Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen lapsi käyttäytyy pelottavasti
01.11.2021 |
Hei, kirjoittelen tänne, jos jollain olisi samanlaisia ongelmia ollut.
Ensin hieman taustaa, olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 3 vuotta ja hänellä on edellisestä suhteesta 7v tytär, joka on meillä jokatoinen viikko, se ei tuota ongelmaa, sillä olemme tähän mennessä tulleet hyvin toimeen. Tytär itseasiassa tuntuu nauttivan, kun saa molemmissa kodeissa kaiken huomion.
Tein kesällä positiivisen raskaustestin ja laskettu aika olisi maaliskuussa. Olimme miehen kanssa tästä iloisia ja tulokas on toivottu. Tästä päästäänkin ongelmaan. Kerroimme tietysti miehen tyttärelle uutiset, mutta hän ei tästä ollut kovin iloinen tai..ei yhtään iloinen. Hän on puhuu tulevasta vauvasta rumasti ja on jopa sanonut että toivoo, että vauva kuolisi?! Mutta pelottavinta on ollut, että hän esim piirsi kuvan, johon oli piirtänyt kaikki läheiset (mies, minä, äitinsä ja äitinsä kissa) sekä hautakiven? Kun kysyin mikä tuo hautakivi on, niin hän sanoi että siellä on vauva. Tulin tuosta hyvin surulliseksi, voi olla myös hormonit, että otan asian näin vakavasti, mutta minua hieman jopa pelottaa että tyttö tekisi vauvalle jotain.
Toinen juttu sattui tässä vähän aikaa sitten, olemme puhuneet ja sopineet että sisällä ei pelata ulkopelejä (tyttö aloitti kesällä jalkapallon pelaamisen). Tyttö kuitenkin leikki pallolla sisällä ja sanoin, että eikös olla sovittu että ulkopelejä pelataan pihalla, menisitkö ulos leikkimään kiitos. Tyttö reagoi tähän niin, että potkaisi pallon minua kohti, onneksi ehdin juuri väistää ja pallo osui minua takapuoleen. Säikähdin tilannetta, koska minusta tuntuu että tyttö yritti osua mahaani.
Mieheni mielestä tämä on normaalia, että tyttö on mustis tulevasta sisaruksesta, kun on koko elämänsä ollut huomion keskipiste. Minun mielestäni ei ole normaalia puhua tai toivoa toisen kuolemaa. Ylireagoinko nyt vai yritänkö puhua miehelle tai tytön äidille, että minusta tuollainen käytös ei ole normaalia? Onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta?
Kommentit (64)
no hitto,onhan niitä isompiakin ikäeroja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsen käytös on normaalia ja sinä ylireagoimalla pahennat asiaa.
Ylireagoit. Ei tytön tarvitse olla iloinen vauvan syntymästä ja tietysti hänelläkin menee hetki tottua ajatukseen. Eikä hän tiedä miten hänen elämänsä tulee muuttumaan vauvan myötä, joten tulevaisuus pelottaa. Luultavasti hän pelkää, että hänet syrjäytetään eikä häntä enää rakasteta (yhtä paljon) vauvan tulon myötä.
Nyt kannattaisi vahvistaa teidän suhdetta tytön kanssa, olla yhdessä, näyttää että pidät hänestä yhtä paljon kuin enemmänkin yms yms.
Ja pallon potkaiseminen oli uhmaa, ei tietoista vahingoittamisentarkoitusta. Nyt relaat vähän ja käyttäydy normaalisti, niin tytöllekin tilanne normilaisoituu ja hän alkaa uskoa, että että isi ja sinä rakastatte häntäkin eikä vain tulevaa vauvaa.
Ei ole normaalia käytöstä vaan oudon pahantahtoista. Pysyttelisin erossa siitä niin paljon kuin mahdollista kunnes sillä alkaa olla järkeä päässä, noin viisitoistavuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen tyttö on kaveripiirissään? Onko sopeutuva vai määräilevä?
