Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Seksitön avioliitto

Vierailija
11.01.2015 |

Koen että minua on petetty.

Suhteemme alkoi aikanaan seksistä, ja se oli mahtavaa. Sitä oli useita kertoja päivässä, tai ainakin kerran päivässä. Toinen osapuoli oli aktiivinen ja kokeilunhaluinen. Pidän itsestäni huolta, olen hyvännäköinen ja teen aloitteita, tulen torjutuksi. Toinen osapuoli kulkee illat flanellihousuissa ja kulahtaneissa vaatteissa, tukka pystyssä. Hän syö lihapiirakoita, aamupalaksi kahvia. Hän juo limsoja, hän ei urheile. Hän istuu illat tietokoneella tai räplää puhelinta. Hän innostuu ainoastaan omista harrastuksistaan tai työasioista, ei minusta koskaan.

Minä riudun seksittömyydessä ja itken usein aamuisin kun herään tyhjässä vuoteessa, hän on mennyt aikaiseen töihin. Kaipaan kosketusta. Kuntosalilla poljen stepperiä ja katselen salaa niitä miehiä jotka treenaavat,vahvoja käsivarsia jotka voisivat kannatella minua kevyesti. Ihoni kaipaa kosketusta, niskani huulia ja vyötäröni puristusta. Kuvittelen että kuntosalin saunassa, suihkussa tai jossain minua kosketettaisiin. Hikiset ihot kohtaisivat, edes joskus.

Tulen salilta kotiin ja halaan puolisoani, hän vastaa tuttavallisesti halaukseeni. Hän suukottaa suulle, ei suutele. Hän ei koskaan suutele, eikä purista minua takapuolesta tai kiusoittele kuten joskus. Hän ei painaudu minua vasten, hän painautuu kännykkää vasten. Juttelen hänelle että haluaisin että hän huomioisi minut, mutta hän kokee huomioivansa minua. Miksi se ei sitten tunnu koskaan? Hän huomioi kuulema ostamalla ruokaa ja keittämällä aamukahvit. Kerron että ne hän tekisi ilman minuakin, kuinka hän huomioi minua? Hän ei osaa vastata, mutta kertoo ahdistuvansa koska vaadin häntä tilille asiasta jota hän ei ole tehnyt. Ei olekaan, hän ei ole rakastellut minua vuosiin.

Jokainen aamu laskee iltaan, ja jokaisena iltana epätoivoni kasvaa. En saanut kosketusta tänäänkään, tunteisiini ei vastattu. Uudet alusvaatteni eivät aiheuttaneet hänessä reaktiota, kauniit kiharani jäivät huomiotta. Taisi hän sanoa, että olenpas minä laittatunut. Kerron että häntä varten, ja hän sanoo että oh hoh mitenkäs minä nyt niin. Sitten hän sanoo että olen kaunis, ja sen turvin jaksan taas viikon.

Sinä iltana olen saunanraikas, ylläni vain pieni pyyhe. Olen kuorinut ihoni, pessyt hampaani ja voidellut itseni pehmeäksi ja ihoni on lämmin. Menen sohvalle hänen viereensä ja nojaan häneen, sanon että hän tuoksuu hyvälle. Vastaukseksi saan että eikä haise. Sanon että hän on komea, ja että minun tekee mieli seksiä. Hän sanoo minulle että vai niin. Sanon että meidän liittomme on seksitön. Hän tuijottaa tietokoneen ruutua ja minuun katsomatta sanoo että onko muka. Kerron että on se. Minuun katsomatta hän lisää että tilanne täytyy muuttaa. Mikään ei kuitenkaan muutu.

Kerron meneväni sänkyyn odottamaan, hän lupaa tulla. Kuluu tunti, ja olohuoneesta kajastaa sininen valo ja nukahdan niin että henkeä salpaa. Minuun sattuu, koskemattomuus kipristää ja tunnen itseni rumaksi, vastenmieliseksi ja lihavaksi. Luen netin keskustelupalstaa, ja siellä sanotaan että täytyy vain kestää koska on puolisonsa valinnut.

Minä en valinnut puolisoa joka ei nauti seksistä, minä nain miehen joka halusi minua paljon ja usein. Minä en ole muuttunut, en omista pieruverkkareita enkä kulahtaneita housuja. Minä haluan miestäni, hän ei halua minua.

