Lue keskustelun säännöt.
Miten helvetillistä voi eron jälkisotkut ja uusperhesopat olla!!
02.11.2021 |
Ympäriltäni on viimeisen 10 vuoden aikana eronnut 5 läheistä ystävääni. (Itse olen myös ollut asumuserossa aikoinaan mieheni kanssa, kokemusta löytyy siis itseltänikin).
Alan todella kyseenalaistaa lauseen "eron jälkeen kaikki on paremmin" ja varsinkin "lapset voivat hyvin kun vanhemmatkin voivat hyvin".
Juu, näin olettaisi, että ero ratkaisee ongelmat, mutta EI RATKAISE ja vanhemmat eivät voi eron jälkeen hyvin.
Vastoin ennakko-odotuksia (järkevät osapuolet, ei päihdeongelmia, kuvioissa joillakin jopa terapia apunaan) eroista on poikkeuksetta tullut pitkittynyttä, vuosikausia kestävää riitaa, puolin ja toisin haukkumisia, lasten käyttämistä aseina, uusien puolisoiden mustamaalaamista niin lapsille kuin kaikille muillekin, EIKÄ LOPPUA NÄY.
Osalla riidat käräjillä ja lakimiehillä asti.
Eli JOS mietit eroa ja kuvittelet, että elämäsi on eron jälkeen onnellista, helppoa ja sujuvaa ja ex-puolison olemassaolo ja hankaluus lakkaa vaivaamasta sinua, niin VÄÄRIN.
Totuus on, että ex lakkaa vaikuttamasta elämääsi aikaisintaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat isoja, muuttaneet omilleen. Siihen asti joudut olemaan tekemisissä, kaikki huonot puolet joudut kärsimään edelleen, kaupanpäällisenä vielä kostonhimo ja tahalliset väärinkäsitykset, kaikki mahdollinen vääntäminen.
Riitaa ja sanomista, väärinkäsityksiä ja tahallisia väärinkäsityksiä tulee kaikista. Miten lapset kasvatetaan, miten tavataan, sopimuksista ei pidetä kiinni, mitä lapsille syötetään, kumpi ostaa mitäkin, mihin rahat ja elarit käytetään, paljonko niitä maksetaan, kodeissa eri säännöt ja arvot, kuvioissa hämmentää uudet puolisot ja heidän lapset ja täysin erilaiset tapansa ja arvonsa.
OLETKO VALMIS?
Kannatan eroa, JOS suhteessa on fyysistä väkivaltaa, pahaa henkistä väkivaltaa tai pahoja päihdeongelmia. Muuten EI KANNATA.
Käyttäkää aikanne, vaivanne ja rahanne käräjöintien ja lakimiesten sijaan pariterapiaan, avioliittoleireihin jne.
Sinua on varoitettu. Oma elämäsi ja teet tietysti kuten itse parhaaksi näet, mutta muista ja varaudu, ero ja eron hankaluus ei todellakaan ole ohi puolessa vuodessa eikä vuodessa. Ei edes viidessä vuodessa. Hankaluudet kestävät siihen saakka, kun nuorinkin lapsista on vähintään lähellä täysi-ikää.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Minusta tuo vasta olisikin lapsen kannalta inhottavaa. Että itsenäistymisen hetkellä, kun muuttaa pois lapsuudenperheen luota, se perhe samalla hetkellä hajoaisi, eikä minkäänlaista käytäntöä tavata vanhempia ja sisaruksia erillisissä kodeissa olisi ehtinyt syntymään.
Täysi-ikäinen ihminen sopeutuu kyllä kahteen "eri kotiin" missä käydä vierailuilla.
Niin, lastenpsykiatri Sinkkonen on kuitenkin sitä mieltä, että aivan pieniä lapsia tai vaikeaa puberteettia eläviä lukuunottamatta lapset sopeutuvat eroon ja kahteen kotiin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Joudut sietämään puolisoasi eron jälkeen joka tapauksessa niin kauan, kuin lapset päättävät itse kaikista asioistaan ja toimeentulostaan.
