Nainen raskaana, mulla menee hermot

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 00:12"]

oisko kannattanut miettiä millasen suohirviön kanssa lisääntyy? 

[/quote]

Niinpä. Ei suomalaista "suohirviötä", vaan ulkomaalainen miestä kunnioittava nainen. ;)

Raskaana olevan naisen tekemä aloitus. Harhainen oot!

Minulle oli imetys hankalampaa kuin itse raskaana olo, silloin meni jotenkin tunteet yhtä vuoristorataa ja itkeä pillitin harva se päivä. Ei raskauskaan herkkua ollut viikolla 16 alkaneiden liitoskipujen vuoksi mutta henkisesti imetys oli todella paljon rankempaa.

Huomasin vasta sen jälkeen kun imetys oli loppunut että herranjestas ajatus kulkee taas! Ja oli semmonen fiilis että olen taas oma itseni.

Ihan vaan että varaudu siihen että synnytyksen jälkeen ei vielä välttämättä ole kaikki kunnossa.

Mutta ei sitä kiukuttelua jatku ikuisesti, vedä syvään henkeä ja koita kestää!

Siis kaikki täällä käskee tyyliin hoitamaan ja kas kun ei palvomaan vaimoa? Raskaus ei ole sairaus, ja miehellä ei ole velvollisuutta kantaa kaupasta jäätelöä ja tehdä kotitöitä vain vaimon mieliksi. Raskaus ei oikeuta kohtelemaan miestä kuin roskaa!

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 05:53"]

Siis kaikki täällä käskee tyyliin hoitamaan ja kas kun ei palvomaan vaimoa? Raskaus ei ole sairaus, ja miehellä ei ole velvollisuutta kantaa kaupasta jäätelöä ja tehdä kotitöitä vain vaimon mieliksi. Raskaus ei oikeuta kohtelemaan miestä kuin roskaa!

[/quote]

Sinun hautajaisissasi ei moni itke, jos varaat itsellesi yksinoikeuden kohdella muita kuin roskaa.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:16"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:13"]Minä viikolla 28. Ja ihan sydäntä riipaisee kun mietin miten paljon mies joutuu kestämään. Se on kuitenkin ohimenevää... Ja usko pois, vaimosi kokee omantunnon tuskia kun tajuaa raivonneensa turhasta. Tämä raskaus on tosiaankin hyvin kummallista aikaa. Ihan ihme jutuista saattaa repiä järjettömät raivarit.. [/quote]anteeksi! Piti tulla yläpeukku kolmoselle! Mulla ihan sama homma, varsinki tää alkuraskaus. Kiukuttelen huomaamattani kokoajan ja turhista jutuista, sit on salaa paha mieli ku mies joutuu kestää mua mut eihän sitä sovi miehelle näyttää ku niin kiukuttaa :D anteeks tosi sekanen teksti olen reilusti yliväsynyt.. Helli naistasi, se auttaa :)

[/quote]vitsillä tuo oli varmaan heitetty, mutta olen hieman tosikkotuulella - kyllä oma katumus kannattaa näyttää, mies sitä yleensä arvostaa ja ymmärtää jatkossa enemmäm, muussa tapauksessa kyse on kielestäni hieman prinsessamaisesta ja itsekkäästä toisen hyväntahtoisuuden hyväksikäytöstä.

Puhu sen kans. Kerro miltä tuntuu olla roskasäkkinä...ei se raskaus oikeuta ihan mihin vaan. Kerro naiselles. Kerro! Ja kuuntele. Jutelkaa.

onnea raskauteen

2

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:40"]

