Miehen lapsi käyttäytyy pelottavasti
Hei, kirjoittelen tänne, jos jollain olisi samanlaisia ongelmia ollut.
Ensin hieman taustaa, olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 3 vuotta ja hänellä on edellisestä suhteesta 7v tytär, joka on meillä jokatoinen viikko, se ei tuota ongelmaa, sillä olemme tähän mennessä tulleet hyvin toimeen. Tytär itseasiassa tuntuu nauttivan, kun saa molemmissa kodeissa kaiken huomion.
Tein kesällä positiivisen raskaustestin ja laskettu aika olisi maaliskuussa. Olimme miehen kanssa tästä iloisia ja tulokas on toivottu. Tästä päästäänkin ongelmaan. Kerroimme tietysti miehen tyttärelle uutiset, mutta hän ei tästä ollut kovin iloinen tai..ei yhtään iloinen. Hän on puhuu tulevasta vauvasta rumasti ja on jopa sanonut että toivoo, että vauva kuolisi?! Mutta pelottavinta on ollut, että hän esim piirsi kuvan, johon oli piirtänyt kaikki läheiset (mies, minä, äitinsä ja äitinsä kissa) sekä hautakiven? Kun kysyin mikä tuo hautakivi on, niin hän sanoi että siellä on vauva. Tulin tuosta hyvin surulliseksi, voi olla myös hormonit, että otan asian näin vakavasti, mutta minua hieman jopa pelottaa että tyttö tekisi vauvalle jotain.
Toinen juttu sattui tässä vähän aikaa sitten, olemme puhuneet ja sopineet että sisällä ei pelata ulkopelejä (tyttö aloitti kesällä jalkapallon pelaamisen). Tyttö kuitenkin leikki pallolla sisällä ja sanoin, että eikös olla sovittu että ulkopelejä pelataan pihalla, menisitkö ulos leikkimään kiitos. Tyttö reagoi tähän niin, että potkaisi pallon minua kohti, onneksi ehdin juuri väistää ja pallo osui minua takapuoleen. Säikähdin tilannetta, koska minusta tuntuu että tyttö yritti osua mahaani.
Mieheni mielestä tämä on normaalia, että tyttö on mustis tulevasta sisaruksesta, kun on koko elämänsä ollut huomion keskipiste. Minun mielestäni ei ole normaalia puhua tai toivoa toisen kuolemaa. Ylireagoinko nyt vai yritänkö puhua miehelle tai tytön äidille, että minusta tuollainen käytös ei ole normaalia? Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo pelleily jatkuu, voi kertoa lapselle, että jos kuka tahansa tekee vauvalle jotain pahaa, se tekijä joutuu pois kodista, eikä mikään enää koskaan ole samalla tavoin kuin ennen.
Tytön vanhemmatsaisivat tehdä jonkun järjellisen huoltajuusratkaisun. Olisi lapsen kannalta parempi, että olisi yksi pysyvä koti. Toista vanhempaa tapaa sitten viikonloppuisin, lomilla tai muulloinkin, mutta olisi oma koti.
Se järjellinen ratkaisu olisi ollut, että isä ei tee tuohon jamaan lisää lapsia. Aivan järjetöntä olisi syrjäyttää esikoinen isänsä elämästä uuden vauvan tieltä. Tuota ratkaisua ei ehdottele kuin epätoivoissaan jämämiehelle tiineytynyt jämänainen.
Isä on esikoiselle vähintään yhtä tärkeä kuin uudellekin tulokkaalle. Järjellinen ratkaisu voisi tässä tapauksessa yhtä hyvin olla, että ap ja vauva muuttavat vuoroviikoiksi pois jaloista niin esikoinen saa olla isänsä kanssa. Kerta eivät tule toimeen. Huono ratkaisuhan tämäkin, muttei nyt sen huonompi kuin savustaa pientä ekaluokkalaista pois uuden parin jaloista. Millainen isä hylkäisi lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
Liian iso ikäero tulee lapsilla olemaan.
