Lue keskustelun säännöt.
Millä nykymaailmassa oikein työllistyy, kun palkattomaan harjoitteluunkin tarvitaan hieno CV?
02.11.2021 |
Me millenniaalit ei kuulemma työllistytä, kun meillä on niin harhainen mielikuva työelämästä eikä kuunnella neuvoja. Minun tarinani:
Yritän saada töitä peruskoulun jälkeen. Lähetän ensin netissä hakemuksia, ja sitten kuulen, että se on väärin. Pitää mennä paikan päälle kysymään. Menen. Minulle vastataan, että pitää lähettää netissä hakemus. Kummallakaan lähestymistavalla en onnistu työllistymään. Lievätkö tavoitteet epärealistisia, kun yritän ilman koulutusta hakea siivoojaksi tai kioskin myyjäksi?
Ammattikoulussa, soittelen potentiaalisiin harjoittelupaikkoihin. Pyytävät lähettämään hakemuksen ja CV:n. Lähetän. En pääse minnekään. Lopulta sukulainen auttaa minut suhteilla harjoittelupaikkaan, joka ei oikeastaan ole ammatillisen oppimisen kannalta hyödyllinen, mutta saan kuitenkin opinnot sillä pakettiin.
Ammatti! Nyt saa varmasti töitä! Paitsi että ei saa. ”Onhan sinulla vähintään xx verran työkokemusta.” Häh, millä olisi? No, en lannistu! Menen jatko-opiskelemaan, ehkä se tästä sitten lähtee. Harjoittelupaikan saaminen on taas hankalaa, kesätöistä ei tarvitse haaveillakaan. Saan neuvon, että ei saa olla nirso työpaikkojen suhteen. Haen ammattiini liittyvien paikkojen lisäksi jälleen kerran kassalle ja muihin töihin, joihin väitetysti pääsee kuka vaan. Lopputulos: Monta ”kiitos mielenkiinnostasi” -viestiä, 1 videopuhelu vuokratyöfirman työntekijän kanssa, 0 työpaikkaa. En kelpaa edes haastateltavaksi, kun CV:ssä ei ole ~työkokemusta~.
Lopuksi vielä minun millenniaalisen harhaiset odotukseni työelämältä: Palkaton harjoittelu on ok, mutta työ on työ eikä ajanviete. Työstä pitää saada palkka, jolla elää. Tuntimäärältään päivätyötä vastaava provisiopalkattu roska, jolla ansaitsee muutamasta kympistä enintään pariin sataseen kuussa, ei ole työ, joka elättää.
Nyt on sitten jo paljon aukkoja CV:ssä. Vielä jaksan yrittää, mutta alan loputtomien tuloksettomien yritysten tuloksena olla jo luovuttamisen rajoilla. Tulkaa kertomaan vielä minulle, että Suomessa on muka työvoimapula!
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko joku teistä tai teidän tuttunne päässeet töihin sillä kuuluisalla hyvällä asenteella, vaikka sopivaa työkokemusta ei olisikaan?
Minä olen joitakin kertoja yrittänyt vaihtaa suuntaa myyjästä muihin hommiin ja näissä työpaikkailmoituksissa on sanottu kuinka tärkeintä on halu ja motivaatio oppia, että kokemusta ko. tehtävistä ei välttämättä tarvita. Olen hakemuksessa kertonut miksi haluan vaihtaa ja mikä minua kiinnostaa hakemassani työssä, mikä olisi vahvuuteni tähän tehtävään vaikka kyseisestä työstä ei aiemmin ole kokemusta, tuonut positiivista asennetta uuden oppimiseen esiin niin hyvin kuin pystynyt jne. Mutta ei, nolla haastattelukutsua muihin kuin myyjän töihin.
Mä olen varmaan vähän kyynistynyt tässä matkan varrella, mutta epäilen, ettei ne oikeasti mitään hyväasenteisia mutta kokemattomia hakijoita haluakaan. Kunhan yrittävät tuolla tehdä työpaikkailmoituksesta puoleensavetävämmän niille, joilla on hyvä asenne JA kokemusta.
Niin. Kun eihän nykyään edes haluta perehdyttää niitäkään joilla on jo kokemusta, saati sitten opettaa alanvaihtajalle ihan alusta kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Missä asut? Pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton olla työttömänä. Ravintolat ja vastaavat kaipaavat kipeästi työvoimaa. Muualla oppisopimuksella ja palkka tuella kolmannen sektoria toimijalle töihin, niin saat kahden vuoden työkokemuksen ja toki tutkinnon.
