Te naiset, joilla on miehiä "jonoksi asti"

Itselläni on iso kaveriporukka, jossa on paljon sinkkupoikia mutta ei yhtäkään sinkkutyttöä. Näistä kavereistani moni on kertonut olevansa ihastunut minuun, ja sitten harrastuksen kautta muutama on kertonut tunteistaan minulle (vaikka siis seurustelen enkä flirttaile ikinä, päinvastoin...). Myös ex-mieheni kuulemma haluaa minut edelleen takaisin. Toki totuutta en tiedä, mutta viimeisen puolen vuoden aikana 7 miestä on kertonut olevansa ihastunut minuun. Tilanne ei ole aina ollut sama, koska tuntuu että kukaan ei vilkaissut minuun päinkään ensimmäisen 20 vuoden aikana. 

Luulen että osan kohdalla kyse on ihan vaan siitä, että olen kaikille ystävällinen ja muutenkin hauska ja helposti lähestyttävä tyyppi. Varsinkin näistä kavereistani muutama on sellainen, joiden on varmasti vaikea lähestyä naisia, ja sitten kun joku on heille mukava, he ihastuvat helposti. Ehkäpä joku on myös ajatellut että en naura päin naamaa jos hän tunteistaan tulee kertomaan, joten ehkä se on ollut sellanen nothing to lose -tilanne, tiedä häntä.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:39"]

Se, että miehet lähestyvät baareissa tai muissa perinteisissä iskupaikoissa suhteellisen helposti, ei kyllä mielestäni tarkoita sitä, että miehiä olisi jonoksi asti. Kyllä minuakin lähestytään noissa paikoissa, mutta en silti ole koskaan kokenut, että olisin varsinaisena seurustelukumppanina mitenkään erityisen haluttu tai että minun persoonaani ihastuttaisiin kovinkaan helposti. Ulkonäön synnyttämää kevyttä kiinnostusta en laske oikeaksi ihastukseksi.

Toki tuollaisia naisia, joille miehiä ihan tosiaan on jonoksi asti, on olemassa, mutta melko vähän kuitenkin. En usko, että läheskään kaikki netissä tuota sanontaa käyttävistä todellisuudessa olisivat tuollaisia, kunhan vain pönkittävät itsetuntoaan tai yrittävät välttää antamasta sitä vaikutelmaa, etteivät saisi ketään.

[/quote]

Oon käyttänyt tuota sanontaa. Muodossa oli, nykyään oon jo vanha rupsahtanut akka :).

Mua tultiin baareissa monta kertaa illassakin iskemään, joskuskin kaksi äijää kävi eri aikoina jututtamassa ja päätyivät lopulta molemmat yhtä aikaa keskenään riitelemään ja kinuamaan lähtemään mukaan (no en lähteny kummallekaan tietenkään).

Useakin eksä on myöhemmin avautunut, et kun ei oo samanlaista löytynyt. Tosta on sanottava, et muistelevat niin lämmöllä vaan siksi, kun oltiin niin vähän aikaa yhdessä, ettei vielä näkyneet kaikki akkamaiset puolet.

Oon ihan tavallinen nainen, ihan kivannäköinen. Eniten musta tykätään varmaan siksi, että oon ihmisistä yleensäkin kiinnostunut, ihan oikeesti tykkään kuunnella toisten elämäntarinoita. Valitettavasti tota piirrettä opettelin tietoisesti rajoittamaan, en kaipaa enää yhtään häirikköä perään. Miehet ei näköjään hyvin erota ystävällisyyttä muusta kiinnostuksesta.

Lähestyy jopa miehet kadulla. Ovat vain minua vanhempia miehiä. Enkä ole heistä kiinnostunut, niin vaikka lähestytään en koe että miehiä on jonoksi. Jos olisi minusta jonoksi, olisi sellaisia joita itse haluaisin ja olisi mistä valita.

Minulle ei ole KOSKAAN yksikään mies tehnyt minkäänmuotoista aloitetta. Sitä välillä nyyhkin.haluaisin kokea olevani haluttu. Olen kuitenkin aina saanut kenet olen halunnut.

Nyt ensimmäistä kertaa olen kohdannut miehen, joka ei olekaan käsissäni sulaa vahaa... Pelottavaa, että en olekaan niskan päällä.