Ap:lle vähän hahmotusta siitä miltä raskaana olevan "haluaminen" voi pahimmillaan tuntua. Itse esikoista odottaessa halusin niin paljon lihaa, että klo 22:30 lähdin autolla sitä kaupasta ostamaan. En osannut ajatella muuta ja ajoin ihan miten sattuu kävelytien päältäkin. Kun saavuin kaupan pihaan en onnistunut parkkeeraamaan kun olin niin hermona enkä osannut keskittyä, ajattelin vain sitä lihaa. Ajoin meidän kerrostalon pihaan takaisin, pysähdyin ja yritin etsiä laukusta puhelinta, jotta voisin soittaa miehelleni. En onnistunut löytämään puhelinta. 4 kertaa hermostuin etsimiseen ja heitin laukun ikkunaan ennen kuin löysin puhelimen jolla tärisevin sormin soitin. Itkin kokoajan. Mieheni tuli lopulta, vei minut kauppaan josta ostin paketin pekonia. Tyytyväisenä yöllä sitten paistelin pekonia ja söin yhden, kävin oksentamassa ja menin nukkumaan. Tosiaan ajan normaalisti paljon autoa, enkä ole mitenkään epävarma tai huono kuski. Raskaana ollessa muutama "haluaminen" sai vain sellaset mittasuhteet, että sitä ei vaan vähän halua vaan valehtelematta sitä on pakko saada. Sen takia vois vaikka tappaa. Ei se raskauskaan helppoa ole..

[/quote]

Mitä helvettiä minä juuri luin. Ei tuollainen voi olla normaalia, johan tuossa kalpenee (sic) vampyyrinkin verenhimo.

Eroa, parempi lähteä ennen kuin lapsi syntyy.

Ei tuollaista kannata katsella.  Ero teillä on kuitenkin edessä, mutta sitten olet jo kiintynyt lapseen.

Mitä seuraavaksi tapahtuu--- lapsi syntyy ja äiti on "niin kauhean väsynyt" siitä kaikesta Emmerdalen katselusta ja imetyksestä. Haukkuu sinua sohvaperunaksi jokaisella tuntemalleen ihmiselle kammottavalla tavalla ja sättii sinua 24/7 kunnes pääsi ei enää kestä.

Juokse hyvä mies.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 23:16"]

Jos nyt jo on rankkaa, niin kyllä sääliks käy. Meinaa kun vauva syntyy niin tilanne ei ainakaan yhtään helpota. Yövalvomiset ja itkut vielä tuohon päälle. Nyt sentään saatte vielä nukkua joka yö.

[/quote]

Paitsi että siinäpä se onkin, kun ei raskaana ollessa juuri saanut nukkua joka yö. Nukahdin kuin tukki, olin aina väsynyt ja sitten heräsin 24:00 ja valvoin, kun joka paikkaa kolotti, närästi, sydän tykytti, en vain saanut unta, ajatukset pyöri jne. Meni yö jos toinen olohuoneen nojatuolissa, koska siinä ei närästänyt ja lonkkiin ei sattunut istuallaan niin paljon kuin makuulla. Valvoin tuntikausia putkeen molemmissa raskauksissa joka yö neljä viimeistä raskauskuukautta. Kun vauva syntyi, oli kroppa sentään minun omani. Olin aina väsy ja vauva valvotti, mutta kun oli mahdollisuus nukkua, niin olin heti umpiunessa niin kauan kunnes taas tuli herätys. Sitä raskausaikaa en kaipaa tippaakaan, kolmannen vauvan voisin kyllä ottaa...

 Onkohan ennen meidän isoäideillämme ollut yhtä tuskaista , vai ollaanko nykyään vain niin huonokuntoisia fyysisesti , joka siten tekee koko raskauden muutoksesta yhtä tuskaa ?

Piuhat poikki, ei tuu enää raskausvittuilua eikä maksuja. Ja petihommiin kumma kiksi kun ei tarvi enää kantaa huolta moisista jutuista. Suosittelen, poliklinikkamaksu alle 1/10 kuukausittaisesta elatusmaksusta.

Jaa, minä olen raskaana ollessani aina seesteisimmilläni. Pahinta on, kun imetys loppuu, silloin kaikki hormonit pääsee valloilleen ja olen pari kk äkäinen kuin mikä!

