Lue keskustelun säännöt.
Millä nykymaailmassa oikein työllistyy, kun palkattomaan harjoitteluunkin tarvitaan hieno CV?
02.11.2021 |
Me millenniaalit ei kuulemma työllistytä, kun meillä on niin harhainen mielikuva työelämästä eikä kuunnella neuvoja. Minun tarinani:
Yritän saada töitä peruskoulun jälkeen. Lähetän ensin netissä hakemuksia, ja sitten kuulen, että se on väärin. Pitää mennä paikan päälle kysymään. Menen. Minulle vastataan, että pitää lähettää netissä hakemus. Kummallakaan lähestymistavalla en onnistu työllistymään. Lievätkö tavoitteet epärealistisia, kun yritän ilman koulutusta hakea siivoojaksi tai kioskin myyjäksi?
Ammattikoulussa, soittelen potentiaalisiin harjoittelupaikkoihin. Pyytävät lähettämään hakemuksen ja CV:n. Lähetän. En pääse minnekään. Lopulta sukulainen auttaa minut suhteilla harjoittelupaikkaan, joka ei oikeastaan ole ammatillisen oppimisen kannalta hyödyllinen, mutta saan kuitenkin opinnot sillä pakettiin.
Ammatti! Nyt saa varmasti töitä! Paitsi että ei saa. ”Onhan sinulla vähintään xx verran työkokemusta.” Häh, millä olisi? No, en lannistu! Menen jatko-opiskelemaan, ehkä se tästä sitten lähtee. Harjoittelupaikan saaminen on taas hankalaa, kesätöistä ei tarvitse haaveillakaan. Saan neuvon, että ei saa olla nirso työpaikkojen suhteen. Haen ammattiini liittyvien paikkojen lisäksi jälleen kerran kassalle ja muihin töihin, joihin väitetysti pääsee kuka vaan. Lopputulos: Monta ”kiitos mielenkiinnostasi” -viestiä, 1 videopuhelu vuokratyöfirman työntekijän kanssa, 0 työpaikkaa. En kelpaa edes haastateltavaksi, kun CV:ssä ei ole ~työkokemusta~.
Lopuksi vielä minun millenniaalisen harhaiset odotukseni työelämältä: Palkaton harjoittelu on ok, mutta työ on työ eikä ajanviete. Työstä pitää saada palkka, jolla elää. Tuntimäärältään päivätyötä vastaava provisiopalkattu roska, jolla ansaitsee muutamasta kympistä enintään pariin sataseen kuussa, ei ole työ, joka elättää.
Nyt on sitten jo paljon aukkoja CV:ssä. Vielä jaksan yrittää, mutta alan loputtomien tuloksettomien yritysten tuloksena olla jo luovuttamisen rajoilla. Tulkaa kertomaan vielä minulle, että Suomessa on muka työvoimapula!
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Vaihtelua on varmaan aloittain. Poikani opiskelee amiksessa äijäalaa ja harjoitteluihin mennään sillä, että sinne soitetaan tai laitetaan tekstiviestiä. Mitää CV:tä tai hakemuksia ei tehdä. Alalla on työvoimapulaa. Poika on luonteeltaan aika hiljainen ja joskus murehdin, miten se pärjää työelämässä, jossa kaikki pitää stailata just eikä melkein, mutta eipä tarvitse!
kyllä, joillakin aloilla suunnilleen riittää että ruuvari pysyy kädessä ja osaa oman nimensä kertoa.
Mutta pitää olla oikeanlaiset sukupuolielimet, naisen ei kannata yrittääkään vaikka "ammatinvalintakysymykseksi" väitetään...