Kakskolmonen lisää vielä, et mua lähestyy myöskin lapset ja naiset jos tarvitsee vaikka apua, en oo siis pelottava. Ja nuorena naiset lähestyi myös sillä silmällä, go figure.

Minä en tiedä mistä nämä "miehet jonoksi asti" tulevat.
Mutta niin on kohdallani ollut, ikävä kyllä, lapsuudesta asti.

Äitini on siitä usein puhunutkin. Kiinnostin miehiä jo lapsena. Herätin myös muuten huomiota lapsena.
Minua ihasteltiin kuin nukkea. Olin aina kaikkien "suosikkilapsi", aikuiset miehet kertoivat minulle, lapselle juttuja ja omia huoliaan (tämä on jatkunut koko elämäni ajan).
Kaikki sanoivat, että minussa on jotakin erityistä. Kukaan ei osannut selittää mitä se on, mutta olen aina ollut se "erityinen".
En ollut lapsena todellakaan sosiaalinen, olin ujo ja pelkäsin tuota kiinnostusta minua kohtaan.
Myös ne väärätkin miehet kiinnostuivat minusta, jotka kiinnostuivat minusta seksuaalisesti.

Nuorena tilanne ei ollut yhtään sen helpompi. Ystäväni, jotka olivat poikia ihastuivat minuun.
Sain soittoja keskellä yötä tuntemattomilta pojilta. Jouduin vanhojen miehien lääppimäksi, minulla ei ollut poikapuolisia ystäviä näiden ihastumistapausten vuoksi, ja jouduin tyttöjen vihaamaksi "koska vien kaikkien poikaystävät". (yhdestäkään pojasta en ollut kiinnostunut, enkä todellakaan yrittänyt mitään keneltäkään viedä)
Lääppimistä perusteltiin sillä, että minussa on jotakin erityistä jota ei voi vastustaa.
Jouduin myös vaihtamaan numeroani muutamien ahdistelijoiden vuoksi. (tähän aikaan numerot sai helposti numerotiedusteluista). Yhtenä yönä sain 99 puhelua yhdeltä pojalta, joka oli epätoivoisesti ihastunut, seuraavana yönä kaveripoikani soitti ja paljasti rakastavansa minua.
Tämä on vain pintaraapaisu siitä mitä elämä oli, joskus harkitsin jotenkin tuhoavani kasvoni tai itseni, jotta saisin olla rauhassa. Olin itsetuhoinen.

Kun aikuistuin, sama tarina jatkui. Miehet lähestyivät minua, kaupassa, kadulla.
Minua on kaksi kertaa kosittu keskellä kaupunkia, en ole tuntenut kosijoita.
Jouduin vaihtamaan jälleen numeroa, koska sain kannoilleni ahdistelijoita. Taas sanottiin samaa. "Sinussa on jotakin erityistä, sinua ei voi vastustaa".
Baarissa miehet tuli lääppimään, jopa silloin kun näiden miesten oma puoliso oli vierellä/samassa baarissa. Ja taas minua vihattiin, ei jäänyt kertaan, kun yllättäen joku vieras nainen hyökkäsi minulle huutamaan, että olen vienyt hänen miehen.
Minusta puhuttiin "Lumottarena, viettelijättärenä jne".
Jouduin lähtemään illanvietosta kotiin sitkeiden ahdistelijoiden vuoksi, onneksi aikuisena löysin myös miespuolisia ystäviä, jotka lopulta turvasivat minun illanviettoani.