Iso kaupunki, ei pääkaupunkiseudulla. Toinen ammateistani on kokki, siihen työhön en enää mene. Olin alalla 7v ja se riitti. Aivan kamalaa puuhaa.
t. 4
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on huvittavaa. Olen IT-alalla ja olen nähnyt ilmoituksia, joissa oikeasti vaaditaan kokemusvuosia tietystä teknologiasta enemmän kuin mitä teknologia on ollut olemassa. Eli kannattaa hakea vaikka ei täytykään. Hakemuskirjeeseen pitää panostaa niin että työantajalle tulee vaikutelma, että motivaatiota tehdä töitä ja oppia työtehtävät on. CV:n aukot kannattaa sitten vaan itse kerrata niin, että haastattelussa pystyy ne selittämään selkeästi. Aukkoja saa olla kunhan niihin pystyy vastaamaan.
Mua huvittaa taas tuo aukkojen selittelyvaade. "Pystyy vastaamaan" = selittelyä ja valehtelua. Jos on ollut työtön niin mitä sitä sokerikuorruttamaan. Ongelma ei ole työttömyys, vaan se miten se (syistä joita kukaan ei pysty selittämään) on joillekin rekrytoijille sama kuin olisi rappiolla. Toki se voi vaikuttaa siihen onko kärryillä jostain
uusimmasta tekniikasta, mutta tuolloin voi kysyä siitä eikä ihmetellä aukkoa. Toisaalta jos on narkannut ja ollut palkkam urhaajana niin ei kai sitä kukaan kerro.Multa on kysytty viimeisimmässä haastattelussa "Siis MINKÄ TAKIA sä olet edelleen työtön? Etkö oo hakenut töitä??" Vastasin, että kyllä olen hakenut ja haastatteluissakin ollut mutta mua ei ole vaan valittu.
Haastattalija katsoi nenänvarttaan pitkin: "Onpas aika erikoista. No osaatko sitten YHTÄÄN sanoa mikä on syy, että sua ei ole valittu?"
Vastasin vain: "hakijoita on paljon, on vaikea olla paras."
Järkyttävää nöyryyttämistä.
t. 4
(2v työttömänä)
Olisit itsevarmasti vastannut, että tästä haastattelustahan minut nyt palkataan, joten työttömyys päättyy tähän.
Eikun sillähän sinä olisit nenäkäs, eikä työttömyys päättynyt nytkään, vaikka et ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Missä asut? Pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton olla työttömänä. Ravintolat ja vastaavat kaipaavat kipeästi työvoimaa. Muualla oppisopimuksella ja palkka tuella kolmannen sektoria toimijalle töihin, niin saat kahden vuoden työkokemuksen ja toki tutkinnon.
Täytä ihmeessä 50 niin huomaat että tilanne kääntyy täsmälleen päinvastaiseksi eli ketään ei enää kiinnosta osaamisesi tai muukaan ja voit ruveta valmistautumaan eläkkeelle.
Nykyään ei pääse töihin muuten kuin hakeutumalla johonkin IS:n juttuun pelleilemään, sittenhän niitä työtarjouksia suorastaan satelee kun itsestään pääsee tekemään suuren numeron. Pitää ns. erottua massasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Nyt sitten vähä todellisuutta tuohon tarinan loppuun. Itse olen tehnyt pelkästään pätkätöitä minimi palkalla ja cv on aukkoja täynnä niin yksikään yritys ei suostu minua palkkaamaan vaikka on kolme ammattitutkintoo työkokemusta noin 13 vuotta ja olen mies. Itseasiassa suomessa on käytössä positiivinen syrjintä niin jos meillä olisi identtiset hakemukset ja kokemukset niin sinut pitää valita. Syrjintää se positiivinen syrjintäkin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on huvittavaa. Olen IT-alalla ja olen nähnyt ilmoituksia, joissa oikeasti vaaditaan kokemusvuosia tietystä teknologiasta enemmän kuin mitä teknologia on ollut olemassa. Eli kannattaa hakea vaikka ei täytykään. Hakemuskirjeeseen pitää panostaa niin että työantajalle tulee vaikutelma, että motivaatiota tehdä töitä ja oppia työtehtävät on. CV:n aukot kannattaa sitten vaan itse kerrata niin, että haastattelussa pystyy ne selittämään selkeästi. Aukkoja saa olla kunhan niihin pystyy vastaamaan.