Niinpä.
t. nainen IT-alalla, saan vain "naisellisia töitä" (=pilipaliprojekteja naisvaltaisilta aloilta)
Kannattanee vaihtaa firmaa jos noin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olisit voinut tehdä kuten tuhannet muut eli peruskoulun jälkeen keskiasteen opintoihin, siinä sivussa harrasteluonteista työnteon opettelua (seurakunnan isosena, kokkikerhon vetäjänä jne.). Sieltä saa ekat suosittelijat, kun hakee kesätöitä tai töitä opintojen oheen. Koko ajan opiskellessa vähintään kesätöissä (juu, sinne pääsee, kun on suosittelijat ja kokemusta edes jonkinlaisesta työstä), harjoittelut suhteilla hankituissa töissä (harrastekaverin äidillä voi olla firma, johon otetaan tuttuja) ja sitten töihin.
Jostain syystä milleniaaleissa on monia, joille on täysin käsittämätöntä ajatella, että työntekoakin harjoitellaan pienesti ennen kuin pääsee päälliköksi.
Juu. Mitäs sitten kun kaikilla ei ole niitä suhteita? Mun kaikki kaverit on hyvissä paikoissa töissä koska niiden vanhemmat tai joku muu sukulainen on ne alunperin sinne hommannut.
No ei ne suhteet tule automaattisesti, vaan ne luodaan! Ollaan ja harrastetaan, toimitaan järjestöissä, mennään oppilaskuntaan, tehdään nuorena lastenhoitoa, haravointia tai mainostenjakoa jne. Vähän myöhäistä tuossa vaiheessa mitään tehdä..
No eipä tullut kukaan sanomaan, että pyydä työtodistus jokaisesta vanhempien tuttavan lastenkaitsemiskeikasta...
-eri
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olisit voinut tehdä kuten tuhannet muut eli peruskoulun jälkeen keskiasteen opintoihin, siinä sivussa harrasteluonteista työnteon opettelua (seurakunnan isosena, kokkikerhon vetäjänä jne.). Sieltä saa ekat suosittelijat, kun hakee kesätöitä tai töitä opintojen oheen. Koko ajan opiskellessa vähintään kesätöissä (juu, sinne pääsee, kun on suosittelijat ja kokemusta edes jonkinlaisesta työstä), harjoittelut suhteilla hankituissa töissä (harrastekaverin äidillä voi olla firma, johon otetaan tuttuja) ja sitten töihin.
Jostain syystä milleniaaleissa on monia, joille on täysin käsittämätöntä ajatella, että työntekoakin harjoitellaan pienesti ennen kuin pääsee päälliköksi.
lol... Johtajakoulutuksella ei oteta sihteeriksi, vaikka olisi kesätöissä ollutkin. On mm. ylikoulutettu tai pelätään, että vaihtaa heti työpaikkaa paremman palkan tai työn tylsyyden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeilolut onlyfanssia, IG-julkisuutta, youtube-uraa, bloggaajaksi, perseen kuvaamista... mitä näitä nyt on nämä nykyajan pikavoitto työt.
Sillä naisten perinteisimmällä ansaintamenetelmällähän ois varmaan oikeasti helpointa työllistyä. Pitäisköhän ryhtyä nyt kun ulkonäköä vielä riittää, niin ois CV:ssäkin ees jotain sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olisit voinut tehdä kuten tuhannet muut eli peruskoulun jälkeen keskiasteen opintoihin, siinä sivussa harrasteluonteista työnteon opettelua (seurakunnan isosena, kokkikerhon vetäjänä jne.). Sieltä saa ekat suosittelijat, kun hakee kesätöitä tai töitä opintojen oheen. Koko ajan opiskellessa vähintään kesätöissä (juu, sinne pääsee, kun on suosittelijat ja kokemusta edes jonkinlaisesta työstä), harjoittelut suhteilla hankituissa töissä (harrastekaverin äidillä voi olla firma, johon otetaan tuttuja) ja sitten töihin.
Jostain syystä milleniaaleissa on monia, joille on täysin käsittämätöntä ajatella, että työntekoakin harjoitellaan pienesti ennen kuin pääsee päälliköksi.