Tässä vaiheessa voin kertoa, etten ole mikään lumoava kaunotar. Minulla on pienen A-kupin rintavarustus, jos sitäkään. Olen toki hoikka ollut aina, kasvoni ovat ihan "ok", missä ei ole mitään huomiota herättävän rumaa, mutta ei mitään kaunistakaan. En millään mittareilla ole muodokas nainen, ennemmänkin "poikavartaloinen". En siis edusta minkäänlaista kauneusihannetta.
Minä en tiedä mikä on se erityisyys, mistä olen koko elämäni kuullut.
Mutta antaisin lähes mitä vain, jos en olisi koskaan ollut erityinen.
En ole koskaan "leuhkinut", että minulla olisi miehiä jonoksi asti. En juurikaan ole koskaan uskaltanut puhua siitä mitä tälläinen on minulle aiheuttanut, kukaan ei usko, luulevat vain, että liioittelen tai haluan huomiota.
En käy enää baareissa, en tee oikein mitään. Olen yrittänyt muokata itsestäni mahdollisimman näkymättömän. En uskalla puhua missään ettei minua huomattaisi.
Se ei todellakaan ole mikään ilon aihe olla nainen, jolla on miehiä jonoksi asti.
Maksaisin paljon siitä tiedosta, mikä on se "erityisyys" ja onko siitä mahdollista päästä eroon. Olen oikeasti miettinyt, voinko erittää jotakin "hormonia", joka tekee miehet hulluiksi. Voiko se olla mahdollista?.

2

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:57"]Minulle ei ole KOSKAAN yksikään mies tehnyt minkäänmuotoista aloitetta. Sitä välillä nyyhkin.haluaisin kokea olevani haluttu. Olen kuitenkin aina saanut kenet olen halunnut.

Nyt ensimmäistä kertaa olen kohdannut miehen, joka ei olekaan käsissäni sulaa vahaa... Pelottavaa, että en olekaan niskan päällä.
[/quote]

Täällä toinen! Ja tämä ketju oli oikeasti mielenkiintoista luettavaa.

Mulla ei ole koskaan ollut ihailijoita. Olen aika tavis, ja todella ujo. Ekan poikaystävän -nykyisen mieheni 11 v ajan-, sain 26 -vuotiaana. Tämä oli kaukoihastus ensin, ennenkuin tavattiin. Mutta me ollaan kuin vakka ja kansi, myös minä olen miehen eka tyttöystävä :)

2

Mä olen pullukka, anteeksi läski, jolla on miehiä "jonoksi asti" ollut enemmän tai vähemmän aina. Myös aiemmin hoikkana. Olen sosiaalinen ja hymyileväinen, mutta en lennä suuhun. Miesten mielestä olen kuulemma hyvännäköinen ja söpö, mutta ennen kaikkea "tosi mukava" ja "juuri sellainen kuin naisen pitää olla" - mitä ikinä se tarkoittaakaan. Olen parisuhteessa, mutta minua on siitä huolimatta useampi jopa kosinut ja ihan selvin päin. Rakkautta on vannottu ilman vastakaikua useita kertoja ja muutaman kerran on mies itkenyt mun vuoksi. Vaikka välillämme ei siis ole ollut mitään molemminpuolista. Nämä kiinnostuneet miehet ovat useimmiten ihan hyväflaksisia urheilijatyyppejä tai muuten kaikin puolin ok, mikä ihmetyttää itseänikin. Ei mitään epätoivoisia tyyppejä ollenkaan ainakaan päälle päin.

Minua on pyydetty treffeille kadulla, luennolla, bussissa, bussipysäkillä, töissä, työpaikka ruokalassa, kaupassa, kirjastossa jne. En itsekään ymmärrä mikä minussa joihinkin (ei sentään kaikkiin) noin vetoaa ja useimmat tilanteet ovat mielestäni suorastaan koomisia ja hämmentäviä. Mutta ehkäpä se on se joku feromoni. Kuten eräs työkaveri (mies) sanoi, että olen jotenkin erityisen hedelmällisen ja eroottisen oloinen nainen. Mene ja tiedä sitten mitä perversioita herätän.

Olen kyllä ihan jalat maassa tyyppi enkä todellakaan ymmärrä "suosiotani". Omasta mielestäni en ole poikkeuksellisen eroottinen tai edes hyvännäköinen vaan ihan tavis suominainen. AI niin, mulle on joskus parikin naista sanonut, ettei halua mun kanssa baariin, kun "kaikki miehet" on mun kimpussa sitten. Heheh, kun näkisitte mut niin ette edes uskois :D 

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:08"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 17:59"]

Ulospäinsuuntautuneita naisia, joita miehet lähestyy kaikkialla, kun luulevat helpoiksi nakeiksi?

