Lue keskustelun säännöt.
Miten helvetillistä voi eron jälkisotkut ja uusperhesopat olla!!
02.11.2021 |
Ympäriltäni on viimeisen 10 vuoden aikana eronnut 5 läheistä ystävääni. (Itse olen myös ollut asumuserossa aikoinaan mieheni kanssa, kokemusta löytyy siis itseltänikin).
Alan todella kyseenalaistaa lauseen "eron jälkeen kaikki on paremmin" ja varsinkin "lapset voivat hyvin kun vanhemmatkin voivat hyvin".
Juu, näin olettaisi, että ero ratkaisee ongelmat, mutta EI RATKAISE ja vanhemmat eivät voi eron jälkeen hyvin.
Vastoin ennakko-odotuksia (järkevät osapuolet, ei päihdeongelmia, kuvioissa joillakin jopa terapia apunaan) eroista on poikkeuksetta tullut pitkittynyttä, vuosikausia kestävää riitaa, puolin ja toisin haukkumisia, lasten käyttämistä aseina, uusien puolisoiden mustamaalaamista niin lapsille kuin kaikille muillekin, EIKÄ LOPPUA NÄY.
Osalla riidat käräjillä ja lakimiehillä asti.
Eli JOS mietit eroa ja kuvittelet, että elämäsi on eron jälkeen onnellista, helppoa ja sujuvaa ja ex-puolison olemassaolo ja hankaluus lakkaa vaivaamasta sinua, niin VÄÄRIN.
Totuus on, että ex lakkaa vaikuttamasta elämääsi aikaisintaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat isoja, muuttaneet omilleen. Siihen asti joudut olemaan tekemisissä, kaikki huonot puolet joudut kärsimään edelleen, kaupanpäällisenä vielä kostonhimo ja tahalliset väärinkäsitykset, kaikki mahdollinen vääntäminen.
Riitaa ja sanomista, väärinkäsityksiä ja tahallisia väärinkäsityksiä tulee kaikista. Miten lapset kasvatetaan, miten tavataan, sopimuksista ei pidetä kiinni, mitä lapsille syötetään, kumpi ostaa mitäkin, mihin rahat ja elarit käytetään, paljonko niitä maksetaan, kodeissa eri säännöt ja arvot, kuvioissa hämmentää uudet puolisot ja heidän lapset ja täysin erilaiset tapansa ja arvonsa.
OLETKO VALMIS?
Kannatan eroa, JOS suhteessa on fyysistä väkivaltaa, pahaa henkistä väkivaltaa tai pahoja päihdeongelmia. Muuten EI KANNATA.
Käyttäkää aikanne, vaivanne ja rahanne käräjöintien ja lakimiesten sijaan pariterapiaan, avioliittoleireihin jne.
Sinua on varoitettu. Oma elämäsi ja teet tietysti kuten itse parhaaksi näet, mutta muista ja varaudu, ero ja eron hankaluus ei todellakaan ole ohi puolessa vuodessa eikä vuodessa. Ei edes viidessä vuodessa. Hankaluudet kestävät siihen saakka, kun nuorinkin lapsista on vähintään lähellä täysi-ikää.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Niin, naisen muuttuu lapselliseksi ja mies tilastollisesti tappaa. Jos haluat siis tehdä sukupuoleen liittyviä yleistyksiä.
Linkitäpäs se tilastosi.
No ihan yleistä tietoahan tuo on. Googleta itse. Tai lue useammin uutisia. Eri
Avioliitoista yli 60% päätyy eroon. Se kertoo suomalaisten naisten kyvystä toimia tiiminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Niin, naisen muuttuu lapselliseksi ja mies tilastollisesti tappaa. Jos haluat siis tehdä sukupuoleen liittyviä yleistyksiä.
Linkitäpäs se tilastosi.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/noin-joka-kuudes-henkirikoksen-uhri…
Olen nainen ja ennemmin muutun lapselliseksi kuin valitsen tuon liian monien miesten valitseman vaihtoehdon.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Vähän mulle sellainen fiilis tulee aloittajasta, etteikö taustalla olisi turhautuminen vastoin omaa tahtoa tulleeseen eroon. Ja eron jälkeen tietysti kaikki vaikeudet johtuvat siitä ex-puolisosta ja etenkin sen uudesta kumppanista. Ei totisesti olisi kannattanut erota ei, ennen oli asiat paremmin ja sen tulee exäkin huomaamaan, ap sen aikoo varmistaa :)
Oi, vanhempien keskeistä vihanpitoa ja väkivaltaa onkin mukava seurata.. not. Käyn terapiassa ja syön mielialalääkkeitä, en siedä toista vanhempaani ollenkaan. Älä viitsi yleistää ap oman kokemuksesi perusteella. Ihmiset tekevät omat ratkaisunsa ja elävät tulostensa kanssa. Ei se ole kenenkään asia. Pääasia, että kenellekään ei kävisi kuten minulle.
