Seksitön avioliitto

Olis vaan niin ihana tuntea olonsa halutuksi.

Minä olen kiinnittänyt huomiota, että puutteesta valittava saa melkolailla kehotuksia kestää tilannetta, jatkaa puolisonsa loputonta houkuttelua, maanittelua ja hyvittelyä, korjata ja parannella itseään ja odottaa kärsivällisesti, jos haluton puoliso joskus sitten innostuisikin. Ja minusta se on tosi epäreilua! Kun parisuhde on kuitenkin parisuhde, jossa molemmat tekevät töitä suhteen eteen, eikä yhden hengen yritys pitää toista virkeänä. 

Eli ymmärrän tilanteesi hyvin, ap. Kyllä tuollainen raastaa, ja varmasti eniten se, että mies tietää tunteesi ja toivomuksesi, mutta ei syystä tai toisesta halua niitä huomioida. Voihan toki olla, että hän kärsii tilanteesta itsekin ja ongelma on vaikkapa lääkkeillä hoidettavissa, ja sellainen asia vaatii varmasti roppakaupalla hienovaraisuutta. Mutta minä ehdottaisin, että tuot vielä kerran ajatuksesi esille, ja että koet, että avioliittonne on tyystin kuollut... ja mikäli sekään ei miestäsi herätä, niin voithan miettiä, miksi ylipäätään haluat olla avioliitossa miehen kanssa, jolle avioliitto tarkoittaa ilmeisesti jotakin ihan muuta kuin sinulle. 

En ole varma, kehottaisinko suoralta kädeltä hakemaan rakkautta ja hellyyttä muualta. Olisiko se kuitenkaan parannusta nykyiseen? Mikä siinä avioliitossa on, että siinä pitäisi pysytellä keinolla millä hyvänsä, vaikka kaiken avioliiton romanttisen osuuden hakeekin muualta?

Parisuhdeterapiasta ja/tai seksuaaliterapaista voisi olla hyötyä teille molemmille. Mihesi kuulostaa myös masentuneelta ja masentuneella ei seksi yhtään maistu. Hakekaa apua! Tsemppiä molemmille teille! Itse olin haluton parisuhteessa, jossa koin että mies ei kunnioittanut minua. Jotenkni siitä meni seksihalut täysin kun mies ei kuunneelut minua parisuhteessa muutenkaan mitenkään. En tarkoita että tässä olis teidän tapauksessa kyse, tulipahan vaan yksi syy mieleen.

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 20:39"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:53"]

--

Enhän mä sitä tarkoittanut, vaan että onko toisen kunnioitus tai muut sellaiset korvienväliasiat kunnossa. Ei se ole VAIN toisen osapuolen (haluttoman) asia voida hyvin parisuhteessa, vaan tosiaankin molempien. Haluttomuus ei juuri koskaan johdu siitä toisesta sinänsä, vaan suhteesta tai haluttoman omista ongelmista. JOs niistä vain syyllistetään tai valitetaan, että kun sä et enää ole kiinnostunut MINUSTA, niin mitään auttavaa ilmapiiriä sillä ei luoda. Kun se toinen ei varmaan ole itse vapaasti valinnut, että hei, enpä enää ole kiinnostunut nauttimaan seksistä.

[/quote]

No, muotoilitpa asian jo heti kättelyssä niin kovin kauniisti ja rakentavasti. 

Tästä viestistä olen toki kanssasi samaa mieltä. Mutta jos tätä nimenomaista tilannetta tarkastelee, niin miehellä olisi ollut aika monta tilaisuutta kertoa, mikä mättää (ja hänen mielestään ilmeisesti ei mikään, vaan kaikki on hienosti). Ja jos ei muuta, niin hänellä olisi ollut monta tilaisuutta vaikkapa osallistua ongelman ratkaisuun, miten saataisiin homma pelittämään molempia tyydyttäväksi.