Mua huvittaa taas tuo aukkojen selittelyvaade. "Pystyy vastaamaan" = selittelyä ja valehtelua. Jos on ollut työtön niin mitä sitä sokerikuorruttamaan. Ongelma ei ole työttömyys, vaan se miten se (syistä joita kukaan ei pysty selittämään) on joillekin rekrytoijille sama kuin olisi rappiolla. Toki se voi vaikuttaa siihen onko kärryillä jostain
uusimmasta tekniikasta, mutta tuolloin voi kysyä siitä eikä ihmetellä aukkoa. Toisaalta jos on narkannut ja ollut palkkam urhaajana niin ei kai sitä kukaan kerro.Multa on kysytty viimeisimmässä haastattelussa "Siis MINKÄ TAKIA sä olet edelleen työtön? Etkö oo hakenut töitä??" Vastasin, että kyllä olen hakenut ja haastatteluissakin ollut mutta mua ei ole vaan valittu.
Haastattalija katsoi nenänvarttaan pitkin: "Onpas aika erikoista. No osaatko sitten YHTÄÄN sanoa mikä on syy, että sua ei ole valittu?"
Vastasin vain: "hakijoita on paljon, on vaikea olla paras."
Järkyttävää nöyryyttämistä.
t. 4
(2v työttömänä)
Olisit itsevarmasti vastannut, että tästä haastattelustahan minut nyt palkataan, joten työttömyys päättyy tähän.
Eikun sillähän sinä olisit nenäkäs, eikä työttömyys päättynyt nytkään, vaikka et ollut.
Jälkikäteen kyllä keksin kaikkea nokkelaa takaisinsanomista. Olispa leikannut nopeemmin. :D
t.4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa ravintola-alalle!
Minut palkattiin juuri esimiestyöhön alalle, josta minulla ei oikeastaan ole mitään kokemusta (vain yksi kesätyö sinne päin). Vakityöhön ja täysiaikaiseksi samantien.
Toki oli hakemukset ja haastattelut, motivaatio ja johtamiskokemus kyseltiin monelta kantilta (olen ollut parikuukautta tiiminvetäjänä myyntityössä + kokemusta koulujen ryhmätöistä). Ravintola-alan kokemusta tai koulutusta (yhtä tarjoilukurssia ja hygieniapassia lukuunottamatta) ei ole.
Työ on toki rankkaa, perehdytys puolivillaista, jatkuva loputon kiire ja saman palkan olen ansainnut paljon iisimmistä toimistotöistäkin (olen korkeakoulutettu).
Mutta nyt on töitä. Olen lopultakin kunnollinen, luottokelpoinen ihminen (sarkasmia, mutta valitettavan totta). Annan tälle työlle nyt kaikkeni, ainakin jonkun aikaa. Jossen puolessa vuodessa saa mitään kehitystä aikaan, niin sitten alan miettiä vaihtoehtoja.
Täällä on monia muitakin ihan vasta-alkajia ja monelle nuorelle ylipäätään ensimmäinen oikea työpaikka. Ei nykyään ole mitenkään harvinaista, ettei alle 18-vuotiaana ole kertynyt yhtään mitään palkallista työkokemusta, sen tietävät kaikki. Asenne ja halu tehdä parhaansa ratkaisevat. Kaikki täällä tietävät, että kukaan ei voi osata asioita, joita kukaan ei ole opettanut ja joka päivä opetan itsekin alaisille asioita, joissa huomaan olevan puutteita. Täydellisiä työntekijöitä ei taivaasta tipu ja kaikki meistä tekevät mokia. Kukaan ei opi kerrasta kaikkea, pääasia, että tulet vuoroon huomennakin ja haluat edelleen tehdä parhaasi. Se riittää.