Onko hänellä ylipäätään kavereita?
Ja onko hän saanut tähän asti paljon periksi, kun on ainoa lapsi vai onko ollut selkeät rajat?
7-vuotias ei ole mikään taapero vaan koululainen, en todellakaan hyväksyisi jos lapseni tuon ikäisenä heittäisi tai potkisi mitään esineitä minua tai muita aikuisia kohti.
Mustasukkainen voi olla mutta on tuo aika kovaa käytöstä mielestäni.
Oletteko keskustelleet minkä verran vauvasta ja vauvan tuloon liittyvistä tunteista?
Mietin omaa esikoistani, joka sittemmin on saanut sisaruksia sekä ex-puolisoni että minun luokseni. Ei ollut tuollaista käytöstä, jotain mustasukkaista tönimistä ehkä jossain vaiheessa mutta sille laitettiin äkkiä stoppi.
Kuulostaa aika rajulta rektiolta lapsella. Ymmärrettävää ja tuossa ikävaiheessa ei niin harvinaista, silti ymmärrän, että susta tuntuu pahalta.
Meillä kaukaisemman sukulaisen tytär koki raskaana olevat/vauvat jotenkin itseään uhkaavaksi asiaksi ja kun olin raskaana ja oltiin siellä kylässä aivan yhtäkkiä alkoi lyömään mun mahaa kovasti. Säikähdin ja sattui, onneksi ei seurannut kuin vähän supistelua. Mutta oli musta todella erikoista käytöstä. Ihan normaalin oloinen nuori nainen hänestä silti on kasvanut.
Minusta teidän tulisi vakuuttaa että vauva ei korvaa tai syrjäytä tyttöä teidän elämässä, mutta jos lapsi alkaa olla väkivaltainen sinua kohtaan tai puhua vauvan vahingoittamisesta, haette apua lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Säikähdin tilannetta, koska minusta tuntuu että tyttö yritti osua mahaani." Tästä päätellen sinulla on ehkä hieman taipumusta ylisuojeluun, mikä tietysti ensimmäistä odottaessa on ihan normaalia. Ongelman tästä tekee se, että lapsi vaistoaa, että hän ei ole sinulle enää tärkeä, koska todennäköisesti intoilet hänen nähtensä aivan liikaa vauvasta. On epäreilua, että odotat lapselta samaa intoa kuin itselläsi on ja suorastaan surullista lapsen kannalta, että demonisoit häntä, vaikka se hormoonihuuruista vain johtuisikin.
taas niin sepustettu ja keksitty tarina kuin vain olla voi.
Sama satutäti heittelee näitä perhejuttuja jatkuvasti linjoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ydinperhesisaruksetkaan valtaosin rakasta toisiaan - ellei vanhemmat tee aktiivisesti töitä sisaruussuhteen eteen.
Sisarussuhteen kannalta voi ajatella ainakin sitä että lapsi ei sentään ole välinpitämätön: joku satunnainen jakautuva isin tyttis lienisi lapsen kannalta yksi hailee, mutta olet ilmeisesti saanut lapsen luottamuksen jotenkin jos häntä harmittaa että joutuu jakamaan sinut uuden vauvan kanssa.
Joo, sinä olet raskaana ja joo, on hankalaa hanskata lasten negatiivisia tunteita, mutta tässä on sulla nyt paikka alkaa joko Tuhkimon äitipuoleksi tai sitten oikeasti lapsen elämän jakavaksi luotettavaksi aikuiseksi. Haluatko että vauvalla on hyvä isosisko vai haluatko että vauvalla on koko ikänsä kateellinen kilpakumppani jota vauva ihailee kun ei paremmasta tiedä?
Elämä on valintoja - aikuisille. Miehesi lapsi ei ole valinnut vanhempiensa eroa tai sua elämäänsä.
