Nainen raskaana, mulla menee hermot

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:16"]Jos nyt jo on rankkaa, niin kyllä sääliks käy. Meinaa kun vauva syntyy niin tilanne ei ainakaan yhtään helpota. Yövalvomiset ja itkut vielä tuohon päälle. Nyt sentään saatte vielä nukkua joka yö.
[/quote]
Mutta siinä kohtaa pystyn itse vaikuttamaan asiaan. Aijon kyllä tehdä kaikkeni että vaimolla on hyvä olla. Onhan se joutunut 9kk sitä muksua jo kantamaan, sitten on mun vuoro ja vaimo saa levätä. Kiitos asiallisista kommenteista, ehkä tää auttaa jaksamaan taas jonkun aikaa.
Ap
[/quote]

Pystyt nytkin. Enemmän kotitöitä, hierontaa, yhteisiä herkuttelu tai muita rentoutumishetkiä nyt kun vielä voitte rauhassa nauttia toisistamme. Tulevasta synnytyksestä ja äidin toiveista sen suhteen voi jutella ja ihan tosi, muista kehua vaimoasi. Ulkonäköä, jaksamista jne.

Käy kieltämättä sinua sääliksi mutts yritä kestää! Olin itsekin hormonihirviö eikä sille nainen vaan voi mitään. Itse olen ollut aina tasainen mieleltä mutta raskausaika oli kyllä.. noh. .mielenkiintoista. Ja ole niin ihana että jos naisen tekee mieli jäätelöä aamulla niin käy hakemassa! Ne hetket on raskausajan valopilkkuja eikä niitä mielitekoja voi hillitä

Mulla kun vaimo odotti mukulaa, niin halusi säännöllisesti kakkoseen munaa. Tätä herkkua en ole saanut enää 10 vuoteen.

Ymmärrä vaimoasi, tsemppaa ja huomehdi. :) Tuo kiukuttelu voi johtua ihan hormonitoiminnasta. Itse yllätyin miten raskaus laittoi "pään sekaisin". Minä aina niin tyyni ja rauhallinen ihminen kiukuttelin, itkin ihan turhasta, tunteilin, sain rakkauden puuskia, suutuin, loukkaannuin verisesti... Yhtä tunteiden vuoristorataa! Helpotti oikeastaan vasta kun täysimetys loppui. Eli malta, menee varmasti ohitse! Itseäni oikein ahdisti kun en tiennyt mikä minut pisti käyttäytymään niin. :/

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:39"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:16"]Jos nyt jo on rankkaa, niin kyllä sääliks käy. Meinaa kun vauva syntyy niin tilanne ei ainakaan yhtään helpota. Yövalvomiset ja itkut vielä tuohon päälle. Nyt sentään saatte vielä nukkua joka yö. [/quote] Mutta siinä kohtaa pystyn itse vaikuttamaan asiaan. Aijon kyllä tehdä kaikkeni että vaimolla on hyvä olla. Onhan se joutunut 9kk sitä muksua jo kantamaan, sitten on mun vuoro ja vaimo saa levätä. Kiitos asiallisista kommenteista, ehkä tää auttaa jaksamaan taas jonkun aikaa. Ap [/quote] Pystyt nytkin. Enemmän kotitöitä, hierontaa, yhteisiä herkuttelu tai muita rentoutumishetkiä nyt kun vielä voitte rauhassa nauttia toisistamme. Tulevasta synnytyksestä ja äidin toiveista sen suhteen voi jutella ja ihan tosi, muista kehua vaimoasi. Ulkonäköä, jaksamista jne.

[/quote]

Tässä oli asiaa. Ja vaikka moni täällä sanoo, että pitäisi teeskennellä ettei se valitus ärsytä, niin minusta ei kannata (liikoja). Vaimo ei välttämättä tajua ärsyttävänsä valituksellaan ja sitten kun toinen kärsii hiljaa, vaimo tulkitsee että se onkin ihan okei ja kierre on valmis. Jos valitus alkaa oikeasti rasittaa tosi paljon niin siitä saa ja kannattaakin sanoa.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:35"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:33"]Ne hormonit teki mut ainakin hulluksi!! Toivottavasti imetys ei onnistu, sillä ne hormonit ei poistu kehosta ennenkuin se on normitilassa. Eikä mitään ehkäisypillereitä myöskään siihen soppaan.
[/quote]

Imetyksen olisi hyvä onnistua!