Ja itse asiassa: jos on yritetty jo näin monin tavoin kuin tässä tapauksessa, niin totta hemmetissä ainakin minä ymmärrän, että se näkökulma on nimenomaan "omanapainen". Että minua loukkaa, kun sinä et halua minua. Ja minä koen tuon tilanteen epäreiluna etenkin siksi, koska miehelle itselle asia on ihan fine, hän voi itse hyvin ja se riittää - viis siitä, riittääkö se kumppanille. Ehkäpä mies ei tosiaan ole päättänyt olla haluton, mutta sen hän on päättänyt, että hän ei pyri muuttamaan tilannetta millään tavoin.

[/quote]

Etkö voisi avoimesti naida muita? Jos se saisi hänet haluamaan muutosta itseensä tai suhteeseenne. Olen ollut vastaavalla tavalla haluton nainen, tosin sillä erotuksella, ettei mulla ollut haluja edes kun menin yhteen mieheni kanssa, mutta jotenkuten seksiä kuitenkin oli ja mieheni tyytyi siihen. 

Mutta sitten kävi niin, että rakastuin toiseen mieheen ja olin onneton siitä, koska en olisi halunnut pettää miestäni. Kerroin miehelle tästä rakastumisesta ja suureksi yllätyksekseni mieheni hyväksyi asian minulle. Olisin saanut siis vaikka naida sen toisen kanssa, jos se olisi tehnyt minulle hyvää. En saanut sitä toista miestä, mutta seksihalut sain ja luottamuksen miestäni kohtaan, että hän todella rakastaa minua - ja meillä on siitä lähtien ollut paljon seksiä enkä ole enää lainkaan haluton. Sain siis seksihalut nelikymppisenä kuin puff, vaan. 

Aiemmin en tosiaankaan saanut niitä, vaikka mitä tein, kun evvk niin evvk. Asiaan tarvittiin hiukan isompia tapahtumia. Kaikilla reitti ei voi olla juuri tällainen tietenkään, mutta sanon vain, että puhuminen puhumisen vuoksikaan ei välttämättä auta, vaan syyt voivat olla niin syvällä, ettei haluton itsekään niihin yletä. Ettekö ole kokeilleet terapiaa?

Myös hormonaaliset syyt kannattaa sulkea pois, minulla oli naisena niissäkin häikkää, mutta ne korjattiin ensin ja sitten toi rakastuminen toiseen oli se laukaiseva tekijä.

Oletko ap jo jättänyt epäkelvon ukkosi? T ällölättäpylly

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 00:54"]

Olet ap tyhmä. Et maininnut mitä olet tehnyt henkisellä puolella että suhteenne paranisi ja kaadat kaiken vain miehen viaksi ja seksin syntipukiksi. Teillä on ongelmia ohan muualla, ne vain heijastuvat seksiin. Mutta vaihda vaan kumppania ja aloita taas seksillä suhde, niin etköhän sä kivaksi kiertopalkinnoksi muutu. Kun et osaa henkiseen puoleen panostaa etkä siihen panostavia miehiä etsiä.

[/quote]

Ihan totta, ettäs kehtaakin. Oma vikansa, kun ei saa, ja todennäköisesti varmaan vielä lihonutkin. Ja on kaiken lisäksi tyhmä eikä ymmärrä henkisistä asioista mitään. Ei ihmekään, kun mies ei halua! 

... Tai sitten tämä kommentti on vain tyyppiesimerkki, että tilanteen korjaaminen jää yksin siitä haluttomuudesta kärsivän kumppanin harteille mitä moninaisin soidinmenoin, hyvittelyin ja rukoiluin (ja jos ei, niin kehtaakin, pervo, ajatella koko ajan seksiä!). Että kun toinen vain tarpeeksi hyvä on ja tekee kaiken prikulleen oikein, niin sitten on "armoitettu" seksiin. Minä kun kuvittelin, että parisuhteessa molempien pitäisi yrittää yhteisen hyvän eteen tai ainakin kommunikoida, jos homma ei syystä tai toisesta suju. Ei sekään minusta reilulta kuulosta, jos ap on kaikin tavoin asian ilmaissut, eikä toinen tee muuta kuin hymistele ja jatkaa niin kuin ennenkin kuivaa aavikkokauttaan.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:42"]Ap, kiitos kirjoituksestasi. Minä olen omassa suhteessani kuten miehesi :( minulla on sairaus ja siihen lääkitys. Ne yhdessä vievät seksihalut täysin. Mieheni on kuten sinä, hän urheilee ja pukeutuu hyvin. Yleensä hän on kohtelias ja ystävällinen niin minulle kuin muillekin. Meillä avioliittoa jo yli 10 vuotta takana, lapsiakin on 3. Mies on pettynyt niin usein, ettei edes ehdota enää... Meillä on nykyään aivan jäätävä tunnelma. Itken omaa haluttomuuttani ja sen aiheuttamia ongelmia lähes päivittäin. Lääkäreiltä ei valitettavasti apua ole saatavilla.
[/quote]