[/quote]

Öh, tai sitten ulospäinsuuntautuneita ihmisiä on yleensäkin helpompi lähestyä. En ikinä lähesty naisia, joilla on naama norsun vitulla. M25

[/quote]

Tämä on myös syy miksi naamani on usein norsun v:llä  - en kaipaa sinun tai muidenkaan lähestymistä tai muuta huomiota, olen varattu enkä muutenkaan tippaakaan kiinnostunut sinusta. Olen erittäin onnellinen jos jaat kaiken huomiosi "helposti lähestyttäville" huomionkerjääjille. ;) Ja jos näen kiinnostavan tyypin niin lähestyn häntä ihan itse. (Tai siis sinkkuaikoina tein näin, nyt ei enää kiinnosta ainakaan toistaiseksi.)

Itselläni myös vientiä riittää on aina riittänyt. Olin naimisissa pitkään lapseni isän kanssa mutta erottiin 2v sitten, silloin ajattelin etten kellekään enää kelpaa kun on lapsikin. No edelleen miehet ovat kiinnostuneita ja paljon enemmän miehiä tulee nykyään juttelemaan kuin ennen. Yleensä avaavat keskustelun lapsen kautta.

Jos naisella on itsetunto oikeasti kunnossa. Ei siis vain uskottele itselleen ja muille että on, niin se näkyy todella pitkälle. Samoin, jos nainen pitää itseään seksikkäänä. Vaikea olla huomaamatta. Jos vielä hymyilee, ja vaikuttaa avoimelta niin se on siinä. Tähän ei tarvita todellakaan mallin, tai seksipommin ulkonäköä. T: Jonottava mies

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 17:55"]En oo "jonotettu" nainen, mutta luulen, että kyse on siitä, että tällaista naista lähestytään usein, esim. joka kerta kun käy baarissa, tulee vähintään yksi mies pokaamaan eikä kyse ole valomerkin jälkeisistä umpijurrisista sepoista, vaan ihan oikeista miehistä. Tällaisia jono-naisia lähestytään myös ei-tyypillisissä paikoissa, kuten kaupassa, kirjastossa tai kuntosalilla. Jotkut naiset on näitä miesmagneetteja. Eivät he yleensä edes ole tyrmäävän kauniita, nättejä toki, mutta heissä on jotain seksuaalista valovoimaa sekä sellaista säteilyä, jota kaikissa naisissa ei ole. Siksi he vetävät miehiä puoleensa kärspäspaperin tavoin. 
[/quote]

Just näin! Mulla on ihan selkeät kihla- ja vihkisormukset kädessä, silti mua lähestytään niin baarissa kuin kaupassakin. Baarissa ei auta vaikka kertoo olevansa naimisissa, vaan jatkavat vinkumista. Kerran eräs rikkaammanpuoleinen mies oli ehdottanut miehelleni, että vaihtaisi minut urheiluautoon - no ei vaihtanut, vähän kyllä ihmettelin kun niin hyvä diili olis ollut :P Toisaalta mä kyllä ymmärrän näitä miehiä (miksei myös naisia) jotka yrittää esteistä huolimatta - kerran sitä vaan eletään niin miksei yrittäisi saada jotain mitä todella haluaa, arvostan yritteliäisyyttä! :)

Melkein aina baarissa lähestyy joku, mutta en ole kiinnostunut. En kuitenkaa sanoisi näitä "jonossa" oleviksi vaan jotain vähän vakavampia, sillä baareilijat ovat yleensä vain seksin perässä. Minulla oli miesystävä, mutta samaan aikaan työkaverini oli aivan rakastunut minuun ja tunnusti rakkauttaan. Pian tämän jälkeen tämän jälkeen tutustuin uudelleen lapsuuden ystävään, joka myös alkoi muistèlla vanhoja ja kertoi että oli niin ihastunut nuorempana, ja alkoi myöhemmin udella olisiko mahdollisuuksia. Näiden lisäksi kaksi miespuolista pitkän ajan ystävää ovat suhteeni ollessa heikossa jamassa olleet vähän liiankin avuliaita auttamaan minua hädässä. Ihmettelen itsekin syytä, sillä en koskaa ole itse antanut syytä lähestyä tai olettaa mitään.