[/quote]

Missä kehitysmaassa me muka eleteään? Kaupasta saa ihan hyvää maitoa.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:40"]Käy kieltämättä sinua sääliksi mutts yritä kestää! Olin itsekin hormonihirviö eikä sille nainen vaan voi mitään. Itse olen ollut aina tasainen mieleltä mutta raskausaika oli kyllä.. noh. .mielenkiintoista. Ja ole niin ihana että jos naisen tekee mieli jäätelöä aamulla niin käy hakemassa! Ne hetket on raskausajan valopilkkuja eikä niitä mielitekoja voi hillitä
[/quote]

Ap:lle vähän hahmotusta siitä miltä raskaana olevan "haluaminen" voi pahimmillaan tuntua. Itse esikoista odottaessa halusin niin paljon lihaa, että klo 22:30 lähdin autolla sitä kaupasta ostamaan. En osannut ajatella muuta ja ajoin ihan miten sattuu kävelytien päältäkin. Kun saavuin kaupan pihaan en onnistunut parkkeeraamaan kun olin niin hermona enkä osannut keskittyä, ajattelin vain sitä lihaa. Ajoin meidän kerrostalon pihaan takaisin, pysähdyin ja yritin etsiä laukusta puhelinta, jotta voisin soittaa miehelleni. En onnistunut löytämään puhelinta. 4 kertaa hermostuin etsimiseen ja heitin laukun ikkunaan ennen kuin löysin puhelimen jolla tärisevin sormin soitin. Itkin kokoajan. Mieheni tuli lopulta, vei minut kauppaan josta ostin paketin pekonia. Tyytyväisenä yöllä sitten paistelin pekonia ja söin yhden, kävin oksentamassa ja menin nukkumaan.

Tosiaan ajan normaalisti paljon autoa, enkä ole mitenkään epävarma tai huono kuski. Raskaana ollessa muutama "haluaminen" sai vain sellaset mittasuhteet, että sitä ei vaan vähän halua vaan valehtelematta sitä on pakko saada. Sen takia vois vaikka tappaa. Ei se raskauskaan helppoa ole..

J

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:54"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:40"]Käy kieltämättä sinua sääliksi mutts yritä kestää! Olin itsekin hormonihirviö eikä sille nainen vaan voi mitään. Itse olen ollut aina tasainen mieleltä mutta raskausaika oli kyllä.. noh. .mielenkiintoista. Ja ole niin ihana että jos naisen tekee mieli jäätelöä aamulla niin käy hakemassa! Ne hetket on raskausajan valopilkkuja eikä niitä mielitekoja voi hillitä [/quote] Ap:lle vähän hahmotusta siitä miltä raskaana olevan "haluaminen" voi pahimmillaan tuntua. Itse esikoista odottaessa halusin niin paljon lihaa, että klo 22:30 lähdin autolla sitä kaupasta ostamaan. En osannut ajatella muuta ja ajoin ihan miten sattuu kävelytien päältäkin. Kun saavuin kaupan pihaan en onnistunut parkkeeraamaan kun olin niin hermona enkä osannut keskittyä, ajattelin vain sitä lihaa. Ajoin meidän kerrostalon pihaan takaisin, pysähdyin ja yritin etsiä laukusta puhelinta, jotta voisin soittaa miehelleni. En onnistunut löytämään puhelinta. 4 kertaa hermostuin etsimiseen ja heitin laukun ikkunaan ennen kuin löysin puhelimen jolla tärisevin sormin soitin. Itkin kokoajan. Mieheni tuli lopulta, vei minut kauppaan josta ostin paketin pekonia. Tyytyväisenä yöllä sitten paistelin pekonia ja söin yhden, kävin oksentamassa ja menin nukkumaan. Tosiaan ajan normaalisti paljon autoa, enkä ole mitenkään epävarma tai huono kuski. Raskaana ollessa muutama "haluaminen" sai vain sellaset mittasuhteet, että sitä ei vaan vähän halua vaan valehtelematta sitä on pakko saada. Sen takia vois vaikka tappaa. Ei se raskauskaan helppoa ole..

[/quote]

Sairasta. Mielisairaalaan joutaisivat tuollaiset akat.

2

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:22"][quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:19"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:14"]

Sulla ei mies ole mitään hätää. Ajattele sitä vaimoas!

[/quote]

Ei se kuule miehenkään helppoa ole minkään saatanan pirttihirmun kanssa elää. Yksikään nainen ei katselisi sellaista menoa mieheltä. 

[/quote]

En ihmettele jos vaimoas vituttaa. Tuommoisen ruikuttajan kanssa vielä joutuu elämään. Varmasti se vaimos vaihtais osia sun kanssa enemmän, kuin mielellään.

Aina teitä miehiä tarvii sääliä. Jessus.
[/quote]
Kerroppa kuinka moni av-mamma kuuntelisi yhdeksän kuukautta vittuilua ja marinaa ihan kaikesta mitä teet. Ja sitten kun lapsi on syntynyt, niin hieman helpottaa, mutta sen jälkeen alkaa vittuilu ja naureskelu siitä kuinka ei osaa vauvanhoitoa täydellisesti heti synnäriltä lähdettäessä. No mutta pari vuotta kun ottaa paskaa niskaan, niin kyllä se siitä helpottaa.

2

H

oisko kannattanut miettiä millasen suohirviön kanssa lisääntyy? 

Mulla on kyllä molemmissa raskauksissa ollut kausia, että se mies vaan v*ituttaa ja ärsyttää yli kaiken, eikä mikään mitä se tekee, mene "oikein". Olisko hormonaalista, en tiedä. Mutta kyllä se siitä tasottuu kai.. Koita kestää:)

2

2

2

Kak

Minä taas kiukkusin raskausaikana ja imetysaikana olin tasainen kuin lehmä, ei pmsää, ei mitään hermoilua.