Tämä nyt vaan on karu fakta.
Eron jälkeen ärsyttävän kumppanin lidänä on vielä hänen katkeruutensa, kostonhimonsa, ja lusikassa hämmentämässä hänen uusi puolisonsa, joka lähtökohtaisesti ei tykkää mistään mitä teet, tai olet tekemättä, ja sama toisinpäin.
Näin se menee, 90 % tapauksista.
Ap
Mutta et koko ajan kuten joudut silloin, jos lasten toinen vanhempi asuu saman katon alla kanssasi. Oikeasti voi mennä viikkojakin, kun ei ole mitään lasten asioihin liittyviä asioita käsiteltävänä. Silloin ei tarvitse olla exän kanssa lainkaan tekemisissä. Ainoastaan ovella vastassa, jos lapsi on vielä niin pieni, että ei voi itsenäisesti lähteä etävanhemman mukaan ja palata kotiin. Jo kouluikäinen osaa hyvin kävellä parkkipaikalle itsekin eikä tarvitse äitiä/isää saattajaksi. Normaali arki sujuu omalla painollaan eikä tarvitse päivittäin keskustella lapsen asioista exän kanssa. Vain silloin, kun tulee jotain poikkeavaa tai pitää tehdä jotain päätöksiä yhdessä, tarvitsee olla yhteydessä.
Mitä tulee exän uuden puolison ärsyyntymiseen, niin tähänkin on hyvä ja toimiva keino: älä sotkeennu heidän elämäänsä vaan anna heidän elää omaa elämäänsä ja omalla tavallaan. Myös silloin, kun lapsi on etävanhemman luona. Ei mulla ainakaan ollut koskaan mitään pelkoa, että exä ei osaisi olla lastensa kanssa tai olisi valinnut itselleen uuden puolison, joka kohtelisi lapsia jotenkin kaltoin. Mutta mulle olikin alusta lähtien selvää, että mun luonani on mun kodin säännöt ja exän luona oli exän kodin säännöt. Ihan kuten mummolassakin oli mummolan säännöt ja kotona kodin säännöt. Eihän kirkossakaan käyttäydytä samalla tavalla kuin Hoplopissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Olisiko sinulla jotain faktaa esittää väitteesi tueksi?
Etsipä faktaa siitä, kuinka paljon tienaavat oikeusavustajat, perheriitoihin erikoistuneet lakimiehet, ja kuinka paljon sossut, lastenvalvojat, jne joutuvat tekemään töitä. Vaikea saada edes aikoja perheasiainsovitteluihin, on niin täyttä.
Ja jos et ole päässyt seuraamaan läheltä tosielämän tapauksia, niin minä olen. Paljon. Harmillisen paljon.
Ap
Suurin osa vanhemmista ei näy missään tilastoissa.
miksi kaikki joilla on lapsia eroavat noin 30v, en tunne ketään ketkä ei olisi eronneet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Joudut sietämään puolisoasi eron jälkeen joka tapauksessa niin kauan, kuin lapset päättävät itse kaikista asioistaan ja toimeentulostaan.
Tämä nyt vaan on karu fakta.
Eron jälkeen ärsyttävän kumppanin lidänä on vielä hänen katkeruutensa, kostonhimonsa, ja lusikassa hämmentämässä hänen uusi puolisonsa, joka lähtökohtaisesti ei tykkää mistään mitä teet, tai olet tekemättä, ja sama toisinpäin.
Näin se menee, 90 % tapauksista.
Ap
Olen eri, mutta ei mua haittaa omassa mökissään katkeroituva eksä tai käräjillä juokseminen, mutta mua kyllä haittaisi asua saman katon alla mulkusti käyttäytyvän "eksän" kanssa. En mä pysty esittämään parisuhdetta ja kyllä se kumppani huomaa, kun ei ole enää seksiä tai ollaan asioista koko ajan eri mieltä. Itse tosiaan tunnen myös vain eroja, jotka kannatti. Olen 40 v ja elän itse uusperheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä on niin paljon, jokaisen tutuissa ja suvussa, että eikö ihminen opi?