Itsellä sama kokemus. Meillä oli perusrauhallinen perhe-elämä, parisuhde nyt mitä se usein on ruuhkavuosissa, mutta perushyvä. Riitoja harvoin, lapset tasapainossa. Sitten mies otti yllättäen eron, ei oltu kuulemma onnellisia, lapset kyllä sopeutuu (oli lukenut iltasanomista).
Takana kahden vuoden helv***i. Lapset oireilleet, toinen todella pahasti, vieläkään ei sopua raha-asioista, asuminen maksaa ja elintaso romahtanut (kumpikaan ei saa tukia), mies ulkoistanut syyn erolle ja lasten pahoinvointiin nyt minulle. Miehellä uusi lapseton naisystävä, joka kaikessa minua parempi, ja tästä muistutellaan minua viikottain. Mies on silmissäni aivan eri ihminen kuin ennen. Omia primitiivisiä reaktioitani en olisi myöskään uskonut koskaan itsessäni kohtaavani. Mitenkään parempaan suuntiin emme ole ihmisinä automaattisesti muuttuneet. Mies sai mitä tahtoi (eron, vapauden, uuden naisystävän), mutta ei vaikuta olevan yhtään tasapainossa. Itselle tämä oli pieni kuolema. Kyllä lapset nämä aistii ja näkee, vaikkei lasten edessä riidelläkään.
No, lisää vaan terapiaa ja self help-kirjoja itse kullekin säädylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa hajottaa lapsensa psyykkeen, niin kannattaa järjestää vuosien huoltajuusriita ja keskinäinen sota. Lopputulos on varma.
-työkseen näitä asioita hoitanut-
Eroseminaarissa oli just vaikeita tapauksia.
Siis jos oli lapsia. Kaikenlaista kiusaa piti
tehdä puolin ja toisin. Jos puoliso oli ilkeä ennen, eron jälkeen se oli ilkeämpi.
Tosiaan, jotkut käräjöi vielä 3 vuotta eron jälkeenkin lusikoiden jakamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Niin, naisen muuttuu lapselliseksi ja mies tilastollisesti tappaa. Jos haluat siis tehdä sukupuoleen liittyviä yleistyksiä.
Linkitäpäs se tilastosi.
No ihan yleistä tietoahan tuo on. Googleta itse. Tai lue useammin uutisia. Eri
Avioliitoista yli 60% päätyy eroon. Se kertoo suomalaisten naisten kyvystä toimia tiiminä.
Kaikista avioliitoista. Ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon vain 39%. Aina on teitä toniniemisiä ja mattinykäsiä nostamassa kokonaisavioerotilastoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Niin, naisen muuttuu lapselliseksi ja mies tilastollisesti tappaa. Jos haluat siis tehdä sukupuoleen liittyviä yleistyksiä.
Linkitäpäs se tilastosi.
No ihan yleistä tietoahan tuo on. Googleta itse. Tai lue useammin uutisia. Eri
Linkitäpä nyt ihan itse se tilasto tähän niin nähdään ymmärrätkö tilastotieteestä ja tutkimuksesta yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Minusta tuo vasta olisikin lapsen kannalta inhottavaa. Että itsenäistymisen hetkellä, kun muuttaa pois lapsuudenperheen luota, se perhe samalla hetkellä hajoaisi, eikä minkäänlaista käytäntöä tavata vanhempia ja sisaruksia erillisissä kodeissa olisi ehtinyt syntymään.
Täysi-ikäinen ihminen sopeutuu kyllä kahteen "eri kotiin" missä käydä vierailuilla.
Todella moni nuori aikuinen on kuitenkin sitä mieltä, ettei heidän vuokseen olisi tarvinnut vanhempien pysyä hampaat irvessä yhdessä. Eivät he kiitä vanhempiaan tunnekylmästä kodista ja vanhempiensa elämän "pilaamisesta". Jos kuvittelee aikuisten lastensa ojentavan jonkin marttyyrin kruunun, erehtyy pahasti. Moni on sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota jo paljon aikaisemmin eikä lastensa vuoksi pysyä parisuhteessa, johon ovat tyytymättömiä.