Tervetuloa töihin, Ap! Valitettavasti todella moni meistä on toki osa-aikatyössä, mutta onpahan jotain täytettä siellä CV:ssä ja jotain konkreettista todistetta siitä asenteesta, jos päätät jatkaa töissä yli koeajan. Ja saa tästä palkkaakin. Ei toki mitään millä ylpeillä, mutta ainakin se on tunti(tai kuukausi-)palkkaa. Työ on stressaavaa, mutta osa-aikainen ainakin ehtii toipua siitä, minä en. Sitten jos ja kun löydät paremmin palkattua, koulutustasi vastaavaa työtä, niin ei tarvi selitellä satuja siitä miksi lopetat. Tällä alalla vaihtuvuus on ihan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Missä asut? Pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton olla työttömänä. Ravintolat ja vastaavat kaipaavat kipeästi työvoimaa. Muualla oppisopimuksella ja palkka tuella kolmannen sektoria toimijalle töihin, niin saat kahden vuoden työkokemuksen ja toki tutkinnon.
Iso kaupunki, ei pääkaupunkiseudulla. Toinen ammateistani on kokki, siihen työhön en enää mene. Olin alalla 7v ja se riitti. Aivan kamalaa puuhaa.
t. 4
Eli toteat itsekin, että saisit töitä, muttet halua tehdä.. Mitäs vikaa tuossa palkkatuki+oppisopimus yhdistelmässä on, siihen pääset varmasti, koska olisit ns. ilmainen työntekijä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko joku teistä tai teidän tuttunne päässeet töihin sillä kuuluisalla hyvällä asenteella, vaikka sopivaa työkokemusta ei olisikaan?
Minä olen joitakin kertoja yrittänyt vaihtaa suuntaa myyjästä muihin hommiin ja näissä työpaikkailmoituksissa on sanottu kuinka tärkeintä on halu ja motivaatio oppia, että kokemusta ko. tehtävistä ei välttämättä tarvita. Olen hakemuksessa kertonut miksi haluan vaihtaa ja mikä minua kiinnostaa hakemassani työssä, mikä olisi vahvuuteni tähän tehtävään vaikka kyseisestä työstä ei aiemmin ole kokemusta, tuonut positiivista asennetta uuden oppimiseen esiin niin hyvin kuin pystynyt jne. Mutta ei, nolla haastattelukutsua muihin kuin myyjän töihin.
Tuttu pääsi myyjästä palkanlaskijaksi ilman aiempaa kokemusta!
...tekemällä ensin puolen vuoden palkattoman harjoittelun siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Nyt sitten vähä todellisuutta tuohon tarinan loppuun. Itse olen tehnyt pelkästään pätkätöitä minimi palkalla ja cv on aukkoja täynnä niin yksikään yritys ei suostu minua palkkaamaan vaikka on kolme ammattitutkintoo työkokemusta noin 13 vuotta ja olen mies. Itseasiassa suomessa on käytössä positiivinen syrjintä niin jos meillä olisi identtiset hakemukset ja kokemukset niin sinut pitää valita. Syrjintää se positiivinen syrjintäkin on.
Riippuu varmaan alastakin. Mun miehellä on myös pätkätöitä paljon. On ollut myös vakipaikkoja mutta sitten on välistä lähtenyt omasta halusta niistä ja välillä tullut YT:t. Yhdessä vaiheessa vaihtoi työpaikkaa kun sukkia, koska jokaisessa paikassa oli joku "ärsyttävä juttu". Aina löytyi uusi työ. Työ on ruumiillista työtä, en halua sanoa alaa. Amis hänkin.
Mun ikäistä naista ei haluta koska kaikki ajattelee, että se alkaa pukkaamaan lapsia heti kun saa työpaikan. Miehen työntekoon ei lapset vaikuta.
TÄMÄ on edelleen ongelma. Jokainen työnantaja ajattelee sitä vaikka eihän sitä ääneen sanota ja perheestä kysyminenkin on laitonta.
Itsehän en halua lapsia, joten on ärsyttävää kärsiä tästä.
t. 4
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Missä asut? Pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton olla työttömänä. Ravintolat ja vastaavat kaipaavat kipeästi työvoimaa. Muualla oppisopimuksella ja palkka tuella kolmannen sektoria toimijalle töihin, niin saat kahden vuoden työkokemuksen ja toki tutkinnon.
Iso kaupunki, ei pääkaupunkiseudulla. Toinen ammateistani on kokki, siihen työhön en enää mene. Olin alalla 7v ja se riitti. Aivan kamalaa puuhaa.
t. 4
Eli toteat itsekin, että saisit töitä, muttet halua tehdä.. Mitäs vikaa tuossa palkkatuki+oppisopimus yhdistelmässä on, siihen pääset varmasti, koska olisit ns. ilmainen työntekijä?