Minusta monet naiset käyttävät raskautta, imetystä, kuukautisia ja kaikkia hormonitoiminnan vaihteluita vain tekosyynä omalle huonolle käytökselleen. Ja kyllä, olen itsekin nainen, ollut raskaana ja imetän parhaillaankin. Kyllä välillä on pinna tosi kireällä ja totta kai hormonit vaikuttavat siihen, mutta jos menee aukomaan päätään jollekin siinä tilanteessa turhasta, niin kyllä se on ihan oma vika ja sietää katsoa peiliin. Ei sitä voi kuitata selittelemällä "mutku hormonit, en hillitse itseäni". Jos ihan itse on halunnut raskaaksi, niin turha kiukuta miehelle siitä, miten paljon helpompaa se isän rooli on. Tai kenellekään muullekaan sen puoleen. Jokainen joskus tiuskaisee turhasta, oli mies tai nainen, raskaana tai ei, mutta silloin kypsä ihminen pahoittelee sitä jälkikäteen ja myöntää, että ihan oli oma moka.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 07:56"]Eroa, parempi lähteä ennen kuin lapsi syntyy.

Ei tuollaista kannata katsella.  Ero teillä on kuitenkin edessä, mutta sitten olet jo kiintynyt lapseen.

Mitä seuraavaksi tapahtuu--- lapsi syntyy ja äiti on "niin kauhean väsynyt" siitä kaikesta Emmerdalen katselusta ja imetyksestä. Haukkuu sinua sohvaperunaksi jokaisella tuntemalleen ihmiselle kammottavalla tavalla ja sättii sinua 24/7 kunnes pääsi ei enää kestä.

Juokse hyvä mies.
[/quote]
Mä olen sen naisen raskaaksi laittanut ja siitä aijon myös kantaa vastuun.
Ap

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:27"]Minusta monet naiset käyttävät raskautta, imetystä, kuukautisia ja kaikkia hormonitoiminnan vaihteluita vain tekosyynä omalle huonolle käytökselleen. Ja kyllä, olen itsekin nainen, ollut raskaana ja imetän parhaillaankin. Kyllä välillä on pinna tosi kireällä ja totta kai hormonit vaikuttavat siihen, mutta jos menee aukomaan päätään jollekin siinä tilanteessa turhasta, niin kyllä se on ihan oma vika ja sietää katsoa peiliin. Ei sitä voi kuitata selittelemällä "mutku hormonit, en hillitse itseäni". Jos ihan itse on halunnut raskaaksi, niin turha kiukuta miehelle siitä, miten paljon helpompaa se isän rooli on. Tai kenellekään muullekaan sen puoleen. Jokainen joskus tiuskaisee turhasta, oli mies tai nainen, raskaana tai ei, mutta silloin kypsä ihminen pahoittelee sitä jälkikäteen ja myöntää, että ihan oli oma moka.
[/quote]
Ei tää raskaus ollut mitenkään suunniteltu, mutta lapsen haluamme pitää. Ja naisiahan on monia erilaisia, ehkä toiset ovat kipakampia. :P
Ap

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 05:53"]

Siis kaikki täällä käskee tyyliin hoitamaan ja kas kun ei palvomaan vaimoa? Raskaus ei ole sairaus, ja miehellä ei ole velvollisuutta kantaa kaupasta jäätelöä ja tehdä kotitöitä vain vaimon mieliksi. Raskaus ei oikeuta kohtelemaan miestä kuin roskaa!

[/quote]

Ei tietenkään. Mutta raskaus on kuitenkin yhteinen juttu, josta nainen oikeasti saattaa kärsiä. Vaikka se kuinka ihana asia olisi niin fakta on se, että hormonit jyllää ja saattaa olla ummetusta, särkyjä, turvotusta ja vaikka mitä. Kun verenpaine on koholla niin sekin saattaa vaikuttaa hermoihin. Raskaus ei ole sairaus, mutta saattaa aiheuttaa pahemmat oireet kuin monet sairaudet. Monet naiset on vuodelevossa, jotkut koko raskauden tiputuksessa kun oksentelevat, joitain vaivaa kaikki "pieni". Ei tunnu isolta jutulta, että närästää, tai väsyttää, tai on ummetusta, mutta kyllä se aika iso juttu on kun nämä oireet on yhtäaikaa ja vaikka kuukaudenkin putkeen.