Meitä on kolme veljestä ja neljä siskoa. Porukat eros ja vasta sen jälkeen kun nuorin siskoistamme jäi hysteerisen mutsin kanssa kahden ja siskosta tuli päihdeongelmainen, loput siskot tajus, et mutsi ois pitänyt saada jo kauan sitte johonkin hoitoon tai terapiaan. Me jätjät kyllä tiedettiin koko ajan mistä kiikastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Joudut sietämään puolisoasi eron jälkeen joka tapauksessa niin kauan, kuin lapset päättävät itse kaikista asioistaan ja toimeentulostaan.
Tämä nyt vaan on karu fakta.
Eron jälkeen ärsyttävän kumppanin lidänä on vielä hänen katkeruutensa, kostonhimonsa, ja lusikassa hämmentämässä hänen uusi puolisonsa, joka lähtökohtaisesti ei tykkää mistään mitä teet, tai olet tekemättä, ja sama toisinpäin.
Näin se menee, 90 % tapauksista.
Ap
Älä jaksa olla lapsellinen. Julistat nyt tuota oman pää pyhää totuutta kuin jotain evankeliumia. Miehelläni kolme ex vaimoa ja heidän kanssa yhteensä viisi lasta ja itselläni kaksi lasta. Kolmen lapsenlastakin on siunaantunut. Kuvioissa on useampi uusi puolisokin ja tiiviimpää yhteisöä saa hakea. Ketään ei määritellä sen mukaan kenen lapsi tai puoliso on.
No jo on meininkiä. Moniko lapsista käy terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Olisiko sinulla jotain faktaa esittää väitteesi tueksi?
Etsipä faktaa siitä, kuinka paljon tienaavat oikeusavustajat, perheriitoihin erikoistuneet lakimiehet, ja kuinka paljon sossut, lastenvalvojat, jne joutuvat tekemään töitä. Vaikea saada edes aikoja perheasiainsovitteluihin, on niin täyttä.
Ja jos et ole päässyt seuraamaan läheltä tosielämän tapauksia, niin minä olen. Paljon. Harmillisen paljon.
Ap
Minäkin olen, eikä yksiään ero ole hetken alkuhankaluuksien jälkeen ollut vaikea.
Asiat on selvitetty puhumalla ja jatkettu elämää.
Sukusi lienee hullua. Ainakin sinä vaikutat typerältä ihmiseltä mukatotuuksinesi.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama kokemus. Meillä oli perusrauhallinen perhe-elämä, parisuhde nyt mitä se usein on ruuhkavuosissa, mutta perushyvä. Riitoja harvoin, lapset tasapainossa. Sitten mies otti yllättäen eron, ei oltu kuulemma onnellisia, lapset kyllä sopeutuu (oli lukenut iltasanomista).
Takana kahden vuoden helv***i. Lapset oireilleet, toinen todella pahasti, vieläkään ei sopua raha-asioista, asuminen maksaa ja elintaso romahtanut (kumpikaan ei saa tukia), mies ulkoistanut syyn erolle ja lasten pahoinvointiin nyt minulle. Miehellä uusi lapseton naisystävä, joka kaikessa minua parempi, ja tästä muistutellaan minua viikottain. Mies on silmissäni aivan eri ihminen kuin ennen. Omia primitiivisiä reaktioitani en olisi myöskään uskonut koskaan itsessäni kohtaavani. Mitenkään parempaan suuntiin emme ole ihmisinä automaattisesti muuttuneet. Mies sai mitä tahtoi (eron, vapauden, uuden naisystävän), mutta ei vaikuta olevan yhtään tasapainossa. Itselle tämä oli pieni kuolema. Kyllä lapset nämä aistii ja näkee, vaikkei lasten edessä riidelläkään.
No, lisää vaan terapiaa ja self help-kirjoja itse kullekin säädylle.
Olen pahoillani puolestasi, mutta näkemyksesi perushyvästä parisuhteesta on kuitenkin yksin omasi. Mieshän halusi erota ja ilmaisi, ettei koe suhdetta onnelliseksi. Eli vaikka itse näitkin elämänne hyvänä, ei mies jakanut tunnettasi. Eron jälkeiseen käytökseen en osaa sanoa mitään, se on varmasti samallalailla osapuolille oma subjektiivinen kokemuksensa, mutta eroon johtaneet syyt kerroit heti alussa faktoina: mies ei kokenut parisuhdetta eikä yhteiselämää hyväksi ja onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Niin, naisen muuttuu lapselliseksi ja mies tilastollisesti tappaa. Jos haluat siis tehdä sukupuoleen liittyviä yleistyksiä.