Älkää menkö naimisiin liian nopeasti, älkää tehkö lapsia liian nopeasti, älä ota liian nuorta miestä jos haluat jotain pysyvää, listaa voi jatkaa loputtomiin.
Asukaa yhdessä vähintää 5 vuotta ennen naimisiin meoa ja mielellään vielä parin vuoden lisäaika ennen lasten tekoa. Tätä kaavaa noudattamalla vältytte loppuelämän raastavalta uusioiperheiden helvetiltä.
Tunnen kyllä ihan eniten niitä suhteita, jotka ovat alkaneet nuorina/ parikymppisiinä, yhteen muutettu kun on opiskelujen tai vaikka armeijan kannalta sopiva hetki, lapsi/lapset tehty opintojen jälkeen ja sitten erottu kun lapset ovat kouluikäisiä. Ei se nyt vaan mene ihan niin, että vain impulsiiviset ihmiset eroaa. Ei vaikka niin tuntuisi hyvältä ajatella jos itse elää vielä onnellisena pitkässä liitossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Minusta tuo vasta olisikin lapsen kannalta inhottavaa. Että itsenäistymisen hetkellä, kun muuttaa pois lapsuudenperheen luota, se perhe samalla hetkellä hajoaisi, eikä minkäänlaista käytäntöä tavata vanhempia ja sisaruksia erillisissä kodeissa olisi ehtinyt syntymään.
Täysi-ikäinen ihminen sopeutuu kyllä kahteen "eri kotiin" missä käydä vierailuilla.
Niin, lastenpsykiatri Sinkkonen on kuitenkin sitä mieltä, että aivan pieniä lapsia tai vaikeaa puberteettia eläviä lukuunottamatta lapset sopeutuvat eroon ja kahteen kotiin hyvin.
No jos aikuinen ihminen ei sopeudu aikuisten vanhempiensa eroon, niin mahtaa olla edessä loistava tulevaisuus muiden vastoinkäymisten sietämisen osalta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Joudut sietämään puolisoasi eron jälkeen joka tapauksessa niin kauan, kuin lapset päättävät itse kaikista asioistaan ja toimeentulostaan.
Tämä nyt vaan on karu fakta.
Eron jälkeen ärsyttävän kumppanin lidänä on vielä hänen katkeruutensa, kostonhimonsa, ja lusikassa hämmentämässä hänen uusi puolisonsa, joka lähtökohtaisesti ei tykkää mistään mitä teet, tai olet tekemättä, ja sama toisinpäin.
Näin se menee, 90 % tapauksista.
Ap
Niin jotkut tykkää tapella ja tavallaan jatkaa sitä parisuhdetta eronkin jälkeen, mutta suurin osa kuitenkin osaa olla se aikuinen ja mennä omassa elämässään eteen päin. Ne kunnolliset ihmiset ei näy siellä lastensuojelussa, jne...oikeuteen asti esim pätyy alle 2% erovanhemmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Minusta tuo vasta olisikin lapsen kannalta inhottavaa. Että itsenäistymisen hetkellä, kun muuttaa pois lapsuudenperheen luota, se perhe samalla hetkellä hajoaisi, eikä minkäänlaista käytäntöä tavata vanhempia ja sisaruksia erillisissä kodeissa olisi ehtinyt syntymään.
Täysi-ikäinen ihminen sopeutuu kyllä kahteen "eri kotiin" missä käydä vierailuilla.
Niin, lastenpsykiatri Sinkkonen on kuitenkin sitä mieltä, että aivan pieniä lapsia tai vaikeaa puberteettia eläviä lukuunottamatta lapset sopeutuvat eroon ja kahteen kotiin hyvin.