Ei ole ikänä ollut vaikeuksia saada miehiä kiinnostumaan. Olen nätti, hoikka, pieni mutta rintava, eloisa. Jopa niin että jotkut tytöt pyysivät minua mukaan baariin , myönsivät että tiesivät että minun vuokseni miehiä tulee ympärille pyörimään ja voisi riittää heillekin. 

Mutta kuten yllä joku sanoi, kolmen lapsen kanssa liikkuessa ei tulla enää pyytämään treffeille mutta hyvä niin. Joskus kyllä kaipaa sitä fiilistä kun katsottiin perää(n).

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:09"]Haluaisin käytännössä nähdä tuollaisen naisen.

Itselläni ei ole ollut tarjolla, pari koko elämäni aikana vain on osoittanut kiinnostustaan, eikä koskaan tuolla tavalla ihan arjessa ole kukaan pyydellyt mitään kahville tai mitään, eikä ole kavereitakaan että olisin päässyt sivusta tuollaista näkemään.
[/quote]

Varmaan vähän riippuu missä asut, mitä harrastat ja minkälaista työtä teet, vai mitä? Jos asut pienessä kaupungissa ja olet töissä vanhainkodissa ja harrastat sauvakävelyä niin et varmaan ihan hirveästi ihmisiä tapaa. Jos asut isossa kaupungissa, tapaat työssäsi asiakkaita ja muita sidosryhmä ja käyt kaupungin keskustassa vilkkaalla kuntosalilla ja talvella paljon esim laskettelemassa isoissa keskuksissa, niin ihmisiä tulee tavattua.

Olen 26 ja minulla on aina ollut se oma miestyyppi, joka kiinnostuu minusta herkästi jo varhaisteiniästä lähtien. En ole kaunis, mutta olen hyvin rempseä ja kiinnostunut kuuntelemaan muiden huolia&murheita. Opiskelen myös vielä yliopistolla, joten uusia ihmiskontateja tulee opiskelijakarkeloiden merkeissä vielä paljon vastaan, mikä tietysti lisää todennäköisyyttä kohdata joku, joka kiinnostuu.

Minulla on yksi ihailija (kaverini isoveli), joka roikkunut mukana jo vuodesta 2008. Hän ehdottomasti sinnikkäin. Muutoin yleensä vuodessa pääsee eroon sellaisista, jotka eivät kiinnosta. Olen aina ystävällinen, mutta teen selväksi, jos ei kiinnosta (en siis vihjaa vaan sanon). Tämä ihailijakaveri on pitänyt välillä poistaa Facebookista, kun ei meinaa uskoa. Poikaystäväni ei enää jaksa ihmetellä, kun viikonloppuöisin puhelin soi. On ihan tyypillistä, että joku haluaa kertoa tunteistaan.

Minulla ei ole aavistustakaan, miksi miehet ja jotkut heteronaiset kiinnostuvat minusta hyvin voimakkaasti, mutta luulen, että kasvoni ovat jollain tavalla ystävälliset. On nimittäin hyvin tyypillistä, että ihmiset pyytävät minulta apua ulkosalla. Siis yleensä jotain reittiohjeita, mutta kerran Lönrotinkadulla joku eläkeläismies pyysi auttamaan sosiaaliturvahakemuksen laatimisessa, koska ei itse nähnyt kunnolla pientä pränttiä. Tällaisia samantapaisia tarinoita riittää.

2

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 18:59"]

Kakskolmonen lisää vielä, et mua lähestyy myöskin lapset ja naiset jos tarvitsee vaikka apua, en oo siis pelottava. Ja nuorena naiset lähestyi myös sillä silmällä, go figure.

[/quote]

28 tässä :0 Mulle käy juuri aina näin. Kaksi viikkoa sitten junassa pikkupoika vaan lähti äitinsä luota kävelee ja yritti tulla mun syliin. Jäi siihen sitten juttelemaan paloautoista. Ei todellakaan eka kerta, kun tämmöstä.

Luin ton sun juttusi ja kuulosti niin tutulta. Kaksi kertaa on käynyt, että baari-illan päätteeksi kaksi herrasmiestä aloittaa tappelun siitä kumman luokse menen ja itse en ollut kyllä menossa kummankaan. Muutenkin oli jotenkin samanlainen tarina taustalla. Aika mielenkiintoista.