Miten ihmiset voivat asua niin likaisissa kodeissa

Oma ystäväni ja hänen poikaystävänsä elävät sotkuisesti. Pahin on vessa: kissa levittelee siellä hiekkaa pitkin lattioita eikä niitä siivota, joten hiekat vaan narskuvat jaloissa kun sinne menee. Pönttö on törkyinen (sitä ei ole pesty niin pitkään aikaan, että on sisäpuolelta lähes täysin ruskea) ja käsipyyhkeet aina märät, ne on vaihdettu viimeksi ties koska. Vaikka kyseiset ihmiset ovat minulle rakkaita, on heidän luonaan aina vähän epämiellyttävää käydä.

Tekisi mieli sanoa tuosta jotain, mutta eihän siitä voi! Huolestuttaa myös, kun tuo ystävä on järjestämässä piakkoin pikkujoulut, joihin tulee paljon porukkaa. En rehellisesti sanoen tiedä, ymmärtävätkö he siivota kunnolla juhlia varten.

Menipä omituiseksi tämä keskustelu…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen vallitsevaan tilanteeseen vaan tottuu, sille tulee sokeaksi.

Niin, ehkä kyse on tästä. Varsinkin kun lika on todennäköisesti kertynyt pitkän ajan sisällä niin kai siihen tottuu. Huomaavatkohan he sitten eron muihin koteihin ja pitävät perussiistejä asuntoja jotenkin todella puhtaina? :D Vai eikö eroa vain huomaa.

Tietysti huomaan eron perussiistiin kotiin, mutta minua sotkuinen koti ei ahdista yhtään. Siitä on kyse.

Olen itse vähän siivousfriikki, puunaan kyllä jos joku tulee, vaikka meillä on aina siistiä. Ei tahroja tai villakoiria koskaan. Mutta kyllä itseäni häiritsee tosi paljon esim. likainen vessa ja jos on tahroja tai tahmaa lattialla ja sitten vielä siihen pölyä ja eläinten karvoja. Hyi ja ei. Sillon kun meillä oli vielä koiria, imuroin 3 kertaa päivässä ja silti oli karvaa joka paikassa. Rakastin koiria ja edelleen heitä kaipaan, mutta kyllä täytyy sanoa miten rauhoittavaa on, kun ei ole sitä keleen karvasirkusta joka päivä. Ei auttanut harjailut, kun sitä vaan tuli ja tuli.

Just käytiin kaverin luona jolla iso koira. Lattiassa ei ollut yhtään kohtaa missä ei olisi ollut oikein kunnolla karvaa. Koko lattiassa sellainen karvapeite.. hyi saakeli. 

Vierailija kirjoitti:

Tottumiskysymys. Mun mieheni ei huomaa likaa juuri missään, eikä tajua että esim. keittiönkaappien ovet klähmääntyvät tai että vesihanoihin kertyy kalkkia. Vähän silleen että ”miksi puhdistaa kun se on kohta taas likainen”.

Tämä on tullut lapsuudenkodista, joka on muuten hyvä ja turvallinen, mutta vanhempansa tupruttavat röökiä sisällä, koiria on useampia ja meno iloisen boheemia.

Minä meillä sitten kuljen rätti kourassa ja koitan pitää asunnon normaalina, siis omasta mielestäni normaalina, eli tahrattomana ja siistinä. Kumpikin pidämme toisen siivouskäsitystä tosi outona!

Meillä sama juttu. Tästä tuli ajan mittaan ongelma: kun lapset syntyi, niin minä en yksinkertaisesti meinannut ehtiä enää pitää samaa siisteyttä ja järjestystä. Kun asia ahdisti ja pyysin miestäkin tekemään jotakin, niin hänen mielestä se siivoaa, jota asia vaivaa, häntä ei vaivaa pieni likaisuus. Se pieni likaisuus oli peruselämää hänen lapsuudenkodissaan, anoppilassa kaikki on klähmässä ja tahraista. Minä oikeasti meinasin hajota tähän. Onneksi lasten kasvaessa heistä on apua.