No jos aikuinen ihminen ei sopeudu aikuisten vanhempiensa eroon, niin mahtaa olla edessä loistava tulevaisuus muiden vastoinkäymisten sietämisen osalta. :D
Hih hih
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä oo tarvinnut exän kanssa riidellä eron jälkeen kuin kerran, ja erosta on nyt 10 vuotta. Hyvät äidin- ja isänpäivät toisillemme toivotetaan ja kiitetään hyvästä kumppanuusvanhemmuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä on niin paljon, jokaisen tutuissa ja suvussa, että eikö ihminen opi?
Älkää menkö naimisiin liian nopeasti, älkää tehkö lapsia liian nopeasti, älä ota liian nuorta miestä jos haluat jotain pysyvää, listaa voi jatkaa loputtomiin.
Asukaa yhdessä vähintää 5 vuotta ennen naimisiin meoa ja mielellään vielä parin vuoden lisäaika ennen lasten tekoa. Tätä kaavaa noudattamalla vältytte loppuelämän raastavalta uusioiperheiden helvetiltä.
No jaa... Yhdessä asuttiin 10 vuotta ennen naimisiinmenoa, yhdessä oltiin 12 vuotta ennen lapsen saamista ja silti tuli ero lapsen ollessa 2-vuotias. Ja riitaisa ero olikin. Itse en osaa olla hillitty ja aikuismainen siinä kohtaan, kun elämäni on perustunut sadoille ja sadoille valheille ja mikään elämässäni ei ole ollut sitä miltä näyttää ja kaikki romahtaa kerralla, kiitos toisen osapuolen. Lapsi on tietenkin viaton aina näissä. Mutta ei ole helppoja asioita aina nämä, vaikka kuinka etukäteen ajattelee joskus pystyvänsä eroamaan sopuisasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Minusta tuo vasta olisikin lapsen kannalta inhottavaa. Että itsenäistymisen hetkellä, kun muuttaa pois lapsuudenperheen luota, se perhe samalla hetkellä hajoaisi, eikä minkäänlaista käytäntöä tavata vanhempia ja sisaruksia erillisissä kodeissa olisi ehtinyt syntymään.
Täysi-ikäinen ihminen sopeutuu kyllä kahteen "eri kotiin" missä käydä vierailuilla.
Niin, lastenpsykiatri Sinkkonen on kuitenkin sitä mieltä, että aivan pieniä lapsia tai vaikeaa puberteettia eläviä lukuunottamatta lapset sopeutuvat eroon ja kahteen kotiin hyvin.
No jos aikuinen ihminen ei sopeudu aikuisten vanhempiensa eroon, niin mahtaa olla edessä loistava tulevaisuus muiden vastoinkäymisten sietämisen osalta. :D
Sopeutuu tietenkin. Ilmaisin vain oman henkilökohtaisen mielipiteeni, että sen ydinperheen ja lapsuudenkodin hajoaminen tuntuisi minusta erityisen ikävältä juuri siinä vaiheessa kun muutan kotoa pois. Lapsen aikaperspektiivi ja kyky huolehtia ja stressata tulevaisuutta on ihan erilainen kuin jo aikuistuneen nuoren. Siksi uskallan väittää, että lapsen on helpompi sopeutua vanhempien (sopuisaan) eroon kuin nuoren. Tietysti jos on tiedossa jo, että erosta tulee riitaa ja draamaa niin ehkä sitä sitten voi pari vuotta lykätä, että lapsi on omillaan. Mutta vain jos kotona ilmapiiri on siihen saakka kuitenkin suht terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisissa aloittajan pauhauksissa unohtuu tosi usein se, että jos ero on tuollaista niin millaista se yhdessä olo sitten on ollut? Usein perheen riidoista tulee kunnolla julkisia vasta eron myötä, sitä ennen likapyykkiä on pesty kotona. Tämän takia on tosi helppo huudella sivusta, että ero ei ole ratkaisu, kun ei tiedä mitä helvettiä koko perhe on ennen eroa elänyt.