Netissä kertovat että ei saa painostaa seksihalutonta kumppania, että täytyy ymmärtää ja viritellä halu vähitellen. Olen kolme vuotta viritellyt halua, tehnyt kaiken. Muuttanut hiusväriäni ja tyyliä, laihduttanut, kiinteytynyt, harkinnut silikoni-implantteja. Olen kertonut miehelleni että pidän kun rintojani kosketellaan, saamatta kosketusta. Olen sanonut että nautin esileikistä, en saa nauttia siitä. Nautin oraaliseksistä, en saa sitä itse. Olen vaihtanut sosiaalista piiriäni ja aloittanut uusia harrastuksia, olen pyrkinyt siihen että en keskity seksittömyyteen. Seksuaalineuvoja netissä sanoi että jos lakkaa yrittämästä niin halut palaavat. Vuoden menin menojani, olin iltoja poissa ja sain uusia ystäviä. Mieheni ei muuttunut, hän oli aina vain samanlainen. Sama mies, kännykkä kädessä ja tietokirjat pöydällä, tietokone sylissä.

Kumppanini on passiivinen, laiska, saamaton ja kiltti. Äitini sanoo että minulla on täydellinen mies. Minusta minulla on mies joka teeskenteli nauttivansa seksistä suhteemme alussa, mutta tunnen itseni petetyksi. En nainut veljeäni tai ystävääni, hänen piti olla myös rakastajani.

Olen kauniimpi tänä päivänä kuin koskaan, saan ehdotuksia miehiltä ja syön vieraita miehiä silmilläni. En kuitenkaan petä miestäni, koska olen itsekäs. En aio ottaa syitä niskoilleni tämän suhteen päättymisestä, sillä niinhän pettäjälle käy. Pettäjä on luuseri joka tuhoaa avioliiton. Minä tunnen kalvavaa katkeruutta miestäni kohtaan, sillä hän on jo pettänyt minut henkisesti.

Mutta jos lähden, yhteiskunnan silmissä jätän täydellisen miehen. Jätän miehen joka käy hyvässä työssä, joka ei lyö eikä ryyppää ja joka ei viihdy baareissa. Jättäisin miehen joka ei petä. Jättäisin pitkän ja komean miehen, jolla olisi ottajia. Olisin kuulema hullu, jos juoksisin seksin perässä vaan. En minä sitä halua, haluan vain että mieheni haluaa minua sillä minä haluan yhä häntä, kahdeksan vuoden jälkeenkin.

Yhteiset lomamatkat eivät häntä sytytä, seksihalut eivät syty Pariisissa eikä etelän lämmössä, ei risteilyllä eikä hotelliviikonlopulla. Järjestin meille sviitin hienosta hotellista, varasin mukaan shampanjaa. Ostin uuden pitsisen pikkumustan ja korkeat korkokengät, ja päätin vietellä mieheni uudessa ympäristössä. Saavuin kylpyhuoneesta sviitin puolelle shampanjalasit kädessäni ja mieheni oli torkahtanut sängylle. Hän kertoi että ei malttanut odottaa että pääsee nukkumaan luksussängyssä, ja kertoi että häntä ramaisee.

Join kaksi lasia shampanjaa, ja ajattelin että minä todellakin olen ruma, kuvottava ja typerä nainen.

Avioliittoni on lopussa, pohdin vain koska miehenikin sen huomaa.

Kommentit (135)

Vierailija
121/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, kiitos kirjoituksestasi. Minä olen omassa suhteessani kuten miehesi :( minulla on sairaus ja siihen lääkitys. Ne yhdessä vievät seksihalut täysin. Mieheni on kuten sinä, hän urheilee ja pukeutuu hyvin. Yleensä hän on kohtelias ja ystävällinen niin minulle kuin muillekin. Meillä avioliittoa jo yli 10 vuotta takana, lapsiakin on 3. Mies on pettynyt niin usein, ettei edes ehdota enää... Meillä on nykyään aivan jäätävä tunnelma. Itken omaa haluttomuuttani ja sen aiheuttamia ongelmia lähes päivittäin. Lääkäreiltä ei valitettavasti apua ole saatavilla.