Eniten ällöttää likainen vessa: pönttö, joka kuorruttuu ruskealla, hanan raoissa likakokkareet ja kaiken kruunaava käsipyyhe, joka on aina märkä ja haisee likaiselle tiskirätille. Ajatteleeko ihmiset että vessan kuuluukin olla vähän likainen vai miten sitä törkyä ei vaan tajua? Samoin joskus näkee sivistyneillä ihmisillä ihan hirveitä joskus vuosia sitten pestyjä kahvinkeittimiä.

Joskus menin kylään tutulle joka kehui siivonneensa ennen tuloani. Joo, oli varmaan imuroitu ja keittiö siistitty, mutta vessa juuri tuollainen kakkaläjä, lisäksi lattialla vessapaperihylsyjä ja vanupuikkoja ja muuta roskaa. Itse en todellakaan ole mikään supersiisti, mutta tuollaisessa vessassa asioiminen inhottaa. Tarkistan oman vessan aina ennen vieraiden tuloa, ja usein vaihdan puhtaan käsipyyhkeenkin, meillä ei vieraiden tarvitse likarättiin käsiä kuivata. Muuten en siivoa vieraita varten erityisemmin, tavarat paikoilleen, tiskit pois ja robotti-imuri pyörähtää. Jos joku hämmentyy muutamasta koirankarvasta niin sille en voi mitään. Meillä ei koirat myöskään ole sohvalla joten ei tarvitse kenenkään istua karvan keskelle koiranhajuun. Kokemusta on siitäkin.

Omalle lialleen tulee sokeaksi. Minulla on tavarat aina paikallaa, mutta tiskipöydän reunoissa lojuu muruja ja kylpyhuoneen lasihyllyssä on hammastahnatahroja 🤷‍♀️.

Talossa ei tarvitse olla kuin yksi kunnon sottapytty joka ei "näe" likaa niin joka paikka on koko ajan pskainen.

Ei kannata alkaa muiden siivoamaan kun tämä yksi saisi sitten olla kuin hotellissa. Ne nimittäin eivät siivoa. Saattavatpa jopa sotkea tahallaan lisää jos asiasta sanotaan.

Me ei oikein jakseta siivota tarpeeksi usein, toisella mt-ongelmaa ja toisella väsymys + kroonista kipua.

Ärsyttää ihan sikana, mutta suunta vaan ylöspäin.

Minä asun yleensä likaisessa kodissa. Mt-diagnooseja on vaikka muille jakaa, jaksaminen vähissä. Minä en totu likaiseen kotiin, en sitten millään. Likaisuus ahdistaa minua. Aina kun on menossa parempi kausi, ryhdyn ekaksi siivoamaan.

Miestäni likaisuus ei juurikaan haittaa. Hän sietää ahdistumatta tätä kotiamme, ei oikeastaan edes huomaa, että on likaista. Luulen, että ero meidän kahden siisteyskäsityksissä juontaa juurensa erilaisiin lapsuudenkoteihin. Minun äitini piti kodin aina hyvin siistinä ja puhtaana, miehen kotona on kaikki ollut varsin suurpiirteistä.

Minusta meillä kertyy likaa enemmän kuin ehdin siivota. Tavaraa on melko vähän ja olen hyvä pitämään paikat järjestyksessä, mutta lika onkin toinen juttu. Tuntuu, että kun yhden paikan saa puhtaaksi niin toisaalla odottaa jo pitkä lista uusia kohteita. Keittiönkaapit tahroineen, jääkaappi, ruokapöydän tuolit, pölyt joka paikasta, kissan hiekkalaatikko, sohvaan kertyneet kissankarvat... Ja toki ne isommat pinnat eli eteisen lattialla rahiseva hiekka, kissankarvoista muodostuneet pölypallot nurkissa ja niin edelleen. Vessasta saisi pyyhkiä pölyt päivittäin, sitä kertyy pöntön ja lavuaarin päälle kamalasti.