Itse liikun sen verran aikuisissa piireissä, että en ole todistanut vierestä kovin sotkuisia eroja. Toisaalta olen itse eroperheestä ja omien vanhiempieni ero oli todella riitaisa. Riidat käytiin nyt vaan puhelimessa ja usein nekin päättyivät siihen, että toinen löi luurin toisen korvaan. Lapselle huomattavasti helpompi, kuin se 24/7 riitatilanne mikä ennen eroa vanhemmillani oli.
Nimenomaan kun olen päässyt niin läheltä näkemään ja kuulemaan. Kuten aloituksessa mainitsin, eronneet lähipiirissäni ovat olleet läheisiä ystäviäni. Olen kuullut ja nähnyt ihan liikaa, mulle on tilitetty kaikki kaunistelemattomat versiot. (olen lähipiirini "terapeutti") Aivan liikaa.
Ja todella olen sitä mieltä, että ne ärsyttäneet liitot ovat olleet pienempi paha, kuin eron jälkeiset väännöt käräjineen ja lasten manipulointiyrityksineen. Niin rikki en ystäviäni koskaan nähnyt liitoissaan, kuin erojen jälkeen.
Ap
Et taida olla kummoinen terapeutti, jos et ymmärrä muutoksen olevan aina kriisi, jonka jälkeen sitten kaikkien elämät löytävät uuden tasaisen uoman, kun käytännön asiat saadaan selväksi ja tunnetyö tehtyä.
Vain muutama harva narsistinen sekopää jatkaa perheen piinaamista vielä vuosien jälkeen, mutta tämäkin piinaus on yleensä pienempää kuin se piina kodin seinien sisäpuolella.
Ihan äärimmäisen väkivaltaisista suhteista eroavat ihmiset kärsivät erosta ja epäilevät eron järkevyyttä ja palaavat monesti takaisin, koska syyttävät itseään väkivallasta tai pelkäävät puolisoaan liikaa erotakseen.
Älä takerru läheistesi kriiseihin, vaan ota etäisyyttä, niin et kuormitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Minusta tuo vasta olisikin lapsen kannalta inhottavaa. Että itsenäistymisen hetkellä, kun muuttaa pois lapsuudenperheen luota, se perhe samalla hetkellä hajoaisi, eikä minkäänlaista käytäntöä tavata vanhempia ja sisaruksia erillisissä kodeissa olisi ehtinyt syntymään.
Täysi-ikäinen ihminen sopeutuu kyllä kahteen "eri kotiin" missä käydä vierailuilla.
Todella moni nuori aikuinen on kuitenkin sitä mieltä, ettei heidän vuokseen olisi tarvinnut vanhempien pysyä hampaat irvessä yhdessä. Eivät he kiitä vanhempiaan tunnekylmästä kodista ja vanhempiensa elämän "pilaamisesta". Jos kuvittelee aikuisten lastensa ojentavan jonkin marttyyrin kruunun, erehtyy pahasti. Moni on sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota jo paljon aikaisemmin eikä lastensa vuoksi pysyä parisuhteessa, johon ovat tyytymättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Minusta tuo vasta olisikin lapsen kannalta inhottavaa. Että itsenäistymisen hetkellä, kun muuttaa pois lapsuudenperheen luota, se perhe samalla hetkellä hajoaisi, eikä minkäänlaista käytäntöä tavata vanhempia ja sisaruksia erillisissä kodeissa olisi ehtinyt syntymään.
Täysi-ikäinen ihminen sopeutuu kyllä kahteen "eri kotiin" missä käydä vierailuilla.
Niin, lastenpsykiatri Sinkkonen on kuitenkin sitä mieltä, että aivan pieniä lapsia tai vaikeaa puberteettia eläviä lukuunottamatta lapset sopeutuvat eroon ja kahteen kotiin hyvin.