Ymmärrän että mies ei oysty seksiin tai yhdyntää (suuseksiin kyllä) haluttomana. Mutta nainen? Eihän se ole vaikeaa, jalat auki vain? Miksi pitäisi aina olla optimaalisen halukas itse, miksei voisi harrastaa seksiä varsinkin kun itse jopa haluaa haluta? En ole tätä ikinä tajunnut ja olen 45 v mamma itsekin.

Bongasin tämän aloitukseni ja mietin, että on täällä ihmisillä paha olla elämässään kun kirjoitukseni aikaan saa tällaisia provosoivia trolliviestejä. Ihan teidän aikaanne säästäksenne totean, että ilkeämieliset kirjoitukset eivät herätä minussa sen ihmeellisempiä tuntemuksia, enhän tunne teitä kirjoittajia joten aika hankalaa niistä on ottaa mitään itseensä. Jos ne kuitenkin teidän oloanne helpottavat, niin kehotan jatkamaan. Pääasia että helpottaa, siksi kirjoituksen teinkin. :)

Joitain samaistujia täällä on kirjoitellut, ja se on hyvä jos kirjoituksestani oli apua edes yhdelle ihmiselle joka painii samojen asioiden kanssa. :)

ap

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 19:53"]

Parisuhdeterapiasta ja/tai seksuaaliterapaista voisi olla hyötyä teille molemmille. Mihesi kuulostaa myös masentuneelta ja masentuneella ei seksi yhtään maistu. Hakekaa apua! Tsemppiä molemmille teille! Itse olin haluton parisuhteessa, jossa koin että mies ei kunnioittanut minua. Jotenkni siitä meni seksihalut täysin kun mies ei kuunneelut minua parisuhteessa muutenkaan mitenkään. En tarkoita että tässä olis teidän tapauksessa kyse, tulipahan vaan yksi syy mieleen.

[/quote]

Mieheni ei ole masentunut, hän on vain kertonut että seksi ei häntä kiinnosta eikä hän ole seksuaalinen ihminen. Suhteemme alussa ollut hekuma tuntuu jälkikäteen ajateltuna feikatulta, sillä se ikään kuin hipui pois. Nyt kun asiaa pohdin, niin mieheni suostui seksiin tuolloin mutta ei tehnyt aloitteita niin usein. Kai se on niin että kun on vuosia saman ihmisen kanssa, ei ole tarvetta enää näytellä haluja kun voi vapaasti olla oma, epäseksuaalinen itsensä. Ei sille mitään vaan voi, että se toinen puoliso kokee tulevansa hyljätyksi ja se vaikuttaa itsetuntoon ratkaisevasti. Avioliitossa on kuitenkin kaksi ihmistä, ja molempien tarpeet tulisi huomioida.

ap

Meillä on ihan samoin. Meillä on myös kolme lasta. Siksi ero on vielä vaikeampi, rikkoa lasten koti ja koko maailma vain seksin puutteen takia. Ainakaan vielä en ole siihen valmis. Mies on muuten hyvä, vain seksi ja kosketus puuttuu. Tähänkin sitäpaitsi tottuu.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:16"]

Miehelläsi on salarakas.