Siivoan paljon ja joka päivä, mutta silti tuntuu että on likaista. Vaikkei siis oikeasti ole. Mutta ei ole puhdastakaan sillä lailla kuin haluaisin.

Vierailija kirjoitti:

Talossa ei tarvitse olla kuin yksi kunnon sottapytty joka ei "näe" likaa niin joka paikka on koko ajan pskainen.

Ei kannata alkaa muiden siivoamaan kun tämä yksi saisi sitten olla kuin hotellissa. Ne nimittäin eivät siivoa. Saattavatpa jopa sotkea tahallaan lisää jos asiasta sanotaan.

Ja kun tuo joku on alaikäinen lapsi, niin ei sitä uloskaan voi heittää. Puoliso olisi samassa tilanteessa jo ulkoruokinnassa.

Vierailija kirjoitti:

Oma ystäväni ja hänen poikaystävänsä elävät sotkuisesti. Pahin on vessa: kissa levittelee siellä hiekkaa pitkin lattioita eikä niitä siivota, joten hiekat vaan narskuvat jaloissa kun sinne menee. Pönttö on törkyinen (sitä ei ole pesty niin pitkään aikaan, että on sisäpuolelta lähes täysin ruskea) ja käsipyyhkeet aina märät, ne on vaihdettu viimeksi ties koska. Vaikka kyseiset ihmiset ovat minulle rakkaita, on heidän luonaan aina vähän epämiellyttävää käydä.

Tekisi mieli sanoa tuosta jotain, mutta eihän siitä voi! Huolestuttaa myös, kun tuo ystävä on järjestämässä piakkoin pikkujoulut, joihin tulee paljon porukkaa. En rehellisesti sanoen tiedä, ymmärtävätkö he siivota kunnolla juhlia varten.

Entä, jos tarjoutuisit laittamaan kaverina juhlia? Mukavaa touhuamista yhdessä ja samalla voisit vaikka imuroida kunnolla.

Mä olen siivojaan lapsi. Mutsi oli siivooja ammatiltaan ja meillä kotona puunasi joka päivä koko ajan jotain. Kaikki piti olla tiptop koko ajan. Se oli ahdistavaa ja traumaattistakin jopa. 

Meitä sisaruksia on 6 ja kaikki olemme melko boheemeja sotkuisten kotien sankareita. Onneksi kuollut äitimme ei kotejamme näe. Toki meillä kaikilla ns siistiä on, ei mitään pommikoteja mitä joskus uutisissa näkyy. Mutta kukaan meistä lapsista ei ole himosiivooja, ei sinnepäinkään. 

Kyllä meillä tehdään perjantaisin niinsanottu perussiivous, imurointia, liinavaatteiden vaihtoa, vessanpesua yms. Mutta en edes muista milloin olisin ikkunat pessyt, pari vuotta sitten? Jääkaappi siivottu ehkä viime jouluna. Pinoja on aina jokapaikassa. Leluja ja vaatteita hujanhajan. 

Kiireinen lapsiperhe-elämä, ruuhkavuodet. Ei kerkeä joka paikkaan. Pitäisi palkata siivooja. 

'Jääkaappi siivottu ehkä viime jouluna.'

Itse en ole himosiivooja, mutta jääkaappi pitää kyllä siivota parin viikon välein.

Kristallikissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lika haittaa ainakin mua. Villakoirat ei niinkään.

Juuri näin! Pieni pölyisyys tai esimerkiksi siellä täällä lojuvat tavarat eivät haittaa yhtään. Mutta usein vastassa on suoranaista likaa ja saastaa, enkä ymmärrä miten sellaisen keskellä voi olla ja elää. 

Ap

Ehkä sulla ei ole ihan kaikkein tasapanoisinkaan mieli, kun häiriinnyt tuollaisesta? Sen takia teit aloituksenkin. Koitat saada vakuutteluja, että epätasapainoisuutesi on ihan normaalia.