Juu. Mitäs sitten kun kaikilla ei ole niitä suhteita? Mun kaikki kaverit on hyvissä paikoissa töissä koska niiden vanhemmat tai joku muu sukulainen on ne alunperin sinne hommannut.
No ei ne suhteet tule automaattisesti, vaan ne luodaan! Ollaan ja harrastetaan, toimitaan järjestöissä, mennään oppilaskuntaan, tehdään nuorena lastenhoitoa, haravointia tai mainostenjakoa jne. Vähän myöhäistä tuossa vaiheessa mitään tehdä..
Onneksi sinä olet loistavasti verkoistoitunut menestyjä.
Kannattaa muistaa, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia ja lähtökohtia kun sinulla. Joillakin on lapsuudenperheessä esim. köyhyyttä, asutaan hyvin syrjässä jossa ei ole nuorille mahdollisuuksia, vanhemmat saattavat olla työttömiä, joillakin on sairauksia tai mt-ongelmia...
Tämä unohdetaan nykyään täysin. Sitä kun ei pysty itse vaikuttamaan minkälaiset vanhemmat saa ja sieltä lapsuudesta jo se elämä tietyllä tavalla petataan. Kaikki verkostoitumisesta ja suhteiden luomisesta ilmeisesti puhuu ne paremmat lähtökohdat elämälle saaneet.
Ainakaan 80-luvulla ei ollut kovin kummoista turvaverkkoa yhteiskunnan puolelta, jos vanhemmat ei syystä tai toisesta halunneet auttaa elämän alkuun, eli maksaa opiskeluja ja auttaa ensiasunnossa jne. SIlloin piti vain jotenkin koittaa selvitä ja hommata joku ammatti niillä mahdollisuuksilla mitä oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko kokeilolut onlyfanssia, IG-julkisuutta, youtube-uraa, bloggaajaksi, perseen kuvaamista... mitä näitä nyt on nämä nykyajan pikavoitto työt.
Sillä naisten perinteisimmällä ansaintamenetelmällähän ois varmaan oikeasti helpointa työllistyä. Pitäisköhän ryhtyä nyt kun ulkonäköä vielä riittää, niin ois CV:ssäkin ees jotain sitten.
Siis mitä siinä olisi? Otat housut pois, sivelet mustetta takamukseen ja muihin strategisiin paikkoihin ja sitten istut sen cv:n päälle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olisit voinut tehdä kuten tuhannet muut eli peruskoulun jälkeen keskiasteen opintoihin, siinä sivussa harrasteluonteista työnteon opettelua (seurakunnan isosena, kokkikerhon vetäjänä jne.). Sieltä saa ekat suosittelijat, kun hakee kesätöitä tai töitä opintojen oheen. Koko ajan opiskellessa vähintään kesätöissä (juu, sinne pääsee, kun on suosittelijat ja kokemusta edes jonkinlaisesta työstä), harjoittelut suhteilla hankituissa töissä (harrastekaverin äidillä voi olla firma, johon otetaan tuttuja) ja sitten töihin.
Jostain syystä milleniaaleissa on monia, joille on täysin käsittämätöntä ajatella, että työntekoakin harjoitellaan pienesti ennen kuin pääsee päälliköksi.
Juu. Mitäs sitten kun kaikilla ei ole niitä suhteita? Mun kaikki kaverit on hyvissä paikoissa töissä koska niiden vanhemmat tai joku muu sukulainen on ne alunperin sinne hommannut.
No ei ne suhteet tule automaattisesti, vaan ne luodaan! Ollaan ja harrastetaan, toimitaan järjestöissä, mennään oppilaskuntaan, tehdään nuorena lastenhoitoa, haravointia tai mainostenjakoa jne. Vähän myöhäistä tuossa vaiheessa mitään tehdä..
Onneksi sinä olet loistavasti verkoistoitunut menestyjä.
