Lue keskustelun säännöt.
Miten helvetillistä voi eron jälkisotkut ja uusperhesopat olla!!
02.11.2021 |
Ympäriltäni on viimeisen 10 vuoden aikana eronnut 5 läheistä ystävääni. (Itse olen myös ollut asumuserossa aikoinaan mieheni kanssa, kokemusta löytyy siis itseltänikin).
Alan todella kyseenalaistaa lauseen "eron jälkeen kaikki on paremmin" ja varsinkin "lapset voivat hyvin kun vanhemmatkin voivat hyvin".
Juu, näin olettaisi, että ero ratkaisee ongelmat, mutta EI RATKAISE ja vanhemmat eivät voi eron jälkeen hyvin.
Vastoin ennakko-odotuksia (järkevät osapuolet, ei päihdeongelmia, kuvioissa joillakin jopa terapia apunaan) eroista on poikkeuksetta tullut pitkittynyttä, vuosikausia kestävää riitaa, puolin ja toisin haukkumisia, lasten käyttämistä aseina, uusien puolisoiden mustamaalaamista niin lapsille kuin kaikille muillekin, EIKÄ LOPPUA NÄY.
Osalla riidat käräjillä ja lakimiehillä asti.
Eli JOS mietit eroa ja kuvittelet, että elämäsi on eron jälkeen onnellista, helppoa ja sujuvaa ja ex-puolison olemassaolo ja hankaluus lakkaa vaivaamasta sinua, niin VÄÄRIN.
Totuus on, että ex lakkaa vaikuttamasta elämääsi aikaisintaan siinä vaiheessa, kun lapset ovat isoja, muuttaneet omilleen. Siihen asti joudut olemaan tekemisissä, kaikki huonot puolet joudut kärsimään edelleen, kaupanpäällisenä vielä kostonhimo ja tahalliset väärinkäsitykset, kaikki mahdollinen vääntäminen.
Riitaa ja sanomista, väärinkäsityksiä ja tahallisia väärinkäsityksiä tulee kaikista. Miten lapset kasvatetaan, miten tavataan, sopimuksista ei pidetä kiinni, mitä lapsille syötetään, kumpi ostaa mitäkin, mihin rahat ja elarit käytetään, paljonko niitä maksetaan, kodeissa eri säännöt ja arvot, kuvioissa hämmentää uudet puolisot ja heidän lapset ja täysin erilaiset tapansa ja arvonsa.
OLETKO VALMIS?
Kannatan eroa, JOS suhteessa on fyysistä väkivaltaa, pahaa henkistä väkivaltaa tai pahoja päihdeongelmia. Muuten EI KANNATA.
Käyttäkää aikanne, vaivanne ja rahanne käräjöintien ja lakimiesten sijaan pariterapiaan, avioliittoleireihin jne.
Sinua on varoitettu. Oma elämäsi ja teet tietysti kuten itse parhaaksi näet, mutta muista ja varaudu, ero ja eron hankaluus ei todellakaan ole ohi puolessa vuodessa eikä vuodessa. Ei edes viidessä vuodessa. Hankaluudet kestävät siihen saakka, kun nuorinkin lapsista on vähintään lähellä täysi-ikää.
Kommentit (127)
Voi olla sotkua ja voi olla ettei ole. Jotkut osaa hoitaa asiansa paremmin ja toiset saa samoilla palikoilla ihan hirvittävän sotkun.
Erosin itse kolmen lapseni isästä kun nuorin oli hyvinkin pieni. Olin vuosikausia yksin, minulla oli muutama satunnainen suhde sellaisina aikoina, kun lapset oli isällään (mikä oli melko harvoin). Kun tapaisin nykyisen miesystäväni, hän oli alkuun kovin innokas menemään yksiin ihan kokonaan. Hänellä oli kaksi lasta myös. Minulle selvisi aika pian, etten tulisi suhtautumaan miehen lapsiin samoin kuin omiini ja minusta tuntui etten halunnut sovittaa omia arkisia valintoja niin että ne olisivat sopineet miehen ja hänen lastensa äidin tekemiin valintoihin. Pidimme kotimme erillisinä ja vältimme varsinaisen uusperhesopan. Minulle se ainakin oli paras valinta tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
No, hankala ja riitaisa kumppani on sellainen varmasti myös eron jälkeen. Sittenhän kyse on siitä katseletko sitä hankalaa ihmistä saman katon alla vai minimoitko tarpeen olla tekemisissä. Jos tilanne on kuitenkin se, että tiedät jo etukäteen, että kumppani on ystävällinen ja mukautuva niin kauan kun olette yhdessä, mutta eron jälkeen on helvetti irti, niin sehän kuulostaa aivan kiristykseltä. En itse katselisi sellaista hetkeäkään.
Riitaisan vaikean eron jälkeen sovitaan lasten asiat kirjallisesti mahdollisimman tarkkaan ja arjessa ollaan niin vähän yhteydessä kuin mahdollista. On kuitenkin sopuisia, hyviä eroja, kuten omani, joista osapuolet jatkavat eteenpäion parempaan elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Olisiko sinulla jotain faktaa esittää väitteesi tueksi?