Pelkoahan se lienee. Palattuani vatsaleikkauksesta, joka ei liittynyt vauvoihin, kolmevuotiaani alkoi hakata sitä juuri operoitua vatsaa. Sehän oli vienyt häneltä äidin pariksi päiväksi sairaalaan, ja lasta pelotti. Sattui jumalattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylireagoit. Ei tytön tarvitse olla iloinen vauvan syntymästä ja tietysti hänelläkin menee hetki tottua ajatukseen. Eikä hän tiedä miten hänen elämänsä tulee muuttumaan vauvan myötä, joten tulevaisuus pelottaa. Luultavasti hän pelkää, että hänet syrjäytetään eikä häntä enää rakasteta (yhtä paljon) vauvan tulon myötä.
Nyt kannattaisi vahvistaa teidän suhdetta tytön kanssa, olla yhdessä, näyttää että pidät hänestä yhtä paljon kuin enemmänkin yms yms.
Ja pallon potkaiseminen oli uhmaa, ei tietoista vahingoittamisentarkoitusta. Nyt relaat vähän ja käyttäydy normaalisti, niin tytöllekin tilanne normilaisoituu ja hän alkaa uskoa, että että isi ja sinä rakastatte häntäkin eikä vain tulevaa vauvaa.
Mielestäni ap ei ylireagoi. Mielestäni kaikenlaiset hautakivipiirrokset eivät ole normaalin lapsen touhua.
Niin, lapset kyllä oppivat nopeasti millainen reagointi on sallittua ja mikä pitää tukahduttaa.
Hämärä ketju. Ap:n tarina on hänen kannaltaan aivan liian kaunis ollakseen totta. Jos tarjoaa omituisia ruokia lapselle, saa tietysti omituisia reaktioita. Ap on selityksen velkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En saanut käsitystä, että ap olisi niitä outoja ruokia tarjonnut, vaan joku hänen sukulaisensa joskus kauan sitten.
Tyttö ymmärtää, että hän jää jalkoihin kun vauva syntyy. Ei kukaan jaksa olla hänestä enää sen jälkeen kiinnostunut, isä nyt ainakaan. Ja isältä tuleva perintö on menossa puoliksi. Kyllä siinä on paljon syytä suhtautua nihkeästi tai vihamielisesti vauvaan, joka tulee pilaamaan hänen elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
En saanut käsitystä, että ap olisi niitä outoja ruokia tarjonnut, vaan joku hänen sukulaisensa joskus kauan sitten.
Tuo on luultavasti oikea tulkinta. Ei ap vaan joku vanha sukulainen. Tytön trauma on siis ylisukupolvinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En saanut käsitystä, että ap olisi niitä outoja ruokia tarjonnut, vaan joku hänen sukulaisensa joskus kauan sitten.
Tuo on luultavasti oikea tulkinta. Ei ap vaan joku vanha sukulainen. Tytön trauma on siis ylisukupolvinen.
Mutta miksi ap syyttää kaikesta jotain pientä vanhaa mummoa. Eikö ongelma ole tässä ja nyt, ei jossain kaukana menneisyydessä.
Tuo 7-vuotias lapsi pelkää sitä, että hän jää sivuun, kun teille tulee uusi lapsi. Se on se ongelma tuossa. Teidän pitää käsitellä asia kunnolla tuon lapsen kanssa keskustelemalla ja varmistamalla, että tämä ymmärtää teidän välittävän ihan yhtä paljon edelleen uudesta lapsesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Tyttö ymmärtää, että hän jää jalkoihin kun vauva syntyy. Ei kukaan jaksa olla hänestä enää sen jälkeen kiinnostunut, isä nyt ainakaan. Ja isältä tuleva perintö on menossa puoliksi. Kyllä siinä on paljon syytä suhtautua nihkeästi tai vihamielisesti vauvaan, joka tulee pilaamaan hänen elämänsä.
Jep. Tuon ikäinenhån miettii tulevaa perintöään. Ei jösses näitä kommentteja🤦🏻
Alue: Aihe vapaa
Liian iso ikäero tulee lapsilla olemaan.