Kannattaa muistaa, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia ja lähtökohtia kun sinulla. Joillakin on lapsuudenperheessä esim. köyhyyttä, asutaan hyvin syrjässä jossa ei ole nuorille mahdollisuuksia, vanhemmat saattavat olla työttömiä, joillakin on sairauksia tai mt-ongelmia...
Tämä unohdetaan nykyään täysin. Sitä kun ei pysty itse vaikuttamaan minkälaiset vanhemmat saa ja sieltä lapsuudesta jo se elämä tietyllä tavalla petataan. Kaikki verkostoitumisesta ja suhteiden luomisesta ilmeisesti puhuu ne paremmat lähtökohdat elämälle saaneet.
Ainakaan 80-luvulla ei ollut kovin kummoista turvaverkkoa yhteiskunnan puolelta, jos vanhemmat ei syystä tai toisesta halunneet auttaa elämän alkuun, eli maksaa opiskeluja ja auttaa ensiasunnossa jne. SIlloin piti vain jotenkin koittaa selvitä ja hommata joku ammatti niillä mahdollisuuksilla mitä oli.
On toki helppoa verkostoitua, jos on rikkaasta perheestä, jolla on paljon vaikutusvaltaisia perhetuttavia. Alemmissa yhteiskuntaluokissa niillä rappusiivoojista ym. alimman tason perusduunareista koostuvilla verkostoilla ei tee yhtään mitään, koska eivät he ole työpaikoillaan missään päättävissä asemissa. Ehkä korkeintaan voit päästä TET-jaksolle tai ihan enintään palkattomaan harjoitteluun, jos satut opiskelemaan samalle alalle.
Sitten lässytetään typeriä ohjeita ja katsotaan alaspäin sitä verkostoitumatonta tyyppiä, joka haki "päällikön paikkaa", eli toisin sanoen sitä samaa paikkaa, jonka tämä hyväosainen sai suhteilla äitinsä kaverin yrityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokrafirmaan pääset kyllä, työterveydestä on sitten kyllä säästetty - sitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vuokrafirmaan pääset kyllä, työterveydestä on sitten kyllä säästetty - sitä ei ole.
En päässyt. Yritin sitäkin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Työvoimapula" on veruke sille, että maan väestö vaihdetaan palkanpolkijoihin.
Juuri tämän takia valitsin hoitoalan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Missä asut? Pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton olla työttömänä. Ravintolat ja vastaavat kaipaavat kipeästi työvoimaa. Muualla oppisopimuksella ja palkka tuella kolmannen sektoria toimijalle töihin, niin saat kahden vuoden työkokemuksen ja toki tutkinnon.
Täytä ihmeessä 50 niin huomaat että tilanne kääntyy täsmälleen päinvastaiseksi eli ketään ei enää kiinnosta osaamisesi tai muukaan ja voit ruveta valmistautumaan eläkkeelle.
Aivan. Jopa taloushallinnon osaajia on työttömänä vaikka en tiedä miten ikä vaikuttaa ko työtehtävässä jos ohjelmat ja työn osaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten olisit voinut tehdä kuten tuhannet muut eli peruskoulun jälkeen keskiasteen opintoihin, siinä sivussa harrasteluonteista työnteon opettelua (seurakunnan isosena, kokkikerhon vetäjänä jne.). Sieltä saa ekat suosittelijat, kun hakee kesätöitä tai töitä opintojen oheen. Koko ajan opiskellessa vähintään kesätöissä (juu, sinne pääsee, kun on suosittelijat ja kokemusta edes jonkinlaisesta työstä), harjoittelut suhteilla hankituissa töissä (harrastekaverin äidillä voi olla firma, johon otetaan tuttuja) ja sitten töihin.
Jostain syystä milleniaaleissa on monia, joille on täysin käsittämätöntä ajatella, että työntekoakin harjoitellaan pienesti ennen kuin pääsee päälliköksi.