No jos aikuinen ihminen ei sopeudu aikuisten vanhempiensa eroon, niin mahtaa olla edessä loistava tulevaisuus muiden vastoinkäymisten sietämisen osalta. :D
Sopeutuu tietenkin. Ilmaisin vain oman henkilökohtaisen mielipiteeni, että sen ydinperheen ja lapsuudenkodin hajoaminen tuntuisi minusta erityisen ikävältä juuri siinä vaiheessa kun muutan kotoa pois. Lapsen aikaperspektiivi ja kyky huolehtia ja stressata tulevaisuutta on ihan erilainen kuin jo aikuistuneen nuoren. Siksi uskallan väittää, että lapsen on helpompi sopeutua vanhempien (sopuisaan) eroon kuin nuoren. Tietysti jos on tiedossa jo, että erosta tulee riitaa ja draamaa niin ehkä sitä sitten voi pari vuotta lykätä, että lapsi on omillaan. Mutta vain jos kotona ilmapiiri on siihen saakka kuitenkin suht terve.
No eihän se aikuinen ihminen enää asu vanhempiensa luona siinä vaiheessa ja hädin tuskin ehtii omilta menoiltaan vanhempiaan tavata ikävuosina 18-25, joten mikä siinä on suuri ongelma? Kyllä tuossa vaiheessa elämä kutsuu jo nuorta ja vanhemmat saa itse hoitaa eronsa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Faktan ja mielipiteen ero tuntuu olevan sulle vähintäänkin hämärä. Mutupaatos ilman ainuttakaan yritystä mihinkään objektiiviseen dataan on mielipide ja perustelusi sillekin vielä surkeita ja epäuskottavia.
0/5. Tunteita herättävällä aiheella voisi trollata laadukkaastikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Niin, naisen muuttuu lapselliseksi ja mies tilastollisesti tappaa. Jos haluat siis tehdä sukupuoleen liittyviä yleistyksiä.
Linkitäpäs se tilastosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Minusta tuo vasta olisikin lapsen kannalta inhottavaa. Että itsenäistymisen hetkellä, kun muuttaa pois lapsuudenperheen luota, se perhe samalla hetkellä hajoaisi, eikä minkäänlaista käytäntöä tavata vanhempia ja sisaruksia erillisissä kodeissa olisi ehtinyt syntymään.
Täysi-ikäinen ihminen sopeutuu kyllä kahteen "eri kotiin" missä käydä vierailuilla.
Todella moni nuori aikuinen on kuitenkin sitä mieltä, ettei heidän vuokseen olisi tarvinnut vanhempien pysyä hampaat irvessä yhdessä. Eivät he kiitä vanhempiaan tunnekylmästä kodista ja vanhempiensa elämän "pilaamisesta". Jos kuvittelee aikuisten lastensa ojentavan jonkin marttyyrin kruunun, erehtyy pahasti. Moni on sitä mieltä, että vanhempien olisi pitänyt erota jo paljon aikaisemmin eikä lastensa vuoksi pysyä parisuhteessa, johon ovat tyytymättömiä.
Kyllä olen samaa mieltä ja saman kokenut. Mutta ihan yhtä lailla se ero hoituu myös lapsen ollessa 18v eli ei tarvitse hoputtaa eroa vain sen takia, että teini sopeutuu ajatukseen vanhempiensa erosta paremmin kuin pois muuttanut täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Niin, naisen muuttuu lapselliseksi ja mies tilastollisesti tappaa. Jos haluat siis tehdä sukupuoleen liittyviä yleistyksiä.
Linkitäpäs se tilastosi.
No ihan yleistä tietoahan tuo on. Googleta itse. Tai lue useammin uutisia. Eri
Ei voi ei.
Korjaan kuitenkin lausettasi realistisempaan suuntaan: pienellä osalla menee kaikki hyvin, suurimmalla osalla mikään ei mene hyvin.
Ap