Millä nykymaailmassa oikein työllistyy, kun palkattomaan harjoitteluunkin tarvitaan hieno CV?
Me millenniaalit ei kuulemma työllistytä, kun meillä on niin harhainen mielikuva työelämästä eikä kuunnella neuvoja. Minun tarinani:
Yritän saada töitä peruskoulun jälkeen. Lähetän ensin netissä hakemuksia, ja sitten kuulen, että se on väärin. Pitää mennä paikan päälle kysymään. Menen. Minulle vastataan, että pitää lähettää netissä hakemus. Kummallakaan lähestymistavalla en onnistu työllistymään. Lievätkö tavoitteet epärealistisia, kun yritän ilman koulutusta hakea siivoojaksi tai kioskin myyjäksi?
Ammattikoulussa, soittelen potentiaalisiin harjoittelupaikkoihin. Pyytävät lähettämään hakemuksen ja CV:n. Lähetän. En pääse minnekään. Lopulta sukulainen auttaa minut suhteilla harjoittelupaikkaan, joka ei oikeastaan ole ammatillisen oppimisen kannalta hyödyllinen, mutta saan kuitenkin opinnot sillä pakettiin.
Ammatti! Nyt saa varmasti töitä! Paitsi että ei saa. ”Onhan sinulla vähintään xx verran työkokemusta.” Häh, millä olisi? No, en lannistu! Menen jatko-opiskelemaan, ehkä se tästä sitten lähtee. Harjoittelupaikan saaminen on taas hankalaa, kesätöistä ei tarvitse haaveillakaan. Saan neuvon, että ei saa olla nirso työpaikkojen suhteen. Haen ammattiini liittyvien paikkojen lisäksi jälleen kerran kassalle ja muihin töihin, joihin väitetysti pääsee kuka vaan. Lopputulos: Monta ”kiitos mielenkiinnostasi” -viestiä, 1 videopuhelu vuokratyöfirman työntekijän kanssa, 0 työpaikkaa. En kelpaa edes haastateltavaksi, kun CV:ssä ei ole ~työkokemusta~.
Lopuksi vielä minun millenniaalisen harhaiset odotukseni työelämältä: Palkaton harjoittelu on ok, mutta työ on työ eikä ajanviete. Työstä pitää saada palkka, jolla elää. Tuntimäärältään päivätyötä vastaava provisiopalkattu roska, jolla ansaitsee muutamasta kympistä enintään pariin sataseen kuussa, ei ole työ, joka elättää.
Nyt on sitten jo paljon aukkoja CV:ssä. Vielä jaksan yrittää, mutta alan loputtomien tuloksettomien yritysten tuloksena olla jo luovuttamisen rajoilla. Tulkaa kertomaan vielä minulle, että Suomessa on muka työvoimapula!
Kommentit (90)
hae valtio hallintoon tai ylelle et tarvitse kuin viher punertavan jäsen kirjan. vtv johtajan paikkakin auki eikä todistuksia tarvitse näyttää kuin sitten joskus ehkä.
Täytyy olla dynaaminen sateentekijäguru ja hyvä tyyppi. Mielelään vähintään 20v enemmän kokemusta kuin ikää.
Mä oon ollu 12v7kk työtön josta 19kk metkonomina, en pääse edes puhelinmyyjäksi. Olen jakanut ilmaisjakelua 5v, varhaisjakelua 2v6kk, ollut varastotöissä 2v, kokoonpanossa 3v3kk, ja myyjänä 7kk. Kokoonpanosta on suosittelija, mutta en pääse edes haastatteluun, en mihinkään. Joutusin 2009 lopettamaan työt koska sairastuin masennukseen ja menetin kokonaan otteen mun elämään, tuosta jäi ruma 5v aukko mun CV:hen.