Juu. Mitäs sitten kun kaikilla ei ole niitä suhteita? Mun kaikki kaverit on hyvissä paikoissa töissä koska niiden vanhemmat tai joku muu sukulainen on ne alunperin sinne hommannut.
No ei ne suhteet tule automaattisesti, vaan ne luodaan! Ollaan ja harrastetaan, toimitaan järjestöissä, mennään oppilaskuntaan, tehdään nuorena lastenhoitoa, haravointia tai mainostenjakoa jne. Vähän myöhäistä tuossa vaiheessa mitään tehdä..
Onneksi sinä olet loistavasti verkoistoitunut menestyjä.
Kannattaa muistaa, että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia ja lähtökohtia kun sinulla. Joillakin on lapsuudenperheessä esim. köyhyyttä, asutaan hyvin syrjässä jossa ei ole nuorille mahdollisuuksia, vanhemmat saattavat olla työttömiä, joillakin on sairauksia tai mt-ongelmia...
Tämä unohdetaan nykyään täysin. Sitä kun ei pysty itse vaikuttamaan minkälaiset vanhemmat saa ja sieltä lapsuudesta jo se elämä tietyllä tavalla petataan. Kaikki verkostoitumisesta ja suhteiden luomisesta ilmeisesti puhuu ne paremmat lähtökohdat elämälle saaneet.
Ainakaan 80-luvulla ei ollut kovin kummoista turvaverkkoa yhteiskunnan puolelta, jos vanhemmat ei syystä tai toisesta halunneet auttaa elämän alkuun, eli maksaa opiskeluja ja auttaa ensiasunnossa jne. SIlloin piti vain jotenkin koittaa selvitä ja hommata joku ammatti niillä mahdollisuuksilla mitä oli.
On toki helppoa verkostoitua, jos on rikkaasta perheestä, jolla on paljon vaikutusvaltaisia perhetuttavia. Alemmissa yhteiskuntaluokissa niillä rappusiivoojista ym. alimman tason perusduunareista koostuvilla verkostoilla ei tee yhtään mitään, koska eivät he ole työpaikoillaan missään päättävissä asemissa. Ehkä korkeintaan voit päästä TET-jaksolle tai ihan enintään palkattomaan harjoitteluun, jos satut opiskelemaan samalle alalle.
Sitten lässytetään typeriä ohjeita ja katsotaan alaspäin sitä verkostoitumatonta tyyppiä, joka haki "päällikön paikkaa", eli toisin sanoen sitä samaa paikkaa, jonka tämä hyväosainen sai suhteilla äitinsä kaverin yrityksestä.
Pitkäaikaistyöttömyyden keskellä kasvaneena oli kyllä hulvattoman hienot nämä verkostoitumismahdollisuudet. Kyllä oli työtä kunnioittava asenneilmapiiri ja monipuolisesti roolimalleja. Edelleenkin näin nelikymppisenä työttömyys tuntuu mielessäni normilta, vaikka itse kuitenkin n. 25-vuotiaasta lähtien olen ollut töissä. Sitä ennen opiskelin ja tein näitä ilmaisharjoitteluja työmarkkinatuella, kun en uskonut että oikeita töitä saisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Missä asut? Pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton olla työttömänä. Ravintolat ja vastaavat kaipaavat kipeästi työvoimaa. Muualla oppisopimuksella ja palkka tuella kolmannen sektoria toimijalle töihin, niin saat kahden vuoden työkokemuksen ja toki tutkinnon.
Täytä ihmeessä 50 niin huomaat että tilanne kääntyy täsmälleen päinvastaiseksi eli ketään ei enää kiinnosta osaamisesi tai muukaan ja voit ruveta valmistautumaan eläkkeelle.
Aivan. Jopa taloushallinnon osaajia on työttömänä vaikka en tiedä miten ikä vaikuttaa ko työtehtävässä jos ohjelmat ja työn osaa?