Vierailija
122/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä itken täällä ihan valtoimenaan, ihan mun näppikseltä toi sun teksti, kaikki kohdat täsmää, tosin mä väsyin olemaan hehkeä ja seksikäs, kun ei sillä mitään vaikutusta ollut. Nyt olen oikeasti läski ja ruma, onnea ja rakkautta saan vain lapsemme kautta, seksin suhteen olen itseni kuolettanut. Enpä olisi uskonut, että minä, joka oli melkeinpä nymfo, joka pidin itsestäni huolta, rakastin hepeneitä ja vaihtelevaa seksiä olen nyt 33v:na maho lehmä... :(

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
123/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Surullista lukea on ja olen pahoillani puolestasi. Mutta halusinmyös sanoa että erittäin - todella hienosti kirjoitettu, kauniisti jotenkin.

Vierailija
124/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi hyvänen aika, ryhdistäydy aikuinen nainen ja tee elämällesi jotain

Vierailija
125/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän tossa tilanteessa auta muu kuin vaaihtaa miestä ja katsoa jos joku toinen haluaisi. Mies ei selvästkään ole enää kiinnostunut sinusta.

Vierailija
126/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:43"]

Mä itken täällä ihan valtoimenaan, ihan mun näppikseltä toi sun teksti, kaikki kohdat täsmää, tosin mä väsyin olemaan hehkeä ja seksikäs, kun ei sillä mitään vaikutusta ollut. Nyt olen oikeasti läski ja ruma, onnea ja rakkautta saan vain lapsemme kautta, seksin suhteen olen itseni kuolettanut. Enpä olisi uskonut, että minä, joka oli melkeinpä nymfo, joka pidin itsestäni huolta, rakastin hepeneitä ja vaihtelevaa seksiä olen nyt 33v:na maho lehmä... :(

 

Älä hyvä nainen anna periksi. Taistel ja pidä itsestäsi huolta. Olet viela nuori ja sinulla on kymmeniä ihania vuosia edessäsi. Älä kuoleta tunteitasi tuossa iässä. Helppoahan se on antaa mennä vaan, olla pitämättä itsestään huolta ja antaa kilojen kohota. Mutta sitten sinä vasta huonosti voitkin kun et enää kestä itsekään itseäsi. Enkä tarkoita näillä sanoilla nyt haukkua sinua, en todellakaa. Olen vaan itse ollut aivan samassa jamassa kuin sinä. Olin nätti ja hoikka...sitten lakkasin välittämästä itsesäni kun ajattelin, että "tässäkö tää nyt oli, nyt meillä on lapsia ja ollaan naimisissa. ei mun enää tartte yrittää mitään". Yksi kaunis päivä huomasin, että en olekaan en'' hoikka enkä nätti. Silloin otin itseäni niskasta kiinni, aloitin painon pudotuksen ja pidin itsestäni muutenkin hulta. Aloin myös tekemään töitä avioliittomme eteen. Ja nykyään meillä menee hyvin, seksiä liitossa on ihan hyvin ja viihdymme kaksin. Lapset ovat jo maailmalla. eli olen sinua 15-v vanhempi..ja siltikin edelleen meillä menee hienosti. Pahin vaihe oli oikeastaan juuri sinun iässäsi. Tsemmpiä sinulle...tee työtä liittosi ja onnellisuutesi eteen. Lähde salille ja lenkille. Kevättä kohti mennään ja kuka tietää kuinka onnellinen kevät sinullakin tulee olemaan!

[/quote]

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
127/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos tilanne on ollut tuollainen jo noin pitkään, niin ei se tule siitä muuttumaan. Kehottaisin sanomaan suoraan miehellesi, että jos tilanne ei muutu, haluat eron. Jos miestä ei sittenkään hetkauta, siinä on vastauksesi. Toinen vaihtoehto on että kysyt mieheltäsi että sopiiko, että hankit seksin ja läheisyyden muualta (jos todella haluat pysyä yhdessä miehesi kanssa muuten). Ja kolmas vaihtoehto on tietenkin erota.

Älä pysy suhteessa vain koska olet niin itsepäinen. Ei ole sen arvoista. Äläkä VARSINKAAN muiden ihmisten takia. Sinä joudut elämään elämääsi, eivät he! Jos he eivät ymmärrä, se on heidän ongelmansa. Aina on ihmisiä joiden mielestä teet huonon päätöksen, mutta tulee olemaan myös niitä, jotka ymmärtävät ja osaavat katsoa asioita monelta kantilta ja ovat ehkä olleet samassa tilanteessa kuin sinä.