Ei meillä ainakaan ole mitään valittamista. Joka toinen viikko vaihdetaan viesti lapsen aikatauluista ja muuten eletään ihan normaalia elämää iloinen ja suruineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Minusta tuo vasta olisikin lapsen kannalta inhottavaa. Että itsenäistymisen hetkellä, kun muuttaa pois lapsuudenperheen luota, se perhe samalla hetkellä hajoaisi, eikä minkäänlaista käytäntöä tavata vanhempia ja sisaruksia erillisissä kodeissa olisi ehtinyt syntymään.
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Olisiko sinulla jotain faktaa esittää väitteesi tueksi?
Etsipä faktaa siitä, kuinka paljon tienaavat oikeusavustajat, perheriitoihin erikoistuneet lakimiehet, ja kuinka paljon sossut, lastenvalvojat, jne joutuvat tekemään töitä. Vaikea saada edes aikoja perheasiainsovitteluihin, on niin täyttä.
Ja jos et ole päässyt seuraamaan läheltä tosielämän tapauksia, niin minä olen. Paljon. Harmillisen paljon.
Ap
Vaikeat ihmiset ovat vaikeita kaikissa liitoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Joudut sietämään puolisoasi eron jälkeen joka tapauksessa niin kauan, kuin lapset päättävät itse kaikista asioistaan ja toimeentulostaan.
Tämä nyt vaan on karu fakta.
Eron jälkeen ärsyttävän kumppanin lidänä on vielä hänen katkeruutensa, kostonhimonsa, ja lusikassa hämmentämässä hänen uusi puolisonsa, joka lähtökohtaisesti ei tykkää mistään mitä teet, tai olet tekemättä, ja sama toisinpäin.
Näin se menee, 90 % tapauksista.
Ap
Älä jaksa olla lapsellinen. Julistat nyt tuota oman pää pyhää totuutta kuin jotain evankeliumia. Miehelläni kolme ex vaimoa ja heidän kanssa yhteensä viisi lasta ja itselläni kaksi lasta. Kolmen lapsenlastakin on siunaantunut. Kuvioissa on useampi uusi puolisokin ja tiiviimpää yhteisöä saa hakea. Ketään ei määritellä sen mukaan kenen lapsi tai puoliso on.
Omien vanhempieni ero oli juuri tuollaista, vuosien riitaa, kuka hoitaa lapset, miksei isä hoida lapsia, uusia miesystäviä ja heidän lapsensa, oma äiti peuhaamassa seinän toisella puolella tuntemattoman miehen kanssa, äidin ero uudesta miesystävästä ja siitä aiheutuva draama, mustamaalausta, sukuriitaa, jne. Ja helpotti tosiaan vasta sitten kun lapsi, eli minä, täytti 18 vuotta ja muutti pois.
Ehkä he itse ajattelevat eron sujuneen hyvin, mutta muistan edelleen kuin eilisen miten tuo ero oikeasti sujui ja olin silloin 9-vuotias. Mitään muuta en noilta ajoilta muistakaan. Omalle lapselle en haluaisi samaa kohtaloa, mutta ehkä helpommin sanottu kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisissa aloittajan pauhauksissa unohtuu tosi usein se, että jos ero on tuollaista niin millaista se yhdessä olo sitten on ollut? Usein perheen riidoista tulee kunnolla julkisia vasta eron myötä, sitä ennen likapyykkiä on pesty kotona. Tämän takia on tosi helppo huudella sivusta, että ero ei ole ratkaisu, kun ei tiedä mitä helvettiä koko perhe on ennen eroa elänyt.
Itse liikun sen verran aikuisissa piireissä, että en ole todistanut vierestä kovin sotkuisia eroja. Toisaalta olen itse eroperheestä ja omien vanhiempieni ero oli todella riitaisa. Riidat käytiin nyt vaan puhelimessa ja usein nekin päättyivät siihen, että toinen löi luurin toisen korvaan. Lapselle huomattavasti helpompi, kuin se 24/7 riitatilanne mikä ennen eroa vanhemmillani oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Minusta tuo vasta olisikin lapsen kannalta inhottavaa. Että itsenäistymisen hetkellä, kun muuttaa pois lapsuudenperheen luota, se perhe samalla hetkellä hajoaisi, eikä minkäänlaista käytäntöä tavata vanhempia ja sisaruksia erillisissä kodeissa olisi ehtinyt syntymään.
Täysi-ikäinen ihminen sopeutuu kyllä kahteen "eri kotiin" missä käydä vierailuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkkejä on niin paljon, jokaisen tutuissa ja suvussa, että eikö ihminen opi?
Älkää menkö naimisiin liian nopeasti, älkää tehkö lapsia liian nopeasti, älä ota liian nuorta miestä jos haluat jotain pysyvää, listaa voi jatkaa loputtomiin.