Suomessa on kroonistettu suurtyöttömyys joka takaa isot määrät hakijoita vaikka työnantajat karsisi mielivaltaisilla perusteilla ison määrän hakijoista pois lukematta hakemuksia.
Ne työnantajat joille ei tunnu tulevan hakemuksia tuppaa olemaan sellaisia jotka ei tarjoa järjellistä palkkaa tai muita työehtoja työhön verrattuna ja nää sitten itkee työvoimapulaa joka mediassa ja poliitikoille. Kaikille muille niitä tulee liiaksikin.
Poliitikkoja tää suurtyöttömyys ei tunnu koskettavan mitenkään kun ei kait sitten iske omalle kohdalle. Harvalla noista tosin on oikeaa ammattiakaan varsinkaan sellaista jossa joutuisi hakemaan oikeasti töitä. Eli taas kerran isojakaan ongelmia ei haluta edes nähdä kun ne ei satu poliitikkojen tai muiden tärkeiden ihmisten omalle kohdalle.
Lisäksi ay-liike tekee kaikkensa estääkseen isommat tai pienemmätkin muutokset mihinkään sellaiseen mikä voisi luoda lisää työllistäviä firmoja. Niinpä poliitikot sitten näpertelee kaikenmaailman aktivointien kanssa jotka ei auta työpaikkapulassa hevon hattua. Eikä tässä katastrofisssa pikku työehtojenkaan näpertelyt nyt auta kun yrittämisestä on tehty hyvin hankalaa tässä maassa ja firmat pikemminkin karkaa naapurimaihin.
Olipas hauska tuo EVAn juttu. Vai että pitäisi haalia ulkomailta osaajia. Mä sattumoisin tapailen yhtä fiksua insinööriä. Eipä sekään ole työllistynyt kuin mäkkärille ja ruokalähetiksi, vaikka on osin suomalainen tutkinto ja osaa sujuvaa englantia. Saa nähdä miten kauan se viitsii hakata päätä seinään...
Vierailija kirjoitti:
Amis on nykyään tarkoitus suorittaa työpaikoilla oppimalla.
Myös AMK-opintoihin kuuluu paljon palkatonta harjoittelua.
Yliopistossakin on harjoittelu, mutta se on sentään yleensä palkallista, ja pystyy helposti korvaamaan jollain muulla työkokemuksella (toisin kuin luonnollisesti joku sairaanhoitajan harjoittelu).
Päälle työkokeilijat ja muut työttömät.
Palkattoman työn tekijöistä on niin tolkuton ylitarjonta, että on vaikea saada tarvittavat harkkapaikat edes valmistumiseen. Sitten kun jonkun paikan löytää, siellä kohdellaan ilmaisena piikana, eikä kokkiharjoittelu mene läpi, kun työtehtävät koostuvat tiskaamisesta ja siivoamisesta, tai merkonomiopiskelijalla kahvinkeitosta.
Lukiolainen lähtee kesätöihin takamatkalta, kun ei ole edes näitä palkattomia harkkoja CV:n täytteeksi.
Totta varmasti, mutta kyllä ainakin meillä liiketalouden alalla AMK:ssa sai olla palkallinen harjoittelu, ja kaikki meidän ryhmästä saivatkin palkkaa harjoittelusta siltä ajalta mitä kukin siellä oli. Toki en tiedä miten esim. sotealalla menee kun harjoitteluja on useampia ja käsitykseni mukaan kestoltaan lyhyempiä. Meillä oli liiketaloudessa vaan se yksi harjoittelu joka mulla kesti puoli vuotta ja onnekkaana pääsin suoraan siitä töihin kyseiseen firmaan.
Valitettavasti sitäkin näkee joissain paikoissa, että kun yksi harjoittelija lähtee, otetaan tilalle toinen koska halvempaa kuin ottaa se edellinen virallisesti työntekijäksi. Vaikka meneehän aikaa ja resursseja sen uuden perehdyttämiseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amis on nykyään tarkoitus suorittaa työpaikoilla oppimalla.