Linkitäpäs se tilastosi.
No ihan yleistä tietoahan tuo on. Googleta itse. Tai lue useammin uutisia. Eri
Avioliitoista yli 60% päätyy eroon. Se kertoo suomalaisten naisten kyvystä toimia tiiminä.
Kaikista avioliitoista. Ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon vain 39%. Aina on teitä toniniemisiä ja mattinykäsiä nostamassa kokonaisavioerotilastoa.
Meillä on ensi keväänä 30-vuotishääpäivä. Pitääkö joku paremmaksi?
P.S. Meillä ei ole lapsia. Johtuukohan parisuhteemme hyvä laatu siitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Niin, naisen muuttuu lapselliseksi ja mies tilastollisesti tappaa. Jos haluat siis tehdä sukupuoleen liittyviä yleistyksiä.
Linkitäpäs se tilastosi.
No ihan yleistä tietoahan tuo on. Googleta itse. Tai lue useammin uutisia. Eri
Avioliitoista yli 60% päätyy eroon. Se kertoo suomalaisten naisten kyvystä toimia tiiminä.
Kaikista avioliitoista. Ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon vain 39%. Aina on teitä toniniemisiä ja mattinykäsiä nostamassa kokonaisavioerotilastoa.
Miehetkö ne avioeroja enimmäkseen hakevatkin?
Vierailija kirjoitti:
Oi, vanhempien keskeistä vihanpitoa ja väkivaltaa onkin mukava seurata.. not. Käyn terapiassa ja syön mielialalääkkeitä, en siedä toista vanhempaani ollenkaan. Älä viitsi yleistää ap oman kokemuksesi perusteella. Ihmiset tekevät omat ratkaisunsa ja elävät tulostensa kanssa. Ei se ole kenenkään asia. Pääasia, että kenellekään ei kävisi kuten minulle.
Oletko koskaan kysynyt kummaltakaan miten heidän suhde alkoi ja mikä toisessa saa ärsyyntymään?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Tämä just. Meillä oli erittäin hyvin toimiva tiimi vanhempina eikä meistä kumpikaan ole nähnyt syytä alkaa rikkoa sitä. Elatusmaksuista ei tarvii tapella koska meillä on yhteinen tili jonne kumpikin laittaa kuukausittain sovitun summan rahaa, lisäksi sinne menee lapsilisät. Sieltä maksetaan KAIKKI lapsiin liittyvät kulut, olipa kyse puhelinlaskuista, toppahousuista, vakuutuksista, finnivoiteesta tai harrastusmaksuista. Kasvatusperiaatteet on alunperinkin olleet niin yhtevät ettei niistä ainakaan toistaiseksi ole tarvinnut keskustella.
Avioliitossa oli ongelmansa, oon tosi iloinen ettei mun tarvitse katsella eksää samassa huushollissa. Mutta ei mun silti tarvitse sen kanssa alkaa tapella niistä asioista joista me ei ole ennenkään tapeltu.
Exällä oli eron jälkeen jonkun aikaa uusi suhde, lapset tapasi hänen naisystävän muutamia kertoja mutta suhde kariutui sittemmin. Naisystävä ei puuttunut lasten asioihin millään lailla, hänellä oli oma elämänsä muualla.
Meidän lapset ovat toki isoja jo, eikä itsellä ainakaan ole aikomuksia mihinkään uusperhekuvioihin tai tai tarvetta alkaa leikkiä kotia kenenkään kanssa. Muutenkin aika tarkkaan miettisin jos jonkun ihmisen lasteni elämään toisin. Exä ei ehkä ihan niin kauan harkinnut mutta eihän tässä elämässä mikään ole varmaa eikä kiveen hakattua joten ei hän varmaan naisystävän lapsilleen esiteltyään tajunnut että suhde tulee kariutumaan.
Sivusta olen seurannut sukulaisen uusperhettä (yhteensä 5 alakouluikäistä lasta). Vaikka sielläkin alunperin toisen ero oli suoraan helvetistä, aika on siellä tasoittanut asioita ja varsin sujuvasti heillä tuntuu menevän. Täällä ilmenee näitä ”eri säännöt iskällä ja äidillä”-tyyppistä asiaa mutta lasten kanssa keskustelemalla sekin on saatu toimimaan ihan hyvin (melkoinen saavutus kun tietää kuinka hullu exä siellä
oli kyseessä).