Jos et ole koskaan ollut kokki niin ei kannata tulla pätemään. Siinä alassa on niin paljon mätää. Täälläkin on asiasta miljoona keskustelua jos etsit. Ja kyllä, olen mielummin työtön kun itken päivittäin töiden jälkeen ja työmatkalla mietin pitäisikö hypätä rekan alle.
Ja monessa keittiössä olen ollut töissä. Ei ole yhdestä mädästä omenasta kyse.
t. 4
Aloitin 20-vuotiaana harjoittelussa, jonka jälkeen on ollut 10 vuotta sijaisuuksia, pätkiä, tuntityötä ja kaikkea vastaavaa. Sitten eläkkeelle jäävä sihteeri päätti kirjoittaa vakituisen sopimuksen viimeisenä tehtävänään. Nyt onkin ollut 5 vuotta vakituista työsuhdetta, on voinut ottaa asuntolainan ja perustaa perheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on huvittavaa. Olen IT-alalla ja olen nähnyt ilmoituksia, joissa oikeasti vaaditaan kokemusvuosia tietystä teknologiasta enemmän kuin mitä teknologia on ollut olemassa. Eli kannattaa hakea vaikka ei täytykään. Hakemuskirjeeseen pitää panostaa niin että työantajalle tulee vaikutelma, että motivaatiota tehdä töitä ja oppia työtehtävät on. CV:n aukot kannattaa sitten vaan itse kerrata niin, että haastattelussa pystyy ne selittämään selkeästi. Aukkoja saa olla kunhan niihin pystyy vastaamaan.
Mua huvittaa taas tuo aukkojen selittelyvaade. "Pystyy vastaamaan" = selittelyä ja valehtelua. Jos on ollut työtön niin mitä sitä sokerikuorruttamaan. Ongelma ei ole työttömyys, vaan se miten se (syistä joita kukaan ei pysty selittämään) on joillekin rekrytoijille sama kuin olisi rappiolla. Toki se voi vaikuttaa siihen onko kärryillä jostain
uusimmasta tekniikasta, mutta tuolloin voi kysyä siitä eikä ihmetellä aukkoa. Toisaalta jos on narkannut ja ollut palkkam urhaajana niin ei kai sitä kukaan kerro.Multa on kysytty viimeisimmässä haastattelussa "Siis MINKÄ TAKIA sä olet edelleen työtön? Etkö oo hakenut töitä??" Vastasin, että kyllä olen hakenut ja haastatteluissakin ollut mutta mua ei ole vaan valittu.
Haastattalija katsoi nenänvarttaan pitkin: "Onpas aika erikoista. No osaatko sitten YHTÄÄN sanoa mikä on syy, että sua ei ole valittu?"
Vastasin vain: "hakijoita on paljon, on vaikea olla paras."
Järkyttävää nöyryyttämistä.
t. 4
(2v työttömänä)
Mulle on myös harjoittelupaikan haastattelussa ihmetelty, että miksi olen vaihtanut ammattikoulun linjaa, ikään kuin se olisi suurikin synti ja jotenkin erikoista selittämistä vaativa asia. No jos olisin tiennyt, että työttömyys on edessä joka tapauksessa, niin en olisi kyllä vaivautunut...
Onko näihin aukkoihin/viivästymisiin/muihin CV:n kauneusvirheisiin mitään hyviä selityksiä edes olemassakaan? Lapsen saaminen ei ainakaan ole hyvä syy, eikä ammattikoulun linjan vaihtaminen. Mikä syy on sellainen, johon työnantajat on tyytyväisiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Missä asut? Pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton olla työttömänä. Ravintolat ja vastaavat kaipaavat kipeästi työvoimaa. Muualla oppisopimuksella ja palkka tuella kolmannen sektoria toimijalle töihin, niin saat kahden vuoden työkokemuksen ja toki tutkinnon.
Iso kaupunki, ei pääkaupunkiseudulla. Toinen ammateistani on kokki, siihen työhön en enää mene. Olin alalla 7v ja se riitti. Aivan kamalaa puuhaa.
t. 4
Eli toteat itsekin, että saisit töitä, muttet halua tehdä.. Mitäs vikaa tuossa palkkatuki+oppisopimus yhdistelmässä on, siihen pääset varmasti, koska olisit ns. ilmainen työntekijä?