Nainen tosiaan saattaa näistä kärsiä, joten vaikke ei tietenkään kenenkään huono kohtelu ole oikein tai muutenkaan oikeutettua, on kuitenkin hieman ymmärrettävää, että nainen saattaa pyytää tai jopa vaatia sitä jäätelöä, joka saattaa saada hetkeksi sen olon tuntumaan paremmalta tai jopa vaatia miestä hieromaan jalkojaan, jotka särkee turvotuksesta.

En teistä muista tiedä, mutta kun mieheni päätä särkee, annan lääkettä, lepäämisrauhan ja hieron. Kun mieheni on oksennustaudissa haen kaupasta milloin vain mitä hän tahtoo, käyn apteekissa, luen hänelle kirjaa tai muuten hoidan. Jos huomaan, että hänellä on pahamieli niin yritän piristää. Mun mielestäni nämä on normaaleita välittämisen eleitä kun yhdessä ollaan. Kun toisesta välittää, pidän itsestään selvänä, että kun huomaa toisen huononvoinnin niin auttaa sen kanssa. 

Raskaus ei ole sairaus, mutta oireet voi aiheuttaa henkistä tai fyysistä huonoavointia ja sen jälkeen väsymys ja imetys esimerkiksi voivat jatkaa vastaavaa. Se on pitkä aika auttaa rakastaan, mutta on se pitkä aika myös sille rakkaalle voida huonosti. 

Kaiken kaikkiaan mielestäni raskaus on yhteinen juttu. Lapsi on yhteinen, vaikka äiti häntä alun kantaakin. Mielestäni isän tärkein rooli tässä vaiheessa on tosiaan se rakkaastaan huolehtiminen, kun nainen on raskaana. Kun mies huolehtii rakkaastaan, hän huolehtii samalla myös lapsensa hyvinvoinnista. Miehen VELVOLLISUUS ei siis tosiaan ole hoivata naista, MUTTA kyllä se normaaliin ihmisten keskeiseen välittämiseen kuuluu, että parisuhteessa huonovoivaa autetaan. 

Ymmärrän ap, että hermot menee ja rankkaa on, mutta mieti miltä vaimosi vaikuttaa? Menetätkö hermosi, koska vaimo on iloinen? Vai kenties vaimollakin on rankkaa ja siksi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy. Joten tähän voisi auttaa se helliminen ja auttelu ja tietysti PUHUMINEN. Luulen, että jos onnistuisitte puhumaan tunteistanne ja sinäkin saisit kerrottua vaimollesi, mitkä hänen tekemistään asioista sinua ärsyttää saattaisitte huomata jotakin jopa helposti korjattavaa. Kysy siis vaimosi tunteista ja kerro omistasi vaimolta. Jaksamista! =)

Ei se vaimos kokoajan valita ap! Se nukkuukin välillä ja varmaan työpäivät ootte erillään? Kelaa. Sä saat ne ajat taukoa siitä vaimon vittuilusta, mutta vaimos ei saa sekunttiakaan taukoa niistä kivuista ja hormoniheijailuista. Ehkä sulla nyt on kuitenkin vähän vähemmän tota kestettävää. Ole mies äläkä vingu jostain noin turhasta. Kyllä tulee todella vaikeaa lapsiarkea jos vaimon valitus jo nyt ärsyttää noin. Kelaa kun siinä on se väsynyt vaimo valittamassa ja sen lisäks se ihana pieni uhmaikänen huutamassa yötä päivää.

Nauti vielä kun voit.

:S