Omasta kokemuksesta sanoisin että kyllä ne pahimmatkin riidat asettuu aikanaan, ainakin tasoittuu. Eikä ainakaan oma elämä eron jälkeen ole ollut millään lailla helvetillistä, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Olisiko sinulla jotain faktaa esittää väitteesi tueksi?
Etsipä faktaa siitä, kuinka paljon tienaavat oikeusavustajat, perheriitoihin erikoistuneet lakimiehet, ja kuinka paljon sossut, lastenvalvojat, jne joutuvat tekemään töitä. Vaikea saada edes aikoja perheasiainsovitteluihin, on niin täyttä.
Ja jos et ole päässyt seuraamaan läheltä tosielämän tapauksia, niin minä olen. Paljon. Harmillisen paljon.
Ap
Minäkin olen, eikä yksiään ero ole hetken alkuhankaluuksien jälkeen ollut vaikea.
Asiat on selvitetty puhumalla ja jatkettu elämää.
Sukusi lienee hullua. Ainakin sinä vaikutat typerältä ihmiseltä mukatotuuksinesi.
Miksi hyökkäät henkilöön?
-eri
Vierailija kirjoitti:
Itsellä sama kokemus. Meillä oli perusrauhallinen perhe-elämä, parisuhde nyt mitä se usein on ruuhkavuosissa, mutta perushyvä. Riitoja harvoin, lapset tasapainossa. Sitten mies otti yllättäen eron, ei oltu kuulemma onnellisia, lapset kyllä sopeutuu (oli lukenut iltasanomista).
Takana kahden vuoden helv***i. Lapset oireilleet, toinen todella pahasti, vieläkään ei sopua raha-asioista, asuminen maksaa ja elintaso romahtanut (kumpikaan ei saa tukia), mies ulkoistanut syyn erolle ja lasten pahoinvointiin nyt minulle. Miehellä uusi lapseton naisystävä, joka kaikessa minua parempi, ja tästä muistutellaan minua viikottain. Mies on silmissäni aivan eri ihminen kuin ennen. Omia primitiivisiä reaktioitani en olisi myöskään uskonut koskaan itsessäni kohtaavani. Mitenkään parempaan suuntiin emme ole ihmisinä automaattisesti muuttuneet. Mies sai mitä tahtoi (eron, vapauden, uuden naisystävän), mutta ei vaikuta olevan yhtään tasapainossa. Itselle tämä oli pieni kuolema. Kyllä lapset nämä aistii ja näkee, vaikkei lasten edessä riidelläkään.
No, lisää vaan terapiaa ja self help-kirjoja itse kullekin säädylle.
Ikävä kuulla. Moni asia elämässä on tietysti ihan vain sattumusten summaa kuten se, saako pitää työpaikkansa tai pysyykö työkykyisenä. Meillä ei ero aiheuttanut elintason romahtamista, koska emme ennen eroakaan olleet eläneet erityisen leveästi. Raha olisi riittänyt leveämpäänkin elämään, mutta ei meistä kumpikaan sellaista kaivannut. En vaatinut exältä elatusmaksuja lainkaan, mutta hän sitten itse halusi ostaa lapsilleen monenlaisia asioita (polkupyörät, kännykät jne). Rahasta emme riidelleet koskaan. Emme ennen eroa eikä eron jälkeen. Minä jäin lasten kanssa asumaan kotiimme (asunto oli mun jo ennen parisuhdettakin) ja exä muutti pois. Hän oli laittanut parisuhteemme alussa oman asuntonsa vuokralle ja muutti siihen sitten itse, kun vuokralaiset olivat lähteneet. Ei mitään ongelmaa tässäkään. Lasten huoltajuus oli alusta lähtien yhteishuoltajuus (emme olleet naimisissa vaan avoliitossa ja siksi huoltajuus sovittiin jo isyyden vahvistamisen yhteydessä) ja kun erosimme, exän työn vuoksi oli järkevämpää, että minä olin lähivanhempi. Mulla oli joustavampi työ ja lisäksi enemmän nk tukiverkostoja kuin exällä. Rahasta vielä sen verran, että exän lähdettyä lähti myös suurin osa isoista rahareijistäkin. Ei mulla ole ollut mitään taloudellisia vaikeuksia, vaikka yhteiskunnan tukia olenkin saanut vain lapsilisän yh-korotuksineen.
Hyi hitto! No, laki kuitenkin määrittelee kenen lapsi tai puoliso on siinä vaiheessa kun toinen teistä potkaisee tyhjää. Ajattelit että kaikki on silloinkin yhtä suurta perhettä? 🤣