[/quote]

Tätä minä jossain vaiheessa epäilin, mutta koska mieheni seksuaalinen aktiivisuus on vähentynyt pikku hiljaa, se tuntuu jotenkin mahdottomalta ajatukselta. Mieheni on edelleen sellainen että halailee ja koskettelee toverillisesti, mutta ei koskaan seksuaalisesti. Ja toisaalta eihän koskaan voi tietää etteikö miehelläni olisi toista naista ollut kaikki nämä vuodet, mutta en usko että ratkaisu olisi niin helppo. Onhan olemassa ihmisiä jotka eivät ole niin seksuaalisia, ja tuntuu että mieheni on yksi heistä. Hän on miellyttämisenhaluinen ja kiltti, ja itse ainakin mietin että jos käyttäisin niin paljon aikaa sisätiloissa enkä urheilisi niin tuskin omat seksihalunikaan olisivat kovin huipussaan.

Uskon että juuri tässä on se ero, minä olen aktiivinen ja liikkuva ja mieheni passiivinen istuja. :(

ap

[quote author="Av Mamma" time="11.01.2015 klo 15:24"]

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:05"]

Koen että minua on petetty.

Suhteemme alkoi aikanaan seksistä, ja se oli mahtavaa. Sitä oli useita kertoja päivässä, tai ainakin kerran päivässä. Toinen osapuoli oli aktiivinen ja kokeilunhaluinen. Pidän itsestäni huolta, olen hyvännäköinen ja teen aloitteita, tulen torjutuksi. Toinen osapuoli kulkee illat flanellihousuissa ja kulahtaneissa vaatteissa, tukka pystyssä. Hän syö lihapiirakoita, aamupalaksi kahvia. Hän juo limsoja, hän ei urheile. Hän istuu illat tietokoneella tai räplää puhelinta. Hän innostuu ainoastaan omista harrastuksistaan tai työasioista, ei minusta koskaan.

Minä riudun seksittömyydessä ja itken usein aamuisin kun herään tyhjässä vuoteessa, hän on mennyt aikaiseen töihin. Kaipaan kosketusta. Kuntosalilla poljen stepperiä ja katselen salaa niitä miehiä jotka treenaavat,vahvoja käsivarsia jotka voisivat kannatella minua kevyesti. Ihoni kaipaa kosketusta, niskani huulia ja vyötäröni puristusta. Kuvittelen että kuntosalin saunassa, suihkussa tai jossain minua kosketettaisiin. Hikiset ihot kohtaisivat, edes joskus.

Tulen salilta kotiin ja halaan puolisoani, hän vastaa tuttavallisesti halaukseeni. Hän suukottaa suulle, ei suutele. Hän ei koskaan suutele, eikä purista minua takapuolesta tai kiusoittele kuten joskus. Hän ei painaudu minua vasten, hän painautuu kännykkää vasten. Juttelen hänelle että haluaisin että hän huomioisi minut, mutta hän kokee huomioivansa minua. Miksi se ei sitten tunnu koskaan? Hän huomioi kuulema ostamalla ruokaa ja keittämällä aamukahvit. Kerron että ne hän tekisi ilman minuakin, kuinka hän huomioi minua? Hän ei osaa vastata, mutta kertoo ahdistuvansa koska vaadin häntä tilille asiasta jota hän ei ole tehnyt. Ei olekaan, hän ei ole rakastellut minua vuosiin.

Jokainen aamu laskee iltaan, ja jokaisena iltana epätoivoni kasvaa. En saanut kosketusta tänäänkään, tunteisiini ei vastattu. Uudet alusvaatteni eivät aiheuttaneet hänessä reaktiota, kauniit kiharani jäivät huomiotta. Taisi hän sanoa, että olenpas minä laittatunut. Kerron että häntä varten, ja hän sanoo että oh hoh mitenkäs minä nyt niin. Sitten hän sanoo että olen kaunis, ja sen turvin jaksan taas viikon.

Sinä iltana olen saunanraikas, ylläni vain pieni pyyhe. Olen kuorinut ihoni, pessyt hampaani ja voidellut itseni pehmeäksi ja ihoni on lämmin. Menen sohvalle hänen viereensä ja nojaan häneen, sanon että hän tuoksuu hyvälle. Vastaukseksi saan että eikä haise. Sanon että hän on komea, ja että minun tekee mieli seksiä. Hän sanoo minulle että vai niin. Sanon että meidän liittomme on seksitön. Hän tuijottaa tietokoneen ruutua ja minuun katsomatta sanoo että onko muka. Kerron että on se. Minuun katsomatta hän lisää että tilanne täytyy muuttaa. Mikään ei kuitenkaan muutu.