Miehesi kuulostaa ihan samalta kuin muutaman vuoden takainen eksäni. Seksiä ei ollut, hän kävi töissä ja sen jälkeen istui illaksi tietokoneen ääreen. Olimme kämppikset. Hän ei ikinä lähtenyt kanssani mihinkään, hän ei auttanut kun tarvitsin apua. Kun joku yritti iskeä minua, hän nauroi kippurassa. Kunnes sanoin että haluan erota, jolloin ääni muuttui kellossa. Kaiken piti muuttua parempaan, meistä tulisikin yhtäkkiä onnellisia, hän muuttuisi kuin taikaiskusta, vaikka oli viimeiset kolme vuotta ollut huomioimatta minua täysin. No, niin ei yllättäen käynytkään ja erosimme. Vielä eromme hetkellä hän olisi kuulemma voinut muuttua vaikka ja minkälaiseksi. Nykyään en voisi olla onnellisempi, ja eksäni on edelleen samanlainen kuin meidän ollessa yhdessäkin.

Nyt järki käteen. :)

Vierailija
128/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten seksittöimissä suhteissa elävät naiset ja miehet saisi tutustutettua toisiinsa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
129/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:09"]

Oi sinun ei tarvitsekaan, en kirjoittanut tätä sinulle vaan purkaakseni omia tuntojani. <3

[/quote]

 

Lopeta toi paskanjauhanta ja provoilu. Mene takaisin nukkumaan ja kasva aikuiseksi

Vierailija
130/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
131/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:57"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:43"]

Mä itken täällä ihan valtoimenaan, ihan mun näppikseltä toi sun teksti, kaikki kohdat täsmää, tosin mä väsyin olemaan hehkeä ja seksikäs, kun ei sillä mitään vaikutusta ollut. Nyt olen oikeasti läski ja ruma, onnea ja rakkautta saan vain lapsemme kautta, seksin suhteen olen itseni kuolettanut. Enpä olisi uskonut, että minä, joka oli melkeinpä nymfo, joka pidin itsestäni huolta, rakastin hepeneitä ja vaihtelevaa seksiä olen nyt 33v:na maho lehmä... :(

[/quote]Älä hyvä nainen anna periksi. Taistel ja pidä itsestäsi huolta. Olet viela nuori ja sinulla on kymmeniä ihania vuosia edessäsi. Älä kuoleta tunteitasi tuossa iässä. Helppoahan se on antaa mennä vaan, olla pitämättä itsestään huolta ja antaa kilojen kohota. Mutta sitten sinä vasta huonosti voitkin kun et enää kestä itsekään itseäsi. Enkä tarkoita näillä sanoilla nyt haukkua sinua, en todellakaa. Olen vaan itse ollut aivan samassa jamassa kuin sinä. Olin nätti ja hoikka...sitten lakkasin välittämästä itsesäni kun ajattelin, että "tässäkö tää nyt oli, nyt meillä on lapsia ja ollaan naimisissa. ei mun enää tartte yrittää mitään". Yksi kaunis päivä huomasin, että en olekaan en'' hoikka enkä nätti. Silloin otin itseäni niskasta kiinni, aloitin painon pudotuksen ja pidin itsestäni muutenkin hulta. Aloin myös tekemään töitä avioliittomme eteen. Ja nykyään meillä menee hyvin, seksiä liitossa on ihan hyvin ja viihdymme kaksin. Lapset ovat jo maailmalla. eli olen sinua 15-v vanhempi..ja siltikin edelleen meillä menee hienosti. Pahin vaihe oli oikeastaan juuri sinun iässäsi. Tsemmpiä sinulle...tee työtä liittosi ja onnellisuutesi eteen. Lähde salille ja lenkille. Kevättä kohti mennään ja kuka tietää kuinka onnellinen kevät sinullakin tulee olemaan!