Yritin kouluttautua muille aloille myös:
Varastoala - potkittiin pois ajokortittomana
Vartija - potkittiin pois liian heikon yleiskunnon vuoksi
Kone ja tuotantotekniikka - potkittiin pois paniikkikohtauksien vuoksi, liian kova meteli aiheutti ne
ICT - joutisin lopettamaan koska näytön tuijottaminen aiheutti jatkuvia migreeni kohtauksia
Merkonomin tutkinto on eka tutkinto mistä valmistuin, mulla ei ois edes merkonomin tutkintoa jos yks kauppakorkeasta valmistunut kaveri ei ois auttanu mua rahoitussuunnitelma tehtävän kanssa. Mulla on aina ollut SUURIA oppimis vaikeuksia, ja on suoranainen ihme että ylipäätään valmistuin merkonomiksi. Ja isoin virhe minkä tein merkonomin tutkinnon aikana oli se et mä suoritin mun nãytöt väärässä paikassa, pomot otti mut yhdeksi hiton silmätikuksi. Kaikki mitä mä tein oli väärin ja kaikki mitä muut 100 myyjää teki oli oikein. En saanut edes suosittelijaa tuolta. Sain asiakkailta 6 kiitoskirjettä. Suomessa ei enää duunari töitä ole johon pääsisi töihin, joka hemmetin paikkaan tarvitaan tutkinto/tutkintoja. En ole päässyt edes suosittelijan avulla kokoonpanoon töihin. Ja ei, mulla ei ole koskaan ollut mitään suhteita.
Mun isä oli metsuri ja autonasentaja peruskoulun papereilla, mun äiti oli keittäjä ja laitoshuoltaja peruskoulun papereilla. Ja mä pääse edes puhelinmyyjäksi merkonomin papereilla stna.
Lisään mun iän aiempaan, unohdin mainita sen.
M35 turusta
Inhottavaa näsäviisastelua tuo ”olisit verkostoitunut hiekkalaatikolta lähtien”. Tosiaan lähtökohtia on monia, toisilla koko teini-ikä ja nuori aikuisuus menee selviytymiseen.
Mitä tulee ravintola-ja palvelualaan, siellä on introvertin aika tukalaa olla. Itse yritin nuorena ja kun en ollut rennon iloinen extrovertti vieraille ihmisille, en ollut kovin haluttuantyövoimaa.
Parasta olisi kaikkiaan armollinen suhtauminen työttömyyteen niin itseä kuin muita kohtaan sekä yhteiskunnan taholta.
Vierailija kirjoitti:
Inhottavaa näsäviisastelua tuo ”olisit verkostoitunut hiekkalaatikolta lähtien”. Tosiaan lähtökohtia on monia, toisilla koko teini-ikä ja nuori aikuisuus menee selviytymiseen.
Eikä edes selviytymiseen, mutta jos ei ylimääräiseen vaan ole varaa ja ymmärrystä, että pitäisi vaikka ottaa lainaa, että olisi.
Omakohtaisesti olen duunarisuvun ensimmäinen yliopistolainen (KTM) ja en ymmärtänyt, että yliopiston koko idea olisikin ollut ryypätä ja verkostoitua - jätin väliin, kun ei ollut varaa eikä hirveästi kiinnostustakaan. Tämä kostautui sitten työnhaussa ankarasti ja lähes kaikki kesät meni duunarihommissa kun ei oman alan töitä irronnut ja valmistautumisen jälkeen meni päälle vuosi, että sai töitä (hyvin huonosti palkattua). Nyt 7v myöhemmin jo melkein mediaanipalkoille noustu, mutta opiskelukavereista silti pienituloisin.
Muistan kun merkonomi koulutuksen aikana ettisin työssäoppimis paikkaa, kävin yli 90 paikkaa läpi ja sitten viimein kelpasin johonkin. Spr kontti oli ainut paikka mihin kelpasin. Mulla oli tuolloin vain peruskoulu käytynä eikä yhtään kaupan alan kokemusta. Miettikää, yli 90 paikkaa kolusin läpi ennen kun mut huolittiin. Meinasin oikeesti et mun tutkinto jää kokonaan suorittamatta koska en saa mistään työssäoppimis paikkaa.
