono.

[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 13:29"]

Mullakin on frendi, joka saa kaikki miehet pakkomielteisiksi! Mä epäilen väärien signaalien antoa/tulkintaa, tai joku aura. Niin ja jopa naiset kiinnostuu kyseisestä henkilöstä. Mene ja tiedä.

[/quote]

Minulla on (lievä) asperger ja herätän joissakuissa miehissä pakkomielteisyyttä. Viimeksi en ollut millään päästä eroon pariisilaisesta taksikuskista, joka alkoi matkan aikana pyytelemään syömään. Kun kieltäydyin vähääkään epäröimättä (silti kohteliaasti, olen opetellut kohteliaan käytöksen ja sovellan sitä kaikissa tilanteissa), hänen kiinnostuksensa vain yltyi. Lopulta hän sanoi ääneenkin, että mitä itsepintaisemmin kieltäydyn, sitä kiehtovammalta hänen silmissään vaikutan.. Varmaan minussa vetoaa se, että toimin jollakin oudolla, monen mielestä selittämättömällä tavalla eri lailla kuin "normaalit" naiset. Mysteeri.

Mutta voi, kun nämä miehet tietäisivät millaista kanssani on elää! Kyllä loppuisi kiinnostus lyhyeen. :)

Oletteko ajatelleet, että jos miehet kiinnostuvat sen takia, että jotkut naiset ovat niin "ulospäinsuuntautuneita" ja "helposti lähestyttäviä", niin aika monessa tapauksessa se johtuu siitä, että ko. nainen tiedostamattaan tai tietoisesti jatkuvasti koskettelee näitä miehiä? Pientä taputusta keskustelun kuluessa olalle, käsivarrelle, selkään, "ai kun sulla on kiva parta" ja sitten silittelemään, "kivaa kangasta tää sun takki" ja ei kun hypistelemään, ihan koko ajan kädet käy. Ja sitten ihmettelevät kun miehet "ymmärtää väärin". Miksi lääppiä jos ei tarkoita sitä, varsinkin kun se on niin pirun teennäistä suomalaisessa yhteiskunnassa? Perään vielä oikein teennäinen naurunkikatus kaikelle mitä miehet sanoo, niin jopas on ihailijoita pilvin pimein. :) Bimbous myy!

Tämä ei siis tietenkään tarkoita niitä naisia, joita miehet ahdistelevat ilman mitään syytä eivätkä lopeta vaikka pyydetään. Mutta jotkut naiset kyllä oikein kerjäävät sitä huomiota eikä sen laadulla ole niin väliä.