Kerronpa tähän tosistoorin. Eli minulla on vuoden vanhempi sisarus ja 7 vuotta vanhempi sisarus. Tämä vuoden vanhempi kiusasi minua kokoajan ja toivoin omia kavereita, oli ahdistavaa olla oman sisaruksen kanssa joka paikassa ja meidät kasvatettiin kuin meitä olisi ollut yksi, samanlaiset vaatteet ettei tulisi riitaa, samanlaiset lelut. Vasta aikuisiällä olen alkanut löytämään oman persoonani.
Tämä 7 vuotta vanhempi taas opetti minut pienenä hiihtämään, kuuntelimme musiikkia, hän oli minulle lapsenvahtina ja sain olla hänen ja hänen kavereiden kanssa ja tuntea itseni välillä isommaksi ja sain kuulua joukkoon. Hänelle olin pieni ja hän minulle se isompi johon sain luottaa, Joten tuo 7 vuotta saattaa olla todella hyväkin ikäero.
On ap:n ja miehensä asia hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Av-mammat eivät sitä päätä.
Vierailija kirjoitti:
On ap:n ja miehensä asia hankkia tai olla hankkimatta lapsia. Av-mammat eivät sitä päätä.
Joo mutta saa kai sitä ihmetellä ja vähän kauhistellakin. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista pahaa, mihin emme voi suoraan vaikuttaa.
Ja lapsen hankkiminen on sellainen paha asia?
Tuota se on kun jämäpalat lisääntyy keskenään. Ongelmia ja lisää ongelmia.
Stephen Kingin kauhuleffa tulee mieleen. Ammattiapua heti tuolle flikalle.
Mammat täällä ovat mustasukkaisia miehensä uudesta puolisosta. Oma lapsensa on heitteillä kun eivät ole onnistuneet pitämään perhettä kasassa. Ja sitten kun mies lisääntyy uuden rakkaan vaimonsa kanssa, mammat kiehuvat raivosta.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö ymmärtää, että hän jää jalkoihin kun vauva syntyy. Ei kukaan jaksa olla hänestä enää sen jälkeen kiinnostunut, isä nyt ainakaan. Ja isältä tuleva perintö on menossa puoliksi. Kyllä siinä on paljon syytä suhtautua nihkeästi tai vihamielisesti vauvaan, joka tulee pilaamaan hänen elämänsä.
Ei nyt 7-vuotias vielä mieti mitään isältä tulevaa perintöä. Ei varmaan sen ikäiset edes tiedä mitä perintö on saati miten sellaisen jakaminen tapahtuu. Nyt ihan oikeasti. 😂
Vierailija kirjoitti:
Mammat täällä ovat mustasukkaisia miehensä uudesta puolisosta. Oma lapsensa on heitteillä kun eivät ole onnistuneet pitämään perhettä kasassa. Ja sitten kun mies lisääntyy uuden rakkaan vaimonsa kanssa, mammat kiehuvat raivosta.
Sori, ydinperheeni on kasassa, toisin kuin jämäpaloilla.
Kakara sijoitukseen tai päätyy vielä niuvanniemeen Koskelan keppostelijoiden seuraan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat täällä ovat mustasukkaisia miehensä uudesta puolisosta. Oma lapsensa on heitteillä kun eivät ole onnistuneet pitämään perhettä kasassa. Ja sitten kun mies lisääntyy uuden rakkaan vaimonsa kanssa, mammat kiehuvat raivosta.
Sori, ydinperheeni on kasassa, toisin kuin jämäpaloilla.
Miksi nimittelet toisia noin rumasti? Onnelliset ihmiset harvemmin tuntevat tarvetta siihen.