Tämä turussa, ja tämä oli ennen koronaa et sekään ei ollut esteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on huvittavaa. Olen IT-alalla ja olen nähnyt ilmoituksia, joissa oikeasti vaaditaan kokemusvuosia tietystä teknologiasta enemmän kuin mitä teknologia on ollut olemassa. Eli kannattaa hakea vaikka ei täytykään. Hakemuskirjeeseen pitää panostaa niin että työantajalle tulee vaikutelma, että motivaatiota tehdä töitä ja oppia työtehtävät on. CV:n aukot kannattaa sitten vaan itse kerrata niin, että haastattelussa pystyy ne selittämään selkeästi. Aukkoja saa olla kunhan niihin pystyy vastaamaan.
Mua huvittaa taas tuo aukkojen selittelyvaade. "Pystyy vastaamaan" = selittelyä ja valehtelua. Jos on ollut työtön niin mitä sitä sokerikuorruttamaan. Ongelma ei ole työttömyys, vaan se miten se (syistä joita kukaan ei pysty selittämään) on joillekin rekrytoijille sama kuin olisi rappiolla. Toki se voi vaikuttaa siihen onko kärryillä jostain
uusimmasta tekniikasta, mutta tuolloin voi kysyä siitä eikä ihmetellä aukkoa. Toisaalta jos on narkannut ja ollut palkkam urhaajana niin ei kai sitä kukaan kerro.Multa on kysytty viimeisimmässä haastattelussa "Siis MINKÄ TAKIA sä olet edelleen työtön? Etkö oo hakenut töitä??" Vastasin, että kyllä olen hakenut ja haastatteluissakin ollut mutta mua ei ole vaan valittu.
Haastattalija katsoi nenänvarttaan pitkin: "Onpas aika erikoista. No osaatko sitten YHTÄÄN sanoa mikä on syy, että sua ei ole valittu?"
Vastasin vain: "hakijoita on paljon, on vaikea olla paras."
Järkyttävää nöyryyttämistä.
t. 4
(2v työttömänä)
Otan osaa. Sossussa tuollaista kohtelua sai aikanaan jatkuvasti.
Tyypillisin heitto: kuule toimeentulotuki on vain väliaikainen etuus! Ei sitä ole tarkoitus hakea näin pitkään kuin sinä olet hakenut!
"haetko edes töitä?" "mitä sä teet kaikki päivät?" "ootko sä vaan liian nirso?"
voi kun monenkin työttömyys olisi vain kiinni siitä että et halua työtä koska olet nirso. Toisin kuin tollaiset hannu hanhet luulee, monella syy on se että niitä paikkoja ei ole mitä hakea tai jos on niin tunnitus on peestä, liian kaukana autottomalle tai palkka todella todella surkea ja vielä päälle, osa-aikainen.
itsellä on vielä sosiaalisten tilanteiden pelko mikä osaltaan rajoittaa sitä missä voin työskennellä, koulutukseltani olen merkonomi enkä todellakaan voisi kuvitella itseäni mihinkään kassalle.
"ongelmani" puhkesi opintojen loppupuolella, jos olisin tiennyt etukäteen että näin tulee käymään en todellakaan olisi ajautunut noihin opintoihin.
yritän hakea kouluun mutta AMK on todella vaikea päästä, ja mitä olen lukenut niin aikuis amiksetkin on tehty vaikeaksi sillä että vaaditaan monellekin alalle että sulla on työpaikka missä suoritat opinnot.. mistäpä ne näin työttömänä repäiset? niin.
että sellaista, on se niin helppo pinnalta tuomita että kaikki työttömät on nirsoja laiskoja *askoja jotka ei vain halua töihin kun koskaan ei tiedä ns mitä siellä taustalla on mitkä vaikuttaa siihen mihin kykenet.
Ei töihin pääse kun suhteilla tai myymällä oman sielunsa. Nykyään jokaisessa hakemuksessa pyydetään, että pistätkö tähän sosiaalisen median tilisi. No en varmasti. Toki somea käytän, mutta yksityiset tilit ja tasan kavereita varten. Ei tulisi mieleenkään esim. Instaan pistää julkista tiliä.