[/quote]

Kiitos sinulle, ehkä mä vielä löydän itsestäni tarpeeksi voimaa tuohon.. :)

Vierailija
132/135 |
11.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
133/135 |
12.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:53"]

--

 

Enhän mä sitä tarkoittanut, vaan että onko toisen kunnioitus tai muut sellaiset korvienväliasiat kunnossa. Ei se ole VAIN toisen osapuolen (haluttoman) asia voida hyvin parisuhteessa, vaan tosiaankin molempien. Haluttomuus ei juuri koskaan johdu siitä toisesta sinänsä, vaan suhteesta tai haluttoman omista ongelmista. JOs niistä vain syyllistetään tai valitetaan, että kun sä et enää ole kiinnostunut MINUSTA, niin mitään auttavaa ilmapiiriä sillä ei luoda. Kun se toinen ei varmaan ole itse vapaasti valinnut, että hei, enpä enää ole kiinnostunut nauttimaan seksistä.

[/quote]

No, muotoilitpa asian jo heti kättelyssä niin kovin kauniisti ja rakentavasti. 

Tästä viestistä olen toki kanssasi samaa mieltä. Mutta jos tätä nimenomaista tilannetta tarkastelee, niin miehellä olisi ollut aika monta tilaisuutta kertoa, mikä mättää (ja hänen mielestään ilmeisesti ei mikään, vaan kaikki on hienosti). Ja jos ei muuta, niin hänellä olisi ollut monta tilaisuutta vaikkapa osallistua ongelman ratkaisuun, miten saataisiin homma pelittämään molempia tyydyttäväksi.

Ja itse asiassa: jos on yritetty jo näin monin tavoin kuin tässä tapauksessa, niin totta hemmetissä ainakin minä ymmärrän, että se näkökulma on nimenomaan "omanapainen". Että minua loukkaa, kun sinä et halua minua. Ja minä koen tuon tilanteen epäreiluna etenkin siksi, koska miehelle itselle asia on ihan fine, hän voi itse hyvin ja se riittää - viis siitä, riittääkö se kumppanille. Ehkäpä mies ei tosiaan ole päättänyt olla haluton, mutta sen hän on päättänyt, että hän ei pyri muuttamaan tilannetta millään tavoin.

Vierailija
134/135 |
12.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä niin ap samaistuin tuohon tekstiisi. Minä onneton menin vielä hankkimaan lapsia tuon miehen kanssa. Minä petän, saan mielettömän upeaa seksiä ja tunnen olevani nainen.

Lähde ja pelasta itsesi, sillä tuo tilanne syö itse tuntoa, syö sinua. Sinä ansaitset olla oma upea itsesi ja saada nautyia seksistä useita kertoja viikossa. Sinulla on oikeus saada tuntea itsesi kauniiksi, halutuksi ja rakastetuksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
135/135 |
12.01.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:34"]

--

 

Tässä on ongelmana vain se, että rakastan miestäni ja haluaisin ensisijaisesti häntä. Tai en tiedä haluanko tuota lihapiirakkamiestä, mutta haluaisin sitä miestä mikä hän joskus oli ja mikä hän voisi olla. Olen ehdottanut yhteisiä lenkkejä ja ostanut hänelle urheiluvaatteita että alkaisi lenkkeilemään kanssani, mutta ne kerrat ovat jääneet yhteen kertaan. Ehkä mikä eniten ahdistaa, että minulla on olo että vedän perässäni kivirekeä, mun täytyy ehdottaa ja päättää kaikki ja mies tottelee, mutta mikään ei periaatteesa muutu. Ristiriitainen olo, ristiriitaista tekstiä. Pahoittelut siitä.

ap

[/quote]

Minusta tuntuu, että sinä olet ikään kuin jo antanut kaikkesi. Et yksinkertaisesti voi tehdä yhtään mitään, jos mies ei tule vastaan. Et pysty muuttamaan häntä siksi, mitä hän ennen oli, et seksuaalisemmaksi etkä oikein miksikään, jos hän ei itse halua tehdä töitä asian eteen. Ymmärrän että tässä on paljon pelissä, mutta jos ajatellaan tätä nimenomaista hetkeä: mitä sinä nyt menettäisit, jos lähtisit? Onko hän nyt se mies, jonka kanssa haluat viettää lopun elämääsi? Riittääkö sinulle unelma miehestä, jota hän oli ennen tai mitä hän voisi olla? 

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kuusi kuusi