Jos et ole koskaan ollut kokki niin ei kannata tulla pätemään. Siinä alassa on niin paljon mätää. Täälläkin on asiasta miljoona keskustelua jos etsit. Ja kyllä, olen mielummin työtön kun itken päivittäin töiden jälkeen ja työmatkalla mietin pitäisikö hypätä rekan alle.
Ja monessa keittiössä olen ollut töissä. Ei ole yhdestä mädästä omenasta kyse.
t. 4
Edelleenkään et vastannut, miksei oppisopimus ja palkkatuki käy, jos kerran alaa haluat vaihtaa? Tosin jo nämä kommentit kyllä jo vähän valottavat, miksei sinua oikein töihin haluta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on huvittavaa. Olen IT-alalla ja olen nähnyt ilmoituksia, joissa oikeasti vaaditaan kokemusvuosia tietystä teknologiasta enemmän kuin mitä teknologia on ollut olemassa. Eli kannattaa hakea vaikka ei täytykään. Hakemuskirjeeseen pitää panostaa niin että työantajalle tulee vaikutelma, että motivaatiota tehdä töitä ja oppia työtehtävät on. CV:n aukot kannattaa sitten vaan itse kerrata niin, että haastattelussa pystyy ne selittämään selkeästi. Aukkoja saa olla kunhan niihin pystyy vastaamaan.
Mua huvittaa taas tuo aukkojen selittelyvaade. "Pystyy vastaamaan" = selittelyä ja valehtelua. Jos on ollut työtön niin mitä sitä sokerikuorruttamaan. Ongelma ei ole työttömyys, vaan se miten se (syistä joita kukaan ei pysty selittämään) on joillekin rekrytoijille sama kuin olisi rappiolla. Toki se voi vaikuttaa siihen onko kärryillä jostain
uusimmasta tekniikasta, mutta tuolloin voi kysyä siitä eikä ihmetellä aukkoa. Toisaalta jos on narkannut ja ollut palkkam urhaajana niin ei kai sitä kukaan kerro.Multa on kysytty viimeisimmässä haastattelussa "Siis MINKÄ TAKIA sä olet edelleen työtön? Etkö oo hakenut töitä??" Vastasin, että kyllä olen hakenut ja haastatteluissakin ollut mutta mua ei ole vaan valittu.
Haastattalija katsoi nenänvarttaan pitkin: "Onpas aika erikoista. No osaatko sitten YHTÄÄN sanoa mikä on syy, että sua ei ole valittu?"
Vastasin vain: "hakijoita on paljon, on vaikea olla paras."
Järkyttävää nöyryyttämistä.
t. 4
(2v työttömänä)
Mulle on myös harjoittelupaikan haastattelussa ihmetelty, että miksi olen vaihtanut ammattikoulun linjaa, ikään kuin se olisi suurikin synti ja jotenkin erikoista selittämistä vaativa asia. No jos olisin tiennyt, että työttömyys on edessä joka tapauksessa, niin en olisi kyllä vaivautunut...
Onko näihin aukkoihin/viivästymisiin/muihin CV:n kauneusvirheisiin mitään hyviä selityksiä edes olemassakaan? Lapsen saaminen ei ainakaan ole hyvä syy, eikä ammattikoulun linjan vaihtaminen. Mikä syy on sellainen, johon työnantajat on tyytyväisiä?
"Olen ollut Angolassa ruokkimassa nälkäisiä lapsia omaan piikkiin"
Jotain oikein ylvästä ja pyyteetöntä sen täytyy varmasti olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu tuttu juttu. Olen itsekin milleniaali ja CV:ssä on reikiä enemmän kun Uuno Turhapuron paidassa.
Yhtään vakiduunia ei ole ollut, pelkkää silppua, pätkää, nollatuntisopparia. Oon käynyt lukion ja valmistunut kahteen ammattiin. Käynyt niihin kuuluvat harjoittelut myös. n. 10v työelämää takana.
Nyt olen ollut 2v työtön. Alkaa pikkuhiljaa ahdistamaan. Sukulaiset soittelee ja patistaa "menemään töihin" "Ei saa nuori ihminen vaan maata kotona" :'D Kaikki on selkeesti unohtanut, että oon mä elämässäni jotain tehnytkin, en vaan maannut sohvalla. Kaikki saavutukset on mennyt viemäristä työttömyyden takia.
Nii-in. Milläs menet sinne töihin....?