Ei todellakaan ole normaalia että toivoo vauvan kuolemaa, piirtänyt hautakivenkin. Kannattaisi ajoissa puuttua, ettei oikeasti jotenkin satuta vauvaa tämän synnyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammat täällä ovat mustasukkaisia miehensä uudesta puolisosta. Oma lapsensa on heitteillä kun eivät ole onnistuneet pitämään perhettä kasassa. Ja sitten kun mies lisääntyy uuden rakkaan vaimonsa kanssa, mammat kiehuvat raivosta.
Sori, ydinperheeni on kasassa, toisin kuin jämäpaloilla.
Miksi nimittelet toisia noin rumasti? Onnelliset ihmiset harvemmin tuntevat tarvetta siihen.
Ehkäpä voi pahoin tuon pienen tytön puolesta. Eipä taida ap:ta eikä miestä sen lapsen ongelmat kiinnostaa. Muutenhan täällä haettaisiin niihin ratkaisuja eikä vimmalla puolusteltaisi tätä vauvaylläriä, et tyttösen nyt parempi päästä asian yli tai katkaistaan välit kokonaan. Eri
Jos ap oikeasti kaipaa neuvoja, olisi korkea aika kertoa koko tarina. Esimerkiksi tuo mummon osuus. Tässä selvästi peitellään olennaista osaa taustoista eikä selkaiseen tilanteeseen oikein voi neuvoja antaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tyttö olisi iloinen vauvasta? Vauva tulee tiedän tilanteessanne ihan oikeasti tarkoittamaan, että isä tempaistaan uuteen perheeseen ja tytön välit isäänsä etääntyvät. On vain teidän pas ka vauva, joka saa elää yhdessä kodissa vanhempiensa kanssa. Ja se tyttö on se väliinputoaja, jonka isällä on toinenkin perhe ja tyttö saa olla "osa" sitä vain leikisti ja muodon vuoksi. Tuo on yksinkertaisesti surkein ja kamalin ylläri, mitä voitte tytölle järjestää. Vaikka se sinulle niin kiva ylläri onkin, koita nyt aikuinen ihminen ymmärtää sitä lasta. Mietipä jos oma masuasukkisi olisi samassa tilanteessa. Mieti vähän. Tytöllä on joku sivurooli teidän perheleikeissä ja pitäisi olla iloinen kun syntyy se uusi vauva, joka aiheuttaa tytölle todellista murhetta. Kun ei saa vauvalle olla vihainen. Ei saisi, mutta isälleen kyllä ja sille naisystävälle, jonka piti päästä pikana porsimaan ilman tippaakaan sääliä sitä pientä 4 v tyttöä kohtaan... kun se mahasi on susta nyt niin kiva ja ihana ja sulla on just nyt hinku paisua. Ihanaa kun pääset vielä syyllistämään 4 v ikäistä lasta kun jo nyt uhkaa pilata teidän onnen. Parempaa se tyttö olisi ansainnut.
Sä olet ihan sekaisin. Lapsi on 7 ja pystyy jo ymmärtämään asioita, eikä ole normaalia toivoa kuolemaa tällä tavalla. Vanhempi lapsi saa nyt viettää aikaa niin isänsä kuin äitinsä kanssa tasapuolisesti. Ei ydinperheessäkään isä ole saatavilla 100 % vaan sen huomion joutuu jakamaan muiden perheenjäsenten kanssa ja tyttö viettämään aikaa myös äitinsä ja sisarustensa kanssa.
Siitä mummostahan kirjoitti ihan joku muu kuin ap ja sekin oli ollut joku täältä luettu tarina.
Ap ei ole tainnut kirjoittaa muuta kuin aloituksen.
Nyt minua alkoi häiritsemään tuo mummo-tarina. Voisiko joku selittää miten se tähän liittyy koska minusta siinä ei ole päätä eikä häntää?
Onko siis kyseessä metafora että mielessä kuvitellaan että joku on pahempi kuin onkaan? Vai mitä?
Selittäkää!
Säälittää se tyttö. Asua paikassa jossa ei ymmärretä hänen olevan myös lapsi. Oletko kysynyt häneltä miltä vauvan tulo tuntuu?