Kerron meneväni sänkyyn odottamaan, hän lupaa tulla. Kuluu tunti, ja olohuoneesta kajastaa sininen valo ja nukahdan niin että henkeä salpaa. Minuun sattuu, koskemattomuus kipristää ja tunnen itseni rumaksi, vastenmieliseksi ja lihavaksi. Luen netin keskustelupalstaa, ja siellä sanotaan että täytyy vain kestää koska on puolisonsa valinnut.

Minä en valinnut puolisoa joka ei nauti seksistä, minä nain miehen joka halusi minua paljon ja usein. Minä en ole muuttunut, en omista pieruverkkareita enkä kulahtaneita housuja. Minä haluan miestäni, hän ei halua minua.

Netissä kertovat että ei saa painostaa seksihalutonta kumppania, että täytyy ymmärtää ja viritellä halu vähitellen. Olen kolme vuotta viritellyt halua, tehnyt kaiken. Muuttanut hiusväriäni ja tyyliä, laihduttanut, kiinteytynyt, harkinnut silikoni-implantteja. Olen kertonut miehelleni että pidän kun rintojani kosketellaan, saamatta kosketusta. Olen sanonut että nautin esileikistä, en saa nauttia siitä. Nautin oraaliseksistä, en saa sitä itse. Olen vaihtanut sosiaalista piiriäni ja aloittanut uusia harrastuksia, olen pyrkinyt siihen että en keskity seksittömyyteen. Seksuaalineuvoja netissä sanoi että jos lakkaa yrittämästä niin halut palaavat. Vuoden menin menojani, olin iltoja poissa ja sain uusia ystäviä. Mieheni ei muuttunut, hän oli aina vain samanlainen. Sama mies, kännykkä kädessä ja tietokirjat pöydällä, tietokone sylissä.

Kumppanini on passiivinen, laiska, saamaton ja kiltti. Äitini sanoo että minulla on täydellinen mies. Minusta minulla on mies joka teeskenteli nauttivansa seksistä suhteemme alussa, mutta tunnen itseni petetyksi. En nainut veljeäni tai ystävääni, hänen piti olla myös rakastajani.

Olen kauniimpi tänä päivänä kuin koskaan, saan ehdotuksia miehiltä ja syön vieraita miehiä silmilläni. En kuitenkaan petä miestäni, koska olen itsekäs. En aio ottaa syitä niskoilleni tämän suhteen päättymisestä, sillä niinhän pettäjälle käy. Pettäjä on luuseri joka tuhoaa avioliiton. Minä tunnen kalvavaa katkeruutta miestäni kohtaan, sillä hän on jo pettänyt minut henkisesti.

Mutta jos lähden, yhteiskunnan silmissä jätän täydellisen miehen. Jätän miehen joka käy hyvässä työssä, joka ei lyö eikä ryyppää ja joka ei viihdy baareissa. Jättäisin miehen joka ei petä. Jättäisin pitkän ja komean miehen, jolla olisi ottajia. Olisin kuulema hullu, jos juoksisin seksin perässä vaan. En minä sitä halua, haluan vain että mieheni haluaa minua sillä minä haluan yhä häntä, kahdeksan vuoden jälkeenkin.

Yhteiset lomamatkat eivät häntä sytytä, seksihalut eivät syty Pariisissa eikä etelän lämmössä, ei risteilyllä eikä hotelliviikonlopulla. Järjestin meille sviitin hienosta hotellista, varasin mukaan shampanjaa. Ostin uuden pitsisen pikkumustan ja korkeat korkokengät, ja päätin vietellä mieheni uudessa ympäristössä. Saavuin kylpyhuoneesta sviitin puolelle shampanjalasit kädessäni ja mieheni oli torkahtanut sängylle. Hän kertoi että ei malttanut odottaa että pääsee nukkumaan luksussängyssä, ja kertoi että häntä ramaisee.