Monilla naisilla ei katsos ole alistumisgeeniä, eivätkä alistu siivoajiksi. Siivotaan jos huvittaa. Aika harvoin se on kivempaa, kuin tehdä haluamiaan asioita.

Totta kai kodissa on silloin sotkuista tai jopa likaista, mutta mitä sitten? On paljon ihmisiä, jotka eivät ole niin herkkiä, kuin sä. Heitä se ei haittaa, vaan pitävät yhtä ystäviinsä koska näidn persoona kiinnostaa ja on rakas jne.

Jaahas, tällä mentiinkin heti tälle levelille, että kahden kommentin perusteella sait minut diagnosoitua epätasapainoiseksi sillä perusteella, että likaisuus ällöttää minua :D 

Ps. Asun yksin. En ole alistunut miehen enkä kenenkään muunkaan siivoojaksi. Ihan itse valitsen elää perussiistissä kodissa ja siivoan juurikin silloin kun huvittaa.

Ap

Outoa, että monet tuntuvat näkevän vain ääripäät. Joko on täysin räjähtänyt ja likainen koti tai sitten on stressaava siivousfriikki. Itse en koe kuuluvani kumpaankaan, ihan rennolla mielellä siivoan ja pidän kotini perussiistinä. 

Aiemmissa kommenteissa joku kertoi äitinsä olleen ammatiltaan siivoja ja kotonakin kova siivoamaan.

Olisipa minunkin äiti ollut kova siivoamaan, itse.

Meillä äiti keksi, että lapset (tyttäret) siivoaa, tiskaa, laittaa ruokaa, hoitaa nuoremmat sisarukset. Oli kova järjestämään sitä työtä muille ja vielä lisäksi sellainen oman elämänsä Hyacinth Buckee.

Huh, koko lapsuus ja nuoruus oli sitä työleiriä, joten ei nyt omassa perheessä ja omassa kotona jaksa sitä samaa show'ta pitää.

Perussiistiä yleensä on, mutta tavarat saattavat olla hujanhajan, paperi, -ynnä muita kasoja kertyy, pyykkiä on vuori, niin puhdasta kuin likaista jne.

Mieheni kyllä tekee osansa kotitöistä, mutta kummallakin on ajoittain pitkiä työpäiviä, teinit ovat teinejä ja muutakin elämää on kuin työ ja huushollin putsaus.

Elämä ulkomailla, jossa tuli vietettyä kymmenisen vuotta, opetti myös. Ranskalaisten ja brittien puhtauskäsitykset ovat lievästi sanottuna rentoja suomalaisiin verrattuna.

En pyytele kotiani anteeksi, jos ei jonkun mielestä oli tarpeeksi siisti tai puhdas, ongelma on vieraan, ei minun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti tiskattuihin astioihin törmää myös usein etenkin mökeillä ja sellaisten ihmisten luona, joilla ei ole tiskikonetta. Kahvi ei maistu kovin hyvältä, kun kuppi näyttää siltä, että se on pesty viimeksi vuonna 2015.

Ja yllättävän harva pesee kahvinkeittimensä/tekee kalkinpoiston säännöllisesti. Edes ne perussiistit kodit ei tunnu harrastavan tätä puhdistusta, valitettavasti sen maistaa.

Just tämä!! Siis jopa ihan normi siisteissä huusholleissa se kahvinkeitin on ihan järkky! Vesiäiliötä ei pesty ikinä, on ihan harmaanruskea töhnäinen ällötys, eikä keitinkä koskaan pyyhitty mistään kohtaa, taturainen ja talmainen. Kahvipannu hyvällä lykyllä huuhtaistu vetellä viimeiset vuodet, mutta pesusta ei tietoakaan. Tätä mä jaksan ihmetellä pääni puhki, en törkyisissä talouksissa vaan just näissä tavissiisteissä tai jopa yltiöpuhtaissa kodeissa.