Myös AMK-opintoihin kuuluu paljon palkatonta harjoittelua.
Yliopistossakin on harjoittelu, mutta se on sentään yleensä palkallista, ja pystyy helposti korvaamaan jollain muulla työkokemuksella (toisin kuin luonnollisesti joku sairaanhoitajan harjoittelu).
Päälle työkokeilijat ja muut työttömät.
Palkattoman työn tekijöistä on niin tolkuton ylitarjonta, että on vaikea saada tarvittavat harkkapaikat edes valmistumiseen. Sitten kun jonkun paikan löytää, siellä kohdellaan ilmaisena piikana, eikä kokkiharjoittelu mene läpi, kun työtehtävät koostuvat tiskaamisesta ja siivoamisesta, tai merkonomiopiskelijalla kahvinkeitosta.
Lukiolainen lähtee kesätöihin takamatkalta, kun ei ole edes näitä palkattomia harkkoja CV:n täytteeksi.
Totta varmasti, mutta kyllä ainakin meillä liiketalouden alalla AMK:ssa sai olla palkallinen harjoittelu, ja kaikki meidän ryhmästä saivatkin palkkaa harjoittelusta siltä ajalta mitä kukin siellä oli. Toki en tiedä miten esim. sotealalla menee kun harjoitteluja on useampia ja käsitykseni mukaan kestoltaan lyhyempiä. Meillä oli liiketaloudessa vaan se yksi harjoittelu joka mulla kesti puoli vuotta ja onnekkaana pääsin suoraan siitä töihin kyseiseen firmaan.
Valitettavasti sitäkin näkee joissain paikoissa, että kun yksi harjoittelija lähtee, otetaan tilalle toinen koska halvempaa kuin ottaa se edellinen virallisesti työntekijäksi. Vaikka meneehän aikaa ja resursseja sen uuden perehdyttämiseenkin.
No esim suurlähetystöissä on jatkuvasti harkkareita, jotka ei todellakaan työllisty sinne. Uusia sisään edellisten lähdettyä. Eipä sillä, että kyseisestä harjoittelusta, maisterin papereista tai kielitaidosta olisi ollut mitään hyötyä. Varmaan saan tehdä koko työurani duunarina. Ne suhteet ne suhteet!
Ei työstä aina palkkaa tarvitse saada. Työkokemus on riittävä palkka.
T. Kokoomusta äänestävä
Jos cv sanoo että olet ikäsi paimentanut, lypsänyt ja pannut vuohia olet rakettikirurgi ja kelpaat mihin vain
Hei oppisopimusjankkaaja, tiedätkös, ettei kaikilla aloilla ja kaikissa työpaikoissa ole mahdollisuutta oppisopimukseen? Oppisopimus vaatii työpaikalta henkilön, jolla on aikaa ja mahdollisuus jatkuvasti ohjata ja opettaa. Olen selvittänyt asiaa työvoimaviranomaisilta, ja ne ovat kuulemma lähinnä tietyt muutamat alat, joilla oppisopimusta yleensä käytetään ja joihin se sopii, kuten kampaamoala. Se, että osuuko tuo ala sinun alaasi, kiinnostukseesi tai kykyihisi, fyysisiin ominaisuuksiisi (esim. allergiat, seisomatyö, sosiaalisuus, nopeus...) on sitten toinen asia.
Ja tiedoksesi myös, että nykyään on vaikea päästä edes ilmaiseksi töihin. Tämän tietää varmasti myös moni täysin palkatonta harjoittelupaikkaa tai esim. työkokeilupaikkaa hakenut. Myös palkkatukipaikat ovat kiven alla. Ja hoitoalaa älä nyt vedä tähän, katsos kun kaikki eivät ole sillä eivätkä sovellu hoitoalalle.