Join kaksi lasia shampanjaa, ja ajattelin että minä todellakin olen ruma, kuvottava ja typerä nainen.

Avioliittoni on lopussa, pohdin vain koska miehenikin sen huomaa.

[/quote]

Minusta tämä kuulostaa epäuskottavalta, koska vaikutat kaikin tavoin fiksulta naiselta ja puolisosi keskenkasvuiselta klopilta. Miten ylipäänsä olette päätyneet yhteen???

[/quote]

Et varmasti tarkoittanut tätä näin, mutta vastauksesi jostain syystä helpotti minua. Että tuntematon ulkopuolinen sanoo sen, helpottaa.

Kirjoitin todellakin sydämestäni, ja kärsin omasta tilanteestani ehkä juuri siksi niin kovasti koska ajattelen asioita niin paljon. Olen aika intuitiivinen ja pohdin asioita kaikilta kanteilta, ja juuri siksi en ole päätymässä pettämään miestäni. Jos kyseessä olisikin jokin fyysinen syy, ehkä se joskus selviää. Mikään ei kuitenkaan muutu jos toinen ei puheistani huolimatta ymmärrä että kyseessä on tärkeä asia. Tuntuu että kaikki konstit on käytetty, ja mieheni passiivisuus ulottuu niin ytimiin että seksiterapeutin vastaanotolle meno pitäisi tapahtua vasta sen kautta että mieheni tajuaa ongelman. Nyt hän ei sitä käsitä, hänellä on kuulema hyvä olla näin.

ap

Ap oli referoinut Härkösen kirjan "Ei kiitos" ja lisännyt mukaan parit Harlekiineista lainatut fraasit "sydämen riutumisesta ja saunan raikkaasta ihosta". Hohhoijaa.Drama drama drama....

Olisikohan miehesi vain aseksuaali, jolle seksi ei ole mikään tarve. 

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:54"]

Meillä on ihan samoin. Meillä on myös kolme lasta. Siksi ero on vielä vaikeampi, rikkoa lasten koti ja koko maailma vain seksin puutteen takia. Ainakaan vielä en ole siihen valmis. Mies on muuten hyvä, vain seksi ja kosketus puuttuu. Tähänkin sitäpaitsi tottuu.

[/quote]

Niin... Kuulostaa tosi ikävältä että suhteessa kärsivä osapuoli saa kantaa ainakin henkisen "vastuun" mahdollisesta erosta, tai ainakin syyllisyyttä siitä, että "vain" seksin vuoksi harkitsee esimerkiksi eroa. Ymmärrän ilman muuta kannan lasten hyvinvoinnista, mutta kyllähän perheessä pitää huomioida myös toistensa hyvinvointi. Ja se, että toisen tarpeet sivuutetaan melkolailla kokonaan, tuntuu oikeasti pitkässä suhteessa kohtuuttomalta. Enkä puhu ainoastaan fyysisestä tarpeesta, vaan ihan henkisestäkin. Eli kyllä tuollaisesta asiasta on suotavaa puhua ja selvittää. Kukaan tuskin kuolee kuukauden, parin kuivaan kauteen, mutta esimerkiksi vuosia täysin seksittömässä ja hellyydettömässä suhteessa kuulostaa tosi pahalta - etenkin, kun se on vain toisen osapuolen päätös. 

Lyhyesti: perhe ei ole ainoastaan vanhemmat tai lapset, vaan koko jengi. IMO kun yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki tavalla tai toisella.

[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 18:32"]

Miehen vaihtaminen ei välttis oo ainut vaihtoehto. Luin lähes loppuun asti ja mulle nousi mieleen ajatuksia. Mitä mies tekee koneella/puhelimella? Pelaa? Töitä? Onko muutenkin omissa maailmoissa eikä jaa mietteitään kanssasi? Lihavuus, huono ruoka, stressi, ikä muun muassa vaikuttavat seksuaalisiin haluihin. Voiko mies olla masentunutkin salaa itsekseen? Tärkeää olisi nyt vaatia kunnon keskusteluhetkeä. Ilman häiriötekijöitä. Kysy hänen mielipidettään ja ajatuksis suhteesta jne. Ole sinnikäs ja vaadi kunnon vastauksia mutta pysy ymmärtäväisenä ja lempeänä. Yritä synnyttää me- henkeä; "yhdessä keksitään ratkaisu" . Kerro myös omat toiveesi ja tunteet mut älkää ruvetko syyttelemään. Jos käy ilmi ettei mies ole liiton ylläpitämisestä edes kiinnostunut todellakasn niin sitten puhu eroamisesta.