Olen nainen, teen joka paikkaan huolelliset hakemukset(jotka luetutan korkeakoulutetulla ystävälläni), pääsen usein haastatteluun mutta koskaan mua ei valita. Haastatteluissa käyttäydyn ystävällisesti, kohteliaasti ja olen puhelias ja mulla on kaikkeen vastaus valmiina.
Siinä, missä mun mies menee työpaikkaan kun työpaikkaan kirjoitusvirheitä pursuavilla hakemuksilla jotka on raapinut kokoon viidessä minuutissa. Tyylillä "Moro oon Make, oon ammatiltani X, Huomasin, että teillä on auki paikka Y, pääseekö teille töihin?"
Missä asut? Pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton olla työttömänä. Ravintolat ja vastaavat kaipaavat kipeästi työvoimaa. Muualla oppisopimuksella ja palkka tuella kolmannen sektoria toimijalle töihin, niin saat kahden vuoden työkokemuksen ja toki tutkinnon.
Iso kaupunki, ei pääkaupunkiseudulla. Toinen ammateistani on kokki, siihen työhön en enää mene. Olin alalla 7v ja se riitti. Aivan kamalaa puuhaa.
t. 4
Eli toteat itsekin, että saisit töitä, muttet halua tehdä.. Mitäs vikaa tuossa palkkatuki+oppisopimus yhdistelmässä on, siihen pääset varmasti, koska olisit ns. ilmainen työntekijä?
Jos et ole koskaan ollut kokki niin ei kannata tulla pätemään. Siinä alassa on niin paljon mätää. Täälläkin on asiasta miljoona keskustelua jos etsit. Ja kyllä, olen mielummin työtön kun itken päivittäin töiden jälkeen ja työmatkalla mietin pitäisikö hypätä rekan alle.
Ja monessa keittiössä olen ollut töissä. Ei ole yhdestä mädästä omenasta kyse.
t. 4
Edelleenkään et vastannut, miksei oppisopimus ja palkkatuki käy, jos kerran alaa haluat vaihtaa? Tosin jo nämä kommentit kyllä jo vähän valottavat, miksei sinua oikein töihin haluta..
Joo, alanvaihto on harkinnassa kyllä ja kartoitan parhaillani mahdollisuuksiani.
Kuulostat erittäin mukavalta ihmiseltä sinäkin. Saanen arvata, että olet joku rekrytoija?
t. 4
Olemalla työnantajalle mielenkiintoinen kohde. Vaikka kokemusta ei ole, niin ole valmis ja innokas oppimaan. Kukaan ei tule sinua sieltä kotoa hakemaan töihin, vaan itse joudut näkemään vaivaa työsi eteen.
Mitään univeraaleja ohjeita asiaan ei ole olemassa, jokainen pyrkii pärjäämään niillä omilla avuillaan. Jollakin on kontakteja, toinen on hyvä puhumaan, ja kolmas hurmaa kirjallisilla taidoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Olemalla työnantajalle mielenkiintoinen kohde. Vaikka kokemusta ei ole, niin ole valmis ja innokas oppimaan. Kukaan ei tule sinua sieltä kotoa hakemaan töihin, vaan itse joudut näkemään vaivaa työsi eteen.
Mitään univeraaleja ohjeita asiaan ei ole olemassa, jokainen pyrkii pärjäämään niillä omilla avuillaan. Jollakin on kontakteja, toinen on hyvä puhumaan, ja kolmas hurmaa kirjallisilla taidoillaan.
Suurin osa ihmisistä ei ole mitenkään ihmeellisiä tai mielenkiintoisia. Tai erityisen tarpeellisia. Tuntuu typerältä että kaikki valehtevat samat asiat hakemuksiinsa. Ihan kun jokaisen täytyisi olla Elon Musk.
Kyllä sinne töihin palkataan ihan tavallista jengiä mutta aina painotetaan että tee itsesi tarpeelliseksi ja ole mielenkiintoinen ja erityinen. Totuus on se, että oikeastaan kukaan ei ole erityisen spesiaali vaan työn voi tehdä kuka vaan Maija tai Matti jolla on alan koulutus.
Missä asut? Pääkaupunkiseudulla on käytännössä mahdoton olla työttömänä. Ravintolat ja vastaavat kaipaavat kipeästi työvoimaa. Muualla oppisopimuksella ja palkka tuella kolmannen sektoria toimijalle töihin, niin saat kahden vuoden työkokemuksen ja toki tutkinnon.