Asukaa yhdessä vähintää 5 vuotta ennen naimisiin meoa ja mielellään vielä parin vuoden lisäaika ennen lasten tekoa. Tätä kaavaa noudattamalla vältytte loppuelämän raastavalta uusioiperheiden helvetiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Sun mielestäsi siis puolisoa pitää sietää siihen asti, että nuorinkin lapsista täyttää 18? Ja vasta sitten voi erota?
Ei tietenkään pikkulasten kohdalla, mutta teinien kanssa on jo eri juttu.
Kovinkaan monesta asiasta en äidilleni ole kiitollinen, mutta yhdestä olen. Hän otti eron vasta siinä vaiheessa, kun minä viimeisenä lapsena muutin pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollaista tullut nähtyä. Myös omia kokemuksia siitä, miten lapselliseksi nainen usien muuttuu, kun suhde alkaa rakoilla. Moni taantuu aivan uhmaikäisen lapsen tasolle ja yrittää vielä kääntää miehen ystäviäkin tätä vastaan.
Niin, naisen muuttuu lapselliseksi ja mies tilastollisesti tappaa. Jos haluat siis tehdä sukupuoleen liittyviä yleistyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.
Juu, onnistuneitakin tarinoita on, poikkeukset vahvistaa säännön, mutta niillä on turha rohkaista ihmisiä eroamaan.
Fakta on, että reilusti enemmistöllä erosta seuraa pitkäaikaista isoa harmia ja stressiä elämään.
On todella poikkeuksellista erota hyvissä väleissä, tai saada välit hyviksi edes muutamassa vuodessa eron jälkeen.
Ap
Olisiko sinulla jotain faktaa esittää väitteesi tueksi?
Etsipä faktaa siitä, kuinka paljon tienaavat oikeusavustajat, perheriitoihin erikoistuneet lakimiehet, ja kuinka paljon sossut, lastenvalvojat, jne joutuvat tekemään töitä. Vaikea saada edes aikoja perheasiainsovitteluihin, on niin täyttä.
Ja jos et ole päässyt seuraamaan läheltä tosielämän tapauksia, niin minä olen. Paljon. Harmillisen paljon.
Ap
Jaa'a, tuttavapiirissäni on eroja nopeasti laskien kymmenkunta. 2 niistä ovat olleet riitaisia, joissa toisessa lapset ovat varmasti kärsineet kun niitä on käytetty isän koston pelinappuloina. Sama äijä kyllä vielä perheen ollessa kasassakin terrorisoi perhettään, joten enpä tiedä kuinka tilanne olisi ollut lapsille parempi ilman eroakaan. Tämä pankkiiriukko on ihan yksin työllistänyt kyllä pienen kaupungin lastenvalvojia ja oikeuslaitosta, että ei niitä montaakaan tapausta tarvitse olla kun yksi on riittävän ahkera sotkemaan läheistensä elämää narsistisessa vallanhimossaan.
Tässäkään asiassa ei voi etukäteen tietää miten asiat menevät. Osalla menee kaikki hyvin, toisilla mikään ei mene hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisissa aloittajan pauhauksissa unohtuu tosi usein se, että jos ero on tuollaista niin millaista se yhdessä olo sitten on ollut? Usein perheen riidoista tulee kunnolla julkisia vasta eron myötä, sitä ennen likapyykkiä on pesty kotona. Tämän takia on tosi helppo huudella sivusta, että ero ei ole ratkaisu, kun ei tiedä mitä helvettiä koko perhe on ennen eroa elänyt.
Itse liikun sen verran aikuisissa piireissä, että en ole todistanut vierestä kovin sotkuisia eroja. Toisaalta olen itse eroperheestä ja omien vanhiempieni ero oli todella riitaisa. Riidat käytiin nyt vaan puhelimessa ja usein nekin päättyivät siihen, että toinen löi luurin toisen korvaan. Lapselle huomattavasti helpompi, kuin se 24/7 riitatilanne mikä ennen eroa vanhemmillani oli.
Nimenomaan kun olen päässyt niin läheltä näkemään ja kuulemaan. Kuten aloituksessa mainitsin, eronneet lähipiirissäni ovat olleet läheisiä ystäviäni. Olen kuullut ja nähnyt ihan liikaa, mulle on tilitetty kaikki kaunistelemattomat versiot. (olen lähipiirini "terapeutti") Aivan liikaa.
Ja todella olen sitä mieltä, että ne ärsyttäneet liitot ovat olleet pienempi paha, kuin eron jälkeiset väännöt käräjineen ja lasten manipulointiyrityksineen. Niin rikki en ystäviäni koskaan nähnyt liitoissaan, kuin erojen jälkeen.
Ap
Ihmiset ovat erilaisia. Kun erosin, exän ja mun välit paranivat. Oltiin kuin työkavereita ja lasten hyvinvointi meidän työ. Hyvin onnistui hoitaa kaikki asiat, kun ei ollut tunteet enää pelissä mukana.