[/quote]

Mieheni tekee konella matemaattisia ja kemiallisia laskelmia, ja on epätavallisen kiinnostunut fysiikasta ja numeroista. Hän saattaa hyvinkin olla koneella tai älypuhelimella kahdeksan tuntia putkeen. Laskin erään kerran kun tulin töistä kotiin, että koska hän lopettaa ja se ei loppunut ennen kuin sanoin että nyt lopeta. Sitten hän hymyili ja sanoi että no niin mitäs tehdään, sanoin että kello on ilta kymmenen että menen nukkumaan. Mies tuumasi että no sitten hän voi vielä jatkaa hetken. Ei hän ole koneella salaa, vaan avoimesti työpöydän ääressä laskee ja vieressä on pino kirjoja. Jos näkisin hänet kerrankin katsomassa pornosivuja tai tissikuvia, tietäisin että hän on normaali. Nyt en tiedä enää mitään, mutta ei hän ollut tuollainen tavatessamme eikä hänellä koskaan ollut fysiikan kirjojakaan. Nyttemmin on tapahtunut jokin valaistuminen asian suhteen, ja ilmeisesti mielenkiinto on vaihtunut minusta matematiikkaan.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:59"]

--

Et varmasti tarkoittanut tätä näin, mutta vastauksesi jostain syystä helpotti minua. Että tuntematon ulkopuolinen sanoo sen, helpottaa.

Kirjoitin todellakin sydämestäni, ja kärsin omasta tilanteestani ehkä juuri siksi niin kovasti koska ajattelen asioita niin paljon. Olen aika intuitiivinen ja pohdin asioita kaikilta kanteilta, ja juuri siksi en ole päätymässä pettämään miestäni. Jos kyseessä olisikin jokin fyysinen syy, ehkä se joskus selviää. Mikään ei kuitenkaan muutu jos toinen ei puheistani huolimatta ymmärrä että kyseessä on tärkeä asia. Tuntuu että kaikki konstit on käytetty, ja mieheni passiivisuus ulottuu niin ytimiin että seksiterapeutin vastaanotolle meno pitäisi tapahtua vasta sen kautta että mieheni tajuaa ongelman. Nyt hän ei sitä käsitä, hänellä on kuulema hyvä olla näin.

ap

[/quote]

Onko hän siis kuitannut koko tuon asian sillä, että "hänellä on hyvä olla näin"? Tuohon voisi todella paukauttaa aika suoraan, että sinulla ei ole hyvä olla näin, tämä ei sinulle riitä ja toivot, että hän puolisona kiinnittäisi huomiota myös teidän yhteiseen hyvinvointiin, eikä ainoastaan omaansa. Jos prioriteettina on ainoastaan omat tarpeet, tuskin kannattaa vakavaan parisuhteeseen koskaan edes ryhtyä. 

Anteeksi. Äkämystyin puolestasi. :/

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:01"]

Ap oli referoinut Härkösen kirjan "Ei kiitos" ja lisännyt mukaan parit Harlekiineista lainatut fraasit "sydämen riutumisesta ja saunan raikkaasta ihosta". Hohhoijaa.Drama drama drama....

[/quote]

Minä en ole lukenut kirjaa, enkä harlekiineja. Ei kiitos-elokuvan olen nähnyt, katsottiin se mieheni kanssa mutta mies ei nähnyt mitään yhtymäkohtia itseensä. Tiesit kait että miehen seksuaalinen haluttomuus on ihan yleinen ongelma ja asiasta on aika vaikeaa aikaansaada kovin spesifiä kirjoitusta...? Samanlaista se on varmasti kaikilla naisilla, ja asian voi ilmaista vain yhdellä tavalla. Se satuttaa ja koskee oikeasti, ja toisten ihmisten ilkeät kommentit eivät sitä haavaa kasvata. Lähinnä vain ihmettelen miten kenelläkään on mielenkiintoa haukkua tuntemattomien ihmisten kirjoituksia, kannattaa jokaisen käsitellä oman elämän kipukohtia kirjoittamalla. Saa hieman helpotusta.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:10"]

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:59"]

--

Et varmasti tarkoittanut tätä näin, mutta vastauksesi jostain syystä helpotti minua. Että tuntematon ulkopuolinen sanoo sen, helpottaa.

Kirjoitin todellakin sydämestäni, ja kärsin omasta tilanteestani ehkä juuri siksi niin kovasti koska ajattelen asioita niin paljon. Olen aika intuitiivinen ja pohdin asioita kaikilta kanteilta, ja juuri siksi en ole päätymässä pettämään miestäni. Jos kyseessä olisikin jokin fyysinen syy, ehkä se joskus selviää. Mikään ei kuitenkaan muutu jos toinen ei puheistani huolimatta ymmärrä että kyseessä on tärkeä asia. Tuntuu että kaikki konstit on käytetty, ja mieheni passiivisuus ulottuu niin ytimiin että seksiterapeutin vastaanotolle meno pitäisi tapahtua vasta sen kautta että mieheni tajuaa ongelman. Nyt hän ei sitä käsitä, hänellä on kuulema hyvä olla näin.

ap

[/quote]

Onko hän siis kuitannut koko tuon asian sillä, että "hänellä on hyvä olla näin"? Tuohon voisi todella paukauttaa aika suoraan, että sinulla ei ole hyvä olla näin, tämä ei sinulle riitä ja toivot, että hän puolisona kiinnittäisi huomiota myös teidän yhteiseen hyvinvointiin, eikä ainoastaan omaansa. Jos prioriteettina on ainoastaan omat tarpeet, tuskin kannattaa vakavaan parisuhteeseen koskaan edes ryhtyä. 

Anteeksi. Äkämystyin puolestasi. :/

[/quote]

Hän on sanonut että hän ei ole seksuaalinen ihminen eikä hän tarvitse seksiä. Kun olen kysynyt suhteemme alkuajoista, hän sanoi että no silloin oli nuori ja jaksoi valvoa öisin. Olen yrittänyt että menemme aikaisin sänkyynkin, mutta sängyssä on aina kännykkä jonka laskinta hän takoo ja lisäilee muistiinpanoja, lukee pdf tiedostoja tai lukee kirjoja. Jos pyydän että voisimmeko vaikka halata, hän laittaa kirjat yms. pois ja halaa. Jos kosketan häntä, hän ei vastaa kosketukseen vaan puristaa lujempaa.

Kun olen ehdottanut hänelle eroa, sanonut että me olemme niin erilaisia niin hän ei halua muita kuin minut. Sitten sanon että eihän hän halua minua naisena, niin hän vastaa että haluaapas mutta hän ei ole kovin seksuaalinen ihminen.

Tuntuu että pää sekoaa, kuka se mies oli kenet tapasin ja kenen kanssa olen naimisissa? Nain rakastajan mutta nyt hän on hullu tiedemies jolle minun rintani ovat lähinnä äidillinen pehmeä tyyny joita vasten nukahtaa.

ap

[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:07"]

Olisikohan miehesi vain aseksuaali, jolle seksi ei ole mikään tarve. 

[/quote]

Olen asiaa tutkinut jonkin verran ja neutraali tai romanttinen aseksuaali saattaisi olla se mihin mieheni kategorioisin. Hänen mielenkiintonsa seksiin on vain niin olematonta, että asian esille ottaminenkin häntä ihmetyttää. Hänellä kun on kaikki hyvin, on hyvä työ, kiva koti ja mukava vaimo joka ei nalkuta ja antaa tehdä mitä haluaa. Ei se auta asiaa, että alan vaatimaan ja uhkailemaan. Ymmärryksen kautta asioiden pitäisi tapahtua, nyt vaan tuntuu että oma sietokyky alkaa olla äärirajoilla.

ap